lauantai 5. helmikuuta 2011

Ei se taidakaan onnistua



Minähän olen alusta asti miettinyt, että yksi ulkorakennuksistamme pitää tehdä kesäkeittiöksi. Nyt olemme kuitenkin tässä pikkuhiljaa alkaneet huomata, ettei se olekaan fiksua. Ensinnäkin homeenhaju rakennuksesta ei ole hälvennyt, vaan se haisee jopa pakkasilla. Toiseksi meillä on viisi polkupyörää ja kaksi skootteria, jotka tarvitsevat katon päänsä päälle myös kesän ajaksi. (Älkää kysykö, mihin kaksi ihmistä tarvitsee viittä fillaria.) Kolmanneksi tuo rakennus sijaitsee vähän liian kaukana talosta, ja ruokailun ja tiskaamisen kannalta sen olisi hyvä sijaita aika lähellä taloa.


Optimaalisempi paikka olisikin talon päädyssä, jossa jo valmiiksi on edellisen asukkaan meille myymä puutarhakeinu.


Lähellä talon ulko-ovea, keittiön ikkunoiden alla on tasainen pläntti, johon olisi oivallista rakentaa uusi kesäkeittiö.


Meillä on jopa melkoinen määrä vanhoja ikkunoita, jotka voisi hyödyntää rakennusprojektissa.


Strömsön huvimaja edustaa sitä tyyliä, jota kaipaisin meillekin. Mitään sellaista mutterinmuotoista, nykyaikaista, liian hienoa ja liian söpöä huvimajaa emme halua. Mutta emme varmaan kumpikaan myöskään tuollaista kokeilevaa arkkitehtuuria, kuten Strömsön mökissä.


Vanhaa tiiltä, vanhaa hirttä, vanhaa lautaa, vanhoja ikkunoita. Niissä olisi hyvä lähtökohta. Mutta kuka sen rakentaisi? En usko, että meidän taitomme riittävät ihan näin vaativaan rakennelmaan. Sen pitäisi kestää metriset lumimassat, myrskyt, kaatosateet, routivat maat ja junien jyristelyt. Pannaan pohdintaan!

8 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia, ja se onkin ajan kulumisessa parasta että ajatukset parantuvat ja jalostuvat! Tuossa on varmasti käytännöllisempi kohta, kauemmas pitäisi aina lähteä "retkelle". Ne mutterit ihmetyttävät minua siksi, että ne harvoin sopivat suomalaiseen rakennuskulttuuriin. Tai sopisivat, jos niissä olisi samoja mittasuhteita/koristeleikkauksia kuin asuinrakennuksessakin, mutta kun ne ovat sellaisia valmiiksisuunniteltuja. Hinta on tietysti ihan edullisempi niin. Mutta silti, miksi niin moni haluaa sellaisen?
    Teidän matskuilla kuulostaa siltä, että kesäkeittiöstä tulee hienosti juuri teidän tontille sopiva, kun nuo muutkin ulkorakennukset ovat yhtenäisesti saman aikakauden tyyliä asuinrakennuksen kanssa. Toisaalta, moderni kokeilukin toimii, jos sen mitat ja muodot mietitään muihin rakennuksiin ja tontile sopiviksi.
    Nyt tarttis jonkun luovaa silmää ja käden taitoja omaavan kirvesmiehen!

    VastaaPoista
  2. Kannatan totalähelle sijoittuvaa. Meillä on grilliterassi alhaalla pihalla, kahvipaikka heti talon vieressä. Tavaroiden kanniskelu edestakaisin alemmalle terassille ärsyttää joskus, vaikkei matka pitkä olekaan. Toisaalta ei tule kärykään sisään.

    Vähän aikaa kun haudottte, niin kyllä se idea sieltä kehittyy. Sitten vaan joku kirvesmies kehiin. Tietysti joltain sopivalta arkkitehditla tai -opiskelijalta voisi kysellä vinkkejä myös.

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo Strömsön kokeileva arkkitehtuuri! Voisin ottaa tismalleen samanlaisen meille. Pihakeittiö on ohjelmassa meilläkin ensi kesänä. Tai seuraavana. Tai sitä seuraavana.

    VastaaPoista
  4. Vanhaa hirttä, tiiltä, lautoja ja vanhat ikkunat kuulostaa mainiolta! Ja raksapuolen opiskelijat töihin :D

    VastaaPoista
  5. Ihana kesähuone tulee juuri noista materiaaleista, sopisi myös meidän mökille.
    Kiitos ihanan raikkaasta blogista, josta tulee hyvälle mielell. Onneksi olen lomalla, joten ehdin ahmimaan kaikki jutut täältä. Puotikin on ihana.

    VastaaPoista
  6. Ihan hyvin te saatte itsekin tuommoisen pienen pihamökin tehtyä... kattoon vain ei kannata käyttää ikkunoita, ne ei kestä. Mutta kattoon vaikka peltiä, valokatetta tms. ja 600mm välein seinään pystypiiru (tai miten nyt niiden ikkunoiden välit nyt sit meneekin?) ja seinän alle vaikka betonivalu, tiilimuuraus, harkkoja, luonnonkiviä?

    VastaaPoista
  7. Niin minustakin tuntuu, että jos matka ulkoruokailuun on hitusenkin liian pitkä, kahvit tulee kuitenkin juopastua sitten talon portailla. Edellisessä kodissamme puutarhakalustolle oli vain kymmenisen askelta ovelta, ja silti oli helpompaa istahtaa portaalle aamuteensä kanssa.

    Leena, ehkäpä meilläkin tämä hommasiirtyy hamaan tulevaisuuskesään. Ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että kaikkea on taa sliikaa. Se saattaa kyllä olla helmikuun syy. Minua alkaa iana vähän lannistaa helmikuussa.

    Ansku, kiva että meillyttää!

    Kirsi, mistä moinen vahva usko meidän kykyihimme?
    :-D

    VastaaPoista
  8. Kun olen lukemieni rivien välistä nähnyt teidän tarmon ja innon kokeilla uutta, ja sen että ette helposti lannistu! Älä lannistu niiden työhön liittyvien ideoidenkaan kanssa, mä ainakin tykkään tosi kovasti sun tuotteista ja uskon että keksit ratkaisut kun annat asioiden välillä jäädä vain takaraivolle raksuttamaan, etkä yritä vain pakolla vääntää:).

    VastaaPoista