Kenkäverossa oli hellettä. Vaikka +30 astetta oli hetkittäin aika tuskallista, pidin koko ajan mielessäni, että viimeksi kun olin käsityömarkkinoilla Lappeenrannan Linnoituksessa, se sama 30 astetta oli pakkasta. Kyllä hikoilu aina palelun voittaa.
En tiedä, olivatko ihmiset sitä mieltä, että näin kuumalla ei voi mihinkään lähteä, mutta valitettavasti näiden markkinoiden kävijämäärä jäi vähäiseksi. Torstaina myynti oli minusta ihan mukavaa, mutta odotin silti suurin toivein perjantaita. Kaikki kokeneet kenkäveronkävijät kun kävivät kilvan kertomassa, että perjantaisin on aina väkeä kuin pipoa, kun mökkiläiset saapuvat. No, tämän postauksen viimeinen kuva kertoo perjantain tunnelmat paremmin kuin hyvin, joten ei siitä sen enempää. Jospas ensi kesänä sitten.
Kaiken maailman toritapahtumiin taitaa aina liittyä myyjien kesken käytävä rutina huonosta myynnistä, liian kuumasta ilmasta, kävijöiden vähyydestä, ideavarkaista tai kehnosta järjestelystä. Se varmasti hitsaa meitä torimuijia ja -äijiä yhteen, kun samat hankaluudet vaivaavat lähes jokaista. Haluaisin silti kerran päästä käymään tapahtumassa, jossa kaikki pursuisivat ylistyssanoja ja kauppa kävisi kuin siimaa!
Minähän tykkään raikkaista ja voimakkaista väreistä, ja niitä löytyi lisää Huvikankaan teltalta. Kaksi viehättävää sisarusta pyörittää tätä yritystä, jonka myy niin iloisenkirjavia kankaita, ettei paremmasta väliä! Sisaruksilla on verkkokauppa (kliks), josta kankaiden lisäksi saa ihan kuolattavan söpöjä nappeja ja nauhoja.
Kaiken maailman toritapahtumiin taitaa aina liittyä myyjien kesken käytävä rutina huonosta myynnistä, liian kuumasta ilmasta, kävijöiden vähyydestä, ideavarkaista tai kehnosta järjestelystä. Se varmasti hitsaa meitä torimuijia ja -äijiä yhteen, kun samat hankaluudet vaivaavat lähes jokaista. Haluaisin silti kerran päästä käymään tapahtumassa, jossa kaikki pursuisivat ylistyssanoja ja kauppa kävisi kuin siimaa!
Kun asiakkaita on vähän, on kauppiailla aikaa kierrellä toisten kojuilla ja hassata nekin rahat, jotka itse ovat saaneet tienattua. Haluankin nyt tuoda teidän silmienne eteen pari mainiota yrittäjää, joiden tuotteet saivat minut ihastumaan.
Ensimmäisenä ihanan iloinen Joymari, jonka huovutetut tuotteet loistivat kauniissa väreissä. Mari on juuri avannut kaupan Mikkeliin ja verkkokauppakin on tuloillaan. Villan lisäksi Mari tekee tuotteita myös kankaasta, ja maalaa tuotteensa yksittäin käsin. Käykää kurkistelemassa Joymarin sivuilla (kliks), siellä on vaikka kuinka paljon toinen toistaa suloisempia otuksia!
Minähän tykkään raikkaista ja voimakkaista väreistä, ja niitä löytyi lisää Huvikankaan teltalta. Kaksi viehättävää sisarusta pyörittää tätä yritystä, jonka myy niin iloisenkirjavia kankaita, ettei paremmasta väliä! Sisaruksilla on verkkokauppa (kliks), josta kankaiden lisäksi saa ihan kuolattavan söpöjä nappeja ja nauhoja.
Kolmantena suosikkinani onkin vähän maskuliinisempaa tavaraa. Wärkkärin puiset autot olivat niin mahdottoman upeita, etten ole niin hienoja puuautoja tätä ennen nähnyt.
Näitä traktoreita, vespoja, kuorma-autoja, urheiluautoja ja harrikoita tekee eteläpohjalainen puuseppä ihan upeassa pohjalaistalossaan.
Minä kiitän teitä, jotka kävitte. On aina niin mukavaa, kun eteen tupsahtaakin joku blogista tuttu ihminen.
Tänään minä aion lomailla maalaamalla työhuoneeni lattian.
7 kommenttia:
Minusta taas on toisin päin, että kyllä 30 asteen pakkanen voittaa aina 30 asten helteen. Pakkasella voi sentään lisätä lämmintä päälleen, helteellä alastomanakin hikoilee.. mutta minähän olen syksyn lapsi joten viileästä tykkään.
Harmi että väki ei ollut liikkeellä, kuumuus taitaa ajaa ne rannoille ja ilmastoituihin marketteihin...
Joymarista tykkään, viime syksynä käsityömessuilla ihan rakastuin sammakkoon mutten silloin raaskinut ostaa, verkkokauppa olisi kyllä mahtava juttu! :)
Mulle on tulossa ystävän välityksellä se keltainen maatuskapaita, toivottavasti on sopivan kokoinen. Että kiitos ja terkkuja =))
Liisa, minä kesän lapsena tykkään lämmöstä. Mutta vanhemmiten en enää ihan niin kuumasta kuin vielä nuorempana.
Pilvitarha, ilmastoitu marketti olisi ollut kyllä tuolla kelillä se luontevampi valinta.
Voi Maatiaiselämä, toivon todella, että paita on sopiva. Koot ovat minusta aika nafteja, ja yritin sitä ostajillekin painottaa.
harmitus tuo ihmisten vähyys. toivotaan seuraaville toreille ja markkinoille paljon, paljon ihmisiä!
Heippa! Löytyipä ihana blogi!!! Täällä uusi lukijasi, tervetuloa myös romulyyli-blogiin, toivottelee riitta sinikka.
Mira, harmistushan se. Kyllä se aina vähän panee miettimään tämän homman järkeä...
Riitta Sinikka, tervetuloa kovasti paljon! Minäpä piipahdan vastavierailulla.
Lähetä kommentti