perjantai 3. joulukuuta 2010

Hiireläisiä


Olen viettänyt nyt pari päivää hiirihuoneessa. Kuitulevyjen kiinnittäminen seinään ei taaskaan ollut niin nopeaa, kuin luulin. Melkoista palapeliaskarteluahan se oli, mutta nyt on seinät lopulta levytetty.

Lattian maalaamiseen toivon ehtiväni vielä tänä iltana. Ikävä pieni yksityiskohta hiukan jarruttaa maalaustyön aloittamista, sillä edellisen asukkaan toimesta on vedetty vesi- ja viemäriputket suihkusta toimistoon tämän hiirihuoneen kautta. Sitä varten on varsin rouhealla kädellä pitänyt irrottaa palanen lattiasta.

Ei vaadi kovin suurta mielikuvitusta arvatakseen, että luukusta löytyi lasivillaa ja hiirenkakkaa. Nyt sieltä löytyy hiirenkakkaa ja ekovillaa. Kun irrotin laudat, sain suureksi ilokseni todeta, ettei seinän takana oleva suihku ole vaurioittanut hirsiä ainakaan tältä puolelta, ja tämä on siis erittäin terve huone!

Isot rakoset lattiassa piti kuitenkin tilkitä, ja siihen käytin sääntöjen vastaisesti rautakaupasta saatavaa pakkelia. Meillä olisi ollut myös oikeaoppista pellavaöljykittiä, mutta Sulon varoitukset kitin mahdollisesta itsestäänsyttymisestä loivat minuun aikamoisen tulipalokauhun. Niinpä päätin, että jos meidän lattiassamme on yksi pieni hengittämätön viiru, ei kyseessä vielä ole kovin suuri katastrofi.


Ja niistä hiiristä... Minä suosittelen kuvassa olevaa Giljotti-loukkua kaikille meille, joiden mielestä kuolleet hiiret ovat vielä pelottavampia kuin elävät. Giljotti tappaa varmemmin kuin tavalliset loukut ja hiiren irrottaminen käy tosi helposti.

9 kommenttia:

Jutta kirjoitti...

Hei, mistä saitte puukuitulevyä? Ja minkä paksuista? Me olisimme tarvinneet n. sentin paksuista, mutta ei kuulemma enää valmisteta. Niimpä meni vaneria sille seinälle :/

Susanna kirjoitti...

Mitäsmitäs ihmettä!!! Me ostettiin tätä ihan K-Raudasta, paksuus näyttäisi olevan 1,1 cm äkkiseltään mitattuna. Jos ei oikeasti enää valmisteta, niin sitten pitää varmaan hakea ne kaikki sieltä rautakaupasta talteen. o_O

Jutta kirjoitti...

Eikä?? :O Me soitettiin kaikki mahdolliset rautakaupat läpi ja sitten vielä valmistajalle (mikähän se olikaan). Minkä merkkistä teillä on?

Susanna kirjoitti...

Tämähän on todella outoa! Ei noissa meidän levyissä ole mitään merkkiä... "huokoinen puukuitulevy" vaan oli tuotenimike.

Susanna kirjoitti...

Minä nyt oikein soitin vielä meidän K-Rautaan ja ainakaan heidän korviinsa ei ole kantautunut, että ei enää valmistettaisi. Valmistaja on Suomen Kuitulevy, ja ilmeisesti meille myyty tavara on tätä:
http://www.suomenkuitulevy.fi/fi/tuotteet/rakennuslevyt/huokoleijona

Nyt kovistelet niitä pohjoisen rautakauppiaita tilaamaan kuitulevyä!

Jutta kirjoitti...

Aa no sehän selittää. Kun me etsimme sitä astetta kovempaa, ei kuitenkaan kovalevyä... On kyllä tyhmää että vanhojen ja hyvien materiaalien valmistus lopetetaan. Puukuitulevyssä on alle 1% liimoja ja muita aineita, vanerissa jo paljon enemmän, lastulevystä puhumattakaan. Ja nyt jo tiedetään, että vanhoista lastulevyistä erittyy myrkkyjä huoneilmaan. No niin, tulipa taas purettua... Turhautunut remontoija täällä avautuu :)

morso kirjoitti...

Hiiristä. Enoni yritti kauan sitten opettaa siskoani (silloin kai 4-5v) sanomaan "julma mummi" kun mummi kalautteli hiiriä halolla hengiltä hellan raosta. Sisko ei ollut yhteistyöhaluinen. ;) Minä en siihen kykenisi, mutta mummilla riitti sisua pukutella hiiriä halolla.

Susanna kirjoitti...

Hoh, Jutta, ihan turhaa paniikkia siis. Minä olin jo valmis ryntäämään sinne K-Rautaan ostamaan pois koko heidän varastonsa! :-D

Mihin te sellaista kovempaa tarvitsitte? Minä olen miettinyt, että kun on aika levyttää koolattuja seiniä, tuo kuitulevy on aivan liian haperoa.

Morso, julma mummi on tosiaan ollut reipas nainen! Ei minustakaan tuommoiseen olisi, ja toivon hiirille mahdollisimman nopeaa ja kivutonta hengenlähtöä.

Jutta kirjoitti...

Juu, ei syytä paniikkiin :)

Olohuoneesta kun revimme päällimmäisiä (muovitapetteja) pois, sieltä alta paljastui juuri sellainen kovempi puukuitulevy. No sehän piti sitten irrottaa, koska emme tienneet miksi se oli siihen lykätty ja se meni irroittaessa rikki. Alta ei kuitenkaan löytynyt mitään hälyyttävää, varmaan oli vain äänieristyksen takia laitettu siihen. Olisimma halunneet samanlaisen tilalle. Huokoinen on liian haperoa, jos siihen haluaa ripustaa tauluja yms. Kun se oli koolauksin irti varsinaisesta seinästä. Niimpä sitten laitettiin vaneri, vaikka hengittävyys ei varmasti ole samaa luokkaa.