sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Retki rajan taa


Kävimme eilen Viipurissa. Se oli vähän toisenlainen turistireissu, sillä kyseessä oli kahden restonomi-opiskelijan opinnäytetyönään toteuttama matka. Mukana oli vain kourallinen ihmisiä ja meitä kuljetettiin autokyydillä etukäteen valitsemiimme kohteisiin, joista osa oli varmaankin aika epätyypillisiä pakettimatkoille.




Nyt kun olemme matkailleet Venäjällä omalla autollamme, oli hyvin rentoa ja letkeää vaihteeksi vain istua kyydissä välittämättä kartan lukemisesta tai liikenteen seuraamisesta. Kerkesimme käväistä muun muassa Eremitaasissa ja komeassa kirkossa sekä muutamissa kaupoissa. Ruokailimme lounaspaikassa, joka oli elämys sekin omalla tavallaan.


Erityisesti paikallisella torilla käyminen jäi mieleeni hauskana kokemuksena, jonka haluan uusia joskus toiste kaikessa rauhassa ilman aikatauluja. Siinä sai niin konkreettisesti tuntea sen eron, jonka maidemme välillä oleva näkymätön raja tekee. Vasikoita, koiranpentuja ja kanoja oli myynnissä. Tuoreet lihakimpaleet ja kalat lotkottivat pöytäliinoilla ilman mitään suojaa.

Esiintymislavalla emännät tanssivat ja lauloivat sarafaanit yllään ja sorokat päässään. Tarjolla oli kameliratsastustakin! Vaikka en pidä Venäjän sallivaa käytäntöä villieläinten ja eksoottisten eläinten pidosta mitenkään hyvänä asiana, olisin saattanut silti kokeilla kamelikyytiä, jos meillä olisi ollut aikaa ja jos minulla olisi ollut kaksi toimivaa kättä.



Olen pitänyt Viipuria aika tylsänä matkakohteena, mutta käsitykseni muuttui. Kesällä varmasti menemme yöksi, jotta kerkiämme tutustua kaikessa rauhassa paitsi toriin, myös linnaan ja Monrepos'hon, jotka tällä kertaa jouduttiin skippaamaan aikataulun pettämisen vuoksi.


Reissu maksoi vain 20 euroa ja meillä ei ollut suuria odotuksia sen suhteen. Siksipä tulimme kotiin illalla varsin tyytyväisinä siihen vaihteluun, jota päivä näiden kivojen nuorukaisten johdattamana meille tarjosi.



Yksikätisyyden uutuudenviehätys on karissut pois ja vaihtunut tympääntymisen ensioireisiin. Ärsyttää, kun en saa itse edes juomapulloa auki ja valokuvaaminen on pelkkää kännykällä näppäilyä. Eniten ärsyttää se, että en mahdu kipsini kanssa yhteenkään omaan puserooni tai takkiini. Onneksi olen ommellut Sulolle niin hehtaarinkokoisia bambupyjamia, että voin pukeutua kotioloissa niihin. Mutta kotoa pois lähteminen aiheuttaa heti ongelmia.


Ken oli tietysti mukana, vaikka sen kanssa toimiminen oli kyllä aika hankalaa. Kunhan saan käteni taas kuosiin, meinaan ommella Kenille ihan oman erityisen olalla kannettavan pitkulaisen pussin, jossa on erillinen tasku kännykälle.





21 kommenttia:

  1. Oletpa tyylikkään näköinen vihreässä kaavussa. Useallakin ystävällä on ollut käsi paketissa, mutta kukaan ei ole keksinyt käyttää kaapua päällysvaatteena! Täytyy laittaa vihje mieleen, jos sitä toivottavasti kuitenkaan EI tarvitse. Ei oile kivaa kun jalka on pois pelistä (sen olen kokenut), mutta vielä ikävämpää jos se on käsi! Oletko oikea vai vasenkätinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja on helppo toteuttaa. Neliönmuotoinen pala villakangasta, reikä keskelle päätä varten ja kylkien kohdalle viillot, josta pujotetaan vyö.

      Tuosta tyylikkyydestä en ole samaa mieltä, mutta kiitos. :)

      Poista
    2. Ja olen onneksi oikeakätinen!

      Poista
  2. Ooh, upeat Ken-kuvat! heh, kaapu ja violetti tukka :-D
    Voi että, voin vain yrittää kuvitella turhautumistasi yksikätisenä. Tsemppiä!
    Viipuri olisi kiehtova matkakohde, äitini lapsuudenkaupunki. En ole koskaan käynyt. Äiti kertoi, että tori oli todella kansainvälinen verrattuna muihin suomalaisiin kaupunkeihin ja toreihin, tosin silloin 30-luvulla varmasti vähän eri mielessä. Se tuli silti nyt mieleen tuosta mainitsemastasi erosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viipuri on ollut muinoin todella kansainvälinen paikka. Aikamatka sinne kyllä kelpaisi.

      Poista
  3. Uaahhahhhaaaaa XD Kieriskelen lattialla hohottaen taidekäsityöläiselle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun minä toissailtana virittelin tuota kangasta päälleni, niin jo siinä vaiheessa kuulin korvissani, miten sä ulvoisit, jos näkisit.

      Poista
    2. :D Mie kuulen ton äänenkin: sellainen pikkuisen nariseva, hitusen ylimielinen. Hups, kuvailinko juuri itseni?

      Poista
    3. Näitä tyyppejä nimitetään meidän piireissä "tupasvilloiksi" :D :D

      Poista
    4. Olen saavuttanut tavoitteeni. Olen nyt tupasvilla.

      Poista
  4. Hih, kylläpä minuakin nauratti tuo kaapukuva tai lähinnä se kuvateksti :) Viipurissa olisi mielenkiintoista käydä, isännän mummo oli sieltä kotoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, kun teidän pitää ensin matkata puolen Suomen halki. Mutta ehkä siinä matkan varrella olisi jotain mielenkiintoista. :)

      Poista
    2. Ei se varmasti olisi mikään ongelma, jos joskus malttais sellaisen reissun tehdä! Tykkään kovasti ajella kesäisessä Suomessa, kotiseudullekin on ollut koko aikuisiän matkaa sellaiset 400-500km ja kaikkein kivointa matka on taittaa omalla autolla. Siis kesällä, muista vuodenajoista en sano mittään :)

      Poista
    3. Moottoripyörällä vielä kivempaa!

      Poista
  5. Kenin asu on muuten aivan ihana. Sinun myös. :D Etenkin tuo selitys. Matka kuulosti ihan huipulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kun katson Keniä, ihmettelen, miksen osaa pukea itseäni yhtä tyylikkäästi. :9

      Poista
  6. Olosuhteet voi joskus pakottaa kaapuihin, ja laajoihin pyjamiin :D
    Näiden Viipuri-postausten jälkeen tekisi mieli käydä siellä itsekin pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
  7. Kylläpä saat tuon naapurimaan näyttämään lööpeistä parempaa puoltaan. Mielenkiintoista ja kiinnostavaa!

    Hyvin tunnut pärjäävän yksikätisenäkin, vaikka hankalaa se taatusti on ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin ristiriitaista se suhtautumiseni Venäjään. Jos pidän ihmisoikeusasiat ja muut kaameudet poissa mielestäni, tykkään Venäjästä ihan mahdottomasti. Mutta heti, kun päästän ne ajatuksiini, en halua yhtään edes vilkaistakaan sinne suuntaan.

      Poista