lauantai 9. heinäkuuta 2011

Yhden naisen tekstiilitehdas

Nyt vihdoin on työhuoneellani kaikki paikoillaan työtekoa varten. Yllättävän kauan tässä lattianmaalaus- ja mööpleerausurakassa sitten taas vierähtikin. Olen nyt uskoakseni lopultakin onnistunut järjestämään minitehtaalleni loogiset paikat varastolle, leikkuu- ja painosalille, ompelimolle sekä myymälälle. Toimisto ja lähettämö ovat seinän toisella puolella.

Maalarinteipillä "restauroitu" lokerikko täyttää tehtävänsä paremmin kuin upeasti kankaiden säilyttämisessä! Olen vuosien varrella yrittänyt keksiä vaikka minkälaisia ratkaisuja palakankaiden varastoimiseen, ja todennut kaikki toimimattomiksi ratkaisuiksi. Mutta nyt on kaikki kohdallaan. Yhdellä silmäyksellä näen, missä mikäkin palanen on, ja tietysti kankaat on lajiteltu sateenkaaren värien mukaan.

Työhuoneelle on saapunut myös yksi uusi huonekalu: riemukkaan vihreä penkki. Se on anopilta, ja kuulemma peräisin Tiuruniemen sairaalasta, jossa se on ollut liinavaatekaappina. Kaappina se oli myös anopin aitassa, mutta minusta sen erikoinen muotoilu sopii paremmin vaakatasoon. Nyt se on siis penkki/arkku, joka kätkee sisäänsä sen pienistä tilkuista koostuvan kangassekametelin, jota en saanut sovitettua postilokerikkoon.

Toinen postin lajitteluhyllyistä asettui melkein kivuttomasti tuulikaapin kylkeen, kätevästi ompelukoneen viereen. Nyt ovat ompelulangat, napit, vinonauhat ja pitsit helposti käden ulottuvilla. Ompelupöydän oikealla puolella on silityslauta rautoineen valmiina käyttöön.

Työpöytääkin piti hiukan modifioida. Lisäsin vahakankaan alle neljä kerrosta armeijan sarkaa, jotta pöytä pehmenisi niin paljon, että siinä on hyvä painaa kankaita. Painaja (minä) seisoo pöydän vasemmalla puolella. Aion rakentaa siihen lattiatasoon vielä telineen, johon voi asettaa kokonaisen kangaspakan. Siitä kangasta voi sitten vetää rullalta suoraan painopöydälle.

Rakensimme myös kuivatusjärjestelmän painettaville kankaille. Se koostuu katonrajassa kulkevista vaijereista ja narujen varassa roikkuvista puukepeistä, joita voi liikuttaa vaijeria pitkin. Sitä mukaan kun kangas on painettu, se levitetään kuivatustelineelle ja vedetään kauemmas painopöydästä. Tätä on niin vaikeaa sanallisesti selittää, että yritän saada systeemin kuvattua joskus tositoimissa. Ensi viikolla kuivausteline joutuu testiajoon, sillä 50 metriä bambukangasta odottaa jo painamista tiskiräteiksi.

19 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hieno työhuone! Luulen tajunneeni kuivatusjärjestelmän tekniikan, lisäksi siinä on mainio ja kevyt, kaunis toteutus! Vaikuttaa siltä, että lokerikot löysivät täydellisen kodin ja että ne ovat täydelliset tarpeisiisi. Hieno juttu!

Riitta Sinikka kirjoitti...

OI MITEN IHANAA SINULLA SIELLÄ ON!!!!!!!!!!!!!iloisin terveisin romulyyli-riitta

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on järkyttävän ihana työhuone.
T: Hanna-Kotka
ps. anopin aitta vaikuttaa mielenkiintoiselta...

tarjah kirjoitti...

Olet luonut niin upeat puitteet työskentelyllesi, että uskoisi työsi ainakin sen puolesta sujvan :) Sinussa on sitä jotain, silmää ja järjestelmällisyyttä, *kateellinen huokaus*, että jos itsellä olisi siitä murunenkin, voisi olla tyytyväinen, mutta huoh!

Ankkurinappis kirjoitti...

Paras yhdistelmä, on nättiä JA toimivaa! Onnea ihanalle työhuoneelle!

Susanna kirjoitti...

Kiva ja kiitos, että tykkäätte!

Saila, minustakin kuivatusjärjestelmästä tuli kaunis keveydessään. Ja huomaamatonkin, kun kepakot irrotetaan ja pannaan jonnekin nurkaan seisomaan. Vähän jännittää, kestääkö se raskaan kankaan painoa.

Hanna-Kotka, se anopin aarreaitta alkaa nyt olla loppuun ratsattu. Ja paljon kivaa sieltä saatiinkin: minun toimiston matot, keinutuoli, tuo vihreä loota, hirmuisesti vanhoja lakanoita ja kangaspaloja sekä rumat 80-luvun kirjahyllyt, joista tulee kelpo työkalukaapit Sulon huoneeseen.

Tarjah, järjestelmällisyyteni kyllä rajoittuu vähän kummallisiin juttuihin.
Ainakin jos Sulolta kysytään! :-D
Mutta tosiaan, pieni sisäinen sihteerikköni on juuri sellainen, joka voi käyttää kokonaisen päivän kangastilkkujen tai ruuvien lajitteluun.

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Kyllä - kateeksi käy. Voin vain puolustella itseäni, että SAAHAN TOKI KANKAAT JÄRJESTYKSEEN, JOS ON TILAA...mutta kun itselläni on vain pieni koppero. Haluaisin nähdä kuvan tästä työpisteestä sen jälkeen kun olet tehnyt päivän/viikon töitä, onko se vielä yhtä siisti? Itse en osaa tehdä töitä niin, etteikö kaikki paikat pursua sitäjatätä, vaikka kuinka olisi ensin ollut järjestyksessä. Enkä ole oppinut 50 ikävuoteen mennessä.

Susanna kirjoitti...

Meinasin kirjoittaakin jo aiemmin, että pistetäänkö veikkaus pystyyn, montako päivää kankaat pysyy noin nätisti! :-D

Ja se on ihan totta, että tila auttaa asiaa. Tiedän olevani tosi onnekas, kun minulla on näin paljon tilaa työnteolle. Toisaalta, siinä vaiheessa kun kaikki tilat on saatettu kaaokseen, ja on aika siivota, se sama ihana tila on helvettiä.
;-)

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Tosi ihanan ja kätevän näköistä! Minulla on kangasvarasto niinkin kätevässä paikassa kuin PARVELLA ja hyllyinä hirveät taikakuutiot! Täytyy kyllä sanoa, että taikakuutioista tehdyt hyllyt ajavat asiansa paremmin kuin mikään muu tähän mennessä. Lokerikot ovat juuri sopivan kokoiset kankaille. Taikakuutiohyllyt olivat kevyet nostaa parvelle ja niiden muotoa voi tarpeen mukaan muuttaa. Kauniit ne eivät todellakaan ole, mutta parvelle ei alakerrasta näy. Parvella myös leikkaan kankaat. Nyt kun saan uuden työhuoneen, kangasvarasto pysyy silti parvella, sillä uusi työhuoneeni on melko pieni. Kaunis ja korkea, mutta pieni.

Susanna kirjoitti...

Minun piti ihan guuglettaa, että mikä on taikakuutio ja sain paljon kuvia marsujen häkeistä! Pystyykö niistä rakentamaan ihan hyllykön? Eli noita kehikoita toistensa päälle? Ja ovat kestäviä? Me tarvittaisiin vinttiin säilytysratkaisuja, ja tuohan toimisi. Mistä niitä oikein saa? Ja onko ne kalliita?

Saara kirjoitti...

Ihanaa järjestelmällisyyttä! Tuollainen lokerikko pitäisi kyllä jostain saada käsiin, olis nimittäin muutama sataa kiloa aarteita säilöttäväksi.

Unaja kirjoitti...

Aivan ihastuttava työhuone! Aiankin tällä hetkellä kaikki vaikuttaa olevan ihanasti käden ulottuvilla. Ja kankaatkin lajiteltu niin kauniisti. Ihanaa.

Susanna kirjoitti...

Saara, tuollainen lokerikko pitäisi olla joka kodissa. Kuinkahan monta sellaista on lakkautetuista posteista jo ehditty kärrätä kaatopaikalle?

Unaja, kiitos!

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Oletko jo tsekannut Fruit of the Loomin t-paidat? Käsityöläinen, joka elää paitojen painamisella, käyttää näitä. Mutta nekin täytyisi saada jostain "tukkutukusta" ettei tartte maksaa välikäsille.

Krista kirjoitti...

Ihan mahtavan upea työhuone!
Olet tosi kade noista postihyllyistä, ite tykkään vastaavasta varastoistisysteemistä. Tällä hetkellä mulla on tavarapaljoutta lajiteltu Ikean Expedithyllyyn. Haluaisin toisen samanlaisen kankaiden säilytykseen mutta kun en ole vielä keksinyt hyllylle paikkaa, kun miehen työtilat vie liikaa tilaa... ;)

minttumaari kirjoitti...

Kylläpä kelpaa työskennellä noin kauniissa tilassa. Olen ihan kade.

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Susanna: Katsopa "chihujen huone" -aiheiset postaukseni, niin näet taikakuution paloista tehdyt aidat. "Nukkekoti" -aiheisissa näkyy, miten tein väliaikaisen nukkekodin taikakuutioista. Chihuihmiset käyttävät kovasti takakuutioita rajaamaan tiloja kodeissaan. Niistä voi tehdä pentuaitauksia jne. OIKEASTI taikakuutiot on kuitenkin tarkoitettu juuri HYLLYIKSI :) Niitä myy Suomessa ainakin Hong Kong ja ne ovat Suomessa paljon edullisempia kuin Chilessä :/ Hintaa en nyt muista.

Unknown kirjoitti...

Erittäin toimiva ja hieno tuo työhuoneesi! Vihreä kaappi on ihana ja kangashyllyt aivan kadehdittavat!

Susanna kirjoitti...

Voivoi, älkää olko kateellisia! Paitsi, että minäkin olisin, jos nämä lokerikot olisivat jonkun toisen blogissa esillä...

Pellavasydä, olern joskus muutamia vuosia sitten ostanut SInooperista Fruit of the Loomin T-paidan tuunattavaksi ja se nyppyyntyi niin törkeästi, etten ole sen jälkeen uskaltanut niitä hankkia.

Miia, nyt kun sanoit tuon nukkekotijutun, niin muistin hetipaikalla millaisia ne taikakuutiot ovat! Minun täytyy niitä ruveta etsiskelemään. Tuollainen kevyt rakenne, joka on helppo kuljettaa ylös vintin kapeita ja jyrkkiä portaita, olisi juuri sitä, mitä meillä tarvitaan.