lauantai 20. lokakuuta 2012

Perhosista pöllörilleihin eli kurkistus uusiin printteihin



Olen tekemässä tiskirättejä. Tavoitteenani on saada leikattua tänään kolmisensataa riepua. Mutta koska olen minä, istunkin tässä kirjoittamassa blogia. Teki nimittäin mieli vilauttaa teille uudet tiskirättikuosit.

Minulla on ehkä jonkinsortin perhosbuumi menossa. Muistanette ehkä, mitä tein toimiston seinälle tässä joku aika sitten. Yksi uusista riepukuoseistakin on perhosaiheinen.


Aina välillä yritän toteuttaa asiakkaiden toiveita. Yksi kestotoiveista on hevonen. Itse en ole koskaan ollut hevostyttö, enkä oikein saa kiinni hevosten viehätyksestä, joten tämä on ollut minulle melko hankala aihe piirtää.

Tein parhaani. Toivottavasti heppahullut menevät tästä ihan liekehtiviksi ja Haaveponi-rievut viedään käsistä.


Minulta on myös toivottu maskuliinisempia aiheita. Omasta mielestäni kuosini ovat hyvinkin sukupuolineutraaleja, mutta yritin kuitenkin kaivaa itsestäni miehen esiin ja piirtää auton.

Ja kuinkas siinä kävi? Piirsin kuplavolkkarin. Kuinka miehekäs on kuplavolkkari?

Minun ensimmäinen autoni oli kupla. Sen nimi oli Katri. Rakastin sitä aivan silmittömästi. Sen kanssa minä opettelin autolla ajamisen taidon, ja sen kanssa koin monet seikkailut.

Se oli minulle kuin rakas ystävä, ei pelkkä auto. Kun siitä hajosi joku osa (ja uskokaa pois, että niitä kyllä hajosikin), surin sitä kuin sairasta ystävää. Kun se jätti minut Raahen ja Oulun välissä olevalle ankealle aavalle räntäsateeseen minihame päällä liftaamaan, kiukuttelin sille niinkuin vain voi kiukutella sille, jonka ystävyyteen luottaa. Tunsin riipivää syyllisyyttä ystäväni satuttamisesta, kun peruutin sen lyhtypylvääseen ja ruttasin sen takapuskurin. Jumaloin sitä tolkuttomina pakkasaamuina, kun se hurahti helposti käyntiin ja puski läpi aurauskinosten. Otin henkilökohtaisena loukkauksena jokaisen halveksivan tai ivallisen kommentin, joka Katrista lausuttiin.

Minulle tulee yhä kyyneleet silmiin, kun muistelen, miten lopulta jouduin sen myymään ja katselin, kuinka se hinattiin pois luotani. Siitä en toivu varmasti koskaan.

Uskoisin kuplistien tykkäävän tästä rievusta. Se käy erittäin hyvin myös huurtuvan tuulilasin kuivailemiseen.


 No niin, eteenpäin.

Yksi omista lempparikuoseistani on ollut lepakko, joka lenteli Läppälaukuissa. En ole valmistanut laukkuja enää moneen aikaan, koska niiden kate on kehno, mutta halusin nyt elvyttää reippaan lepakon.

Minä haaveilen, että meidän pihallamme lentelisi näitä veijareita, mutta eipä ole näkynyt.

Viidenteen uuteen kuosiin sain kipinän silmälaseista, jotka ostin vuosi sitten. Kutsun niitä pöllörilleiksi, koska ne ovat niin valtavat. Jos joku olisi vielä kolmekin vuotta sitten sanonut, että minulla tulee olemaan tuollaiset kuutiolasit naamallani, olisin nauranut ja kiistänyt kaiken!

Sitten kävi niin, että menin ostamaan silmälaseja ja erehdyin huumorimielessä testaamaan valtavia pöllörillejä. Taisivat vielä olla miesten mallistosta. Katsoin peiliin ja tulin hirmuisen hyvälle tuulelle.

En kuitenkaan ostanut noita ilokehyksiä, sillä ne olivat niin 80-lukuiset ja mahdottomat. Ostin tavalliset, hillitymmän kokoiset.

Mutta pöllörillit eivät jättäneet minua rauhaan! Muutaman viikon kuluttua palasin liikkeeseen ja tilasin omat pöllörillit. Onneksi nykyisin silmälaseja saa hyvin halvalla ja on ihan mahdollista ostaa kahdet.

Pöllöt ovat ihan mahtavat. Ne ovat kevyet ja niillä näkee hyvin reunoillekin, kun näkökentässä ei ole rajoja. Käytän niitä siitä huolimatta, että ne ovat minulle liian suuret ja näyttävät ilmeisen humoristisilta. Ainakin eräs rakas ystäväni kirkaisi hyvin aidosti "Mitä sulla oikein on päässä!?", kun ne näki. Ja vaikka Sulon luulisi jo tottuneen näihin, häntä alkaa usein naurattaa, kun katsoo minua.


No niin, nyt minä menen takaisin leikkaamaan riepuja. Jospa jo ensi viikon aikana saisin jotain näistä kauppaan saakka.

PS. Älkää unohtako osallistua arvontaan tuossa alla!

49 kommenttia:

  1. Tuo satumainen heppakuosi on kyllä ihana, ja aion sellasen kyllä ostaa siskolleni joululahjaksi joka rakastaa hevosia... ja varmaan myös itsellekkin yhden =)

    VastaaPoista
  2. Voi miten kivoja. Kaikki ihania. Mutta lepakko ja volkkari mielestäni parhaat :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos paluusta 90-luvulle ;D Katri oli oiva maakuntamatkailuauto. Silti poni on näistä uusista kuva-aiheista mahtavin, ennustan sille suurta suosiota.

    Heather

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat molemmat kuvat olla sun ottamiakin. Oli kamalaa tajuta, ettei Katrista ole valokuvia! Nuo ovat ainoat, mitkä löysin. Siltä ajalta, kun sen kyljessä ja konepellissä oli ruusut, ei ole yhtäkään kuvaa!

      Poista
  4. Minunkin ensimmäinen autoni oli ihanan kirkkaan vihreä Kupla. Enkä minäkään ole koskaan toipunut sen myymisestä, vaikka siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta. Muutama kuukausi sitten näin paikallisen autoliikkeen pihassa samanvärisen Kuplan ja jos meillä ei olisi jo kolme autoa pihassa niin olisin varmaan mennyt hieromaan kauppoja siitä. Joten Kuplarätti on ehdoton suosikkini, lepakko on myös kiva:)
    Intoa rättien ompeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aina ajattelen, että kun se lottovoitto tulee, minä haen Katrin takaisin kotiin ja kaivan vaikka maailman ääristä sellaisen kuplamekaanikon, joka pystyy tekemään siitä vielä kaunottaren, vaikka se olisi jo ihan raato.

      Poista
  5. Heips!

    Kaikki kivoja, mutta minusta lepakko vähiten. Mutta se taas oli jonkun edellä kommentoineen suosikkeja, joten luulen ,että kaikki menevät kaupaksi. Tiedän jo kenelle ostan mitäkin laatua. Täytyy olla tarkkan ettei lopu kesken. Olen ensi viikola matkalla ja toivon etteivät kaikki mene sillä aikaa. Tulee kai talokuosiakin vielä? Yritin tilata, mutta ne olivat loppu jo aikoja sitten.

    Vakkarilukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät takuulla lopu ensi viikolla vielä. En usko, että saan niitä kauppaankaan ennenkuin loppuviikolla, jos silloinkaan.

      Taloakin tulee, sillä en ole raaskinut luopua yhdestäkään vanhasta kuosista näiden uusien myötä. Valikoima vaan kasvaa.

      Poista
  6. Äääää miten kivoja kuoseja!

    VastaaPoista
  7. Tässä herää vain kysymys, että kuinka monta tiskirättiä yksi talous tarvitsee... Onneksi noilla voi lahjoa ystäviä ja kylänmiehiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on ongelma tällaisen tuotteen kanssa, että niitä ei ihan rajattomia määriä kukaan oikeasti tarvitse, kun ovat niin kestäviä. Mutta lahjoiksi! Tuliaisiksi!

      Poista
    2. Minä komppaan teitä molempia, niin hienoja sekä itselle että lahjaksi!

      Poista
  8. Oi ja voi. Ihania kuoseja! Arvaa vaan montako haaveponia on tilattava talliräteiksi, heppatyttö ei muuta halua kun kuvan näkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just kyselin siskontytöltä, että tarvitseekohan tallihommissa tuollaista pikkurättiä. Hän ei oikein keksinyt tarvetta, vaikka olikin sitä mieltä, että kyseinen rätti on kaikkein paras.

      Poista
  9. Kaikki on ihania ja Laurakaisaa lainatakseni, kuinka monta tiskirättiä ihminen oikein tarvitsee ;D

    Mutta lepakoita löytyy meiltä eli niitä ainakin ja tuo haaveheppa on ihana ja pojalle auto ja isännälle autoon rillit kun lasit on aina huurussa näin syksyn myötä ja edellisistä tahtoo sen talon... oi voi...

    VastaaPoista
  10. Nämä ovat mielestäni parhaat kuosisi, vaikka tuosta lepakosta en kyllä tiedä...no tiedän sen, että moni muu tykkää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, jos ovat sinun mielestä parhaita. Itse on aina tosi epävarma olo uusista kuoseista. Ikinä kun ei voi tietää, mikä on hyvä ja mikä ei ollenkaan.

      Poista
  11. Kupla on ihana! <3
    Lepakkokin sopisi meille, tällainen yli-ikäinen semigootti kun olen..

    Mites ois perhoselle kaveriksi sudenkorento? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tuo lepakko liian ystävällinen goottiyleisölle? Semigooteille menisi kyllä!

      Minä olen sudenkorentoja joskus yrittänyt piirrelläkin, sillä olen sudenkorentofani. Samoin olen mmerihevosfani. Kumpikin on jäänyt vasta luonnosteluasteelle, kun sellaista hyvää ei ole vielä syntynyt.

      Poista
  12. Ihana tuo Haaveponi-kuosi. Tulee mieleen satukirjan hevoset, jotka kirmaavat aamukasteisessa metsässä, jossa nousevan auringon säteet osuvat kastepisaroihin luoden taianomaisen tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuollaista tunnelmaa toivoinkin sen herättävän!

      Poista
  13. Mä tykkään eniten kuplasta ja toiseksi lepakosta.

    VastaaPoista
  14. Heh, hauskoja kuoseja. Näistä tulee niin hyvälle mielelle. Lepakko on mun suosikki, se on niin sympaattinen tossa! Ihmeellistä, että hahmosi ovat aina jotenkin eloon heränneiden oloisia - ei pelkkiä kuvia. Lepakko sopisi täydellisesti 21-v veljeni opiskelijaboksiin... Hmmm....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jestas, miten nätisti sanottu. Kiitos, Liisa!

      Poista
  15. Heppatyttö tykkää, Haaveponi on ihan must have -juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiphei! Ja ensimmäiset on nyt ommeltukin.

      Poista
  16. Aivan ihania on nuo uudetkin kuosit! Mä olen myös hulluna tällä hetkellä perhosiin, joten tuo kuosi erityisesti viehättää ;) mutta myös lepakko löytyy pian meidänkin keittiöstä :)
    Mä muutes haaveilin nuorena kuplasta, mutta jäi haaveilun puolelle. Sen sijaan mulla oli vanha ruskea Wartburg "Warre" ja se olikin hauska kun jätti minut milloin mihinkin. Kaikista "hauskin" paikka oli ruuhka-aikaan Helsingin keskustassa Mannerheimintien risteyksessä!! Voi niitä aikoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kyllä kovasti niin, että ne rakkaimmat autot on olleet myös persoonia, ja persoonilla on huonotkin hetkensä! Voin kuvitella, miten saattaa tulla hiki, kun auto tekee stopin Manskulla!

      Poista
  17. No voi vau, en ole kyllä yhtään heppatyttö, mutta kyllä tuo hevonen on mahtavan upea! Ja kupla! Heti taas tiedän monta potentiaalista lahjansaajaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa hepassa on niin eri tyyli kuin muissa kuoseissa, kun se on täynnä pientä piperrystä. Pelkäsin aika paljon, miten se toistuu seulassa ja painatuksessa, mutta näköjään hyvin. Uskallan tehdä jatkossakin sitten monimutkaisempiakin kuvia.

      Poista
  18. Mun suosikkeja on heppa ja perhonen. Onnistuneita uusia kuoseja mielestäni kaikki! Täytynee alkaa miettimään joululahjoja... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kannattaakin jo miettiä! Viime vuonna rievut loppuivat jo ennen joulusesonkia, joten jos tänä vuonna menee yhtään samoin, niin on syytä pitää varansa.

      Poista
  19. Oijoijoi, miten ihania kuoseja! Täältä löytyy livenä niin heppoja, kuplavolkkareita kuin lepakoitakin. Ja samanlaiset kakkulatkin poikaselta B) Kuplat on niin... inhimillisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kaikkea parhautta! Ja lampaitakin!

      Poista
  20. Tuo heppa kuosi on ihana! Mahtaiskohan meiän heppahullu kuopus innostua siivoamisesta,jos ostais hälle tuollaisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan rättiurani alussa sain joltain asiakkaalta iloisen sähköpostin, jossa hän kiitteli maatuskariepuani, sillä se oli innostanut hänen lapsensa pyyhkimään pöytiä. Ei siis ihan mahdoton ajatus!

      Poista
  21. Nyyh, ei vieläkään lehmää.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin. Eikä koiraa. :-(
      Ehkä jonain päivänä vielä.

      Poista
  22. Oi,ihana Kupla-rätti ja Katri! Meiltä löytyy 3 Kuplavolkkaria :) Vuosimallit -62(mintunvihreä), -67(sininen) ja -72(keltainen).Keltaisen mies myi pois 20 vuotta sitten ja sen omistajat olivat luopumassa Kuplastaan kesällä, joten he tarjosivat sitä miehelleni takaisin. Ja tulihan se takaisin kotiin :)Tosin joutunee toimimaan elinluovuttajana noille kahdelle muulle. Poika 10v tosin haaveilee saavansa siitä vielä joskus peltoauton... Minkä vuoden malli Katri oli? Oisko mitään mahkuja saada tuo ihana Kupla-printti painettuna esim. collegepaitaan tai koristetyynyyn? Meidän sinisestä Kuplasta juttua täällä: http://lissunomablogi.blogspot.fi/2012/07/flower-power-of-1967.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kateus kateus kateus! Kääk!

      Olipa ihanaa, että ostajat ymmärsivät tarjota kuplaa takaisin teille.

      Katri oli vm 1970. Minäkin sovin sen oman Katrini ostaneen tyypin kanssa, että jos hän joskus on luopumassa, niin soittaa minulle ensin. Nyt tiedän vain, että Katri on ollut pois rekisteristä jo pitkään, en tiedä yhtään, onko sitä olemassakaan.

      Kuplakuosia ei nyt ainakaan toistaiseksi voi painaa muihin kuin rätteihin. Painoseulateknisistä syistä. :-)

      Poista
  23. Toivoisin vessanpytyn kuvaa, jotta mieskin ymmärtäis millä luutulla mitäki pyyhitään! Kiitos.
    Kyllä mää kohta saan kahlattua nää vanhat tekstit läpi ja takas nykyaikaan..

    VastaaPoista