Tätä en ollutkaan vielä aikaisemmin kokenut: tapetti loppui kesken. Ja tosiaan loppui. Piste. Rautakaupassa kerrottiin, että halvennuslaatikosta ostamani tapettini on 4 vuotta vanhaa mallistoa, eikä sitä enää mistään saa lisää. Mutta minä tarvitsisin vielä yhden kokonaisen rullan. Miten minulta pääsi unohtumaan, että seinät kannattaa mitata ennenkuin aloittaa tapetoinnin?
Kuinka hienolta punainen seinä näyttikään siihen saakka, kunnes tajusin, ettei jäljellä oleva tapetti piisaakaan enää sille toiselle seinälle. Nyt seinä näyttää vain surulliselta. No, komealta ja surulliselta.
Soitin Sulolle töihin, ja olen jälleen kerran loputtoman kiitollinen siitä, että minun puolisoni on juuri nimenomaan Sulo, eikä kukaan muu. Kenen muun äänestä kuultaisi silkka rakkaus ja lempeys, vaikka emäntä menee taas touhuamaan ilman aivoja? Tässä on se syy, miksi Sulo nimittää minua Tiuhta-Sussuksi ja Remontti-Häyriseksi. Minulla on aina liian kiire. En ehdi suunnitella ja miettiä yhtään, kun olen jo tehnyt homman loppuun. Milloin loppuvat itsesekoitetut maalit kesken, ja milloin kuoriutuvat paperit seiniltä, milloin tulee mattapintaista lattiaa tai ylimääräisiä reikiä seiniin. Koskaan en vaan opi.
Sulon neuvo oli tässä tilanteessa, että minun pitäisi ottaa aikalisä ja lähteä ulos nauttimaan kauniista säästä. Ongelmaan löytyy ratkaisu, kun sitä katselee pienen matkan päästä. Menenpä tästä sitten vähäksi aikaa etäälle.
