sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Omituisten otusten eläintarha


Siihen nähden, miten hirveästi minä pelkään sammakoita, on aika outoa, millaisia elukoita ottaisin mielelläni pihapiiriimme.

Yksi sellainen tervetullut kaveri on vaskitsa. Eräänä iltana kun kävin sulkemassa pyörävaraston ovet, säikähdin liikahdusta jalkani vieressä. Siinä luikerteli käärme. Koska se ei ollutkaan sammakko, uskalsin jäädä tarkkailemaan sitä paremmin, kunnes se kiemurteli varaston alle. Tutkailin heti netistä, mikä käärme mahtoi olla kyseessä ja sain tietää, ettei se onneksi ollut käärme ensinkään, vaan jalaton lisko, vaskitsa. Vaskitsahavainnoista pitäisi käydä tekemässä merkintä Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintopäiväkirjaan, koska vaskitsat ovat ilmeisesti melko harvinaisia. Minulle tuli halu suojella tuota puolustuskyvytöntä lieroa, ja olen monena iltana yrittänyt käydä turhaan tiirailemassa, näkyisikö sitä uudelleen.

Toinen omituinen elukkaviehätykseni liittyy lepakoihin. Toivoisin, että meilläkin asustelisi lepakoita. Vanhempieni pihalla niitä joskus näkee illan pimeydessä kiitävän taivaan halki. Lepakoiden houkuttelemiseksi voisi rakentaa pönttöjäkin, ja sellaisen tekeminen onkin minun to do -listallani.

Kolmas erikoisuus on tässä kuvassa. Arvaatteko, mikä se on? Minä näin sen yhtenä yönä, mutta muistikuvani tuosta kohtaamisesta on aivan yhtä epätodellinen kuin tämä Sulon nappaama valokuvakin.

Kyseessä on kiiltomato. Sulo herätti minut sitä katsomaan, sillä minä olen aina kuvitellut kiiltomatojen olevan keksittyä satua ja esiintyvän vain Aku Ankoissa. Ötökän valovoima oli hämmästyttävän tehokas. Kunpa olisin joskus valveilla pimeän aikaan, niin voisin käydä etsimässä noita kiiltäviä otuksia nurmikon seasta.

12 kommenttia:

  1. Voi vitsi, kiiltomato! Sellainen olisi hienoa nähdä livenä. Meilläpäin on todella paljon vaskitsoja, olen muutaman kerran löytänyt sellaisen jopa kuivikekäymäläni turvehaihduttamoastiasta, silloin kun olen vastikään vaihtanut uuden kuivan turpeen. On joutunut miettimään, olenko vaskitsojen vihollinen jos käyn vessassa :-D
    Valitettavasti kissani ovat muutaman kerran metsästäneet vaskitsan tai sellaisen hännän (ne osaavat tiputtaa häntänsä kuten sisiliskot), mutta en ole kehdannut tätä kertoa Hatikkaan :-S

    VastaaPoista
  2. Voi vaskitsa-poloinen! :-D Kaipa se osaa poistua, jos saa niskaansa jotakin, jota ei siedä.

    Eivät taida olla sinun kissasi ainoita vaskitsanmetsästäjiä. Voisin kuvitella aika monen ihmisenkin hädissään tappaneen vaskitsan, kun on erehtynyt luulemaan käärmeeksi.

    Huomaan olevani hereillä, vaikka on jo pimeää. Taidan lähteä kiiltomatoretkelle...

    VastaaPoista
  3. Minusta vaskitsat ovat symppiksiä. Tykkään myös sammakoista niin paljon, että yritän hankkia niitä suihkulähteeseemme. Minusta olisi kiva kuunnella niiden kurnutusta. Tykkään kovasti myös sisiliskoista. Täällä niitä on neljää eri väriä, joista suosikkini ovat neonkeltaturkoosit.

    Lepakoista en pidä, sillä ne voivat kantaa raivotautia.

    Täällä on kiiltokoppiksia! Ne tulevat aina jossain vaiheessa kesää ja ovat tosi uskomattomia! Ne lentävät pimeässä illassa.

    VastaaPoista
  4. Voisin lähettää kaikki Imatran sammakot sinne teidän suihkulähteeseen...

    Niihin lentäviin kiiltoötököihin liittyy juuri se minun luuloni, että niitä on vain Aku Ankassa: kun veljenpojat niitä laittoivat purkkiin ja saivat siitä aikaan lyhdyn. Sopisi muuten hyvin teidän ihanalle kuiostille sellaiset lyhdyt!

    VastaaPoista
  5. Oi kiiltomatoja!!! Minäkin luulin niitä keksityiksi ja itsellenikin nousi heti mieleen kuva madoista lasipurkissa. :)
    Tykkään myös lepakoista ja joskus olen lähtenyt lepakkoretkelle ystävieni kanssa valkoinen lakana mukana (lakanan tarkoitus oli houkutella lepakoita). No yhtään lepakkoa ei näkynyt, mutta lopulta esitimme hauskaa varjoteatteria taskulamppujen ja lakanan avulla, sekä pidimme kivan yöllisen piknikin.

    VastaaPoista
  6. Mun nuorin tyttö tykkää myös lepakoista ja toivoo näkevänsä niitä. Toinen ihastuksen aihe hänellä on sammakot...niitäkään ei täällä paljon näy.
    Kiiltomadoista mulla itselläni on hauska muisto vuosien takaa, kun olimme vuokratulla saarimökillä Karkkilassa, siellä oli todella paljon kiiltomatoja :) Ne oli kivoja!

    VastaaPoista
  7. Niin hupaisia kuin nuo lepakot ovatkin, harkitsisin sitä pönttöjen rakentelua vielä. Tai ainakin niiden paikkaa.
    Lepakoiden loisina pakkaa olemaan lutikoita ja mikäli vaikka talon vintti sattuu asuinpaikkana kiinnostamaan, voivat nämä pikku seuralaiset siirtyä pikkuhiljaa asunnon puolelle.
    Meilläkin on lepakoita ja mukaviahan ne. Pieni huoli on silti koko ajan, kun tuttavaperheen ongelmavyyhtiä tuli sivusta seurattua. Huh!

    -pöö-

    VastaaPoista
  8. No voihan kehveli, en tainnut ajatella lepakkotäysihoitolaani ihan loppuun asti.

    Jaana, onpa mahtavaa, etten ollut ainoa, jolle kiiltomadot edustivat satumaailmaa! Teidän lepakkoretkenne kuulostaa mainiolta. :-D

    Sesse, toivottavasti tyttösi toive joskus toteutuu. Sammakoiden bongailu varmaan on helpommin toteutettavissa.

    VastaaPoista
  9. Kiiltomadon näkeminen jokin aika sitten oli minullekin ensimmäinen kerta. Tänään kohtasin tulevassa kotikaupungissa käydessäni tutun eläimen vähän hassussa tilanteessa. Olin liikennevaloissa ja kuulin, kun lokki istahti autoni katolle. Siellä se teputti siihen saakka, kunnes valot vaihtuivat ja kuulin sen ottavan muutaman askeleen lentoon lähtiessään. Jotenkin hauska, mutta höhläkin olo oli! T. Pate

    VastaaPoista
  10. Voi ei, miten hauskaa! Se lokki varmaan halusi toivottaa sut tervetulleeksi.

    Tampereella kerran istuin autossa odottamassa Suloa jostakin kaupasta ja yhtäkkiä lokkiparvi lensi yli ja mäjäytti kakkalastin suoraan meidän tuulilasiin. Ei ihan yhtä mukava lokkikokemus...

    VastaaPoista
  11. Kiiltomatoja <3 näin niitä paljon joskus 80-luvun alkupuolella meijän papan mökillä. Ne oli tosi ihmeellisiä ja kauniita. Mietin viime kesänä että kiiltomadot on varmasti kuollut jo sukupuuttoon ilmasaateiden takia. Mutta mikä ilouutinen että olen ollut väärässä. Viimeaikoina väärässä oleminen on ollut kivaa :)

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti meidän mato ei ole lajinsa viimeinen. Niin yksinäisenä se takamustaan heilutteli.

    VastaaPoista