tiistai 30. heinäkuuta 2013

Jokakesäisen paniikin aika


Nyt se taas iski. Se, että tajuaa kesän karkaavan käsistä. Aika on vaan kaikonnut alta. Heinäkuu muuttuu elokuuksi, vaikka en ole kerinnyt ymmärtää kesäkuunkaan loppuneen. Valo on muuttunut, aurinko kulkee jo matalammalla. Luonnon vihreä on tummaa ja raskasta. Illalla nurmikko tuntuukin varpaissa kylmältä.

Ja vielä olisi vaikka kuinka paljon asioita, jotka pitää ehtiä suorittaa kesän aikana. On edistyttävä ikkunaremontin kanssa (ei, se ei valmistu vielä tänäkään vuonna), on poimittava lisää marjoja (Sulo osti arkkupakastimen, sinne mahtuu kauheasti) ja on järjestettävä Käsityökorttelia. Jossain vaiheessa olisi tosi hyvä tehdä oikeita töitäkin, jotta pysyisi hengissä.


Toissapäivänä lähdin pakomatkalle. Ajoin 40 kilomertin päähän kotoa, Saimaan rannalle, keskelle täydellistä hiljaisuutta. Keräsin mustikoita, luin vähän kirjaa ja uin. Söin jättipussillisen Marianne-karkkeja. Nautin lämmöstä, auringosta ja siitä, että ymmärsin paeta velvollisuuksia.

Haaveilin eläkepäivistä. Myisimme koko liian ison talon, ostaisimme asuntoauton ja ryhtyisimme kiertolaisiksi. Olisimme aina siellä, missä on kesä. Kesä ei koskaan pääsisi meiltä karkuun.


17 kommenttia:

  1. Kesässä on kuulema samaa luopumisen tuskaa kuin lapsissa, jotka muuttavat kotoa. Ensin lasta odotetaan kovasti, sitten saavuttuaan jo muuttaa pois ja jättää ihmettelemään mihin se aika oikeen menikään. Tiedä sitten, meillä kun ei ole lapsia, mutta kesän kanssa menee joka vuosi justiinsa noin. HöH!

    Jos vaan muistaisi, että kesää on vielä ainakin kuukausi jäljellä, että pian saapuvat ne upeat kuutamoyöt ja kypsä vilja keinuu pelloilla tehden kultaisia aaltoja ja että meissä ihmisissä on vieläkin jokin sisäinen kytkin, joka alkaa muistuttelemaan, että seuraava sesonki on saapumassa hiljalleen ja jotain pitäisi tehdä. Se ei meinaa, että kesä olisi loppu, se vaan muuttaa luonnettaan.

    Olen muuten itse asunut poissa tästä neljän vuodenajan rytmistä, enkä ikuna ole niin kaivannut syksyä ja talvea. Se puoli vuotta sumuista, koleaa syksyä ja puoli vuotta kesää oli lopulta ihan karseeta. Omalla kohdalla koko vuosi kesää olisi tuskaista. Luulen, että itse en jaksaisikaan sitä ja kroppa vaatisi pohjoisen lokoisaa hämäryyttä. Ja siis siitä huolimatta, että joka vuosi inhoan enemmän sitä, että valo vähenee ja olemme täällä eteläisessä Suomessakin kuukausia liian vähällä päivänvalolla.

    Lisää kesäisiä päiviä sinne asemalle :) Syksyyn on vielä matkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voisi kyllä olla niinkin, että jos asuisi harmaansateisessa kahden vuodenajan maassa, alkaisi talveakin arvostaa ihan eri lailla. ja kyllä minä tykkään talvesta, syksystä ja keväästä myös ihan hirmuisesti. Mutta kun ne suhteet ovat ihan pielessä. :)

      Poista
    2. Kyllä! Ja ne harmaan värittömyyden sekä loskaisen pimeyden päivät ja viikot kuluvat kovin hitaasti verrattuna kevään iloisiin, kesä antoisiin ja alkusyksyn tunnelmallisiin päiviin.

      Poista
    3. Niin kuluvat! Hienoina kesäpäivinä kello tulee iltakuusi jo ennenkuin ehtii tajutakaan, mutta pilkkopimeät talvipäivät matelevat tahmeina eteenpäin, tai ehkä jopa taaksepäin.

      Poista
  2. Ikkuna remppaa täälläkin ja jatkuu ensi kesänä...:))

    VastaaPoista
  3. Minusta kesä on tänä vuonna tuntunut melko pitkältä - ei sentään LIIAN pitkältä!!! Kun helteet alkoivat jo toukokuussa... mutta silti sitä haikeana katselee pimeneviä iltoja, vaikka pidänkin kaikista vuodenajoista (omituinen otus täällä!).- Mutta ihania tulevaisuudensuunnitelmia sinulla eläkepäiviksi! Anna niiden kannatella pimeinä päivinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi vielä saada tuo Sulokin lämpenemään näille minun eläkeajatuksilleni. ;)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Eikö olekin? Ja kuitenkin niissä on kuollut perhonen, pahasti mädäntynyt ikkunanpoka ja kuihtuva kukkameri - asioita, joita ei heti kovin kauniina arvaisi pitää.

      Poista
  5. syksyä täällä jo kuumeisesti odotellaan :)

    VastaaPoista
  6. Lauantaina 2-vuotiaani eli järkytyksen hetkiä tajutessaan, että Rukalla ei olekaan lunta. Olimme täällä viimeksi pääsiäisenä ja pienen miehen mieli yhdistää Rukaan lumen. Nauratti, kun isompi lapsi riemuitsi uimisesta ja toinen suri, kun ei pääse moottorikelkkailemaan. Isompi totesi, että tuo taitaa oikeasti tykätä lumesta. Siinä hetkessä oivalsin minäkin, että nii-in, miksi sitä aina lähtökohtaisesti ajattelee, että kaikista kesä on parhautta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Lapsiparka, syvästi huijattu. Kiitos tästä hauskasta tarinasta. Minua naurattaa.

      Poista
  7. Niin, kevät ja kesä ovat ihan liian lyhyet verrattuna syksy-talvi aikaan :( Ja kun kesä loppuu, loppuu myös lomakin...sekin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sekin. Minä en oikein osannut pitää kunnolla lomaa nyt ollenkaan. Jospa sitten jouluna...

      Poista
  8. Mulla ihan samat fiilikset ku aamusella ajelin kylille kauppaan. Valtava ahistus tuli menetetystä kesästä, tuntuu ettei mitään oo saanu aikaan, paljon haaveita, vaan taitaa jäädä kesken jok'ikinen. Luontokin oli muuttunu kahden poissaoloviikon aikana, ainakin kun tulee pohjosesta. On jotenkin tuskaista, raskasta ja ränsistynyttä. Koulun alkuun enää pari viikkoa, kämppä ja piha kuin pommin jäljiltä ja miljoona pakaasia purkamatta. Keskikesän ahistus, kyllä, ehdottomasti. Pitänee lähteä metsään, jos ois vaikka jo sieniä. Hyvä tekosyy vain kuljeskella hiljaisessa metsässä. Metsä parantaa.

    VastaaPoista