maanantai 17. syyskuuta 2012

10 kuvaa kesään


Vaikka meillä on makuuhuoneessa verhojen ja suljetun oven ansiosta ihan pimeää, minä tiedän jo herätessäni, onko ulkona harmaata ja synkkää vai ihanaa aurinkoa. Matalapaine tuntuu päässä ja silmissä, yleisessä olossani.

Muistin juuri, että olin päättänyt hankkia kirkasvalolampun hyvissä ajoin. Koska kesästäkin niin iso osa meni kaamosmasennuksessa, haluan minimoida talvikauden riskit. Jos kirkasvalolamppu oikesti auttaa, siihen kai kannattaa sijoittaa 200 euroa.

Onko kenelläkään kokemuksia näistä (kliks), mikä kannattaisi valita?


Sain Tarutikiltä oikein tosi kivan haasteen: 10 kuvaa kesään.  Tarkoitus on kuvata ikkunasta samaa maisemaa kerran kuussa ja koota kuvista sitten kollaasi. Kymmenen kuvan jälkeen ollaan jo juhannuksessa!

Meillä on ikkunoista oikeasti aika tylsät näkymät. Idänpuolella menee junarata ja ikkunoiden edessä on nuorta männikköä - maisema, joka ei muutu koskaan. Pohjoisen puolella on ryteikköä ja hoitoa kaipaavaa metsikköä - maisema, joka muistuttaa minua siitä, miten paljon on tekemistä. Etelän puolella on hiekkakenttä ja VR:n laitekoppi - maisema, joka on aina tylsä. Lännen puolella on pihamme - maisema, jota katson eniten.


Koska en talvella pysty avaamaan liimapaperoituja ikkunoita kuvatakseni maisemia, päätin kuvata näkymät molemmilta oviltamme ja tehdä haasteen tuplana.

Minusta tämä oli niin mukava haaste, että haluaisin jakaa tämän eteenpäin kaikille. Olisi kiva nähdä teidän maisemanne ja miten se muuttuu. Minäpä haastan kaikki, joiden kodissa on yksikin ikkuna!

. . . . . . . .



 

Hei, muistatteko vielä Hansin ja Paulin? Nuo ihanat matkailijat, jotka saimme vieraaksemme viime keväänä? He ovat jälleen Suomessa! Tällä kertaa pojat vierailevat Säkylässä. Heidän blogissaan olevan kuvan perusteella majoitustilat ovat tälläkin kerralla aivan ihanat! Kurkatkaapa.

Poikien isäntä Johannes kertoi minulle, että tämä toinen kutsu Suomeen tuli MeNaisten jutun perusteella. Minua ihan jännittää, mitä he saavatkaan kokea tällä kertaa ja millainen on isäntäväki.

Tiedättekö, minulla on ollut välillä ihan kauhea ikävä näitä muoviukkeleita. Eikö olekin säälittävää? Kun katselen kuvia poikien reissuilta, tuntuu melkein siltä, kuin ne olisivat omia lapsiani, joita en ehkä koskaan enää tapaa.

26 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Onpa tosiaan kiva haaste! Haastavinta on yrittää muistaa aina kuvata niitä maisemia ;-) Tulee noita ikkunoista avautuvia maisemia kuvattua silloin tällöin muutenkin, mutta ei niin tasaisin väliajoin.
Teillä on persoonalliset maisemat, tuo saunamökki on niin suloinen, mutta muutenkin näkymänne ovat erilaiset kuin monessa muussa paikassa, talollanne on oma historia ja persoona, siinä maisemassa on oma hienoutensa. Minusta kiskot ja puukasat ovat ihanan eksoottisia.

Susanna kirjoitti...

Sitä minäkin mietin, että miten muistan kuvata joka kuukausi. Pitää ehkä laittaa muistutus puhelimeen! Toivottavasti sinäkin tartut tähän haasteeseen!

Ratapuolen kuvissa tulee varmaankin näkymään noiden tukkikasojen nousu ja tuho, jos viimevuotinen kehitys toistuu. Silloin katosi vastapäinen metsä kokonaan näkyvistä.

Susanna kirjoitti...

Minäkin halusin tällaisen helposti vastattavan kommenttisysteemin!

Juuri tuon sinun Luciasi meinasin istekin tilata, mutta jäin sitten pohtimaan, että olisiko parikymppiä kalliimmassa Luciassa jotain sellaista, että kannattaisi satsata.

Ajattelin, että kun joka tapauksessa istun tähän koneelle aamulla ensimmäisenä ja kökin siinä muutaman tunnin, niin sen valon voisi laittaa tähän viereen.

Susanna kirjoitti...

Minä myös ilahduin ja yllätyin siitä, että noiden lamppujen hinnat eivät olleetkaan enää aivan täysin tavoittamattomissa.

Pitäisikö minunkin panostaa ravitsemukseen? Olen yrittänyt raaskia ostaa tehosekoittimen, jotta voisin aloittaa päiväni smoothieilla, mutta Sulo epäilee, että käyttämättä se kone kuitenkin jäisi.

Töölön tyllerö kirjoitti...

Mä oon ihan koukuttunut Hansin ja Paulin seikkailuihin. Ehkä ne saavat vielä kolmannenkin kutsun Suomeen jossain vaiheessa. :)

KatriA kirjoitti...

Olet siis päättänyt jo hankkia kirkasvalolampun? Tietokoneella varmaan sen sijoitus on paras ;) Muuta en kirkasvalolampuista osaa sanoa. Meillä miehen kanssa on nyt jo vuosia olleet noi sarastusvalot. Ovat kyllä tuoneet niin paljon hyvää mieltä ja pirteää oloa heräämisiin, että ei enää harmita silloinen rahan niihin hassaaminen.

Ja kalaöljyjä ja d-vitamiinia napisin, d-vitskuja ihan reilusti. Viime loppusyksy- alkutalvi meni ilman mitään 'en jaksa mitään' kautta. En tiedä auttoiko noi kaikki yhdessä vai mikä, mutta haluan uskoa että auttoivat :)

Susanna kirjoitti...

Kyllä poikien olisi hyvä päästä katsomaan ihan pääkaupunkikin! Niillä saattaa olla kutsuja jonoksi asti joskus, joten kannattaa laittaa postia Johannekselle!

Susanna kirjoitti...

Sellainen sarastusvalokin olisi varmaan hyvä. Tykkään herätä aikaisin, mutta ilman kellonsoittoa.

Minäkin haluan uskoa, että ne auttoivat. Otan D-vitamiinin myös tankkaukseen!

Susanna kirjoitti...

Ups, olin ajatellut max. 30 euron blenderiä noin niinkuin testimielessä. :-D

Iso kannu olisi minustakin ihan ehdoton. Typerää tehdä pari desiä kerrallaan ja olla koko ajan tiskaamassa.

Sesse kirjoitti...

Kaunis syysmaisema tuossa alemmassa maisemakuvassa! Tuo olisikin kiva idea kuvata oman maiseman muuttumista...pitäsköhän ryhtyä tuumasta toimeen :)

Unknown kirjoitti...

Huonona herätyskelloon herääjänä pari vuotta sitten sain joululahjaksi sarastusvalo herätyskellon. Onhan se paljon mukavampi herätä linnunlauluun ja valoon, kuin se että pimeässä haparoisi ärsyttävää herätysääntä.
Ja ehkä tuo valo jollakin tavalla tosiaan tekee heräämisestä pirteämpää.

Töissä oli joku vuosi sitten huoneessa, jossa istui kolme henkilöä, yhdellä tuollainen kirkasvalo. Ja kuinkas ollakkaan - vieressä istuvalta paloi viikossa niska :) Toiset on herkempiä kuin toiset.

Kuvaushaaste kuulostaa hyvältä - ei sitä koskaan tule ajateltua miten omat "ikkunamaisemat" muuttuvat kuukausittain. Josko sitä sitten saisi aikaiseksi ottaa nuo valokuvat.. kännykkämuistutuksella :)

Soja kirjoitti...

Suosittelen kyllä valitsemaan sarastusvalon herätysääneksi jonkun muun kuin sen linnunlaulun - meillä nimittäin ainakin kesällä linnut alkavat konserttinsa pihalla aamukolmelta ja kun on ehdollistunut siihen ääneen, niin siihen todellakin herää... Toinen juttu on, että ainakin miulla valoherkkyys on lisääntynyt sarastusvalon myötä, nyt en siedä valon pilkahdustakaan makkarissa ja vieraissa paikoissa, joissa ei ole pimennysverhoja, nukkuminen on vaikeaa. Mutta noin muuten miusta sarastusvalo on ihana!

Susanna kirjoitti...

Uskon... ostettiin kaikkein halvin silppuri kerran, ja eihän se silppua edes suklaata!

Susanna kirjoitti...

Juujuu, pitäisi! :-)

Susanna kirjoitti...

Paloi niska!? Jestas! Sellaistakin voi tapahtua... ei kai noiden sentään mitään solariumeja pitäisi olla. :-D

Susanna kirjoitti...

Minä tarviin jo muutenkin pimeyden nukkuakseni. Aina yöreissussa ollessani minulla on mukana silmälaput siltä varalta, ettei huoneessa olekaan verhoja.

Tuo valo, jonka tilasin, ei tainnut olla sarastusmallia ollenkaan.

EmmaS kirjoitti...

Hei! Ensinnäkin kiitos blogistasi! Olen lukenut sitä jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa. Itselläni ei ole (vielä) blogia, joten sen takia kommentointikynnys on aika korkea.

Kirkasvalolampusta on ainakin itselleni ollut tosi iso apu. Minulla on sellainen rumahko pöytämalli, joka muistuttaa työvaloa. Se on aivan loistava, kun hämäränä päivänä lukee tai tekee käsitöitä. Tuntuu, kuin saisi omatkin silmät auki ihan eri tavalla. Valolla on myös piristävä vaikutus, mutta yhtä tärkeää on se, että näkee kunnolla mitä tekee. Ero tavallisiin lamppuihin on valtava.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, kun nyt sait kynnyksen ylitettyä ja kommentoit! Minua ihan oikeasti hiukan arveluttaa, että voiko keinovalosta olla todellista apua. On hyvä kuulla, että voi!

Rouva Vattu kirjoitti...

Mulla ei ole omaa kokemusta, mutta kaveri noita oli testannut jossain "työkseen" ja osa kuulemma oli ollut susia ja jotkut taas tosi toimivia. Hitsi, en muista nyt mihin se teki sen jutun.

Ja D-vitamiinia kannattaa ottaa ihan reilusti, se karkoittaa flunssapöpöjäkin. Ite syön 50 iu tällä hetkellä.

Ja kalaöljyistä mulle on suositeltu krilliöljyä, kun se on ns. eettisin vaihtoehto ja kuulemma omegoitakin on enemmän kuin lohessa. Lohenkasvatus alkaa olee vähän sitä sorttia, että ei niistä kaloista saa enää omegaa tarpeeksi. Petokaloille syötetään soijapellettejä, niin ei se oikein toimi. Niille annetaan myös väriaineita niiden pellettien mukana, että lihan saa näyttämään punaisemmalta. Rehun syöttäminen tekee siitä lihasta harmaata, joten korjataan se värjäämällä. Luonnollisella ruokavaliolla siitä tulisi punaista.

Ja työnnän nenäni tähän blenderikeskusteluunkin. Mulla oli joskus sellainen kallis blenderi, se oli aika kökkö pitemmän päälle ja lopulta onnistuin räjäyttämään sen kannun, kun unohdin lusikan sinne sisälle (...), en ole koskenut tehosekoittimiin enää :D Sain tehokkaan sauvasekoittimen kulhoineen päivineen lahjaksi ja se on kyllä maailman kätevin. Keittojenkin soseuttaminen on tosi vaivatonta, kun voi soseuttaa suoraan kattilassa, eikä tartte odottaa jäähtymistä ja kipata tehosekoittimen kannuun. Räjäytin kerran myös kuumat keitot ympäri keittiötä ja naamalleni, kun en jaksanut odottaa jäähtymistä.

Rouva Vattu kirjoitti...

..lisään kyllä vielä, että jollain vähemmän tohelolla ja aamuvirkummalla blenderi toimii varmaan tosi mainiosti, mutta itse oon kyllä kokenut tuon sauvasekoittimen kätevämmäksi ja ennen kaikkea turvallisemmaksi omassa käytössä. Oon sitten tehnyt smoothiet erilliseen kannuun tai purkkiin. Jonka sit on saanut pestä koneessa, blendereiden kannuja ei yleensä saisi pestä koneessa.

Susanna kirjoitti...

Minua naurattaa ihan liikaa! Voin hyvin kuvitella, miten kannu räjähtää ja soseet on ympäri seiniä! :-D

Sauvasekoittemella minäkin sopat teen, mutta pirtelöt ja smoothiet tulisi näpsäkämmin blenderillä. Lapsuuskodin Moulinexilla niitä täräyteltiin hyvällä menestyksellä.

Ja kiitos tuosta lohiselvityksestä. En taida syödä lohta enää. Tiesin jotenkin hämärästi, että kirjolohen kasvatus on aivan karmeaa touhua, mutta näin yksityiskohtaiset seikat olivat uutta tietoa. :-(

Rouva Vattu kirjoitti...

Ei se merilohenkaan kasvatus ole yhtään sen parempaa. Ne levittää valtavasti tauteja villinä eläviin kaloihin, koska niitä kasvatetaan liian tiheässä ja niiden ruokana taas on merten pikkukalat, joita käytetään yhden lohikilon tuottamiseen ihan järjettömiä määriä. Joten niitä pikkukaloja taas uhkaa liikakalastus ja sukupuutto. Ja myös niitä sairaita yksilöitä käytetään rehuksi. Siihen verrattuna kirjolohen kasvatus on parempi juttu. Jos haluaa syödä lohta, niin silloin se kirjolohi on parempi.

Joo, se kannun poksahdus naurattaa kyllä nykyään itteekin, mutta silloin hymy hyytyi, kun se lusikka vilahti tuosta korvan ohi keittiön takaseinään :D

Norppa kirjoitti...


Innosol on luotettava kotimainen valmistaja, ja ainakin heidän Rondonsa toimi meillä hyvin. Voi pitää pöydällä tai kiinnittää seinään. Mutta - koska itse istuin kotona todella vähän pöydän vieressä, vaihdoin kirkasvalokuulokkeisiin. http://www.innojok.fi/innojok/palkinnot.php

ja omegoista:
Itse olen käyttänyt Möllerin omega-3 -tuotteita, koska olen saanut sen kuvan, että ovat tarkkoja laadunvalvontansa kanssa ja valmistavat tuotteitaan mahdollisimman eettisesti.

"Möller Kalanmaksaöljyn valmistukseen käytetään arktisen turskan maksaa. Arktisen alueen kylmät vesistöt ovat maailman puhtaimpia – kuten niissä elävät kalatkin. Möller Kalanmaksaöljyn valmistukseen käytetään vain arktista turskaa, jonka kanta on erittäin elinvoimainen. Se on ainoa turskakanta, jota ei ole ylikalastettu. ICES (International Council for the Exploration of the Sea) säätää kalastuskiintiöt ja valvoo niiden noudattamista, jotta kalakanta säilyy elinvoimaisena jatkossakin. "

Kummassakin on tärkeää, että aloittaa ajoissa ja käyttää säännöllisesti. :)

Susanna kirjoitti...

Kirkasvalolamppu on jo matkalla, ehkä saapuu jo tänään. Toimivatko kuulokkeet oikeasti? Minusta tuntuu, että huijausta ovat. Eihän se aurinkokaan korvan sisään paista. :-P

Nyt olen saanut kyllä mahdottoman hyvän tietopaketin kalaöljyistä, kiitos teille valistuneille lukijoille! On varmaan haettava kalakapseleitakin... minä inhoan niitä. Se kauhea maku, jos kapselin vahingossa puraisee rikki.

Rouva Vattu kirjoitti...

Mulla on kaksi kaveria testanneet noita kirkasvalokuulokkeita ja heillä niistä ei ollut mitään apua mihinkään. Molemmilla taas kirkasvalolamput on toimineet. Että mä en ehkä näillä tiedoilla kokeilisi, mut mikä toimii toisella, ei välttämättä taas toimi toisella jne.

Turskassa on vähän se huono puoli, että se on ravintoketjun loppupäässä, vaikka se on arktista turskaa, totuus on se, että pohjoisenkaan meret eivät ole enää saasteista vapaita ja ravintoketjun loppupäässä oleviin lajeihin kertyy raskasmetalleja jne. Ja vaikka esim. Barentsinmeren kanta on nykyään elinvoimainen ja kestää kalastusta, se on paljon alttiimpi liikakalastukselle, kuin esim. just krillit, jotka on äyriäisinä suurin yksittäinen biomassa meressä. Niiden kanta myös uusiutuu nopeammin. Sitä en tiedä tarkemmin, miltä alueelta Möller hankkii turskansa. Toki krilliöljyäkin valitessa kannattaa tsekata noi sertifikaatit, että pyyntimenetelmät on vastuullisia jne. Ihmiset kun keksii jatkuvasti uusia tapoja riistää luontoa ja kaikki kala- ja äyriäisöljyt on kyseenalaisia, mut krilliöljy on tän hetkisen tiedon valossa se pienin paha.

Krilliöljy sisältää kans luonnostaan antioksidantteja, jotka estää öljyä härskiintymästä, kalaöljyihin niitä joudutaan lisäämään jälkeenpäin. On myös ollut juttua, että krilliöljy imeytyisi paremmin kuin kalaöljyt, mutta siitä en mene sanomaan tarkemmin mitään, kun en ole niin perehtynyt siihen puoleen. Mua kiinnostaa nää viherpiipertäjä -seikat enemmän ;) Mut netistä löytyy paljon juttua, kannattaa tonkia.

Jaa, oho. Hippeilin taas romaanin. Sori :D

Susanna kirjoitti...

Hyvä, että hippeilet! :-D
Minä olen maailman laiskin kaivamaan tietoa esiin mistään, ja maailman hyväuskoisin, jos minulle jotain vakuutetaan omassa blogissani.