sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Käsityöläismatematiikkaa paniikkimausteilla



Viiden yrittäjävuoteni aikana olen soutanut ja huovannut tapahtumakäyntien suhteen. Kannattaako vai eikö? Koska verkkokauppani myynti on tänä vuonna hiipunut, olen käynyt tavallista enemmän tapahtumissa. Nyt olen todennut niiden sittenkin olevan kannattavia reissuja, kunhan unohtaa hotellit ja ravintoloissa tai huoltoasemilla ruokailut ja valitsee tapahtumia, joiden paikkamaksu pysyy kympeissä. Kesän aikana sain talouteni taas oikenemaan, kun monet tapahtumista sujuivat hyvin. Tein jopa kaikkien aikojen ennätysmyynnin Savonlinnan Käsityökorttelissa, vaikka puolet päivästä satoi vettä!

Mutta kesä loppuu ja samoin loppuvat kohtuuhintaiset kesätapahtumat, eikä autossa tai teltassa enää voi nukkua. Talvikaudella on paljon messuja ja joulunalus on tupattu perinteisesti täyteen erilaisia isoja ja pieniä myyntitapahtumia pitkin poikin maata. Messuissa ihanaa on sisätiloissa olemisen helppous ja ihmispaljous. Huonoa kustannukset. Teinkin jo aikoja sitten päätöksen, etten koskaan enää mene käsityömessuille niiden kannattamattomuuden takia. Nyt minä kuitenkin olen menossa, koska en osaa sanoa EI puhelimessa hyvälle myyjälle.


Kauhistuttaa jo etukäteen, paljonkohan miinusta minä sillä reissulla teen. Tämä vuosi on ollut muutenkin epävarmuudella höystetty ja sitten minä menen ja otan näin suuren taloudellisen riskin! Minulle tulee hiki, kun muistelen edellistä kokemustani kyseisessä tapahtumassa. Tuotteeni ja messujen asiakaskunta eivät kohdanneet lainkaan. En osannut edes rakentaa kaunista osastoa, kuten kokeneet messuilijat.

Olen nyt viikon ajan painanut riepuja tuota tapahtumaa varten. Minulla on 200 valmiina. Jos haluan saada edes messureissun kustannukset kasaan, nuo 200 riepua on pakko myydä sen viikonlopun aikana. Ja sen vuoksi minulla pitää olla ainakin 400 riepua mukanani, jotta osastoni ei tyhjenisi, jos todella saan siellä kauppaa tehtyä. Niinpä minä teen riepuja hullun lailla tietäen, että parhaassakin tapauksessa jään nollille, mutta todennäköisesti kuitenkin miinuksille.

Kiinnostaako teitä kuulla laskelmista, joita nyt päässäni pyörittelen? Eikö? Kerron silti.


Myyn riepuja tapahtumissa aina alehinnalla, koska tasaista seitsemää euroa on helpointa käsitellä. Kahdensadan rievun myynnistä kassaan ropisisi 1400 euroa. Kun siitä vähennetään arvonlisävero sekä materiaaleihin ja alihankkijalle kuluneet rahat, jää yritykselleni noin puolet eli 700 euroa.

Messuosaston hinta on noin 70 euroa neliöltä. Tavallinen kuuden neliön osasto maksaa siis 420 euroa. Sähköt olisi hyvä myös olla, koska valaistut osastot erottuvat todella edukseen "pimeiden" rinnalla. Sähköstä veloitetaan noin 90 euroa. Jos yrittäjällä on omia spottivaloja, hänen ei tarvitse vuokrata niitä järjestäjältä. Minulla ei ole vielä, mutta meinaan koukata Ikean kautta ja voin käyttää samoja valoja sitten muissakin tapahtumissa.

Osaston kalusteet ja somisteet käärin kasaan torikojun kamoista ja kotoa, vaikka minua tympii jo etukäteen se, että osastoni tulee taas olemaan kaamea sätöstely. Auton paikoitus maksaisi kymppejä, mutta senkin voin vaivannäöllä onnistua suorittamaan ilmaiseksi. Tähän mennessä kustannukset ovat siis 510 euroa ilman arvonlisäveroa.



Messupäiviä on kaksi ja niitä edeltävänä iltana rakennetaan oma osasto. Tarvitaan siis kaksi yötä hotellissa ja kuski, joka pysyy kahden messupäivän jälkeen hereillä ratissa. Jos on ajoissa liikkeellä, voi hyvinkin löytää hotellihuoneen 60 eurolla. Kustannukset tähän saakka 630 euroa ja nyt ollaan jo pihistelty vähän sieltä ja täältä. Summa hirvittää jo sen verran, että jatketaan pihistelyä.

Haen etukäteen Lidlistä eväät mukaani ja kierrän messuravintolan kaukaa. Kirsikkatomaatteja ja tonnikalaa, proteiinipatukoita, pähkinöitä ja babyporkkanoita. Vedenkeitin pitää muistaa ottaa mukaan, niin voi keitellä teetä tai pussikeittoa, kun kerran sähköistä jo maksan itseni kipeäksi. Ruokien hintaa ei tarvitse laskelmaan lisätä, koska söisinhän minä kotonakin. Mutta matkanteosta ei voi pihistää. Autolla on mentävä ja auto tarvitsee bensaa. Mittariin kertyy kilometrejä 600 ja bensaan kuluu seitsemän kymppiä.

Kustannukset 700 euroa. Nollilla siis ollaan, jos ne 200 rättiä tosiaan käyvät kaupaksi.


Mitä järkeä, kysyn itseltäni! Olen tehnyt hommia koko viikon tietäen sen olevan tyystin palkatonta työtä. Teen yhtä kiivaasti töitä vielä seuraavankin viikon vain, jotta en möisi varastoani tyhjäksi tulevan viikonlopun aikana. Yhden messureissun kustannuksiin uppoaa melkein kuukauden palkkani. Todellakin, mitä järkeä? Minun tuotteeni eivät vaan taida olla oikein sopivia kalliisiin tapahtumiin. Niitä pitäisi myydä ihan solkenaan, että saisi edes jotakin tulosta.

Pakko se vaan on silti yrittää olla toiveikas. Ja uskoa, että kaikkien niiden tuhansien upeiden tuotteiden joukosta mahdollisimman moni messuvieras valitsisi minun riepulaiseni. Kyllä mahdollisuudet nollille pääsemiseen ovat olemassa.

Messuilla käyminen on sitäpaitsi erittäin tärkeää markkinointia, ja markkinoinnista täytyy olla valmis maksamaan. Siellähän tavoittaa joukoittain ihmisiä, jotka muuten eivät koskaan törmäisi tuotteeseeni. Kyllä he sitten joulun alla tulevat asioimaan verkkokauppaan, eikös.

Lisäksi takerrun tiukasti siihen ajatukseen, että messureissu on hotelliöiden ansiosta osittainen lomamatka, vaikka siellä hotellissa ei kerkiäkään muuta kuin nukkua. Ja mukaan lähtevän puolison kanssa voi nauttia yhdessäolosta, jota tosin ei ole kuin automatkojen verran ja senkin ajan minä todennäköisesti kuorsaan.

Mutta hotelliaamupala on suurenmoista luksusta ja illalla mennään katsomaan drag showta!

Tervetuloa siis kädentaitomessuille Helsingin Wanhaan Satamaan ensi viikonloppuna!

8 kommenttia:

  1. Paikalle en pääse, mutta toivotaan huippuhyvää myyntiä!

    VastaaPoista
  2. Myös minä toivottelemassa supermyyntiä! Kustannukset kuulostaa kyllä hurjilta O.o

    VastaaPoista
  3. Huh mitä rahastusta! Etenkin tuo sähkön hinta on ihan älytön. Tsemppiä messuiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hullu hinta. Monet paljon messuilla käyvä hankkivat akkukäyttöisiä valoja. Vaikka nekin tulevat kalliiksi, muutaman messun jälkeen ovat jo maksaneet itsensä takaisin.

      Poista
  4. Olen lukenut tämän päivityksen useampaan kertaan ja joka ikisen kerran jälkeen olen vaan pystynyt huokailemaan. Sanattomaksi vetää. Kovin on piukassa käsityöläisen palkka...
    Todellista supermyyntiä toivon!
    Ja toivon myös, että ne pienet yhteiset hetket puolison kanssa olisivat ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut moneen kertaan ja mietin joka kerta, että missä kohtaa lasken pieleen. Kun eihän tämä vaan voi olla näin! Mutta on se.

      Poista
  5. Tiedän hyvin tämän mitä kirjoitit, Susanna. Olen itsekin kiertänyt jo vuosia käsityömuotoilijana messut vain asiakkaan ominaisuudessa. Myyntipaikat ovat törkeän kalliita. Siihen kun vielä lisää ulkomyyntitapahtumien vesisateen, pakkasen tms. On tulos miinusta.

    Varasin itse pitkästä aikaa ystäväni aloitteesta hänen kanssaan paikan Vantaan maalaismarkkinoille lokakuussa. Hinta oli suolainen ja paikka ulkona. On pakko toivoa, että joku asiakas ostaisi myös yli 100€:n tuotteita, jotta kassa täyttyisi edes paikanmaksun, matkojen ja yöpymisen verran. Minulla ei ole edes verkkokauppaa, sillä esitän pääasiallisesti ammatikseni nukketeatteria, en myy tuotteita. Nyt opiskelijana, on vain pakko yrittää repiä lisärahoitusta jostain, kun palkkatöitä on tämän taloustilanteen aina koulutetulle ja työstä innostuneellekin heikosti. Siksi nyt myyjäiset. Hinnat laitoin heti "oikeiksi", siis sellaisiksi, että saan tuotteista ihan oikean korvauksen, en harrastajan hintaa. Saa nähdä miten käy. Onneksi meitä on sentään kaksi paikanmaksun jakajaa.

    Toivon sinulle onnea ja menestystä! Oletko koskaan harkinnut mitään enemmän katetta sisältävää myyntituotetta laadukkaiden riepujesi rinnalle?

    VastaaPoista