Tänään mielessä

Aina silloin tällöin tulee niitä päiviä, kun ei oikein keksi, mitä järkeä tässä kaikessa on.

Kun aamulla herää kylmässä makuuhuoneessa kolmen peiton alta, ja vesiputket on jäässä, polttopuut lopussa ja on lähdettävä sirkkelin ääreen, vaikka ulkona on 26 astetta pakkasta. Kun selkä kipeänä kantaa joka päivä sisälle neljä banaanilaatikollista polttopuita. Tai kun saunan pata kerkiää jäätyä jokaisen saunomisen välillä, eikä sitä silti ikinä opi tyhjentämään saunomisen jälkeen. Tai kun auto hajoaa, eikä kukaan tiedä syytä, ja kun ostetaan tilalle toinen, niin sekin leviää jonnekin Kymenlaaksoon keskellä yötä. Kun tekemättömien töiden lista on musertavan pitkä ja koko ajan keksii lisää listattavaa.

Ja kun lunta tulee yhtenä yönä polveen saakka, ja tietenkin juuri silloin, kun Sulo on kolme vuorokautta töissä yhteen menoon. Kun ei enää tiedä, mihin sitä lunta edes kippaisi, jos sitä nyt edes jaksaisi mihinkään työnnelläkään.

Silloin tulee mieleen, että eikö sitä ihminen voisi valita helpompaakin elämää. Riittäisi kai pienempikin piha kolattavaksi ja pienempikin talo lämmitettäväksi. Ja miksi ihmeessä sitä hankkii itselleen riesaksi vanhan omakotitalon, kun kerrostalossa olisi keskuslämmitys ja pihan hoitaisi kiinteistöhuolto.

Mutta sitten kun on saanut polttopuut sirkkelöitä ja pihan kolattua ja savupiipuista savun tupruttelemaan, ei tarvitse kuin pysähtyä hetkeksi ja katsoa ympärilleen. Silloin sitä taas muistaa, että paratiisihan tämä on, eikä tätä ikimaailmassa vaihtaisi helpompaan.