Minulla on tapana sanoa Sulolle: "Ei, ei nyt, vaan ENS KESÄNÄ vasta", kun suunnittelen tulevia projekteja ja yritän vakuutella eteneväni rauhallisesti. Sulopa huomasi, että meidän ensi kesämme tulee olemaan kohtuuttoman työntäyteinen sen perusteella, mistä kaikesta minä olen jo sanonut "ens kesänä sitten". Niinpä sanon nykyään: "Ens kesänä, tai jonain muuna kesänä."
Yksi innostavimmista kesäprojekteista on olohuoneen lastulevyjen irrottelu ja ihana vihreän seinän paljastaminen. Ilokseni löysin vintiltä kattolistaakin pari metriä, joten saamme ihan hyvin kokonaiset listat huoneeseen, vaikka seinät siirtyvätkin kymmenisen senttiä etäämmälle. Samaan syssyyn pääsemme sitten siistimään ronskin reijän, joka vie olohuoneesta toimistoon.
Iso työ tulee olemaan myös pihan raivaamisessa. Tonttimme on totaalisesti umpeenkasvanut. Minä en tiedä edes, mistä tuolla pitäisi aloittaa. En ole mikään puutarhaihminen, mutta haluaisin mansikkamaan, marjapuskia ja omppupuun. Ja sireenipensaita ja tammia ja vaahteroita. Sulo on innokas käymään pihan kimppuun, kunhan kevät tulee. Hänen äitinsä on superkukkaihminen, joka auttaa ja neuvoo hyvin mielellään. Onneksi pihasta ei ole mikään pakko loihtia Versaillesin puutarhaa - ainakaan heti ensi kesänä!
Minä haluan meille toimivan huussin. Sellainen löytyykin aitan takaa ihan valmiina, paitsi että se pitää saattaa ensin toimivaksi. Nyt se on likainen ja täynnä roinaa. Minä teen siitä sievän. Mutta miksi odottaisin kesään saakka? Huussin sisustaminen onnistuu kyllä lumisenakin aikana. Jos teen huussin valmiiksi jo etukäteen, on keväällä aikaa keskittyä kesäkeittiön sievistämiseen ja saunan kunnostamiseen.
Työhuoneen epäonnistunut lattian maalaus pitää suorittaa uudelleen. Se on aika pakko tehdä ensi kesänä, sillä en tiedä, miten kauan sekoittelemani sininen maali säilyy notkeana. Nyt talven aikana on lattialautojen raoista puhaltanut sen verran ilmaa, että sieltä on irronnut taas lisää kipsipölyä. Luulen, ettemme koskaan tule pääsemään kipsipölystä kokonaan eroon.
Makuuhuonene uuni pitäisi maalata joskus. Ei sillä kai ole kiirettä, jos vain saamme tupakkaliejut hinkattua irti kokonaan. Nyt uunia ei voi lämmittää, sillä sen kylkien lämmetessä tupakan haju löyhähtää ilmoille ja nukkuminen huoneessa käy mahdottomaksi. Lykkään siivoushommaa koko ajan. Blogin kirjoittaminen on mukavampaa kuin haisevan uuninkyljen hinkkaaminen kumihanskat kädessä.
Ikkunat pitäisi kunnostaa oikeaoppisesti. Siinä on iso työ ja se vaatii opiskelua ja huolellisuutta. Tiedän, ettei minun kärsivällisyyteni oikein riitä tuohon työhön. Meillä on 14 ikkunaa. No, joskus sitten...
Inhottavin pakkotyö on entisen makuuhuoneemme, eli nykyisen vierashuoneemme seinien avaaminen ja kosteiden yllätysten poistaminen. Siihen liittyy myös vintillä riehumista, sillä välipohja pitäisi avata ja märät purut poistaa. Ekovillaa meillä onkin jo valmiina odottamassa.
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näette tuon huoneen seinät. Ne miellyttävät minua kaikkein vähiten koko talossa. Vaaleampi sininen on ilmeisesti tuputeltu tummansinisen päälle rypistetyllä muovipussilla. Sitten on vielä roiskittu tummempaa päälle. Syntyneet kuviot ovat epämiellyttäviä. Silloin, kun meillä oli vielä sänky tässä huoneessa, oli minun tyynyni päällä kuvio, josta tuli mieleen naama. Se on kuin pääkallo. Inhoan sitä syvästi. Oli vastenmielistä katsoa sitä joka ilta ja joka aamu. Ymmärrättehän, miksi minulla oli kiire saada oikea makuuhuoneemme valmiiksi?
8 kommenttia:
Minulla on tapana sanoa: "Sitten eläkkeellä". Niin realistiksi olen muuttunut.
Talonne tontti näyttää komealta! Ja loputtmalta työmaalta...Kannattaa suunnitella ja toteuttaa yksi pikku alue kerrallaan. Minä ainakin huomasin, että en edes pysty hahmottamaan koko 1,5 hehtaarin kokonaisuutta, saati sitten hoitamaan sitä...
Mikä olikaan talonne historia?
Mulla tulee tosta viimesestä kuvasta se jokeri mieleen :D(batmanista) Kyllä ne jotkut ossaa tehä "tyylikästä" jälkeä ;D
Voihan sitä suunnitella. Vaikka ensi kesäksi ja tehdä sitten tosiaan seuraavana tai sitä seuraavana kesänä, jos ensi kesänä ei ehdi. Kummasti sitä kyllä oppii joustamaan suunnitelmista, kun asuu talossa, jossa korjattavaa ja tehtävää riitää. ;)
Toi sinisävyinen seinämaalaus on kyllä melkoisen hurja. :o En ihmettele, jos iski tarve karata tuosta huoneesta. Niin ja puutarhajutuista. Kohopenkit ovat näppäriä, jos ei ole ihan varma, mitä voisi laittaa mihinkin. Mä en tosin taida saada ensi kesänä juuri niitä kohopenkkejäkään (ohjelmassa salaojitusta), mutta sit seuraavana kesänä. Ja se kasvihuonekin olisi sitten kiva. Mutta kun tulee joku iso asia valmiiksi voi taas miettiä nitä pienempiäkin loppuun asti.
Eikä yhtään mennyt tas ajatuksenvirraksi. ;)
Yäk mikä pääkallo. En haluais joka aamu ja ilta moista tuijotella minäkään.
Tontti on hieno. Kannattaa varmaan ottaa joku ihan ammattipuutarhaihminen katsomaan sitä ja antamaan neuvot siitä mitä mihinkin suuntaan kannattaa panna. Ja tehdä suunnitelma ja lähteä sitä sitten toteuttamaan pala kerrallaan. Kertarysäksellä tuskin jaksatte koko pihaa uudistaa. Omppopuiden paikat kannattaa laittaa aika alkupäässä, kun menee aikansa ennenkuin tuottavat kunnolla satoa. Koivuja joudutta varmaan kaatamaan runsaasti, muuten ei mikään menesty, ne kun tuppaavat viemään kaiken veden maaperästä.
Leena, mullakin on yksi sellainen homma, joka tehdään eläkkeellä. Keittiön ltiskialtaan siirtäminen ikkunan eteen. Olis kiva tiskailla ikkunan ääressä.
Minusta olisi mukavaa jättää pihasta aika iso osa metdsäiseksi, ja tehdä vain pienehkö puutarhamainen alue.
Laitan vaikka huomenissa vähän talon tarinaa omaksi postauksekseen, kun on tullut paljon uusia lukijoita.
Purnukka, sehän taisi olla kanssa joku vähemmän miellyttävä hahmo se Jokeri, eikö?
Kati, minäkin haluaisin kasvihuoneen, mutta sinne kuitenkin kertyy sammakoita ja sitten en uskalla mennä itse enää sisään.
Morso, se koivuista luopuminen on tullut ohjeeksi vähän sieltä sun täältä ja joka kerta minua ihan ahdistaa. Koivuthan ovat kauneinta koko pihamaalla. Mielummin luovun mansikoista kuin kaadan koivut. Aika monessa koivussa tosin on joku tauti, kasvavat sykerömäisiksi ja sitten kuolevat latvasta alkaen. Ne kaadetaan kyllä ensimmäisenä.
Meillä on kellarissa sammakkofarmi. :D Sammakoihin oikeasti tottuu. Tosin toivon, etä kellari kuivuu ensi kesän salaojituksen jälkiseuraamuksena niin, että sammakot muuttavat joen rantaan takaisin...
Ihania mahdollisuuksia teillä edessä tuon pihan suhteen! Itse olin viime keväänä into piukeana suunnittelemassa meidän puutarhaa uusiksi, mutta viisaat ystävät sanoivat, että kannattaa ensimmäinen kevät/kesä katsella ja olla ja tuumailla vaan. Eikä ainakaan vahingossakaan kaataa puita, koska niitä ei sitten heti samanlaisia saakaan tilalle. Tällä hetkellä tykkään kovasti yhdestä pihamännystä, jonka olisin viime keväänä ollut valmis kaatamaan saman tien. Niinpä istutin vain yhden omppupuun ja pari lumipalloheisiä viime kesänä, kaikki muu odottaa nyt sitten tulevaa kesää... Niin että maltti on valttia, tutki ennen kuin hutkit ja muita yhtä viisaita neuvoja :)
Katim, minä en koskaan tottuisi sammakoihin. Se kauhu vaan on liian suuri ja irrationaalinen. Mietin, että pitäisikö mennä johonkin hypnoosihoitoon...
Toivottavasti saatte sammakot muuttopuuhiin.
Purppura, Minä olen niiiin huono malttamaan, ja niiiin hyvä hutkimaan. Mutta onneksi minulla on kesälle niin paljon muuta puuhaa, etten taida ehtiä hutkimaan pihaa ollenkaan.
Lähetä kommentti