Omituisten otusten kerhon osa 2 ja vähän kesäkeittiötäkin

Täällä päivät täyttyvät yhä vaan polttopuuhommien parissa. Sulo on sahannut moottorisahalla koivunrunkoja pätkiksi ja minä sirkkelöin oksia ja halkaisen pöllejä halkomakoneella. Työnteon lomassa olemme saaneet tutustua esiin putkahteleviin muhkeisiin mönkiäisiin.

Tämä punainen paksukainen on puuntuhoojan toukka ja minä löysin sen halkaistessani yhtä koivupölliä. Aika hyvä tuuri, että halkomakoneen terä osui juuri siihen, missä kaveri oli kaivamassa käytäviään, mutta ei silti halkaissut itse toukkaa.

Ukkoetanoita on tullut vastaan jo useampikin. Jokaisen pöllin alla sellainen saattaa piileskellä. Ja jokaisen kohtaaminen aiheuttaa pienen puistatuksen.

En suosittele ottamaan minusta mallia: älkää siis ottako ukkoetanaa käteenne. Se erittää sitkeää limaa, joka ei meinaa irrota käsistä ja joka vielä haisee ihan kalalta.

Mistähän se muuten johtuu, että kaikkein kauneimmat ja koreimmat toukat kasvavat rumiksi, harmaiksi kiitäjäperhosiksi? Kauniilla päiväperhosilla on huomattavasti vaatimattomammat toukat.

Polttopuiden ja ötököiden ihmettelyn lomassa olemme vähän ehtineet miettiä kesäkeittiötäkin. Sitä ei siis tänä kesänä tullut, eikä tulekaan. Meillä, tai ainakin minulla, oli talvella aika suureellisia suunnitelmia kesäkeittiöksi, mutta ne ovat nyt kutistuneet varsin huomattavasti. Olemme hylänneet kokonaan ajatuksen katosta. Ja seinistä. Ymmärsimme nimittäin omien kykyjemme rajat. Nyt ajatuksissamme on tehdä aitaus.

Koska Sulolta sujui lecaharkkojen muuraus niin kätevästi, hän pääsee muuraushommiin vielä tulevaisuudessakin. Suunnittelimme muuratun pöytätason, joka jatkuu sutjakkaasti grilliksi. Pöydän pintaan tulee laatoitus, jotta se kestää kuuman grillin ja roiskuvat tiskivedet. Yhdessä riukuaidan kanssa tämä taso sitten muodostaa kulmauksen, jonka sisään asetetaan puutarhakalusto.

Minä olin jo ehtinyt kerätä tulevaan kesäkeittiöunelmaani yltiöromanttisia ruusukuppeja, jotka olisivat ehdottomasti tarvinneet ympärilleen seinät ja seinille kapoiset avohyllyt. Jotta kuppihaaveesta ei tarvitsisi luopua kokonaan, suunnittelimme muuratun pöydän alle kaapin näille kupeille. Kaapin ovi tulee olemaan vanha kolmiruutuinen ikkuna, jonka lasin läpi ruusukupit tulevat kauniisti esiin.

Onhan tämä kaikki kovin vaatimatonta niihin aiempiin suunnitelmiin verrattuna, mutta tässä vaiheessa tuntuu siltä, että olemme ilman grilliä ja tiskauspaikkaa ikuisesti, jos emme laske rimaa. Ja ensi kesänä on kyllä pakko jo päästä grillaamaan.