Maalasin eilen saunan pukuhuoneen katon ja seinät kolmanteen kertaan ja vihasin valkoista maalia yhä enemmän. Sama maali sävytettynä peittää kertavedolla, mutta valkoisena ei riitä tuhatkaan kerrosta. En maalannut neljättä kertaa, sillä sain tarpeekseni: olkoon läpikuultava.
Mutta kun aloin tuoda pukuhuoneeseen verhoja ja pieniä esineitä, alkoi inhoni valkoista kohtaan kummasti pehmetä ja lopulta katosi kokonaan. Huoneesta tuli ihan hirmuisen sievä, ja nyt se on kuin kesämökki saaristossa. Sinne tekisi mieli mennä nukkumaan.
Sulo valitsi saunaan verhokankaan jo ennenkuin olimme tänne muuttaneetkaan, ja nyt minä viimein saatoin ommella kankaista verhot. Tein myös hyllyn laudeliinoille. Oikeiden laudeliinojemme lisäksi laitoin hyllylle pinkan kauniita pellavaisia kuolinliinoja, jotka Sulo joskus otti talteen eräästä vanhainkodista, josta ne heitettiin pois. Ne ovat mainioita peflettejä.
Pukuhuone ei pääse edukseen näissä kuvissa. En osaa valokuvata valkoista, ja minusta näihin kuviin ei tarttunut sitä lempeää saaristolaistunnelmaa, joka pukuhuoneessa vallitsee.
Saunan väritys sai nyt harmaan ja valkoisen seuraksi tummansinisen.
Sulokin on saanut hienon lecaharkkoseinän valmiiksi hyvällä menestyksellä. Ihan vielä emme silti saunomaan pääse. Laastin on annettava kuivua ensin. Sitten pitää ostaa kiukaaseen uudet kivet ja pestä vesipata. Ja ulko-ovenkin voisi vaihtaa. Saunan hyväkuntoinen, vanha ovi on tallessa aitassa, ja nykyinen styroxia sisältänyt ovi on surkeassa jamassa.
14 kommenttia:
Onpa täälläkin sievää ja somaa, ihan kateeksi käy :) Hyvältä nuo kuvat minusta näyttävät!
Ihan oikea tunnelma välittyi kuvistasi!! Kaunista on!
Mukavaa viikonloppua!
Onneksi vanha ovi on tallessa! Sievä tuli pukuhuoneesta.
Kylläpä olet ahkera ja saat paljon aikaan!
Tosi kaunista! Mielestäni pukuhuoneeseen sopii tuo valkoinen, kun siitä tulee puhdistautunut fiilis:)
Minustakin tosi ihana.
Tyttö sanoi just tänään, et meiän pukuhuonen pitäis maalata valkoiseksi, et tulis valoisampaa...meillä ei vaan mies taitaisi tykätä siitä...hän kun tykkää hämyisistä tunnelmista.
Siitä pukkarissa oli juuri kuvat viime postauksessani. Se on vielä alkuperäis kunnossa.
Kivalta näyttää! Valkoinen on siinä mielessä hyvä taustaväri, että siihen voi yhdistellä kaikenlaisia räväköitä värejä ja aina näyttää hyvältä!
Näyttää todella ihanalta ja saaristolaiselta :) Minun on vaikeaa ymmärtää, että joku voi inhota valkoista maalia. Kun minä vetelen valkoista maalia kellertävän laudan päälle, nautin siitä "puhdistumisen" tunteesta. Tulee puhtaamman ja raikkaamman näköistä! Tosin on tylsää sitten maalailla niitä seuraavia kerroksia, kun ei tunnu paljon muutosta tulevan.
Minä inhosin ennen valkoista. Silloin, kun asuin vuokra-asunnoissa, joissa oli tylsät, matalat, neliömäiset huoneet ja perusvuokratalomateriaalit. Miten inhosinkaan niitä vaaleita neutraaleita värejä, oksennuksennäköisiä muovimattoja, mitäänsanomattoman näköisiä ruskeiksi maalattuja jalkalistoja ja tylsiä ikkunanpokia. Nyt, kun kaikki on puuta ja vinksallaan kotoisasti, valkoinen puhdistaa, raikastaa ja saa kaiken näyttämään paremmalta kuin oikeastaan onkaan;) Jos maalaisin kotimme oranssiksi, niin kyllä näyttäisi tympeäältä ;D
Ihania kylpyhetkiä sinulle!
Kiitoskiitoskiitos! <3
Kaikella taitaa olla paikkansa, myös valkoisella.
Kuolinliinat pefletteinä kuulostavat hieman makaaberilta käyttöidealta, varsinkin käytettyinä sellaisina... Mutta minussa taitaa asua vain himpun verran kaupunkilaisneitiä :) Oikein sievää!
Heh, ne kuolinliinat eivät taida ihan oikeasti olla kuolinliinoja... Taisin vain löydön kotiin tuodessani vitsinä murjaista että tässä jotain kuolinliinoja, kelpaako? :) Kaiketi pellavaiset jutut ovat toimineet jonkinlaisina kukkamaljakon tai kynttilänjalan alusina potilaspöydillä. Väärä termi jäi elämään, ja se livahti tänne nettiinkin kun en oikaissut asiaa Sussulle (seurauna blogi löytyykin nyt ensimmäisenä googlen kuvahaussa, kun etsii kuolinliinoja!). Suuret pahoittelut mustasta huumoristani teille, jotka peljästyitte makaabereita laudeliinojamme...
T. Sulo Lintunen
Nostan kunnioituksesta olematonta hattuani. Olette tehneet huolellista remonttia hyvällä värisilmällä höystettynä.
Susanna: verkkopuodissasi vieraillessani tuli mieleen, että tossa Lapinjärvellä Onnimuxu voisi olla kiinnostunut myydä sun tuotteita. Ota yhteyttä ja kysy, jos kiinnostaa!
Nonih, aina yhtä tosikko Susanna on kaikki nämä vuodet kuvitellut säilövänsä kauniita kuolinliiinoja.
Nettimartta, huolellisuus on yleensä aika kaukana näistä meidän touhuistamme. :-D
Leena, totta puhuen jämyt kiskovat sellaisia provikoita, etten ole hirveän innoissani tyrkyttämässä tuotteitani kenellekään. Tärkeämpää olisikin saada tunnetuksi oma nettikauppani. Eli on mainostattava.
Lähetä kommentti