tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kansallispuku etenee


Sain viime viikolla kansallispukuni liivin valmiiksi! Olen siihen tosi tyytyväinen. Kykenin ompelemaan sen kärsivällisesti ilman hutilointia. Siihen kului koko lukukausi, kun en tehnyt sitä lainkaan kotona. Seuraavaksi teen irtotaskun ja ensi syksynä pitäisi sitten aloittaa paitaa. Liivi olikin helppo nakki paitaan verrattuna. Tässä ei tarvinnut osata mitään ronkkauksia. Isohko neula ja paksuhko pellavalanka olivat työvälineinä, eikä ompelukonetta käytetty.



Ja kun katselen liivini saumoja, olen tosi iloinen siitä, että kaikki tehtiin käsin. Eihän tällaista jälkeä koneella edes saisi aikaan. Se aika, minkä olen liivini parissa viettänyt, on kunnianosoitus upealle kankaalle, jonka Soja on kutonut. Kangas on ihan mielettömän hieno ja sitä ei vaan voi kohdella hutiloiden. Muistelen Sojan sanoneen, että siihen on käytetty seitsemäätoista(* eriväristä lankaa.

*) Korjaus: 21 eriväristä lankaa!

Liivin etumus suljetaan nyörillä kuten korsetit. Nyöriä varten tehtiin salainen reikäkaitale, joka vain vähän pilkahtelee liivin alta.



Tässä kuvassa näkyy se ainoa kohta, jossa mokasin. Päättelin langan kankaan väärälle puolelle ja tuo yksi nyörinreikä on muutenkin vähän suttuinen. Luulen, että puran sen kohdan ja teen uudelleen. Kun liivi on muuten niin mahdottoman hieno, niin kyllähän harmittaa tuollainen pieni moka, jota en muussa ompeluksessani edes noteeraisi.



Nyöri pujotetaan käyttämällä messinkistä neulaa apuvälineenä. Tässä kohtaa sain Sojalta siunauksen tehdä neulan itse ja säästin siinä melkein 60 euroa. Kun liivi on päällä, neula sujautetaan saumasta piiloon vuorin sisään.

Tämä minun liivini kuuluu Vihdin pukuun, joka tässä Suomen käsityömuseon kuvassa (klik) näyttää ihan törkeän väriseltä. Tämän harhaanjohtavan kuvan perusteella en olisi Vihdin pukua valinnut.

Ihan sama liivi on myös osa Nurmijärven pukua. Nämä ovat "tarkistettuja pukuja", jotka on tehty museoihin talletettujen vanhojen esikuvien mukaan. Kurssilla on paitsi ommeltu, myös opittu kansallispukujen teoriapuolta. Oppi on saanut minut hiukan muuttamaan ajatteluani tarkistetuista puvuista. Vaikka kansallispukujen osia, kuten esimerkiksi liiviä, voi kuulemma mainiosti käyttää minkä tahansa nykyvaatteiden seurana, niin usean eri kansallispuvun osia ei saisi sekoittaa keskenään. Hmm, sanon minä.






Esikuvat, eli ne 1700- ja 1800-lukujen vaatekappaleet, joiden mukaan nämä pukukokonaisuudet on asiantuntijoiden toimesta koottu ja luotu, on aikoinaan kerätty pitkin maata maaseutuväestön kodeista. Mihinkään vaatekappaleeseen eivät keräystä tehneet ylioppilaat merkinneet muuta tietoa, kuin paikkakunnan. Niinpä museoon on tallennettu hameita, päähineitä, liivejä, takkeja jne. joita oletettavasti on käytetty niinkuin nykyisinkin käytetään. Eli yhdistellen. Ei ollut mitään yhtä kokonaisuutta, jota tietyn kylän väki piti päällään, vaan ihmisillä oli muutama hame ja jokunen paita ja niitä sitten yhdisteltiin keskenään aivan kuten nykyihminenkin vaatteidensa kanssa toimii. Mutta suuria tyylillisiä eroja kuitenkin on ollut maan eri osien välillä.



Vihti ja Nurmijärvi sijaitsevat lähellä toisiaan. Tässä kuvassa vasemmalla on Vihdin puku ja keskellä Nurmijärven puku. Symmetrian vuoksi laitoin vielä Askolan puvun kuvan oikeaan reunaan!

Vihdin ja Nurmijärven puvuissa on sama liivi, sama paita, sama levyriipus ja sama esiliina. Tuo harteilla oleva silkkihuivi taas tuntuu esiintyvän vähän joka toisessa pukukokonaisuudessa. Vihdin ja Nurmijärven pukujen ainoat erot ovat tykkimyssyn värit ja koristelut sekä hamekangas. 

Tykkimyssy on se ainoa kohta, joka kauhistuttaa minua tässä itselleni valitsemassani puvussa. Myssy nimittäin on päällystetty violetilla silkillä ja koristettu kultaisilla paljeteilla ja kultalankakirjailulla! Minä inhoan kultaa! Ja paljetteja minä vasta inhoankin! Koko ajatus tuo mieleeni Tiimarin vappuhatut. Siksi aionkin olla kapinallinen ja tehdä omaan pukuuni Nurmijärven tykkimyssyn. Siinä punainen silkki on kirjottu erivärisillä silkkilangoilla. Se on kaunis, eikä näytä rihkamalta ja lisäksi sopii puvun väreihin violettia myssyä paremmin.


Toinenkin kohta on sellainen, jossa meinaan heittäytyä anarkistiksi. Katsokaapa tarkasti tuota Vihdin raidallista hamekangasta. Se on pääväriltään punainen, mutta etuosa esiliinan alta on tuollaista sinappista lapsenkakkaa muistuttavaa väriä. Miksi ihmeessä? Soja kertoi, että museoon talletettu esikuva oli kudottu juuri noin. Ilmeisesti siksi, että punainen lanka oli kallista ja sitä ei kannattanut tuhlata esiliinan alle piiloon. Tai sitten kyseisen hamekankaan kutojalta vaan on punainen lanka loppunut kesken ja hän on joutunut kutomaan kankaan lopun muilla väreillä. Kumpikaan syy ei vakuuta minua siitä, että suostuisin ottamaan lapsenkakkahelmaa upeaan pukuuni.

Soja sanoo, että jokainen tekee omalla kansallispuvullaan niinkuin itse haluaa. Siksi en kysele kenenkään lupaa vaihtaa kultapaljettikammotusta Nurmijärven myssyyn ja teettää kokonaan nättiä hamekangasta. Koska hamekangas kudotaan tilausten mukaan, Soja voi kutoa minulle kankaan, jossa sama kauniinvärinen raidoitus jatkuu ympäri hameen.



Haluatteko tietää, mitä tämä kaikki kustantaa? Minäpä kerron. Tätä minun pukuani, tarvikkeita ja ohjeita myy Taito Uusimaa. Koko puvun käsittävä ohjevihko kaavoineen maksoi noin 70 euroa. Liivin kankaat ja ompelulangat noin 270 euroa. Siinä on yksi hyvä syy, miksi en hoppuillut ompelemisen kanssa, vaan ompelin vain ne pari tuntia viikossa kurssin aikana. Ei minulla ole varaa ostaa kaikkia materiaaleja kerralla.

Ensi syksynä paidan materiaaleihin tulee uppoamaan 200 euroa, sitten essuun melkein satanen. Vihdin tykkimyssyn tarvikkeet maksavat hinnaston mukaan 250 euroa, ja uskoisin, että Nurmijärvi menee samoihin hintoihin. Kallein vaatekappale on luonnollisestikin hame, jonka kangas näyttäisi olevan 680 euroa. Siksi minä jätän sen viimeiseksi ja toivon olevani varoissani siinä vaiheessa, kun on aika panna tilaus vetämään.

Huivin hintaa en löydä, mutta en aio sitä hankkiakaan, koska en ole huivityyppi. Hopeinen levyriipuskaulakoru maksaa 700 euroa, jonka myös joudun jättämään hankkimatta. Katsokaas, kun tällä rouvalla meni kaikki varat siihen punaiseen hamekankaan lankaan, niin ei sitten jäänyt rahoja koruihin!

28 kommenttia:

  1. No nyt sai ihan uuden merkityksen se, että "saa hamekankaat"!
    Todella upea tuo liivisi, ja minusta se tuo pukuusi erityisarvoa, että mietit sellaisen kokonaisuuden, joka sinua miellyttää. Uskomattoman kaunis on liivikangas todellakin! Vaikka se sinappikakka kuuluukin lemppariväreihini :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vaan! Kyllä on ollut kannattavaa käydä karkauspäivänä kosimassa mahdollisimman montaa tyyppiä! :D

      Poista
  2. Sojan blogia lukiessani minussa herää aina tarve alkaa ompelemaan jotain ja minähän siis inhoan ompelukonetta ja kaikkea siihen liittyvääkin, mutta tämä käsin ompeleminen on ihan eri juttu. Ja nyt tämä sinun liivisi. Ah, niin ihana, toi nyörijuttu ja kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsin omplemeinen on tosi hienoa. Siinä vaan istuskelee kaikessa rauhassa ja pistelee millin kerrallaan.

      Poista
  3. Minulla on tallessa mummoni perintönä tullut vanha kansallispuku. Tätä lukiessani osaan arvostaa tekelettä ihan eri tavalla, sen tekemiseen on käytetty varmaan hurjasti aikaa. Siitä olen poiminut koristeeksi kotiini kauniin avainkorun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä työmäärää tosiaan voi arvatakaan, jollei itse ole joskus kokeillut. :)

      Poista
  4. Hienoa työtä! Jos joskus tekisin itselleni kansallispuvun, niin tekisin minäkin yhdistelmän. Olen niin monen eri paikkakunnan sekoitusta ja asunut siellä ja täällä, että olisi vaikea valita vain yksi. Eiköhän sitä ole ennenkin valittu kankaat väreineen mieltymysten, taitojen ja varojen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soja totesi minulle, kun puhuin nurmijärvimyssystä, että saan varautua sitten siihen, että minulle huomautellaan asiasta. Voin kuvitella, millaista närkästystä sinun yhdistelmäpukusi saisi aikana, jos lähtisit yhdistelemään oikein kunnolla sieltä ja täältä. :D

      Poista
  5. Kaunis liivi ja kaukis tulee koko puvusta...huh.mikä hinta puvulle tulee...kerronpa tässä ,että paikallisella kirpparilla oli talvella kansallispuku myynnissä kaikkine noine tykötarpeineen...en tiedä,minkä maakunnan tai oliko käsin vai koneella ommeltu ja oliko kangas ostettu vai kudottu,mut hintaa sillä oli VAIN 30 euroa...olisin sen ostanut jos olisi ollut minun kokoa...mut jäi sinne,kun en tiennyt kenelle sen olisin voinut lahjoittaa...että silleen...kaunis oli sekin puku...nappasin kyllä kuvan siitä muistoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallishan siitä tulee, mutta kun noita materiaalejan miettii, niin eihän se ihme ole. Käsinkudotut kankaat eivät synny sekunneissa ja niiden tekijöille pitää riittää palkkaa.

      Olen huomannut että käytettyjen pukujen hinnat ovat todella alhaiset. Kansallispukujen arvo tuntuu romahtavan käytössä nopeammin kuin tietokoneiden!

      Poista
  6. Meillä on Ylä-Savon puku, en tiedä onko käsin vai koneella tehty, mutta ikävästi ei mahdu rintojen kohdalta. Sitä olisi kyllä hauska käyttää jossain, kertoo kuitenkin mistä päin sukuni on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo minunkin liivini on ahdas rintojen kohdalta siitä huolimatta, että minä olen tällainen lattarintainen. En voi laittaa nyörejä kiinni asti, mutta se ei oikeastaan haitaa, sillä minusta ne nyörit ovat niin kivat, että saavat näkyä.

      Entisaikaan ei käytetty rintaliivejä. Tissit liiskaantuivat lyttyyn vartalon ja puvun väliin.

      Poista
  7. Niin kaunis toi sun liivis! Käsin ompelu on ihanaa, mut en mää varmaan sais noin kaunista jälkee aikaseks. Mulla on tapana aina vähän hutaista. Tosin hinta olis varmasti hyvä hutaisunhillitsijä. Mää uskon kans, että "väärästä" myssystä tulee joskus sanomista, niin hyvä idea kuin se onkin. Mun mielestä on täysin hyväksyttävää yhdistellä eri pukujen osia, mut oon oppinut varomaan sen kertomista ihan kenelle tahansa. Joillekin kun se on pyhäinhäväistys. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinta on erittäin hyvä hutaisunhillitsijä. Sitä kangasta jotenkin koko ajan työskennellessään ihailee ja kunnioittaa niin paljon, että hutilointi ei vaan ole vaihtoehto.

      Joo, takuulla tulisi sanomista, jos liikkuisin sellaisissa piireissä. Onneksi ainoa kansallispukuun sonnustautuva ihminen, jonka tunnen, on Soja.

      Poista
  8. 21 eri väriä ;)
    Ja mitä tulee tuohon "yhdistelemiseen", niin on aikalailla eri asia yhdistellä Nurmijärven ja Vihdin pukujen osia, joista suurin osa on ostokankaita ja ovat samalta alueelta ja ajalta, kuin vaikkapa Vihdin ja Kaukolan puvun osia, jotka ovat eri ajalta ja täysin eri pukualueelta peräisin. Kaikenlaista voi tehdä, kun ymmärtää mitä on tekemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, korjaan tekstiin! Kiitos!

      Ja niin. Edes minä en lähtisi yhdistämään vaikkapa itäisen alueen pukujen osia läntisiin. Vaikka tykkään huntupäähineistä tykkimyssyjä enemmän, niin en laittaisi Vihdin pukuuni huntua. :P

      Poista
    2. Yksi kysymys! Sopisiko tuo Askolan puvun hieno päällystakki mun Vihti-Nurmijärvi-pukuuni?

      Poista
    3. Täytyy vähän tutkailla. Mahdollisesti :)

      Poista
  9. Hyvä Susanna! Kauniilta näyttää. Mukava kuulla, että siulla on ollut leppoisaa pistoja pistellessä.

    VastaaPoista
  10. Olipa kiva lukea, että jollakulla toisella on samansuuntaisia ajatuksia eri kansallispukujen osien yhdistelystä! Minulla on suunnitteilla toteuttaa Suur-Iin puku, mutta tehdä siihen päähineeksi Alatornion puvun tykkimyssy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko olet päässyt alkuun vai onko puku vasta suunnitteluasteella?

      Poista
    2. Pääosin suunnitteluasteella vasta. Tykkimyssyyn olen hommannut ohjeet, koetan päästä kansallispukukurssille syksyllä :)

      Poista
  11. Kauniin liivin olet valmistanut. Onnea! Olen vähän kateellinen kaikille, jotka ovat ryhtyneet ompelemaan kansallispukua itselleen. Mie en taida löytää aikaa tuollaiseen suururakkaan. Ostin mie pari esiliinakangasta Vuorelman konkurssipesästä. Jospa valitsis niistä jonkun ja aloittasi kokonaisuuden rakentamisen essusta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä on varmasti ihan yhtä hyvä aloittaa kuin mistä tahansa muustakin. Minä aloitin liivistä vain siksi, kun ajattelin, että jos en pystykään tekemään koko pukua, niin liiviä voi hyvin käyttää muutenkin, eikä se mene hukkaan.

      Poista
  12. Ihana kapinallinen :) Tämä on kyllä sellainen superkädentaito, mitä ei voi kuin ihailla suurella kunnioituksella <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen samaa mieltä. Sojasta on tullut idolini.

      Poista