sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin?


Olen taas ahkerasti pohdiskellut omien tuotteideni myyntikanavia ja erityisesti tapahtumia, myyjäisiä ja markkinoita. Kun asuu täällä itärajalla, jossa Kenkäveron lisäksi ei juuri muuta käsityöläisille ole tarjolla, tulee kaihomieli asua Helsingissä. Tai edes siinä lähettyvillä, jossakin Uudellamaalla. Silloin olisivat Vanhan perinteiset joulumyyjäiset, Korjaamon tapahtumat, Tuomaan markkinat ja jopa kaikki isot messut ihan mahdollisuuksien rajoissa. Paikkamaksun lisäksi ei tarvitsisi upottaa omaisuutta bensoihin ja yöpymisiin.

Ihan oikeasti en ymmärrä, miten niin monet käsityöläiset pystyvät kiertämään ympäri Suomea jokaisissa keskiaikatapahtumissa ja taikasormissa. Millä hiivatin rahalla he sen tekevät? Minun nähdäkseni ainoa kannattava tapa olisi pitää käteisenä kertynyt myyntitulo pimeänä tulona, ja nukkua tuttavien luona ilmaiseksi. Minä olen sen verran rajoittunut, etten osaa yöpyä kenenkään vieraana, vaan tarvitsen oman rauhani. Ja pimeä työ taas tuntuu paitsi väärältä myös tyhmältä. Jos en pitäisi rehellistä kirjanpitoa ja ilmoittaisi verottajalle todellisia tulojani, en voisi tietää, onko yritykseni oikeasti kannattava vai ei.

Juttelin eilen erään käsityöläisen kanssa, joka kertoi hankkineensa täksi kesäksi pakettiauton ja kiertävänsä kaikilla festareilla. Pakettiautoonsa hän oli rakentanut laverin nukkumista varten ja isojen huoltoasemien pihalle on helppo pysähtyä yöksi. Rupesin jo miettimään, miten saisin mahtumaan pedin farmariautoomme kaikkien tuotteideni sekaan.

Mutta vaikka tämä meidän pieni kylämme ja hiljaiset torimme ovat toimeentulon kannalta vähän huonompi juttu, niin sitten on se toinenkin puoli. Vai mitä sanotte lähimmästä uimarannastamme sunnuntaiaamupäivällä, kun aurinko paistaa ja on 28 astetta lämmintä? Siellä näyttää tältä:

Ei ainuttakaan ihmistä. Niin täydellistä hiljaisuutta! Löytäisinkö Uudeltamaalta tällaista? Parin kilometrin päässä omasta kodistani?

Niin kirkas vesi ja niin puhdas pohjahiekka! Ei uusmaalaisten järvien mutaa eikä Suomenlahden leväkukintoja.

Vaikka pohjimmiltaan uusmaalainen sydämeni aina vähän kiepsahtaakin, kun ylitän Uudenmaan maakuntarajan, niin on tässä Karjalassakin puolensa.

11 kommenttia:

Mira kirjoitti...

kiitos tästä laulusta. tuli niin jo edesmennyt ukkini mieleen.hienot on rannat siellä.minä olenkin seuraavat kaksi viikkoa lasten uimakoulun takia sitoutunut olemaan täällä meren rannalla ja toivon tosissani ettei sitä levää ala ilmaantua.terveisiä vaan tältä karjalalaiselta itä-uudeltamaalla ;)

Sesse kirjoitti...

Ihana, kirkasvetinen ranta!
Me asuttiin noin vuosi Etelä-Savossa tässä kerran, siellä oli kyllä uimarannalla tilaa ja omakotitalossa asuttiin vuokralla. Mä en vaan kotiutunut sinne.
Nyt ollan Uudellamaalla asuttu taas 7 vuotta ja nyt kun vihdoin päästiin omakotitaloon, niin ei parempaa voi toivoa :) Täällä on mun juureni.
Ihanaa kesää sinne!

Anonyymi kirjoitti...

Rannat on upeat ja myös omasta kokemuksesta sen voin allekirjoittaa. Kuuntelin Karjalaisten laulun käsi sydämellä ja sydän "kallella". Oi kiitos! Pate

miukuli kirjoitti...

Hienot on rannat :)
Onko tuotteitasi myynnissä Taito-shopeissa?...

Susanna kirjoitti...

Mira, pidän peukkuja, ettei levä vielä valtaa rantojanne! Ja että ilmat silti ovat mukavan lämpöiset uimisen opetteluun. Mukavaa, että laulu toi hyviä muistoja mieleesi.

Sesse, kyllä se vaan on kumma, miten ne synnyinseudt jotenkin pysyvät rakkaimpina. Kyllä minustakin Uudenmaan tammet ja vaahterat tuntuvat oikeammilta kuin näiden maisemien kuivat männyt. Onneksi vaan en voi tosissani haaveilla Uudellemaalle paluumuutosta, sillä meillä ei olisi ikimaailmassa varaa asua siellä.

Pate, terveiset kallelle... :-)

Miukuli, ei ole. Kaikki jälleenmyyjäni olen saanut niin, että heiltä päin on oltu ensin minuun yhteydessä. Kynnys omien tuotteideni tarjoamiseen jälleenmyyjille ja erityisesti Taito Shoppeihin on ihan hirmuisen korkean kynnyksen takana.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana uimaranta. Tuonne minäkin voisin mennä uimaan :), toisin kuin Uudenmaan rannoille, jotka ovat tupaten täynnä väkeä. Ja kaukana asunnolta...
Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä Taito Shoppiin ja muihin vastaaviin liikkeisiin. Tuotteesi ovat oikeasti aivan ihania.
-blogiasi lukeva-

Anonyymi kirjoitti...

Minä myös kannustaisin olemaan yhteydessä varsinkin Etelä-Karjalan Taito ry:hyn. Niiden Taito-kauppa on nimenomaan paikallisia tuotteita suosiva kauppa, eikä kuulu valtakunnalliseen Taito Shoppiin.

Kirsi - Ikiroutaa.net kirjoitti...

Aivan ihana tuo sinun posti-hyllykkö :) Juuri täydeliseltä näyttää ja tarkoitukseensa passelilta. Mukavia ovat myös tuotteesi.

-H kirjoitti...

Aivan ihana blogi sinulla. Tuosta pakettiauto-jutusta. Itse voin kertoa, että meillä aikoinaan isäntä ei suostunut hommaamaan meille pakettiautoa toiselle työautoksi, vaan hommasi itsellensä isomman auton ja minä sain "vaivoikseni" pienen Toyota Yariksen. Koska olin tottunut vain kaksi paikkaisiin autoihin, oli viisi penkkiä liikaa eikä koirahäkkikään autoon mahtunut. Päädyin poistamaan takapenkit kokonaan, yleisenä vitsinä nykyään onkin tämä minun "pakettiauto". Paljon sinne tavaraa saa mahtumaan myyntipöytineen kaikkineen. Viime viikolla toin tuurista tuolla jopa puutarhakaluste sarjan sekä polkupyörän. :D Pienellä autolla todellakin on iso ego. Käsityötapahtumiakin kun tuolla on tullut kierrettyä on tuo ollut todella edullinen hankinta eikä käyttökulutkaan päätä huimaa: Bensakone kuluttaa itselläni noin 4,5 litraa/100 km (toyotan mukaan yhdistetty 5,1) ja vakuutusmaksutkaan ole kuin hieman alle 130 euroa vuodessa. Halvemmaksi ainakin toistaiseksi on tämä tullut verrattuna dieseli-pakettiautoon.
Joten kyllä siitä farmaristakin kelvollisen messuauton saa. :)
Lämpimät kesäterveiset Etelä-Pohjanmaalta.

Susanna kirjoitti...

Voi vau, ihana ajatus pakkautua pieneen Toyotaan kaikkine kamoineen! :-)

Meillä on autoasiat muutenkin nyt ajankohtaiset, kun talouteen on siunaantunut kaksi autoa, ja oikeasti vain yhteen olisi varaa. Mikähän sellainen auto olisi, jolla onnistuisi
- polttopuiden rahtaus
- toriteltan ja myyntituotteiden kuljetus
- yöpyminen
- peruuttaminen ja parkkeeraaminen helposti
- pitkienkin matkojen ajaminen miellyttävästi
- ja vieläpä edullisesti

Liisa T. kirjoitti...

Moi taas! Jäin nyt ihan koukkuun tähän blogiisi, kun aiemmin lueskelin jälleenmyyntimeitteitäsi.

Minua innostaa valtavasti kaikki tämä mitä kerrot ja jaat, sillä oma haaveni on joskus olla ihan oikea käsityöyrittäjä. Hienoa, että jaat kokemuksia ja ajatuksia!

Isäni on torimyyjä (hän myy tyrnimehua) ja asuu vastakkaisessa suunnassa eli länsirannikolla. Myyntitouhu, markkinat sun muut ovat siis itsellenikin tuttua puuhaa jo entuudestaan. Tuo on vähän kinkkinen juttu, että mihin kannattaa lähteä myymään. Helposti hyvien tapahtumien tuotto kuluu yöpymisiin ja kalliisiin paikkamaksuihin sekä bensoihin.

Isäni hankki itselleen pakettiauton, ja myy nyt tietyissä paikoissa, kuten kävelykadulla, suoraan autosta. Todella kätevää, kun ei tarvitse kasailla telttoja ja purkaa kamoja!