perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tee se itse -morsian


Meidän naimisiinmeno tapahtui niin nollabudjetilla, kuin ikinä on mahdollista. Myös minun kolttuni oli puoli-ilmainen, sillä tein sen itse. Kun muutama vuosi sitten näin netissä tämän (klik) hääpuvun, jäi ajatus pitsiliinamekosta kytemään omaan mieleeni.


Niinpä keräilin kirppareilta pitsiliinoja parin vuoden ajan, aina kun sopiva liina tuli sopivalla hinnalla (= max 50 senttiä) eteen.

Koska en halunnut pukeutua valkoiseen monestakin syystä, värjäsin pitsit pesukonevärillä violeteiksi.


Violetiksi sen takia, että minulla on joku kumma violetti kausi menossa. Niinpä salahäidemme salateemaväriksi tuli violetti.

Ensin kuvittelin ompelevani koko mekon pitsiliinoista, kuten esikuvanikin, mutta en tietenkään onnistunut. Esikuvamekkoa tuskin on kasattu sekalaisista kirppisliinoista. Liinani myös painoivat niin paljon, että päätin ommella niitä vain yksitellen sinne tänne alusmekkoon, jotta jaksaisin kantaa vaatteeni.

Alusmekon, josta sitten tuli se varsinainen mekko, minä ompelin Ikean paksuhkosta puuvillakankaasta, jota minulla oli metritolkulla varastossa.


Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen mekkooni. Se on minulle juhlava, mutta silti minun näköiseni eli tunnen oloni luontevaksi se päälläni.


Sulo, joka yhäkään ei halua naamaansa blogiin, asteli maistraattiin vanhassa puvussaan, joka Jutan dieetin takia ansiosta oli jo käynyt vähän väljäksi. Uusi paita ja kravatti hänelle ostettiin kaupasta ja ne olivatkin pukeutumisemme kallein osa. Sulon sukat minä värjäsin pitsiliinojen kanssa yhtä aikaa.


Morsiamen "kampauksen" loihti anoppi kotipermanenttipakkauksen avulla tietämättä ollenkaan tekevänsä hääkampausta. Hyvä, ettei tiennyt, sillä sen verran häntä jännitti muutenkin, että pilaa tukkani. Minä vakuuttelin ottavani kaiken vastuun.

Koska en todellakaan osaa laittaa tukkaa ollenkaan, ratkaisin kampausongelman täräyttämällä päähäni pitsinauhan, jonka koristelin oletettavasti aika mauttomasti tekokukilla. Kyllä meitä nauratti, kun Iltalehti sitten kertoi tekokukkien olevankin ihan kuuminta hottia.

Häämeikki... no, häämeikkinä toimi rusketus. Niin, ja yritin minä vähän ripsiväriä panna ja ostin elämäni ensimmäisen puuterin. Se luultavasti härskiintyy ennenkuin sitä tarvitaan seuraavan kerran.


Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä... kummallisen sitkeästi kaikki häihin liittyvät perinteet ja must-jutut istuvat päässä silloinkin, kun on menossa naimisiin ihan salaa ilman juhlia ja ihmisiä. Jotain sinistä löytyi kaulaketjusta, jonka olen tehnyt joskus muinoin hopeakorukurssilla.

Vaikeinta olivat kengät. Minun mielestäni naimisiin voisi mainiosti mennä avojaloin, mutta halusin säästää Sulon siltä "häpeältä" ja yritin epätoivoisesti löytää ihan oikeat kengät kaupasta. Se oli vaikeaa, koska niiden piti olla aivan matalakantaiset, ja sen näköiset, että niitä voi käyttää muulloinkin, ja silti olisivat sirot mekon kanssa käytettäväksi. Ja niin halvat, ettei haittaa, vaikka jäisivät vähän käyttämättäkin.


Sellaiset löytyivät marketin alennusmyynnistä. Mutta minä inhosin niiden kultaisia solkia, joten jouduin heti paikalla tuunaamaan kengät.


Pari puuhelmeä ja hiusnauhasta yli jääneet tekokukat saivat kelvata. Ihan kelpo kompromissikengät.




Olisin ihan epätoivoisen kovasti halunnut jalkaani jotain lainattua ja mennä naimisiin äitini vanhoissa hääkengissä. Olin ihan satavarma siitä, että ne ovat yhä äidillä tallessa, ja tongin tuskaisena hänen kaappejaan. Keksin tekosyyksi juhlat, joihin olimme menossa, koska en voinut kertoa äidille, mihin tarkoitukseen kengät ihan oikeasti ovat tulossa. Kenkiä ei valitettavasti löytynyt; ehkä äiti tosiaan on heittänyt ne pois. Jouduin nöyrtymään marketin halpisballeriinoihin.



Koska en voinut lainata äidin kenkiä, lainasin sitten hääkimppua. Äitini hääkimpussa vuonna 1973 oli ruiskaunokkeja ja päivänkakkaroita ja niitä minä keräsin myös hääaamuna meidän pihasta. En tosin ottanut kimppua ollenkaan mukaan maistraattiin, vaan se jäi kotiin koristamaan salin pöytää.


Hääkuvaukset suoritettiin etukäteen jo kesäkuun alkupuolella ja silloin minulla oli kuvia varten hääkimppu numero yksi. Myös se oli luonnonkukista kasattu; omalta pihalta, teiden varsilta.



Tarina jatkuu ensi numerossa...

138 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinä upea, ihana morsian. Ja Sulo komeana. Toisillenne on teidät tarkoitettu. ONNEA! Ja kiitos tästä, hyvä alku tälle päivälle! Tepu

Susanna kirjoitti...

Oletteko päässeet kotiin? Toivottavasti oli hyvä reissu, mutta hyvä palata takaisinkin!

Tine kirjoitti...

Onnea hääparille ja kiitos mahtavasta blogista.
Ihana hää puku ja hyvä idea. Itsekin ostanut pitsejä ja tuunannut normi vaatteita niillä.

Aseman laidalla kirjoitti...

Hurjan paljon onnea hääparille!

Kaunis on sinun häämekkosi ♥ Loistoidea!

Leena P kirjoitti...

Oikein paljon onnea ja siunausta teille! Ihana puku, ja kampaus, ja kengät, ja sukat!

Tuulenpesä kirjoitti...

Lämpöiset onnittelut täältä meiltäkin! Komea hääpari ja kaunis puku ; ) Rakkautta ja onnea Teille!

Jovelan Johanna kirjoitti...

Tuo mekko on yksi kauneimmista koskaan näkemistäni häämekoista ja niitä on tullut työn puolesta nähtyä sen verran, että jono yltäisi varmaan Nuorgamiin saakka ;D

Tykkää tuosta niin paljon, että en osaa mitään ihmeempää sanoa. Täydellinen!

On kadehdittavaa, että olet niin taitava luomaan kaikkea. Itselleni kangasjutut ovat yksi Waterloo. Minä ja ompelukone (tai muutkaan kangaskäsityöelementit virkkuukoukusta sukkapuikkoihin) ei vaan löydetä yhteyttä toisiimme ;D

Ellimelli kirjoitti...

Ihana puku! Virkistävää lukea vaihteeksi tällaisista häistä, kun nykyään tuntuu nuo hääbudjetit kasvaneen hurjan suuriksi.

(Myös me karkasimme vihille. Emme pitäneet mitään juhlia myöhemminkään, koska juuri ne halusimme välttää.)

Rva Silmusolmu kirjoitti...

Onnea vielä kerran Rouvalle! :) Niin ihana sun mekko ja niin sun näköinen!
Hih, olen värjännyt just samalla violetilla vanhan virkatun pitsipeiton. Peitto oli menossa ystävän mökillä jo roskiin, onneksi ehdin kertoa etsiväni sellaista. Valkaisun ja konevärjäyksen jäljiltä se nyt komistaa puodin salongin rokokoosohvaa.

Wanhan Wallankumous kirjoitti...

Onnittelut teille molemmille! Me myös ollaan aikoinaan käyty maistraatissa nopeasti avioitumassa.

Mekko on upea, kuin myös morsian :)

Tiina kirjoitti...

Tykkään!

Peppi kirjoitti...

Tuo puku on kyllä miunkin silmään tosi KAUNIS! Alusmekon mallia myöten. Just siulle sopiva :)

Katariina kirjoitti...

Onnea teille ihanat! Olen pitkään lukenut blogiasi, tietenkään ikinä kommentoinut, mutta ideoita hurjasti saanut! :) Nollabudjettihäät sopisi itsellekin mainiosti!

tarutikki kirjoitti...

Elinen onnitteluviestini on tainnut taas karata jonnekin:(
Joten lämpimät onnittelut teille molemmille!

Todella kaunis puku ja kampaus, kengät ja Sulon asu ihana kokonaisuus.

Meidän häistä tänään 27 vuotta, silloin oli lämmin ja kaunis päivä. Nyt tarvii villasukat jalkaan.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Siis tuo on, yksi kaunemmista häämekoista ikinä. Ja morsian on kaunis...luonnollinen...ihana♥
Vielä kerran onnea ♥

Tuula kirjoitti...

Aivan ihana ja erilainen häätarina kaiken tämän häajuhlien yltäkylläisyyden keskellä. Tykkäsin todella kaikesta!

Paula kirjoitti...

Onnea! :)

Mekin mentiin kolme vuotta sitten Imatran maistraatissa naimisiin ilman mitään juhlavieraita tai krumeluureja. Hassu notaarisetä kutsui avioliittoa toistuvasti aviliitoksi, mikä huvittaa meitä vieläkin :) (Ei kai se paikallista murreta ole?)

minttumaari kirjoitti...

Kaunis on leninki ja sopii sinulle hyvin. Kaunis morsian!

Mieli kirjoitti...

Todella kaunis mekko ja niin ihanasti ajatellut yksityiskohdat ja kaikki! :)

Liisa kirjoitti...

Onnea. Oi kuinka ihana mekko ja teemaväri. Tykkään. Miksi häiden pitääkään olla kalliit ja hulppeat, monta tonnia maksavat, kun näin hienoa saa tuunattuna. Minua etoo aina ne prameat kalliit häät.

Liisa kirjoitti...

Mie oon niin samaa mieltä kun Irmastiina.

jaana kirjoitti...

Aivan tajuttoman upea mekko. Ja luonnonkukkakimppu on niin kaunis. Onneksi olkoon ja hyvää yhteistä matkan jatkoa teille molemmille.

Valoblogin Taru kirjoitti...

Taivas miten upea ja kekseliäs mekko. Rouva on niin kaunis ja onnellinen morsian, että melkein sanattomaksi vetää!

Tiina kirjoitti...

ISOT ONNITTELUT! Oletpa kaunis morsian! Tuo mekkoidea on kyllä mahtava! Häät on kyllä varmastikin olleet juuri teidän näköiset ja se on hyvä se! Itsekin mentiin silloin 15 vuotta sitten pienesti naimisiin ja yhtään ei oo harmittanut. Mekko oli postimyynnistä ja paikalla vaan lähimmät. Silti oli kyllä ikimuistoinen päivä!

Ninni kirjoitti...

Onnea! Kaunis mekko ja sopii sinulle todella hyvin. :) On mahtavaa, kun pystyy itse toteuttamaan vaateideat. Myös äitisi häätyyli näyttä upealta. Itse ompelin elämäni ensimmäisen emkon alkukesästä ja nyt voino lisää juhlia, jotta pääsiisin käyttämään sitä uudelleen. Kerrankin sai juuri sellaisen, kuin halusi. Kauppojen mekkotarjonta on todella huonoa.

Hanna - Päivölänpaiste kirjoitti...

Hirmusti onnea kauniille parille rakkauden ratapihalle!

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis ja itsensä näköinen morsian! Minä livahdin vihille pikkumustassa, olin aina halunnut sellaisen ja banaaninutturan hääasusteeksi, oli kivat häät nekin :) Hurjasti onnea teille molemmille!

Mari kirjoitti...

Aivan uskomattoman kaunis ja kekseliäs mekko ja morsian on tietysti myös kaunis :)

Pike kirjoitti...

Oi kuinka kaunis häämekko ja koko kokonaisuus, lämpöiset ja kukkaisat onnittelut!
Mie ihailin myös äitisi mekkoa, itse menin eka kerran naimisiin myös -73, kirkkohäät. Toinen kerta sitten hoituikin hissukseen maistraatissa, vain poika oli mukana, todistajat talon puolesta. Vihkijä oli pukeutunut asiallisesti tummaan pukuun, mutta jaloissaan tohvelit, mikä huvitti meitä. Vain läheisimmille tarjosimme illalla miehen 37v-synttärikahvit, vuosi oli -87.

Laurakaisa kirjoitti...

Ei kun kyllä tänne pitää vielä erikseen kommentoida että ihan mielettömän upea tuo mekko! Ja kenkien tuunaus myös. Ja tukka. Ja Sulon sukat. Ja koko meininki! :D

Emilie kirjoitti...

Paljon paljon Onnea! Vai sellaisia lomapuuhia :) Ihanat kaikki, mekko, kampaus, hääkukat :)

Unknown kirjoitti...

Ihana hääpuku! itse olen myös hamstrannut pitsiliinoja, mutten vielä ole käyttökohdetta päättänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Hääjuttuja on aina ihana lukee, olen niin romantiikannälkäinen :D Kerään kans pitsiliinoja mutta sängynpeittoa varten. Ihan oli sinun oloista ja näköistä, raikasta ja iloista! Äitisi hääpuku on myös ihana, ja kampaus, ja kimppu on ihana myös! Jos joskus meen naimisiin niin haluan kimppuun vain muutaman valkoisen kukan, ehkä juuri päivänkakkaroita ja paljon harsokukkaa. Ja vähän jotain vihreetä :)Terkuin Teija

tukiopettaja kirjoitti...

Oikein paljon onnea ja ihan mielettömän kaunis ja persoonallinen hääpuku!

Tiina kirjoitti...

Ihana kertomus ja vitsit sun puku on kyllä kaunis!! Taitaa olla romantiikka ilmassa, kun tähtipölyä leijailee kursoristakin ;)

elina kirjoitti...

Upea hääpuku, ehkä kaunein koskaan näkemäni. Nykyisen amerikkalaisen kuorutuksen aikana teidän häänne tuntuvat tosi raikkaalta ja mukavalta, sellaiselta omannäköiseltä.
Vielä kerran onnea.

Eliisa kirjoitti...

Voih, ihan mielettömästi Onnea teille kahdelle!! Olet onnistunut tekemään häistäsi juuri omanlaisesi. Idea mekosta, väreistä on ihan täydellistä. ( Tästä saisi jutun Mollie Makes´iin! :)

Me menimme naimisiin vasta pari vuotta sitten ja teki töitä suunnitella häät ilman vieraita. Poika oli bestman, tyttö morsiusneito, kanttori (joka lauloi ja soitti flyygeliä) ja valokuvaaja olivat todistajina. Syömässä kävimme perheen kesken ravintolassa, jossa olimme eka virallisilla treffeillämme. Suvun asettamat paineet isoista häistä karisivat, kun tajusin, että voimme hoitaa asian ihan vain keskenämme.

Omppis kirjoitti...

Magea mekko kerta kaikkiaan ja hienosti keksitty kenkätuunaus!
Onnea! :-)

Merja kirjoitti...

Hurjasti ONNEA!
Jostain syystä olin elänyt sellaisessa luulossa, ettet olisi rouva-tyyppiä. Väärässäpä olin, olemuksestasi hehkuu onni!
Ei tartte olla kuin pari päivää poissa koneen ääreltä, ni heti tapahtuu vaikka mitä.

Apris kirjoitti...

Aivan huikean kaunis hääpuku. Olet kyllä taitava käsistäsi. Ja ihan mielettömän upea idea.

jenni kirjoitti...

Hääpuku on ehdottomasti kaunein näkemäni!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa! Paljon, paljon onnea! <3 <3 Kylläpä on KAUNIS MORSIAN! Siun puku on uskomattoman upea! Siulla on tuo luovuus ihan uskomatonta luokkaa. Sulhasen kostyymi on kyllä ja niin upea. Ihan teidän oloset häät. Innolla ootan jatkoa häistänne. t. eläinhattu Anne

Kirsikka / Kirsikan Unelmat kirjoitti...

Ihan mielettömän kaunis hääpuku! Ja koko tyyli, pitsinauha hiuksissa, omasta pihasta kerätyt luonnonkukat, se miten halvoista ale-kengistä sai pienellä tuunauksella täysin oman näköiset :) Olispa ihanaa lukea jostain häälehdestä juttuja myös tällaisista oikeasti pienen budjetin häävalmisteluista... Tällaisissa tarinoissa korostuu minusta ennen kaikkea se naimisiinmenon perimmäinen ajatus. Minusta on huvittavaa kun moni nykyään korostaa haluavansa itsensä näköiset häät, ja sitten kaikki tehdään kuitenkin isolla rahalla sen saman vanhan kaavan mukaan. Mitä omaa niissä häissä loppujen lopuksi on..? Tän sun postauksen luin kolmeen kertaan hymyillen värjätyille sukille ja anopin tietämättään tekemälle hääkampaukselle, jotenkin niin paljon sellaisia pieniä asioita mistä päivän muistot koostuu :) Hurjan paljon onnea teille!

Tiina-Mari kirjoitti...

Onnea rouvalle ja herralle!Kiitos kun saimme jakaa salaisuutenne.Luulen, että teitte päivästänne juuri sellaisen kuin sen pitikin olla.Ja tuo morsmaikun mekko sai kyllä haukkomaan henkeä - aivan mie-le-tön!

Unknown kirjoitti...

Oi ONNEA! En varmaan ole ainoa, joka ihastelee kaunista hääpukuasi - se on vaan niin ihana :) Häät ovat mielessä käyneet itsellänikin ja kyllä ehdottomasti (jos vaan saan mieheni samalle aaltopituudelle..) ne on niin kierrätyshäät kun vain mahdollista. Niistä saa ihanat, johan tämä sen todisti :) Onnea vielä!

Pirjo kirjoitti...

Lämpimät onnittelut teille, olette todella tyylikäs pari! Ja tosi kauniin puvun olet suunnitellut ja toteuttanut itse! Itsekin haaveilen juuri pienimuotoisista salahäistä ilman turhia paineita ja pienellä rahalla, jos joskus naimisiin tulee mentyä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihastuksen huokaus...

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnittelitkö nuo pitsiliinat ihan kaikista kohdista (siis reunan kaikista silmukoista) hameeseen?

Anna-Mari kirjoitti...

Voi miten kaunis ja itsesi näköinen mekko! Upea on tuo esikuvamekkokin, voih. On varmaan ollut vaikeaa pitää salaisuutta, permanentit ja kaikki, hih. Kampaus ei ole ollenkaan tylsä, ja nuo kukat piste iin päälle.

Enpähän tiennytkään että olen kulkenut muodin huipulla tänä kesänä, hihhii. Melkein joka päivä minulla on iso tekodaalian kukka hiuksissa, on pakko pitää hiukset nutturalla kun on ollut niin kuuma. Tein nutturapiikin isosta tekokukasta ja grillitikusta. Toimii hienosti, kun hiukseni on niin pitkät että saan ne viimein pysymään nutturalla yhdellä piikillä ja on ihanan näköinen!

Jenni kirjoitti...

Onnea! Mie oon kans bookmarkannu tuon mekon joskus pari vuotta sitten, se tais olla linkattuna jossain palstalla ja jäi unelmaks :) . Tosi kauniin mekon oot tehnyt itelles.

Jenni kirjoitti...

Oi, hiiri tekee ihanaa hilettä! <3

tuksu kirjoitti...

Kyllä sinä olet kaunis morsian!
Pukusi on suloinen! Ihailen taituruuttasi ja sitä, että rohkenitte ottaa ns. "ohjat omiin käsiin" ja mennä naimisiin juuri niin, kuin halusitte.
Onnea Teille, paljon aurinkoisia päiviä! Onnea myös silloin, kun kulkuneuvo tökkii ja yhteiselo ei niin auvoista olekkaan :)
tuksu-mummeli Wanhasta Mummulasta

Anonyymi kirjoitti...

Onnea hääparille ihan hirmuisesti! Mekko on tosi hieno ja morsian kaunis.

Aika hassua, mutta me mentiin kanssa salaa naimisiin viikko sitten. Löysin mekon kotimatkalla heti sen jälkeen, kun jätin teidät sinne Narinkkatorille purkamaan telttaa. Lapset kun olivat toisella puolella Suomea mummolassa, niin tästä oli kätevä sujahtaa maistraattiin ilman suurempaa numeroa. Tytär kysyi järkyttyneenä, että "voiko noin tehdä?", mutta hän onkin hieman konservatiivinen.

Kyllä salahäät sopii meille epäsosiaalisille ihmisille kaikken parhaiten. En ole koskaan ymmärtänyt, että mihin niitä häävieraita oikein tarvitaan, kun parhaat bileet voi pitää kahdestaan.

Marsu Maria kirjoitti...

Mielettömän upea mekko ja niin kaunis morsian :) onnea hääparille!

Susanna kirjoitti...

Kiitos sinulle!

Vanhoista pitseistä tosiaan on moneksi!

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti!

Susanna kirjoitti...

Kaunis kiitos!

Susanna kirjoitti...

Kiitos paljon!

Susanna kirjoitti...

Nyt minulla soi sitten Abban Waterloo päässä... onhan se kivaa vaihtelua siihen, että koko kesän on soinut "Hei mennään naimisiin, viikon päästä lauantaina..."

:D

Susanna kirjoitti...

Mekään emme aio juhlia myöhemminkään. Ihan tarpeeksi raskasta on ollut tämäkin, että näinä kahtena päivänä on käynyt lähisukulaisia onnittelukahveilla.

Minä en voi käsittää niitä suuria häitä, joita rahoitetaan jopa pankkilainalla. Kauhea stressi ja kauhea rahanmeno ja sitten kaikki on ohi yhdessä sumeassa päivässä. Mutta kukin tyylillään, tietysti. :)

Susanna kirjoitti...

Hyvä, että pelastit pitsipeiton! Kyllä niitä kannattaa värjäillä. Noihin kalalankavirkkauksiin tarttuu värikin niin hyvin.

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti! :)

Susanna kirjoitti...

Nii miekii!

Susanna kirjoitti...

Voi kiitos!

Susanna kirjoitti...

Hyvä jos olet saanut ideoita! Ja kiva, että kommentoit nyt. :)

Susanna kirjoitti...

Ja kiitos onnitteluista myös!

Susanna kirjoitti...

Se on tietysti roskaposteissa. Tämä nykyisin panee sinne vaikka mitä kommentteja. Pitää käydä tarkistamassa.

Onnea teillekin hääpäivän johdosta!

Susanna kirjoitti...

Kiitos, kiltit!

Susanna kirjoitti...

Mukavaa, että tykkäät. Minä saan muuten tosi paljon iloa näistä onnitteluliudoista ja iloisista, kannustavista viesteistänne.

Susanna kirjoitti...

Nyt ei enää saanut mennä Imatralla! Oli pakko ajaa ihan Lappeenrantaan saakka. :P

Meidän notaari oli nuori nainen, joka sanoi sata kertaa "suurenmoisesti onnea". Oikein hauska yksityiskohta muisteltavaksi sekin.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Minttumaari!

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti, Mieli!

Susanna kirjoitti...

Niin, miksipä tosiaan. Simppelikin voi olla ihan hienoa.

Susanna kirjoitti...

Tuhannesti kiitoksia sinulle!

Susanna kirjoitti...

Niin, rouva! On niin hauskaa olla rouva! Ja vaikka arkihan ei tästä mitenkään muuttunut, niin jostain syystä on tosi hyvä mieli olla rouva.

Susanna kirjoitti...

Minusta tuntuu, että ainakin meillä tämä päivä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja yksityisyydessään tulee olemaan paljon ikimuistoisempi ja kallisarvoisempi kuin mitä se olisi ollut stressijuhlien ja huuliherpesten kanssa! :D

Susanna kirjoitti...

Ihanaa, että huomasti äidin viehättävän häätyylin. Äiti on ollut nuoruudessaan todellinen kaunotar, mutta en tohtinut lupaa kysymättä näyttää kasvoja.

Onnea sinulle elämäsi ekasta mekko-ompelusta! Toivottavasti tulee paljon käyttöä!

Susanna kirjoitti...

Rakkauden ratapiha! ♥

Susanna kirjoitti...

Pikkumusta on varmasti oikein opiva hääkolttu sekin. Miksi sen aina pitää olla valkoista? Ja mustissahan sitä ihan ennenaikaan vihille mentiinkin, eli olit ihan perinteinen. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos! ♥

Susanna kirjoitti...

Toinen kerta toden sanoo. ;)

Tohvelijalkainen vihkijäkin tuntuisi aika kivalta jutulta, kodikkaalta.

Susanna kirjoitti...

Ja ja ja! Kiitos, Laurakaisa!

Susanna kirjoitti...

Että ei nyt kauheasti vaivannut tuo vilpoisampi sääkään. Sen verran onnellinen mieli oli. :)

Susanna kirjoitti...

Kannattaa hamstrata, niitä voi vielä tarvita. Käyttötarkoituksia on vaikka kuinka paljon. Ja maailmasta eivät pitsiliinat ihan heti lopu.

Susanna kirjoitti...

teen vielä pari hääjuttua tämän jälkeen, niin saat romantiikannälkääsi tyydytettyä. :P

Kiitos itseni ja äitini puolesta!

Susanna kirjoitti...

Kiitoksia!!!

Susanna kirjoitti...

Juu, sen verran on hempeä mieli. :D

Susanna kirjoitti...

Kiitos kauheasti. ♥

Susanna kirjoitti...

Mikä Mollie Makes... taas guuglaamaan...

Eikö muuten ole aika kamalaa, miten naimisiinmeno voikin olla koko suvun asia, vaikka oikeasti se on vain kahden ihmisen välinen tärkeä hetki? Kyllä meilläkin kauan kesti, ennenkuin ymmärsimme, ettei meidän ole pakko jakaa sitä päivää puolen maailman kanssa. Ja sitten seuraavan päivän hermoilimme, miten ne sukulaiset mahtavat suhtautua karkailuavioliittoon. Vaikuttaa siltä, että vain yksi joutui pettymään ratakaisuumme - muut ovat olleet vilpittömän onnellisia tästä käänteerstä.

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti sinulle!

Susanna kirjoitti...

Miehän olen niiiiiiiiiiiiin rouva! Minusta on ihan mahtavaa ja äärimmäisen herkullista olla nyt rva. :D

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Apris!

Susanna kirjoitti...

Eipä nyt sentään liioitella! :D
Mutta kiitos!

Susanna kirjoitti...

Kiitoskiitoskiitos, Anne!

Talvihäissä olisi varmaan ollut eläinhattu kutrien suojana. :P

Susanna kirjoitti...

Samaa mieltä! Varsinkin kaikissa hääohjelmissa on nimenomaan tuo sama kuvio: haluamme omannäköiset häät. Ja lopputulos on kuitenkin sitä smaa kuin kaikilla muillakin. Katsoisin tosi innolla hääohjelmia, mutta kun ne ovat aina niin tylsiä. :P

Susanna kirjoitti...

Kiitos, kiitos, kiitos!

Susanna kirjoitti...

Kierrätyshäistähän saisi vaikka miten upeat! Pidän peukkuja, että saat miehesi päähän ymmärryksen asiasta!

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Toivottavasti haaveesi vielä toteutuu!

Susanna kirjoitti...

En. Minä kiinnitin liinat nuppineuloilla ja hurjastelin vaan ompelukoneella aivan tolkuttomasti minne sattuu. Kun on samanväristä lankaa kuin pitsit, niin ommel ei juurikaan erotu. Varsinkin jos valistee sik-sakin. :)

Ankkurinappis kirjoitti...

Hirmuisesti paljon onnea! Yllätyshäät on parhaita ;) hieno mekko, ihana kimppu ja ihanaa kaikin puolin!

Susanna kirjoitti...

Itse asiassa salaisuuden pitäminen oli ihan mahdottoman helppoa, vaikka normaalisti me olemme ihan kamalia loppasuita! Nyt se vaan oli niin tärkeää, että pysyy salassa, koska vuotaminen olisi voinut pilata ihan kaiken.

Voit sinäkin nyt kulkea ylväästi ja tietoisena omasta trendikkyydestäsi!

Susanna kirjoitti...

Minä varmaan bongasin sen alunperin jostain blogista ja kun se oli maailman ensimmäinen hääpuku, joka teki minuun vaikutuksen, niin bookmarkkasin heti ja aika-ajoin kävin sitä ihailemassa.

Susanna kirjoitti...

Kiitos Tuksu, viisaista sanoistasi!

Susanna kirjoitti...

Eikä! Tekin! Mahtavaa! Ihan kauheasti onnea!!!!

Minä olenkin ihmetellyt, että miksette te ole naimisiin koskaan menneet.

Ai sen takia sinä olit sitä mekkoa etsimässä kaupasta - ei ihan mikä tahansa ostosreissu ollutkaan.

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti paljon!

Susanna kirjoitti...

Ja ihanasti kiitoksia! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hurjasti onnea teille! Se on nyt sitten sen lupaamani häälahjan paikka :D , toivottavasti nähdään pian -Sanna

Anama kirjoitti...

Huh, mikä kolttu! Onnittelut! Tuota inspiraatiosi lähdettä olen itsekin käynyt kuolaamassa. Harmi, kun ei ole vielä ollut tarvetta häämekolle... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa omaperäistä designia!!!!

Vakkari

Anonyymi kirjoitti...

Oikein paljon onnea ja rakkauden täyttämiä vuosia!!Jos en olisi jo naimisissa,kerjäisin ton mekon lainaan....terv.Astan emäntä

Mira kirjoitti...

voi että!onnea onnea ihan kamalasti ja paljon!ihanaa!kaunis morsian olet hienossa mekossasi!mentiin muuten ihan samalla tavalla naimisiin seitsemän vuotta sitten :) laitoin vaan jälkeenpäin tekstiviestin kaikille että sukunimeni on muuttunut ;)

Varpasen Asema kirjoitti...

Komppaan Laurakaisaa sekä näitä lukuisia muita kommentteja, upea mekko ja mahtava meininki!

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Kaikki oli muuten suunnitteilla jo silloin viime vertaistuen aikaan. Minun piti vähän teeskennellä, kun aihe tuli puheeksi. :P

Susanna kirjoitti...

Samalla ideallahan voi toteuttaa minkä tahansa koltun. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Vakkari!

Susanna kirjoitti...

Pitäisiköhän ruveta vuokraamaan sitä... :D

Susanna kirjoitti...

Kiiitoskiitoskiitos! :)

Katie kirjoitti...

Vau mikä mekko! Ja kuten on jo tullut todettua, kaunis oli äitisi mekkokin, ja samoin tuo esikuvakolttu.

Mulla myös oli (melkein) salahäät 5 vuotta sitten - 10 vierasta taisi olla, kun Mies ei sitten raatsinutkaan mennä naimisiin perheensä tietämättä. :) Mun puolelta tiesi vain 3 ystävää. Ja mulla muuten oli äitini hääkengät vuodelta 1968... Ne olivat ehdottomasti tärkein osa häägarderoobiani (muuten mulla oli ei-häämainen vaalea cocktailmekko ja yksi punainen ruusu ranteeseen sidottuna), joten ymmärrän hyvin pettymyksesi, ettet voinut käyttää niitä. Mutta upea morsmaikku olit ilman niitäkin!

Lämpimästi onnea teille!

riikan räpellykset kirjoitti...

Onnea! Voikun ihana mekko! Todella upea, persoonallinen!

Susanna kirjoitti...

Onhan se oikesti ihan ymmärrettävää, ettei sitten raaskikaan olla kertomatta. :)

Ihanaa, että sait äitisi kengät! Olen iloinen puolestasi!

Susanna kirjoitti...

Kiitos Riikka. :)

Merja kirjoitti...

Kauan kauan sitten vuonna 1978 en olisi voinut kuvitellakaan mitään salahäitä. Jälkeenpäin kun olemme mieheni kanssa muistelleet häitämme oli ainoastaan muutama asia oman mielen mukaista. Minulla ei ollut valkoista pukua, ei huntua, eikä isäni luovuttanut minua, koska olimme jo asuneet yhdessä. Johanneksen kirkko olisi ollut kotikirkko, mutta olin niin ujo silloin, etten olisi voinut nähdä untakaan siitä, että olisin kävellyt mielettömön pitkän käytävän päästä päähän kaikkien katseitten ristitulessa. Niinpä valisimmekin Saksalaisen kirkon, jonka käytävä oli huomattavasti lyhyempi. Silti senkin melkein juoksin, molempiin suuntiin, jotta se olisi mahdollisimman nopeasti ohi.
Ymmärän enemmän kuin hyvin, että halusitte mennä naimisiin omalla tavallanne, se on oikeasti ollut rohkea valinta. Olen jopa pikkiriikkisen kateellinen sinulle uskalluksestasi. No, ajat olivat toisenlaiset ja minä olin silloin niin nuori.

Onnea vielä kerran, ja sitähän sen oman tahdonkin lisäksi tarvitaan, nyt kun olet rouva aiemmista vääristä luuloistani huolimatta!!!

Susanna kirjoitti...

Kiitos tämän oman häämuistosi jakamisesta. Se liikutti minua paljon.

Susanna kirjoitti...

Kiitokset myös Varpaseen!

Kaikkiainakesken kirjoitti...

Voi miten ihana mekko!

Kirsikka kirjoitti...

Tuo mekko on niiiin ihana ettei mitään rajaa! Tuota samaa inspiraatiokkolttua katselin muuten itsekin häämekkoa suunnitellessani. Lopputulos oli tosin sitten vähän erilainen, sillä enhän minä tietenkään keksinyt, että pitsiliinoja voisi hamstrailla ja värjätä... :)
Niin ja onnea avioitumisen johdosta myös!

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Susanna kirjoitti...

Kiitos paljon!

Tuo inspismekko on tainnut tehdä vaikutuksen tosi moneen, eikä ohme.

Maija kirjoitti...

Paljon onnea! <3
Ihana näköinen häämekko. Saako ideaa lainata? :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos, ja kaikin mokomin saa lainata idean!

Susanna kirjoitti...

Ohme?

Kirjoittelin päivällä näitä vastauksia kommentteihinne kännykällä autossa ja tulos näyttää olevan sen mukaista. :D

Eeva kirjoitti...

Ihana, ihana mekko! Ehkä kaunein häämekko, minkä olen koskaan nähnyt! Ja ONNEA! On ihanaa olla vaimo (voin kertoa näin kuukauden hurjalla kokemuksella!) :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos, kiitos!

Minustakin tuntuu mainiolta olla vaimo. Se on hassua, sillä ihan käytännössähän yhtään mikään ei ole toisin. :D

eitsu kirjoitti...

Oikein paljon onnea teille molemmille <3 aivan mielettömän kaunis mekko ja huipputuunaus!

Susanna kirjoitti...

Kaunis kiitos sinulle!

Lotta kirjoitti...

Tiiätkö mitä! Kun pukusi ensimmäisen kerran näin, niin heti tuli mieleen juurikin tuo sama hääpuku, joka sinulla toimi esikuvana! Törmäsin siihen Pinterestin ihmeellisessä maailmassa pari viikkoa sitten. :)

On tuo kyllä niin ihanuus tuo mekkosi. Vaikken sinua henk.koht. tunnekaan niin voisin silti sanoa, että sinun näköisesi!

Loppuun vielä: kahmalokaupalla onnea!! ♥

Susanna kirjoitti...

Aika hauskaa, että puku toi mieleen esikuvansa, vaikka siitä tuli loppujen lopuksi ihan tosi erilainen. :D

Ja kiitos!

Unknown kirjoitti...

Moikka! Olen selaillut ihanaa blogiasi ja ihaillut itse tekemääsi hääpukua. Teen Helsingin yliopistossa pro gradu -tutkielmaa itse tehdyistä hääpuvuista ja olisin erittäin kiitollinen, jos sinulla olisi hetki aikaa vastata muutamaan kysymykseen. Kysely löytyy osoitteesta  https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/76636/lomake.html ​