perjantai 10. joulukuuta 2010

Ruutuja


Mieleeni on alkanut tupsahdella kuvia ruudullisesta keittiöstä. Löysin Pihlgren ja Ritolan malleista jopa aivan täydellisen tapetin ruudukkaaseen keittiöön. Onhan se kallista tapettia, mutta eikö kannattaisikin tehdä viimeisen päälle hieno ja terveellinen keittiö? Jos tapetoisimme vain kaksi ulkoseinää, ei tapettia tarvittaisi ihan hirveitä määriä. Ne kaksi sisäpuolen seinää, joista ei tarvitse ottaa lastulevyjä irti, voisi sitten sutia maalilla.

Suokaa anteeksi pikaisesti ja huolimattomasti kyhätty tunnelmakuva haavekeittiöstä. Näitä kuvia on hyvä tehdä Suloa varten, koska Sulo aina korostaa olevansa kinesteettinen ihminen, eikä siksi osaa kuvitella valmista jälkeä vain mielessään. Minä visuaalisena tyyppinä sen sijaan kuvittelen ihan mitä vain. On minusta silti ihan itseänikin varten mukava piirustella ja hahmotella ja photoshoppailla.

Olen miettinyt muutenkin sitä, mitä keittiön kanssa pitäisi tehdä. Siinä kun on seinissä koolaukset, lasivillat ja lastulevyt. Jos lastulevyt otetaan irti ja poistetaan lasivilla, koolaukset voisi jättää paikalleen. Silloin ei tulisi ongelmia kattolistojen ja lattiamaton kanssa.

Lasivillan tilalle voisi laittaa ekovillalevyt, ja sitten peittää seinät jollakin levyllä... mutta millä? Kuitulevy saattaa olla koolausten päälle liian haperoa. Ja sitten ne ruudulliset tapetit kaiken päälle!

8 kommenttia:

Kirsi kirjoitti...

Suosittelen kyllä ottamaan tosiaan sen lasivillan (ja mahdollisen höyrynsulun) pois ja korvaamaan sen ekovillalla... Meillä on houkoleijonaa (huom. halvat puukuitulevyt haisee pahalta kauaaaan; mitä lie myrkkyä sisältävät, mutta suomalainen leijonalevy ei haise) ja siinä päällä on pinkopahvia liimattuna. Pinkopahvi kestää pinnassa ihan kohtuullisesti, toki siihenkin saa reiän terävällä esineellä... mutta sen voit aina paikata uudella pinkopahvin palalla. Paavo-pinkopahvia saatiin Rautiasta tilaamalla, ja on hyvälaatuista (paino oli sama kuin mitä suositeltiin jossain). Mahdollisten hyllyjen/kaappien kohdalle lauta poikittain koolausten väliin, niin pysyvät seinällä. Ja ruututapetti vaikuttaa oikein ihanalta:)

Susanna kirjoitti...

Huokoleijonaa on meilläkin nyt käytetty noissa koolaamattomissa seinissä, ei K-rauta muuta tarjonnutkaan. Ei sekään onneksi hinnaltaan paha ollut. Miten mahtaa pinkopahvin laitto sujua, siitä kun meillä kummallakaan ole mitään kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Heips! Meillä oli lapsuudessani tuollaisentapaista vihreää, oranssia ja keltaista ruututapettia. Olkkari oli sitä vihreää, vanhempien makkari keltaista ja minun huone oranssia. Se oli silloisen, pienen kaupungin kerrostalokoti. Talo taisi valmistua noin -75?

Mites se oli se lanssien tilanne? Koska tulee blogiin?
T. Paté

Kati kirjoitti...

Näyttäisipä tuo oranssi tosi kivalta keittiössä. Herkullinen väri.

Tuohon pinkopahvin kiinnittämiseenhän löytyy netistäkin aika reilusti ohjeita. Lisäksi joskus tilasin ihan mielenkiinnosta tämän http://kauppa.rakennustieto.fi/fi/productcard.asp?cat=7&productid=JUL4844 kirjan itsellenikin luettavaksi.

Saila kirjoitti...

Kiva, aurinkoinen tunnelmahan tuosta tulee. Mielummin minäkin varmaan tekisin kerralla kunnolla, odottaisin tapetoinnin kanssa siihen asti, kunnes voidaan tehdä seinien eristykset uusiksi.

Kuitin koivu kirjoitti...

Hei!

Tässä ilmoittautuu yksi pinkopahviin hurahtanut.
Se on turhaan aliarvostettu materiaali, sillä on helposti sellainen kaiku, että olisi jotenkin pula-ajan tai köyhä materiaali. Mutta oikeasti se on kuin tehty hirsitaloon, jonka seinät ovat aina vähän kierossa.

Itse olen laittanut itse pinkopahvi, juuri tuota Kirsin mainitsemaa Paavo-pinkopahvia. Olen nyt pahvittanut neljä huonetta ja yhden katon. Katon pahvittaminen oli kyllä vaikeaa, mutta siihen soveltuisi paremmin ainakin rakennusapteekin myymä ohuempi ruotsalainen pinkopahvi.

Pinkopahvin laitossa on oleellista, että sen kostuttaa tarpeeksi hyvin. Se nimittäin kuivuu aika nopeasti ja kuivuessaan tosiaankin pingottuu kireäksi ja kiero seinä suoristuu. Jos pahvi ei ole tarpeeksi kosteaa pingottumista ei tapahdu ja pahvi voi jäädä roikkumaan tai pussittamaan. Pahvia on myös uskomattoman helppo käsitellä, vaikka meilläkin joutui aika isoja paloja leikkaamaan, kun pahvi on 150cm leveää ja huonekorkeus yli kolme metriä.

Suosittelen siis lämpimästi pinkopahvitusta.

Susanna kirjoitti...

Voi Paté, lanssit ovat yhä laatikoissa. Katsellaan sitten, kun makuuhuone on valmis.

Olette niin kannustavia pinkopahviasiassa, että minä jopa melkein tunnen, että saattaisimme sittenkin ehkä uskaltaa yrittää...

Kirsi kirjoitti...

Pinkopahvin kiinnityksestä löytyy hyviä ohjeita kyllä, Paavo-paketin kyljessäkin oli nauloilla ja liimalla kiinnittämisen ohjeet. Ja olisko ollut Kalevi Järvisen ohje, joka löytyy Leijonalevyjen kotisivulta, tai tarkemmin ottaen Leijona-lehdestä, jotka löytyy onlineversiona sieltä. Ja auttaa tosiaan siihen, että sen houkoleijonankaan ei tarvi olla ihan niin justiinsa, kun pahvi pingottuu (liimaa tulee vain reunoihin).