tag:blogger.com,1999:blog-77652614533013461252024-03-19T07:53:10.183+02:00Tee se itse -elämääUnknownnoreply@blogger.comBlogger1278125tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-36505148994595188662024-03-17T12:28:00.066+02:002024-03-19T07:52:36.737+02:00Hampaiden pesua<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhImQR4zCxRWmdyABicl3RUGBgOvK2dT6Uf_vCYpVJK-RZCF0FVWSV3XZDix6q-rOxoTETKRDZN730x0RVF4sFqkKnZkR3_CLBZpcVavIFC7xlnUKBRuMY_MlN-MtzTED0GY1jfFJoZ4Lmi5b58gjkWMXck2rLhjYsila1BjEeYg_IY0atCVasYe_zUPAc/s705/lop1.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhImQR4zCxRWmdyABicl3RUGBgOvK2dT6Uf_vCYpVJK-RZCF0FVWSV3XZDix6q-rOxoTETKRDZN730x0RVF4sFqkKnZkR3_CLBZpcVavIFC7xlnUKBRuMY_MlN-MtzTED0GY1jfFJoZ4Lmi5b58gjkWMXck2rLhjYsila1BjEeYg_IY0atCVasYe_zUPAc/s16000/lop1.png" /></a></div><p>Kun kirjoittelin tänne ensimmäistä tarinaani Ystävyyden Majatalosta, minun ajatukseni oli vain jatkaa tätä päiväkirjaani siitä, mihin se katkesi vuonna 2018, ja samalla tuoda julki se, miten vaikeaa voikin olla paikassa, joka oman markkinointinsa perusteella vaikuttaa todelliselta idylliltä. Halusin myös antaa rohkeutta niille, jotka minun laillani olivat itse kokeneet tulleensa Majiksella huonosti kohdelluiksi tai seuranneet sellaista sivusta. </p><p>Kirjoittamisesta innostuneena minä sitten sinne Vauvan palstallekin menin romaanejani laatimaan. </p><p>Pelkoni Danielia ja Soilea kohtaan alkoivat kirjoittamisen myötä lopultakin hälvetä ja tajusin, että minun on saatava edes jotain selityksiä sille, miksi minua omasta mielestäni kohdeltiin kohtuuttoman julmasti ja epäoikeudenmukaisesti omiin rikkeisiini nähden. Oli siis pakko uskaltaa ottaa yhteyttä Danieliin. </p><p>Lisäksi minua ahdisti yhä kasvava syyllisyys Vauvan keskustelusta. Julkisen metakan aiheuttaminen tuntui minusta asialta, jonka halusin Danielle tunnustaa. Majis on paikka, josta on todella vaikeaa antaa ulkopuolisille todenmukaista kuvaa. Joko se näyttäytyy hirvittävänä kulttina tai sitten minä näyttäydyn yksinäisenä hulluna, joka ei osannut ottaa pyyteetöntä apua vastaan. Majis on kaikkea muuta kuin yksinkertainen paikka selitettäväksi. Minä yritin, mutta taisin tulla avanneeksi vain Pandoran lippaan.</p><p>Niinpä minä sitten tuossa puolisentoista viikkoa sitten laitoin Danielille viestin WhatsApissa, ja pyysin, suostuisiko hän keskustelemaan kanssani. Sen jälkeen me olemme käyneet kirjeenvaihtoa. Daniel kirjoittaa öisin ja minä päivisin. Yhteensä tekstiä on kertynyt yli 60 A4-arkkia, joista suurin osa on sitä, miten olemme yrittäneet löytää ymmärrystä toinen toistamme kohtaan.</p><p>Vaikka minun suurimmat ongelmani liittyivät Soileen, halusin silti ottaa yhteyttä vain Danieliin. Tämä sen takia, että Majiksessa olin kokenut Danielin pystyvän ottamaan kritiikkiä vastaan Soilea paremmin. Tämän kirjeenvaihtomme aikana olenkin ymmärtänyt, että minun ongelmani Danielinkin kanssa syntyivät Soileen liittyvistä asioista.</p><p>Daniel oli ollut jo tietoinen blogistani - sen oli yksi Instagramissa minua seuraava <i>pikkulintu laulanutkin</i> heti eteenpäin. Tietenkin yksi jos toinenkin Majiksen ystävä oli myös hälyttänyt Danielin lukemaan Vauvaa. Arvostan sitä, että hän silti oli halukas kommunikoimaan kanssani ja jopa teki sen todella lempeästi. Hän ei ollutkaan heti vaatimassa minun päätäni vadille julkisesta kirjoittamisesta, vaan antoi minun itse ottaa sen esille!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT4zvK3tPcxyKuFnnvFkloC6XQMMZGlPhy5MjdZNnHHsRZa9TeF-znDBWBjo_1tAaTZs-dGclELCGYH9P7C9VgymkutXGOt30i1Lust2o1UK8QI3ijxxuqLOFPvBn-HMsUo_xtxPJ3Glk3FoRiZUKSin2jnC-92yrtT262Y40Skp5WmSPEe9yA4UuzfY4/s705/lop4.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT4zvK3tPcxyKuFnnvFkloC6XQMMZGlPhy5MjdZNnHHsRZa9TeF-znDBWBjo_1tAaTZs-dGclELCGYH9P7C9VgymkutXGOt30i1Lust2o1UK8QI3ijxxuqLOFPvBn-HMsUo_xtxPJ3Glk3FoRiZUKSin2jnC-92yrtT262Y40Skp5WmSPEe9yA4UuzfY4/s16000/lop4.png" /></a></div><p>Vaikka Danielin kirjat ja Facebook-luennot ovat minulle hepreaa, hän osaa minulle kirjoittaessaan tuottaa ihan yksinkertaista kieltä, jonka minäkin tajuan. Arvostan myös itseäni, koska olen osannut kirjoittaa rauhallisesti ja jarruttaa aina siinä kohtaa, kun tunnen kiivastuvani. Meidän päinvastainen vuorokausirytmimme antaa minulle hyvin aikaa punnita sanojani tarkasti.</p><p>Kirjoittaminen onkin ollut tässä avainasemassa. Jos olisin yrittänyt puhua näistä asioista suusanallisesti kasvotusten hänen kanssaan, kaikki olisi mennyt ihan niinkuin aina Majiksella. Eli näin: minä otan esille vaikean asian, ja saan lempeän ja kannustavan vastaanoton. Sitten minut käännetään kuvainnollisesti katsomaan peiliin ja siellä näkyykin, miten minä myrkytän ympäristöäni. En osaa puolustaa omaa kantaani, vaan hätäännyn. Lopuksi poistun keskustelusta syyllisenä kaikkeen ja kannan silmitöntä häpeää. </p><p>Vaan niin ei käynytkään nyt! Saimme molemmat omat ajatuksemme perille ja keskustelu on pysynyt koko ajan asiallisena. Minä sain kaipaamiani vastauksia, kun lopulta pääsimme kysymyksiini asti. Tulkitsen Danielin ja Soilen sanat rehellisiksi. En koskaan ole ollut ihminen, joka epäilisi toisten valehtelevan. Danielkin luonnehti minua "kyvyttömäksi valehtelemaan", mikä ilahdutti minua. Sellainen itsekin koen olevani ja jos joskus harvoin olen langennut valehteluun, se on joko näkynyt päällepäin saman tien tai aiheuttanut suurta tuskaa itselleni ja lähipiirilleni. Vasta Majatalon kokemusteni takia minuun iski epäluottamus tavallisten ihmisten aitoutta ja sanojen vilpittömyyttä kohtaan. Siihen on syynä ainakin Majiksen kantelukulttuuri, mutta myös ne toipujat, joita nimitän <i>pelaajiksi</i>. En enää tiennyt, kenen sanaan luottaa.</p><p><b>Ne selitykset, joita Daniel ja Soile minulle nyt ovat kertoneet omaan loppuaikaani liittyen, ovat tuoneet minulle rauhan. He ovat vain ihmisiä, joilla on omat traumansa ja haavansa, ja joihin osumalla syntyy konflikteja. Minä satuin osumaan niihin haavoihin. Siinä kun sekä he että minä kääntelimme tajuamattamme veitsiä toistemme haavoissa, syntyi pahaa jälkeä. Nyt on tuntunut hyvältä lukea Danielin omin sanoin, että minulle todella oltiin tarpeettoman ankaria vaatimalla minulta asioita, joihin en ollut valmis. He eivät luottaneet minuun ja todellakin lakkasivat tykkäämästä minusta. Minuun purettiin pettymyksiä, jotka liittyivät muihinkin toipujiin.</b></p><p>Sinänsä aika karua. Sillä, että yritin rakentaa Soileen luottamusta ultimaattisella rehellisyydelläni, olikin täysin päinvastainen lopputulos.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaauKRrdEWnAmVpr4W4lLLwnZ-utAYZu1VzOomNF-uClfkrpbwLcLZHibBPGMMs7W6ZlQGvy80H41ech-JiiRcXSVRA-h1VM03HZ7NcoVRsDeFxlQfWMefVu31cpubc4jV40I-uWxDWh8yu90brdvC0bFBj-UcXk3V0YopUWlAnx-l2dBwxSesxEgZ0CA/s705/lop3.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaauKRrdEWnAmVpr4W4lLLwnZ-utAYZu1VzOomNF-uClfkrpbwLcLZHibBPGMMs7W6ZlQGvy80H41ech-JiiRcXSVRA-h1VM03HZ7NcoVRsDeFxlQfWMefVu31cpubc4jV40I-uWxDWh8yu90brdvC0bFBj-UcXk3V0YopUWlAnx-l2dBwxSesxEgZ0CA/s16000/lop3.png" /></a></p><p>Minulla on nyt päällimäisenä tämä korjaava kokemus Danielista ja Soilesta ja syyt omiin vaikeuksiini ovat minulla paremmin ymmärryksessä. Olen paljon jutellut tässä viime viikkoina myös joidenkin entisten asukkaiden kanssa ja se, millaisia ongelmia Majiksen terapiaan ja johtamiseen liittyy, ei ole vain minun tai muiden <i>vääränlaisten</i> omaa kuvitelmaani, vaan myös eräät <i>sopeutujat </i>ja <i>pelaajat</i> ne tunnistavat. En minä siis tosiaankaan peru aiempia sanojani Majiksesta. </p><p>Minä olen yhä se sama Susanna, joka ei hyväksy terapeuttien asumista yhdessä potilaidensa kanssa. Ne taustat, jotka Daniel ja Soile minulle omaan tapaukseeni liittyen kertoivat, vahvistavat tätä käsitystäni entisestäänkin. Tuollaisessa kuviossa kun syntyy pakosti tilanteita, joissa inhimillisyys sotkee ammatillisuuden. Ja kun paikkaa johtaa pariskunta ilman ulkopuolista työnohjausta, oma perhe menee konflikteissa luonnollisesti aina etusijalle. </p><p>Olen myös yhä se sama Susanna, joka koki julmuutena ja epäoikeudenmukaisuutena sen, miten talossa joskus kohdeltiin henkisesti huonosti voivia tai muuten vaan värikkäitä persoonia.</p><p>Ja sekin sama Susanna minä olen, jonka mielestä myös negatiiviset majiskokemukset ovat yhtä arvokkaita kuin positiiviset ja ansaitsevat paikkansa internetissä. Oikeasti toivon, että niistä uskalletaan ja halutaan kertoa. Sen voi tehdä täällä minun blogissani kommentoiden tai <b><a href="https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSeAxywwLZ7SDM4nIBsvIZTcEZ3c08n3deWw6cx4J6JiIqXlEQ/viewform" target="_blank">nimettömänä lomakkeen kautta.</a><a href="https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSeAxywwLZ7SDM4nIBsvIZTcEZ3c08n3deWw6cx4J6JiIqXlEQ/viewform" target="_blank"> </a></b></p><p>Joku Vauvassa sanoi, että Susanna sitten päätti pestä hampaansa julkisesti. Kun minä tähän aluksi julkisesti ryhdyin, niin en osannut ajatella, mihin tämä päättyisi. Jopa Salon paikallislehdestä ollaan minua tavoiteltu tämän tiimoilta. Jos joku siellä ruutujen takana tahtoo paikallislehden haastateltavaksi, voi itse ottaa yhteyttä Salon Seudun Sanomien päätoimittajaan. </p><p>Tämä vuosia lykkääntynyt "hampaidenpesu" tai "lopputarmotuoli", tai miksi tätä nyt kukakin haluaa kutsua, on kuitenkin lopulta ollut minulle tärkeä ja hyvä kokemus, vaikka jossain vaiheessa jo sekä lähimpäni että minä itse kerkesimme huolestua, kun näyttikin siltä, että minä muserrun kirjeenvaihtoni takia uudelleen. Sulokin sanoi, että on karmeaa katsoa, miten minä juoksen seiniä päin aina uudelleen ja uudelleen. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghBBZSy1w3im93haT8oDk3whBNuCyzuqClcjyJtxNp2byGQyabL7PQomtR-ETlgWOKOazDpvCQNaIIxGG6F7vqgVIKySvSgmnNChqOu2xt550bliBPsuiBPplfbchrIBZfuhUm1Ff2XL9oMcxM0z8U3lUKx4A9tRDLlyo8UFtthyphenhyphenHls-aWx_93aZxbF9M/s705/lop5.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghBBZSy1w3im93haT8oDk3whBNuCyzuqClcjyJtxNp2byGQyabL7PQomtR-ETlgWOKOazDpvCQNaIIxGG6F7vqgVIKySvSgmnNChqOu2xt550bliBPsuiBPplfbchrIBZfuhUm1Ff2XL9oMcxM0z8U3lUKx4A9tRDLlyo8UFtthyphenhyphenHls-aWx_93aZxbF9M/s16000/lop5.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Olen jutellut Danielin kanssa myös talon säännöistä, jotka olivat kuulemma ihan uusi asia minun taloon saapuessani ja niitä oltiin siis vasta testaamassa. Sitä ennen Majis oli ollut pari vuosikymmentä täysin säännötön paikka. Sekin kuulostaa minusta aika tolkuttomalta, mutta toivottavasti siellä jossain vaiheessa löydetään joku kultainen keskitie - ellei ole jo löydettykin. Tässä on kuitenkin kulunut jo neljä vuotta siitä, kun minä jätin sen kaiken taakseni. Enhän minä tiedä, millaista siellä nyt on.</p><p>Sääntöihin Daniel kertookin muutoksia jo tulleen. Ryhmät ja terapia ovat yhä pakollisia, mutta kahden viikon koeasumisaikaa pidennetään nykyisin tarpeen vaatiessa vaikka kahteen kuukauteen, jotta asukkaaksi tuleva todella tietää, mihin sitoutuu. Jokaisen, joka allekirjoittaa yhteisösopimuksen, pitäisi nykyisin siis tietää, millaisia ryhmät ovat ja millaista on asua oman terapeuttinsa kanssa. Selän takana puhumista ei kuulemma enää rajoiteta entisellä ankaruudella, vaan Daniel sanoo jo ymmärtäneensä, että toipujien puhuminen keskenään kuuluu siihen pakettiin, joka heidän on vain hyväksyttävä. </p><p>Majiksen hampaidenpesuissa toinen vaihtoehtoinen tapahtumakulku tuon aiemmin kuvaamani lisäksi oli se, että Daniel itse kääntyi katsomaan peiliin ja otti opikseen, mutta aika usein palasi myöhemmin takaisin vanhoihin tapoihinsa. Minun tulkintani on, että hänellä oikeasti on aito pyrkimys parempaan, mutta eihän vanha koira aina opi uusia temppuja ainakaan helposti. Samoin ajattelen Soilesta, että hänenkin tarkoitusperänsä ovat hyvät.</p><p>Vain nykyiset asukkaat voisivat kertoa, ovatko muutokset toimineet. Saadaanko tuolla menettelyllä karsittua<i> vääränlaiset </i>toipujat pois ilman, että terapia- ja johtamiskuvion ongelmiin joudutaan tekemään muutoksia?</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjjH-a9_h76hHhcdwauK-VW3yi7oYE7w4YFal8lGwSepgsRNByOwAhX5-zQzBdioEFsptM4jb3QLh_UfKLbFTlg0jRu9wADp274E6wxdAmqUngnW3zembblBbiqpxI_P1laB8P5jMAc5jagu5Z9iF5KdsCFv_4izW7rh3k6IDoJ2B-E-JTgFIwi16nYwY/s705/lop2.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjjH-a9_h76hHhcdwauK-VW3yi7oYE7w4YFal8lGwSepgsRNByOwAhX5-zQzBdioEFsptM4jb3QLh_UfKLbFTlg0jRu9wADp274E6wxdAmqUngnW3zembblBbiqpxI_P1laB8P5jMAc5jagu5Z9iF5KdsCFv_4izW7rh3k6IDoJ2B-E-JTgFIwi16nYwY/s16000/lop2.png" /></a></p><p>Jos joku minulta nyt kysyisi, kannattaisiko lähteä Majikseen toipumaan, minä sanoisin, että varaudu kaikkeen ja ole itsellesi uskollinen. </p><p>Jos ajatus siitä, että istut aamupalalla terapeuttisi kanssa, käyt hänen kanssaan kuntosalilla ja päätät jokaisen päiväsi hänen kanssaan saunan lauteilla, on sinulle mieleinen, niin kaikin mokomin käy tutustumassa paikkaan! Jos sopeudut helposti toisten luomiin sääntöihin, pärjäät siellä varmasti aika hyvin. Voit ihan takuulla saada sieltä apua omiin vaikeuksiisi. Mutta helppo paikka se ei minun mielestäni ole ja toipumistarinoita on laidasta laitaan.</p><p>Se, että Majis oli minulle väärä paikka juurikin tuon takia, etten pystynyt hyväksymään sen peruskiviä, ei tarkoita sitä, etteikö se voisi sopia jollekin toiselle. Onhan sieltä moni saanut paljon hyvää mukaansa! Myös me, jotka saimme jotain pahaakin.</p><p>Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyvä Live, love, laugh -teksti oli muuten Majatalon saunan ovessa. Minä vihasin sitä, kun sinne saavuin. Se sai minut suuttumaan aina, kun siihen silmäni laskin. Olin silloin ihan helvetin katkera Sulolle, häpesin omia vääriä ja kuvottavia tekojani, olin ahdistunut erosta ja kotini menettämisestä ja tunsin kaikenkattavaa vihaa elämää kohtaan. Vuoden kuluttua, kun lähdin Espanjaan, tuo taulu ei enää aiheuttanut minussa raivontunteita. Joskus jopa hymyilin sille - sen joutavalle sanahelinälle. Kyllä minäkin Majiksessa siis paljon toivuin, sen ansiosta tai siitä huolimatta.</p><p style="text-align: center;">° ° °</p><p style="text-align: center;"><a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/search/label/ystävyyden%20majatalo">Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki Ystävyyden Majataloon liittyvät kirjoitukseni.</a></p><p style="text-align: center;">° ° °</p>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-33924304594824307802024-03-12T11:54:00.016+02:002024-03-17T12:48:19.698+02:00Työttömänä Imatralla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNemFdCVjol2iQKA-_MJqw0ySXyIYBU4cSzVvtoLlm5ngt5zDVEX-Vo39PIBqhovEFIj5e6UgNoL6skGzlpUzsDlGLYb0wOt0a4fInPZIwdzCGc-o7C7OZ_cVRzgreNRl1tJZrNC1rZKWQj3eHYe67fpETVXtIXO1smPRtFzPbeQvBR1Ads1AjqjP29Vw/s705/uutis1.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNemFdCVjol2iQKA-_MJqw0ySXyIYBU4cSzVvtoLlm5ngt5zDVEX-Vo39PIBqhovEFIj5e6UgNoL6skGzlpUzsDlGLYb0wOt0a4fInPZIwdzCGc-o7C7OZ_cVRzgreNRl1tJZrNC1rZKWQj3eHYe67fpETVXtIXO1smPRtFzPbeQvBR1Ads1AjqjP29Vw/s16000/uutis1.png" /></a></div><p>Kun tämä kirjoittelu on taas maistunut, niin innostuin myös vastaamaan paikallislehden kyselyyn siitä, millaista on olla työtön Imatralla. Siitä sitten päädyin lehteen asti. Se juttu on luettavissa vain tilaajille, ja kuten yksi kaveri vitsailikin, olen liian köyhä jopa lukemaan itsestäni. Sain kuitenkin kuvakaappaukset jutusta, ja koska toimittaja ei ole muuttanut kai mitään minun sähköpostistani, julkaisen tuon sähköpostini tähän. Viime päivistä viisastuneena yritän välttää näkemästä artikkelin kommentteja. Otsikko jo oli sillä lailla muotoiltu, että se puistatti minua. Työttömien lynkkaus netissä on ollut karmeaa viime aikoina, jopa Ylen uutisjuttujen kommenttikentissä.</p><p>- - - - - - - - - - </p><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Heippa!</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34);" /></span></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Olen 49-vuotias yksineläjä. Olen ollut aikuisikäni aikana työtön</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">pitkiä aikoja. Työelämään sopeutuminen on ollut minulle aina todella</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">vaikeaa, ja palan loppuun erittäin helposti yleisellä mittapuulla.</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Tämä selittynee sillä, että minulla on diagnosoitu ADHD. Pidän itseäni</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">osatyökykyisenä, vaikkei siitä mitään virallista todistusta voikaan<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"> </span></span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">saada.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34);" /></span></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Olen koko aikuiselämäni ajan yrittänyt löytää itselleni sopivaa tapaa</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">elää. Olen ollut kokoaikatyössä sekä koulutustani vastaavalla alalla</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">että ”hanttihommissa”. Olen ollut yrittäjä, olen opiskellut ja tehnyt </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">osa-aikatyötä. Olen käynyt kuntouttavassa työtoiminnassa ja ollut</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">täysin työttömänä. Näistä kaikista vaihtoehdoista henkisesti helpointa<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"> </span></span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">minulle on ollut olla kokonaan työtön. Vaikeinta on ollut </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kokopäivätyössä ja yrittäjänä, vaikka noina aikoina tulin tietenkin</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">parhaiten toimeen taloudellisesti.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34);" /></span></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Tällä hetkellä olen osa-aikainen yrittäjä, mutta varsin pienten</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">yritystulojeni takia olen oikeutettu täyteen työttömyyskorvaukseen ja</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">asumistukeen. Jos tällä lailla olisi mahdollista jatkaa, valitsisin</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">juuri tämän yhdistelmän. Olen rahallisesti todella ahtaalla, mutta</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">mielenterveyteni pysyisi tällä kombinaatiolla parhaiten kunnossa.</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Minun ei ole tarvinnut turvautua toimeentulotukeen kuin</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">poikkeustilanteissa. Olen esimerkiksi saanut Kelan kustantamat</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">monitehosilmälasit.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"><br /></span></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjmptTnKkuxTZTYYKg8B9lteXCslSJrm8Vf1db70oP3CBV7-pHtv3xKsz6rY0ZB-qnFJlRAdX6X5saEmZ0TVAJmlysgCApma258KjuWorMdvNyGBJCrg2Brdpl4kKOKyFFCgpk6Q2v_TVYVOUsSQdaEC5XB4banDeikq2dkuMVzTjcwqjwOPgYyzPKerc/s705/uutis3.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjmptTnKkuxTZTYYKg8B9lteXCslSJrm8Vf1db70oP3CBV7-pHtv3xKsz6rY0ZB-qnFJlRAdX6X5saEmZ0TVAJmlysgCApma258KjuWorMdvNyGBJCrg2Brdpl4kKOKyFFCgpk6Q2v_TVYVOUsSQdaEC5XB4banDeikq2dkuMVzTjcwqjwOPgYyzPKerc/s16000/uutis3.png" /></a><span style="color: #990000;"><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34); font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;" /></span></span></span><span style="color: #990000;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34); font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;" /></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Kokemusta työttömän elämästä minulla on Imatran lisäksi Pirkanmaalta</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">ja Varsinaissuomesta. Muilla paikkakunnilla kohtelu on ollut jopa</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">nöyryyttävää, mutta Imatralla olen tavannut kaikkein upeimmat</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">työntekijät, kun olen asioinut meitä syrjäytyneitä hoitavissa</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">palveluissa. Imatran Aikuisten keskuksessa minulle on tullut tutuksi</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">jokainen kerros. TYP:n eli ”työllistymistä edistävän monialaisen </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">yhteispalvelun” asiakkuus on ollut minulle todella positiivinen<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"> </span></span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kokemus. Siellä oikeasti otetaan ihminen vastaan kokonaisuutena, jota</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kuunnellaan ja jonka haasteisiin oikeasti paneudutaan.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34);" /></span></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Mielestäni myös mielenterveyspalveluihin on täällä helppo päästä ja</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">niistä saa hyvin apua. Olen todella kiitollinen siitä, että</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">mielenterveyden hoito on ilmaista palvelua toisin kuin fyysisten</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">sairauksien hoito, joihin minulla ei aina ole edes varaa. Joudun</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">miettimään tarkasti, voinko mennä hammaslääkäriin, fysioterapeutille</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">tai lääkäriin. Jos vain on mahdollista selviytyä ilman</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">terveyskeskusreissua, jätän menemättä, koska käyntimaksut ovat aivan</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">liian korkeat. Joudun myös punnitsemaan, mitä lääkkeitäni pystyn</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">milloinkin ostamaan eli kuinka siedettävää on kärsimykseni taso ilman</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">mitäkin lääkettä. Esimerkiksi ADHD-lääkkeisiin minulla ei aina ole</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">varaa, mutta vaihdevuosien hormonikorvaushoitoon revin rahat vaikka</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">ruokakassasta.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"><br /></span></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyZCTqt7SZDTFV6oFgl9wR3zzoRFdWvx7FHB9oJhY79aZnZxc7q6kQizGYaafWOQjev8EbJkaYjfP0LNFph8_6_wmUl8UOsP4iakkrcWsldV5DPKPz8nvCrRAcypz_PD9M0taqfUXGkElJslZyE3Ph-C284dWkAlPG9ffgVfUb27t-snQWQ8dwI8bTeSM/s705/uutis4.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyZCTqt7SZDTFV6oFgl9wR3zzoRFdWvx7FHB9oJhY79aZnZxc7q6kQizGYaafWOQjev8EbJkaYjfP0LNFph8_6_wmUl8UOsP4iakkrcWsldV5DPKPz8nvCrRAcypz_PD9M0taqfUXGkElJslZyE3Ph-C284dWkAlPG9ffgVfUb27t-snQWQ8dwI8bTeSM/s16000/uutis4.png" /></a><span style="color: #990000;"><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34); font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;" /></span></span></span><span style="color: #990000;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34); font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;" /></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Joudun karsimaan oikeastaan kaikesta. En käytä lainkaan alkoholia enkä</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">tupakoi, ja silti rahani eivät riitä siihen, mikä jossain määriteltiin</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">”ihmisarvoiseksi elämäksi”. En kuluta rahaa juuri muuhun kuin ruokaan</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">ja välttämättömyyksiin. En osta eineksiä, vaan teen edullista</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kotiruokaa. Söisin mielelläni terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">mihin minulla nyt on varaa. Inhoan kaupassa käyntiä, koska kaikkien</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">ihanien ruokien ja tavaroiden näkeminen aiheuttaa haluja ja tarpeita.</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Tykkään käydä Lidlissä, jossa pienen valikoiman ansiosta on helppoa</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">tehdä vakituiset ostokset ilman ylimääräisiä houkutuksia. Joskus olen</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">käynyt ruokakassijakelussa, kun on ollut todella tiukka tilanne.</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;"><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Vaatteeni teen itse kierrätyskankaista ja käytän ne loppuun asti.</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Ostan ainoastaan sukkahousuja ja alusvaatteita siinä vaiheessa, kun ne</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">alkavat olla reikiä täynnä. Kengät ovat suurin ongelma, koska niitä en</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">pysty itse valmistamaan. Leikkaan ja värjään itse tukkani, ja</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kauneudenhoitotuotteita en käytä lainkaan. Kun elämä mahtuu</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kotinurkkiin, ei onneksi tarvitse näyttää edustavalta tai tuoksua</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kukkasilta. Huonekaluja, rakennus- ja askartelutarvikkeita ja kodin</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">käyttöesineitä löydän käytettyinä Torista tai ilmaiseksi Facebookin</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">roskalava-ryhmästä.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"><br /></span></span><span style="color: #990000;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgydh8j85tLnDjVFw600WKZYFDZ9O3Go4shISPZdt7TlTE9kZ_SJcYs5UF9Y5rehJ94u0R9MY1JzKWkr6tAU-g1_ArbjJuwrV-g2lB0zGKsehIvzWufrot0h8Pi9kdJgT1yKQ_wA1oygk8_fhfcBmJq2uh2LPHBJn5W1GL8szovPO8dBpCNoOrHchgNuSc/s705/uutis7..png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgydh8j85tLnDjVFw600WKZYFDZ9O3Go4shISPZdt7TlTE9kZ_SJcYs5UF9Y5rehJ94u0R9MY1JzKWkr6tAU-g1_ArbjJuwrV-g2lB0zGKsehIvzWufrot0h8Pi9kdJgT1yKQ_wA1oygk8_fhfcBmJq2uh2LPHBJn5W1GL8szovPO8dBpCNoOrHchgNuSc/s16000/uutis7..png" /></a></span><span style="color: #990000;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34); font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;" /></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;"><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Harrastukseni ovat kotikeskeisiä. Piirrän, luen, katselen leffoja,</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">askartelen ja teen käsitöitä. Mutta Imatra tarjoaa myös ihanasti</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">mahdollisuuksia harrastaa ilmaiseksi liikuntaa ja kulttuuria!</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Pitkäaikaistyöttömänä saan sarjalipun uimahalliin. Kaiku-kortilla saan</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">käydä katsomassa näytelmiä teatterissa. Virta-opisto tarjoaa tällä</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">lukukaudella työttömille osallistumisen yhdelle kurssille. Tietääkseni</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">työttömille on tarjolla myös yhteisiä liikuntaryhmiä. Ja sitten on</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">vielä sekä kirjasto kaikkine palveluineen että taidemuseo, joihin toki</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">pääsevät ilmaiseksi kaikki muutkin kuin työttömät. Kaikki tämä on</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">minulle onnelliseksi tekevää luksusta!</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34);" /></span></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Olen köyhästä perheestä, joten rahan pihtaileminen on minulle tuttua.</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Nykyisin se on kuitenkin käynyt aiempaa raskaammaksi, kun kaikki on</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kallistunut – erityisesti asumiskustannukset ja kulkeminen. Maakaasun</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">hinnan vuoksi yhtiövastikkeeni on tolkuton. Eniten suren sitä, etten</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">pysty matkailemaan. Pitkä, pimeä talvikausi on minulle todella vaikea</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">ja muutenkin rakastaisin reissaamista. Kun minulla on rahaa, ostan</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">sarjalippuja BioVuokseen. Näin varmistan sen, että huonoinakin</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kuukausina pääsen aina leffaan todellisuuspakoilemaan arkea.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"><br /></span></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7muhVkHyw-zMAduO-DVyvoGDkuLJ-kmsvwcFIOvpsRLQDZejq7bS2HXVXpgI-M70mVWO3_MXeCjfIqyiMuovgpnJp9EVGGstfPKJZvaBGZ3zexHmJyhRbHXJuTMzhXhZC-vd47cwOBl3gD9Vjf-SG6Ght-Jp23Wld_0Y1UsoVf7aemFEG8legmudyfZg/s705/uutis2.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7muhVkHyw-zMAduO-DVyvoGDkuLJ-kmsvwcFIOvpsRLQDZejq7bS2HXVXpgI-M70mVWO3_MXeCjfIqyiMuovgpnJp9EVGGstfPKJZvaBGZ3zexHmJyhRbHXJuTMzhXhZC-vd47cwOBl3gD9Vjf-SG6Ght-Jp23Wld_0Y1UsoVf7aemFEG8legmudyfZg/s16000/uutis2.png" /></a><span style="color: #990000;"><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34); font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;" /></span></span></span><span style="color: #990000;"><br style="caret-color: rgb(34, 34, 34); font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;" /></span><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Tiedän olevani pitkäaikaistyöttömien hyväosaisinta ”kastia”. Onnekseni</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">minulla ei ole huollettavia, eikä vakavia fyysisiä sairauksia. Minulla</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">ei ole velkoja. Asun omistusasunnossa, jossa on oma pihapläntti. </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Asuinalueeni on mielestäni Imatran viihtyisin ja Saimaan rannat ja</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kivat metsäpolut ovat aivan vieressä. Itselleni asuinympäristöllä on<span face="Arial, Helvetica, sans-serif"> </span></span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">valtava merkitys henkiseen hyvinvointiin. Olen vielä toistaiseksi</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">pystynyt pitämään autonikin, jonka ansiosta pääsen retkeilemään</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">kesäisin omia nurkkia kauemmas.</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;"><br /></span></span><span style="color: #990000;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">Olen kauhuissani huhtikuussa voimaantulevista sosiaalitukien</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">leikkauksista. Pelko niiden epäselvistä vaikutuksista elämääni on</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">painanut jo niin pitkään, että jatkuva stressitila on verottanut</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">nukkumistani ja jaksamistani. Työttömyyskorvauksestani tulee</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">tipahtamaan iso siivu ja samoin asumistuestani. Jälkimmäisen tulen</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">menettämään kokonaan vuodenvaihteessa. Olen todennäköisesti</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">viimeistään silloin pakotettu lopettamaan yritykseni ja hakeutumaan</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">toimeentulotuen asiakkaaksi selviytyäkseni edes välttämättömistä</span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34);"> </span><span face="Arial, Helvetica, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(34, 34, 34); font-size: small;">laskuistani. En ymmärrä, miten tämä voi olla maan etu.</span></span></div></div><p style="text-align: left;"></p><p style="text-align: left;">- - - - - - - - - - </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFHwhe6j6FIcVsX6I2Nq0HD7__U59Y8kSR1UXD-lZEROnxpoqVkfJY5hNUCy0IyQA9_VXKsxD0-LnhnESiaTR3J1U-FbrV8OXQ2IC75j7fX9M4PFIAY1aG8l-chC3a9_i5E1SYVnO350lXZBmjx8wY0jzahJk6P3NyrhWnKjRtgHziPY3VesLQjW94fD4/s705/uutis6.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFHwhe6j6FIcVsX6I2Nq0HD7__U59Y8kSR1UXD-lZEROnxpoqVkfJY5hNUCy0IyQA9_VXKsxD0-LnhnESiaTR3J1U-FbrV8OXQ2IC75j7fX9M4PFIAY1aG8l-chC3a9_i5E1SYVnO350lXZBmjx8wY0jzahJk6P3NyrhWnKjRtgHziPY3VesLQjW94fD4/s16000/uutis6.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Kirjoitin tuon sähköpostini sillä lailla huolettomasti, etten punninnut sanomisiani. Niinpä siitä jäikin kauhu, miten ilmaiset teatterissakäynnit ja uimahalliin pääsyt mahtavat aiheuttaa kateutta työssäkäyvissä, jotka tämän kaiken lystinpidon kustantavat. Toisaalta minusta on kiva antaa julkisesti kaupungille kiitosta asiasta, koska jokainen pienikin virkistysmahdollisuus auttaa köyhien jaksamisessa.</p><p>Näytän tuossa varmaan helposti tuilla kikkailijalta, koska artikkelin aiheena oli, millaista on olla työtön Imatralla, eikä kertoa niistä syistä, miksi olen työtön. Erillisen artikkelin voisikin hyvin kirjoittaa vaikkapa siitä, miten ADHD-tyypeillä usein on elämänmittaisia vaikeuksia sopeutua työelämään ja sen vaatimuksiin ja miten kalliiksi meidän burnoutimme, masennuksemme ja sairaslomamme yhteiskunnalle tulevat, kun meiltä odotetaan sellaista, mihin emme pysty.</p><p>Kun toimittaja tuli ottamaan minusta kuvia, minulla oli jalassani rikkinäiset sukkahousut, jotka hauskasti näkyvät pääkuvassa. En halunnut pukea sinä päivänä ainoita ehjiäni, koska ne piti säästää puhtaina Helsingin-reissua varten. Tosin matkalla Helsinkiin viime lauantaina totesin, etteivät ne ehjät sukkikset sittenkään olleet ehjät. Kävin siis hienoakin hienommassa Aleksanterin Teatterissa puhkikulunein polvin. Sinne ei Imatran kaupunki sentään lippuja työttömille järjestä, vaan sain kutsuvierasliput tuttavalta, joka oli mukana Frendit-musikaalissa.</p><p>Olisin voinut kertoa lehdelle kaikista hauskoista tavoistani säästää. Meillähän on maakaasulämmityksen takia ihan törkeän kalliin vastikkeen lisäksi myös erinomaisen kallis kuuma vesi. Olen kääntänyt lavuaarien kuumavesipuolen kokonaan sulki, jotten vahingossa käyttäisi kuumaa vettä. Tiskaan sinkkutiskausta tai kuskaan tiskini Heilan tiskikoneeseen. Omassa suihkussa minun ei tarvitse käydä, koska minulla on se uimahallikortti, ja taloyhtiön saunaan pääsen halutessani kertamaksulla. Kesäisin minulla on rännin alla vesisaavi, josta kannan sisään vettä vessan huuhtelua varten. Säästö se on pienikin säästö! Enkä ole edes ainoa, joka tässä taloyhtiössä säästää vettä neuroottisesti.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYXR6XWdmUX66fno9txL44q27cgCNnPrXJVcCTmA6p5DoJJZmHaY8bppd3_nW924tjaZW5a25bnaAuCsDQUWWzwj-EXspTz1-qfBoyxFA9wu62dAaSD1kI1gdMn5rUbHpGfFrVkVPX60qnPiSvRF2Q_YFjYePZ751vgZn33xYo5QBEsue94JYM3GYIL8M/s705/uutis5.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYXR6XWdmUX66fno9txL44q27cgCNnPrXJVcCTmA6p5DoJJZmHaY8bppd3_nW924tjaZW5a25bnaAuCsDQUWWzwj-EXspTz1-qfBoyxFA9wu62dAaSD1kI1gdMn5rUbHpGfFrVkVPX60qnPiSvRF2Q_YFjYePZ751vgZn33xYo5QBEsue94JYM3GYIL8M/s16000/uutis5.png" /></a></p><p><br /></p><p>Viime talvena, kun maakaasun hinta huiteli taivaissa, me pienensimme lämmityksen tosi alas. Tänä talvena olemme pitäneet huonelämmön 21 asteessa, kun kaasun hinta on ollut kohtuullisempi, vaikkakin yhä korkea. Vastikkeeni on lähes tuplaantunut siitä, mitä se oli kolme vuotta sitten. Silloin taloyhtiölle jäi rahaa remontteihin ja yllättäviin menoihin, mutta nyt me elämme sillä lailla reunalla, että mihinkään yllätyksiin ei ole varaa.</p><p>Kyllä minä olen kauhuissani sosiaalitukien leikkauksista, mutta yritän vain mennä päivä kerrallaan. Nytkin se huojentaa, että minulla on töitä kesken, jotka saan kevään kuluessa laskuttaa ja pärjään ainakin kesän. Eniten pelkään sitä, että joutuisin luopumaan Helmutista. Sen käyttö- ja rakkausarvo on huomattavasti suurempi kuin sen myyntiarvo. Kodistani minua ei varmaankaan pakoteta muuttamaan.</p><p>Yritystoiminnan vaikutuksia esimerkiksi toimeentulotukeen en vielä tiedä, joten toivottavasti en joudu sitä lopettamaan. Vaikka tienaan toistaiseksi sillä aika vähän, haluaisin pystyä tienaamaan enemmän ja sitä puolta yritänkin tässä jotenkin ottaa haltuun. Yrittäminen kun on myös identiteettikysymys. </p>Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-39788898338766319502024-03-09T09:59:00.033+02:002024-03-17T19:39:57.474+02:00Pää kolmantena jalkana<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipkC_ey54sXxoHENqnTb2v8BfFx76ioQc05QSL6r8FrolODRZ7viyCz0KTbhXTq13NuStUg5x0sbpWGpVnrZOeALMR87B-j3c36KA4_ZIoffYmGIsRYG0OK2bVD1KFJ30BqzefWrhu8rla7TJtrJF9BrdVI2mDP3H49WjvcYByQGkuE0_P60z0GYvv-mk/s705/majiskupla.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipkC_ey54sXxoHENqnTb2v8BfFx76ioQc05QSL6r8FrolODRZ7viyCz0KTbhXTq13NuStUg5x0sbpWGpVnrZOeALMR87B-j3c36KA4_ZIoffYmGIsRYG0OK2bVD1KFJ30BqzefWrhu8rla7TJtrJF9BrdVI2mDP3H49WjvcYByQGkuE0_P60z0GYvv-mk/s16000/majiskupla.png" /></a></p><p>Aikomuksenani oli, että kun olin saanut kirjoitettua kokemuksistani Majatalossa, olisin siitä luontevasti siirtynyt kertomaan ADHD:sta. Nyt diagnoosin saatuani koko elämäni on näyttäytynyt minulle toisenlaisessa valossa ja tottakai huomaan sen vaikutukset myös siinä, miten minulla sujui Majiksessa. Se tuli varmasti esiin noissa kirjoituksissanikin: vahva oikeudentaju, nopeat reaktiot ja voimakkaat tunteet, harkitsemattomuus, suoruus, seikkailunhalu, kivoihin tekemisiin keskittyminen vaikeiden sijaan, konfliktit ihmisten kanssa ja mitä vielä. Älyttömiksi kokemieni sääntöjen noudattaminen on ollut minulle aina ongelma, mutta en tiedä, kuuluuko sekin tälle kirjavalle oirelistalle. Samoin lupausten rikkominen on minulle aika mahdoton paikka, mutten tiedä onko sillä mitään tekoa ADHD:n kanssa.<br /></p><p>Sitten tuo koko majisjuttu vähän eskaloitui ja en ole viimeisen kahden viikon aikana juuri muuhun pystynyt keskittymäänkään. Käyn neuroottisesti kurkkimassa Vauvan keskustelua, vaikka se tekee minulle huonoa. Käyn tällä hetkellä myös verkkaisesti "kirjeenvaihtoa" Danielin kanssa ihan omasta aloitteestani.<br /></p><p>Ensin ajattelin, että toipumisprosessini Majatalon suhteen oli nyt saavuttanut sen pisteen, jossa oli luontevaa ensin kirjoittaa koko reissuni Majiksella julki ja sitten kohdata Daniel. Mutta ADHD-tietouden ansiosta minä tiedän, ettei asianlaita välttämättä ihan niin ole. Totta puhuakseni minulla on nyt tammi-helmikuussa ollut helvetin tylsää. Niin tylsää, että olin jo meinaamassa masentua pahasti, kun eläminen tuntui niin tarpeettomalta. Se on minusta yksi ADHD:n todella surullinen puoli. Että ihminen oikeasti voikin alkaa ajatella itsetuhoisia ajatuksia vain sen takia, että hänellä on tylsää! </p><p>En nyt pystynyt järjestämään mitään dopamiiniöveriä itselleni esimerkiksi lähtemällä matkalle, koska olen tyystin rahaton. Lohnotin vain kotona ja odotin kesää ja suppailua. Sain kyllä hyvin tehtyä rästihommia pois ja töitäkin. Mutta voi tylsyys silti! Sitten keksin, että alan taas blogata. Tuntuipa kivalta pitkästä aikaa kirjoittaa enemmän kuin muutaman rivin verran ajatuksenpoikasia ja kuulumisia Instagramiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwEbNiULJoX3e48PpzvBbb_S83-u6j77VCItlya9DZk4c2RcyAV9QTExN-B6mE25zap-cnd9B7NBjGk8NoZEU7rn0QMY6-QB_aERbqRx2G8wvF-LpaqxyrNKTRI6MMk-M4orREUSlC40EgrctcJseHxgnEIbdqbp295dJocR7gFJVH6hzjV5VwaG5hfGs/s705/_tyynyi.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwEbNiULJoX3e48PpzvBbb_S83-u6j77VCItlya9DZk4c2RcyAV9QTExN-B6mE25zap-cnd9B7NBjGk8NoZEU7rn0QMY6-QB_aERbqRx2G8wvF-LpaqxyrNKTRI6MMk-M4orREUSlC40EgrctcJseHxgnEIbdqbp295dJocR7gFJVH6hzjV5VwaG5hfGs/s16000/_tyynyi.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>ADHD-ihmisen aivot tarvitsevat sitä, että koko ajan tapahtuu jotakin. Jos ei tapahdu muuten, niin sitä pannaan tapahtumaan. Tuo ei ole mitenkään tietoista toimintaa, vaan siellä aivoissani on joku asetus niin, että kun ne eivät saa dopamiinia, ne panevat minut tekemään jotain. En silloin tosiaankaan ajattele, mihin toimintani voi johtaa ja joskus käy sitten köpelösti. Aivoni tarvitsevat polttoaineekseen tavanomaista enemmän jännitystä, nautintoa tai uusia kokemuksia. Eli poks vaan eräänä päivänä päätin sen kummemmin seurauksia miettimättä copypasteta blogiani isolle keskustelufoorumille. Ja poks vaan eräänä yönä päätin laittaa Danielille viestin. Eipä ole ollut tylsää sen jälkeen. </p><p>Vuoristorataa! Can´t live with it, can`t live without it. Se on minun elämäntarinani kiteytettynä. Olenkin aina ihmetellyt, miksi minulle aina sattuu ja tapahtuu, kun monet muut elävät ihan tolkuttoman tasaista elämää. Viime syksynä törmäsin erääseen vanhaan tuttuun, jonka kanssa en ollut ollut yhteydessä vuosiin. Hänellä oli elämässään kaikki samassa pisteessä kuin viime tapaamisellani. Samassa ajassa minä olin ostanut rautatieaseman, muuttanut toiselle puolelle Suomea, perustanut käsityöyrityksen, mennyt naimisiin, mennyt töihin, rakentanut reissupakun, eronnut, lopettanut käsityöyrittämisen, muuttanut taas toiselle puolelle Suomea, asunut kommuunissa, asunut autossa, ajanut Euroopan halki, palannut Suomeen, ostanut asunnon, korjannut suhteeni entiseen puolisooni, alkanut seurustella ja opetellut vielä taloyhtiön isännöinnin. Mielessäni ihmettelin, miten se toinen on jaksanut edes pysyä hengissä umpitylsässä elämässään. No, niillä neuronormaaleilla aivoillaan tietenkin. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOAdtNeeMeGde8lXKh_BBaR4XV4CiGkzl3mKQ3YpXYncPr9RJ81plOQ6_EXt8rciAfxIWAQ2iJWTZBYpjoDSL7NZEJhT6wZxZL8JCbg87L63jf0JxHAILBXWC3utxGDjFjFqJMfKyIL9aSfYf13yl089kv_nVRaR67xB3YSkNUEhOT5nrI5ehQNKG5se8/s705/_suti.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOAdtNeeMeGde8lXKh_BBaR4XV4CiGkzl3mKQ3YpXYncPr9RJ81plOQ6_EXt8rciAfxIWAQ2iJWTZBYpjoDSL7NZEJhT6wZxZL8JCbg87L63jf0JxHAILBXWC3utxGDjFjFqJMfKyIL9aSfYf13yl089kv_nVRaR67xB3YSkNUEhOT5nrI5ehQNKG5se8/s16000/_suti.png" /></a></div><br /><p></p><p>Ei kuulemma saisi vetää ADHD-korttia esiin ja puolustella omaa toimintaansa sillä. Minä ainakin vetelen sitä tässä vaiheessa aivan innoissani. Voisin vaikka tatuoida sen ranteeseeni ja vilauttaa sitä aina sopivan paikan tullen. Se, että olen oppinut ADHD:n tyypillisistä oireista, on muuttanut käsitystäni itsestäni. Se, että minulla on tietoa, auttaa minua myös huomaamaan. Ja se, kun huomaan, auttaa minua jarruttamaan. Osaan jo vähän jopa muuttaa käyttäytymistäni kesken pää kolmantena jalkana syöksyilyn. </p><p>Kävin syksyllä vertaisryhmässä. Se oli yhtä tunnemylläkkää, kun huoneessa olikin useampia niin kovasti minun kaltaisiani tyyppejä. Oli ihanaa ja huojentavaa saada selityksiä omille ihmissuhteilleni, työhistorialleni ja tuuliviireilylleni. Oli myös todella käsittämätöntä kuulla, miten neurotyypillisten ihmisten ajatusmaailma poikkeaa meistä. Minullehan tietysti oma pääni on aina edustanut tavallista ja normaalia, ja muiden ihmisten hidas reagointikyky asioihin ja vaimeat tunteet ovat olleet minulle vähän käsittämättömiä.</p><p>Sitten tuli kriisinpoikasta, kun minä en ollutkaan enää oma ainutlaatuinen itseni. Yksi toisensa jälkeen hassut pikku erikoisuuteni osoittautuvat vain tyypillisiksi ADHD-oireiksi. Se tuntui surulliselta. Mikä oli luonnetta ja mikä oiretta? Nyt yritän ajatella niin, että juuri minun aivoni tekevät minun luonteeni. Ja yhtälailla kuin on olemassa rauhallisia ja harkitsevaisia luonteita, on myös meitä sinkoilevia ja äkkinäisiä luonteita. ADHD luonteeni taustalla ei muuta minua ihmisenä, mutta siitä ymmärtäminen ja diagnoosin myötä mahdollisuus saada apua, saattavat auttaa minua luovimaan tässä yhteiskunnassa, joka on rakennettu palvelemaan neuronormaaleja. <br /></p>Unknownnoreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-46689452834952832452024-03-05T09:10:00.119+02:002024-03-17T12:53:42.366+02:00Huonojen kokemusten sensurointi<p style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi12Z_v0Db8O56x2Z9mTC7TCgKYYvdx5btMtxNobm6NBWOpSqZqlG0fQGGvnj6LPz0wrtjuKujAxwEcJcL0I8khEzElFUitDBR4PxeH899D2VEobJPCmcepTZR6esnbWmtMD23k4Y714EKuBdOACEe1-1Nj6f9aQzufNtRPOWau4KP-COsRUGUVfwGWKNA/s705/majissynkka%CC%88.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi12Z_v0Db8O56x2Z9mTC7TCgKYYvdx5btMtxNobm6NBWOpSqZqlG0fQGGvnj6LPz0wrtjuKujAxwEcJcL0I8khEzElFUitDBR4PxeH899D2VEobJPCmcepTZR6esnbWmtMD23k4Y714EKuBdOACEe1-1Nj6f9aQzufNtRPOWau4KP-COsRUGUVfwGWKNA/s16000/majissynkka%CC%88.png" /></a></p><p><br /></p><p><b>(Tätä postausta olen päivittänyt viimeksi 11.3.)</b></p><p>Vauvan keskusteluketjusta poistettiin ensin minun koko tarinani siitä, miten Majiksen koin. Minun huolellisesti, kieli keskellä suutani kirjoittamani kuvauksen katsottiin ylittäneen jonkun sallitun rajan. Samoin kävi muutaman muun
asiallisesti kirjoittaneen vertaisen kommenteille. Jäljelle oli - outoa kyllä - jätetty taloa tuntemattomien näppiksistä lähtenyttä vatvomista,
spekulointia, ilkeilyä ja mutuilua. </p><p>Vaikka se keskustelu Majiksen nurjista puolista äityikin paikoin öyhötykseksi, jossa keittiöpsykologisoitiin ihmisiä ja vedettiin mukaan asiaan liittymättömiä perheenjäseniä, olisin silti suonut meidän kokemusasiantuntijoiden tarinoiden pysyvän olemassa. Nyt ketjusta tuhottiin kaikki perustellut väittämät Majiksen arjen ikävistä puolista. </p><p>Olin varautunut siihen, että kertoessani tuolla oman tarinani, Majiksen
puolustajat hyökkäisivät minun kimppuuni. Olin varautunut siihen, että
mielenterveyttäni kyseenalaistetaan ja minut tuomitaan häiriköksi tai
valehtelijaksi. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että ilkeily, pilkka ja ikävä lynkkausmieliala
kohdistuisivatkin Danieliin ja Soileen. Se tuntui minusta pahalta ja tunsin siitä syyllisyyttä. Vaikken ole vastuussa toisten puheista, minähän ne silti laukaisin. Majiksen ystävät alkoivat ilmiantaa viestejä. Minua alettiin nimitellä hulluksi vasta myöhemmin. Sekin on tuntunut tosi pahalta siitä huolimatta, että osasin sitä odottaa. </p><p>Tässä sain kouriintuntuvasti selityksen sille, miksi Majiksesta ei
mitenkään löydy netin syövereistä mitään negatiivista, vaikka talosta on
lähtenyt suuri määrä huonosti kohdeltuja ihmisiä pois. Nekin vähät
puheenvuorot, joita Suoli24:lla olen joskus vuosien varrella huomannut, ovat sittemmin
kadonneet. Majiksen fanit ja Danielin <i>opetuslapset </i>ovat ilmeisen ahkeria ilmiantamaan <i>vääräuskoisia</i>! Pahoittelen, jos tämä ilmaisuni nyt loukkaa jotakin, mutta se on olevinaan vitsi. Minusta kaikilla täytyisi olla oikeus saada äänensä kuuluviin. Meidän Majista vähemmän fanittavien sanat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin ne ylistyssanatkin, joita löytyy runsaasti.<br /></p><p>Koska ketjua ei kokonaan poistettu, siitä näki yhä sen karun faktan, että kritiikki Majista kohtaan katoaa netistä vauhdilla. Sellainenkaan ei ihan hirveästi luottamusta herätä, vaan juuri päinvastoin. Ihmisethän oikein riehaantuvat siitä, että asiallinen palaute sensuroidaan tai että Daniel vastaa sellaiseen harkitsemattomasti sammakoilla, kuten oheiseen Google Mapsissa olevaan palautteeseen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFTsMExrglfgn-ktzw0NNM4TCADFQ9lrhb7tQmF55I7vP4_hMPOnBbMM9LbAcFFvhBVNE_8VgIwgSWnnKLrNXEYmpxhBpjV58Kdj2z7rPv24E3_3gBz0QttXWpQ-_VyEpP1nIIhBjrWyj__C9hWQjOW2TBbexATdn21zt6-cZnDFOu3eSVgSQQNaSx7R8/s951/kritiikki_maps.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="951" data-original-width="705" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFTsMExrglfgn-ktzw0NNM4TCADFQ9lrhb7tQmF55I7vP4_hMPOnBbMM9LbAcFFvhBVNE_8VgIwgSWnnKLrNXEYmpxhBpjV58Kdj2z7rPv24E3_3gBz0QttXWpQ-_VyEpP1nIIhBjrWyj__C9hWQjOW2TBbexATdn21zt6-cZnDFOu3eSVgSQQNaSx7R8/w236-h320/kritiikki_maps.png" width="236" /></a></div><p>Mutta sitten ketju hävisi kokonaan. Se oli minulle lopulta helpotus. Ketjun kyttääminen alkoi olla jo neuroottista ja aiheutti minulle tosi huonoa oloa. Se aiheutti varmasti huonoa oloa myös Majatalon väelle. Tämä minun bloginikin takuulla tekee niin, mutta en silti täältä ala kirjoituksiani poistaa. Minä kyllä stilisoin niitä jälkeenpäin, korvailen liian värikkäitä tai monitulkintaisia lauseitani korrektimmiksi. Haluan pysyä tässä asiassa mahdollisimman asiallisena ja pitää omat sammakkoni kurissa.<br /></p><p style="text-align: left;">Ajattelen, että täällä minun blogissani Majiksesta saavat kertoa vapaasti kokemuksiaan ne, jotka eivät paikkaa sokeasti ihaile ja jotka muualla hiljennetään. Tämä ei tietenkään ponnahtele hakukoneille yhtä tehokkaasti kuin isot keskustelupalstat, joten tänne eivät ehkä edes löydä tietään ne, jotka toisten kokemuksia kaipaavat tai ne, jotka ehkä jopa haluaisivat jakaa omia kokemuksiaan. Toiveajattelua on ylipäätään varmasti sekin, että joku edes haluaisi niitä jakaa. Edes ne, joiden kanssa olen yksityisesti jutellut kokemuksistamme, eivät halua julkisesti arvostella Majiksen toimintaa. <br /></p><p style="text-align: left;">Majisfanaatikot, jotka ilmiantavat keskustelupalstoilla
asiallisenkin kritiikin, löytänevät fooruminsa muualta kuin täältä.
Majis on yritystoimija ja yritysten toimintaa on lupa kritisoida.
Majista johtavat ihmiset ovat omasta valinnastaan julkisia henkilöitä ja
heidän toimintaansa saa arvioida ja heistä saa puhua nimillä.
Heidän perheenjäsenistään tai yksityisasioistaan sen sijaan ei sovi
puhua. <br /></p><p>En halua tästä paikkaa, jossa saa huutaa mitä tahansa anonyyminä, mutta haluan antaa muillekin Majiksen entisille asukkaille mahdollisuuden avata suunsa omista kokemuksistaan ilman pelkoa. Koska Bloggerin kommentointi on osoittautunut joillain laitteilla toimimattomaksi, <a href="https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSeAxywwLZ7SDM4nIBsvIZTcEZ3c08n3deWw6cx4J6JiIqXlEQ/viewform?usp=sf_link" target="_blank"><b>vertaiskokemuksia voi lähettää myös tämän lomakkeen kautta (kliks)</b></a><b>.</b> Jos niitä sinne joskus ilmestyy, julkaisen niitä sitten tässä postauksessa nimettömänä tai nimellisenä kirjoittajan toiveen mukaan. Kirjoittajan oikea henkilöllisyys ei minulle tuosta lomakkeesta paljastu. Tiedän kyllä hyvin, ettei näistä asioista uskalleta tai haluta puhua omilla nimillä.</p><p>Muitakin kommentteja voi lomakkeen kautta lähettää. Niitä julkaisen tämän postauksen lopussa kommentteina. Minulta saa myös kysyä omista kokemuksistani ystävällisesti ja asiallisesti.</p><p style="text-align: center;">° ° °</p><p style="text-align: center;"><a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/search/label/ystävyyden%20majatalo">Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki Ystävyyden Majataloon liittyvät kirjoitukseni.</a></p><p style="text-align: center;">° ° °</p><div style="text-align: center;">Muutamasta Vauvasta tuhotusta vertaisviestistä sain napattua kuvakaappauksen:</div><div style="text-align: left;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXVuIvHBqvHxQHDa8Z433QqBV0WRLLdpApWUqaDGGxK9UD6m9o5n9tY5mGrQ52xgqmXkj_3rasewO9oVd7TznHr_jhyJ-EhR6lqbwkz8gKK90MU4CqLL1m1FxWjlcyCxmJfcPk6F3APusZGWfWdtAM6Xq26QWomh0ekoaDH4gU-8LAKyPJ8kb6Db5fV84/s834/kritiikki_7.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="834" data-original-width="705" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXVuIvHBqvHxQHDa8Z433QqBV0WRLLdpApWUqaDGGxK9UD6m9o5n9tY5mGrQ52xgqmXkj_3rasewO9oVd7TznHr_jhyJ-EhR6lqbwkz8gKK90MU4CqLL1m1FxWjlcyCxmJfcPk6F3APusZGWfWdtAM6Xq26QWomh0ekoaDH4gU-8LAKyPJ8kb6Db5fV84/s320/kritiikki_7.png" width="271" /></a> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinY4mOeIMaQEHl6Mo-NazXAy0jXo5dxs3Kq7bRVxuhJmZF7FkxhKVRhA4yj4KATw_CCTpwEEbklkN4zqKA_q6Zib5ZX70oQ-gQh-k_uSJuoug1A4G7JTcjR5CM_RoZEHEl1IAJBRUWswPw-g1_gGUpzvtZesMXdlsubweLxgwMi6EWr3sJXn0s-2WcaTw/s705/kritiikki_10.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="531" data-original-width="705" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinY4mOeIMaQEHl6Mo-NazXAy0jXo5dxs3Kq7bRVxuhJmZF7FkxhKVRhA4yj4KATw_CCTpwEEbklkN4zqKA_q6Zib5ZX70oQ-gQh-k_uSJuoug1A4G7JTcjR5CM_RoZEHEl1IAJBRUWswPw-g1_gGUpzvtZesMXdlsubweLxgwMi6EWr3sJXn0s-2WcaTw/s320/kritiikki_10.png" width="320" /></a> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivnjpBLBPufYpqLYwgOWlZJlFVezx06BUuMRUBNRTERlxP8xn1jN_o7EGJZRqhJ50zcIJ1sT5Q_U7yHTMCR38fS3_JHmCO6uJTJ2Ds-LosflkpG9jAG2ZeWy1Q4i6Av8D9Rx5bNHPW2UkC8Scq8bb2p4p1Z5EATekRSV0ksvFuVoQk2UDmkubjPyQxzYM/s705/kritiikki_3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="695" data-original-width="705" height="315" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivnjpBLBPufYpqLYwgOWlZJlFVezx06BUuMRUBNRTERlxP8xn1jN_o7EGJZRqhJ50zcIJ1sT5Q_U7yHTMCR38fS3_JHmCO6uJTJ2Ds-LosflkpG9jAG2ZeWy1Q4i6Av8D9Rx5bNHPW2UkC8Scq8bb2p4p1Z5EATekRSV0ksvFuVoQk2UDmkubjPyQxzYM/s320/kritiikki_3.png" width="320" /></a> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5vm5rPnK2E0QlpX7PbmYl_WRqeDChOF4hmhumFSM__1EUxE037CLFKWzgXWSaKj3QEnO2M0F5gKgsM1gQyHzZdRcoyEVs7BU5THTp9YlTVHZEVFtooZlbNBxVO_AkiHVjic0dqjcF8nTQCAUeWXVQ78_xym7YXnhfhX8RsC-k64dgKccJVGYfVbPBBg4/s714/kritiikki_1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="514" data-original-width="714" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5vm5rPnK2E0QlpX7PbmYl_WRqeDChOF4hmhumFSM__1EUxE037CLFKWzgXWSaKj3QEnO2M0F5gKgsM1gQyHzZdRcoyEVs7BU5THTp9YlTVHZEVFtooZlbNBxVO_AkiHVjic0dqjcF8nTQCAUeWXVQ78_xym7YXnhfhX8RsC-k64dgKccJVGYfVbPBBg4/s320/kritiikki_1.png" width="320" /></a> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj27PwrAsfTcnPEraisAjubOujbIR1ew_-n_rdZjKcVuqyO6nZX0U-hfwvnbvrOiY4wtbu-I1JV6_gOUXBkzsFFMjgVqoAF7tXwsbdX-SfQwhGNkUJ4BhQ7fM5SRO46niEdU9TcW4Jy2FQgAW_ejZhY_ocVnWZ_uFTq9ukJch1WrkRctgkN7ZnIq_X3Ams/s705/krititikki_11.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="424" data-original-width="705" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj27PwrAsfTcnPEraisAjubOujbIR1ew_-n_rdZjKcVuqyO6nZX0U-hfwvnbvrOiY4wtbu-I1JV6_gOUXBkzsFFMjgVqoAF7tXwsbdX-SfQwhGNkUJ4BhQ7fM5SRO46niEdU9TcW4Jy2FQgAW_ejZhY_ocVnWZ_uFTq9ukJch1WrkRctgkN7ZnIq_X3Ams/s320/krititikki_11.png" width="320" /></a> </div></div></div></div></div><p><br /></p><p>.<br /></p>Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-84795980242757236622024-03-04T11:26:00.019+02:002024-03-12T00:22:55.310+02:00Majatalosta taloyhtiöön<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrRhusm3UuCjtI_CLusZZgQ8HRm0WPRrMdjyNhrMkImMZwM64y4XuHn6o7YrCjIceoJJCCYHcbeIFItc8zBCHu_W6HbIimqvp0lkcrSWvQ_21mPtoxcIIKn84XmLLGvOr0WTYoo5y9Va_Nk2Pnf13TRzKZxN60I1CfKDXoBcpWiE5W3_avTUptzPBvSmo/s705/yh_katu.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrRhusm3UuCjtI_CLusZZgQ8HRm0WPRrMdjyNhrMkImMZwM64y4XuHn6o7YrCjIceoJJCCYHcbeIFItc8zBCHu_W6HbIimqvp0lkcrSWvQ_21mPtoxcIIKn84XmLLGvOr0WTYoo5y9Va_Nk2Pnf13TRzKZxN60I1CfKDXoBcpWiE5W3_avTUptzPBvSmo/s16000/yh_katu.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Yhden sortin yhteisö on tämä minun nykyinenkin asumismuotoni. Majiksessa opin tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa - erimerkiksi hippien. Opin myös sosiaalisemmaksi eli viihtymään paremmin sellaisten ihmisten seurassa, joita en itse valitsisi seurakseni - eli ventovieraiden. Näistä opeista on ollut täällä hyötyä. Kuvittelin myös oppineeni siellä tunnistamaan omia rajojani ja myös pysymään niissä.<br /></p><p>Olen täällä automaattisesti pyrkinyt jatkamaan majislaista hampaidenpesun perinnettä, eli ottamaan asiat puheeksi suoraan, kun on tullut hankaluuksia. Sepä ei sitten olekaan sujunut mitenkään hienosti - eiväthän nämä muut ole käyneet majiskoulua. Tässä taloyhtiössä on vallinnut vuosikymmenten ajan kyräilyn kulttuuri. Ei täällä kuulemma edes tervehditty naapureita, ennen kuin minä toin tullessani yhteisöllisyyden siemenen. Täällä valittiin mykkäkoulu keskustelun sijaan, huutaminen ystävällisyyden
sijaan ja töiden tekemättä jättäminen yhdessä tekemisen sijaan. Onneksi vanhan koulukunnan väki on osittain muuttanut pois näiden kolmen ja puolen vuoden aikana ja uudenlainen kommunikaatiotapa on saanut jalansijaa. Nyt täällä jopa käydään päiväkahveilla naapureilla. Kyllä minullakin toki hermot menevät liian usein ja sanon välillä tosi pahasti tai otan nokkiini, mutta olen aika hyvä sitten pyytämään myös anteeksi pöljäilyjäni.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVBfg1HAB4gRY4TAbvqxEvPrQftLP_bUmpfX03wTJ2Eyr1eleOM7wIbqX7XdnW-2aH4ZL3ehjKsA53nObOF7XtSJ0Q7oLtX-ihu9VUG4jRlsdnfC60mEankD1yCbq0FGc8f9joEVc2HZMTtb0v-seE8GZTTHOsghoQfRd2trEKVY-nBgNEljedjobuHU0/s705/yh_ikkuna.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVBfg1HAB4gRY4TAbvqxEvPrQftLP_bUmpfX03wTJ2Eyr1eleOM7wIbqX7XdnW-2aH4ZL3ehjKsA53nObOF7XtSJ0Q7oLtX-ihu9VUG4jRlsdnfC60mEankD1yCbq0FGc8f9joEVc2HZMTtb0v-seE8GZTTHOsghoQfRd2trEKVY-nBgNEljedjobuHU0/s16000/yh_ikkuna.png" /></a></div><br /><p></p><p>Kun ostin tämän asunnon, kuvittelin osakkeen olevan turvallinen vaihtoehto omakotitalolle. Täällä kun ei tarvitsisi ottaa isoja remonttilainoja omiin nimiinsä eikä olla yksin vastuussa mistään, kun on koko porukka yhdessä hoitamassa asioita. Asumistukeakin saa! No, se asumistuki minulta viedään pian pois nykyisen oikeistohallituksen toimesta, mutta yritän olla sitä nyt ajattelematta. Se katastrofi tulee sitten, kun tulee. Mutta sen olen jo todennut monesti, ettei tästä yhteisöstä olekaan vain hyötyä, vaan käytännössä vastuita ja velvollisuuksia voikin olla paljon enemmän kuin omassa talossa. Varsinkin hallitusjäsenillä ja erityisesti puheenjohtajalla. Saanko esitellä: se puheenjohtaja olen minä. Taloyhtiömme koostuu kahdesta talosta, joissa on yhteensä seitsemän asuntoa. Olen oppinut, että pieni taloyhtiö on hirvittävän haavoittuva, sillä yksikin ongelmallinen osakas voi viedä kaikki muut tuhoon. Pienessä yhtiössä olisi myös ihan pakko kaikkien osata ja haluta puhaltaa yhteen hiileen. </p><p>Meillä hallitus toimii isännöitsijänä ja kaikki osakkaat kiinteistöhuoltona. Tämä on ensinnäkin rahakysymys ja toiseksi huonoista kokemuksista opittu ratkaisu. Kun minä tulin tänne, täällä oli kelvoton isännöitsijä, joka ei hoitanut hommiaan ja jota ei saanut edes kiinni mitenkään. Päätimme alkaa itse hoitaa isännöintiä. Kun saimme tältä entiseltä isannöitsijältä vuosien mapit haltuumme, kävi ilmi kaikenlaisia yllätyksiä, joista jätän teille kertomatta. Hänen kuprujensa selvittelyyn meni kuitenkin vuoden päivät - aina tuli jotain uutta outoa eteen. Minusta hulluinta oli se, ettei täällä kukaan ollut vahtinut isännöitsijän puuhia. Hän oli esimerkiksi ainoa, jolla oli pääsy taloyhtiön tilille. Nyt meillä on hyvä tilitoimisto, jolle minä toimitan tositteet ja useilla osakkailla on pääsy verkkopankkiin vahtimaan, etten tee hulluuksia.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHFN68Ilvf2qLX8xK0fA4Dh9RXvrlKfPhBsuaMpEJ_Inbe0LCsqhJo1SBXJt9Dk02UYSECEJqHmdo6MKfQwikuSpJNSUiLMudWOLDuH_grD5rPHdrZ1D6MFcm3xTMDsY2eLa_oHmWOJ3DJp7tiS0Xrqj3vLhF4cPqB_cI6_ITsUQcadGVURJ2LZK-N3T0/s705/yh_kukat.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHFN68Ilvf2qLX8xK0fA4Dh9RXvrlKfPhBsuaMpEJ_Inbe0LCsqhJo1SBXJt9Dk02UYSECEJqHmdo6MKfQwikuSpJNSUiLMudWOLDuH_grD5rPHdrZ1D6MFcm3xTMDsY2eLa_oHmWOJ3DJp7tiS0Xrqj3vLhF4cPqB_cI6_ITsUQcadGVURJ2LZK-N3T0/s16000/yh_kukat.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Aluksi jaoimme hallituksen jäsenten kesken vastuualueita, mutta pikkuhiljaa huomasin, että muut jättivät lupaamansa hommat tekemättä ja minä perfektionistina sitten haalasin itselleni heidänkin työnsä. Aluksi tein kaikkea ilolla. Tein lumityöt, hiekotin pihan, kiipesin putsaamaan rännit, kiinnitin irronneita syöksyputkia, olin yksin maalaustalkoissa, raivasin varastoa, hoidin kaiken rahaliikenteen, kirjoittelin laskuja, isännöintitodistuksia, pöytäkirjoja, asukastiedotteita, avustushakemuksia ja kyselin tarjouksia ja luin lakipykäliä. Viime talvena ja keväänä, kun hoidin perinnät ja yhden asunnon hallintaanoton ja vielä remontoinkin sen melkein yksinäni, olin jo aika totaalisen lopussa kaikkeen. </p><p>En osaa jarruttaa ajoissa, vaan teen hommia vittuuntumisesta huolimatta kunnes prakaan. Se sitten näyttäytyy nolona kiukutteluna ja marttyyriytenä. Mutta miten voisin jarruttaa, jos ne hommat sen takia jäisivät kokonaan tekemättä? Pakkohan jonkun ne on tehdä? </p><p>Tällainen asumismuoto olisi oikeasti tosi mukava, jos jokainen tekisi jotakin yhteiseksi hyväksi. Nyt on tilanne se, että minä ja yksi toinen osakas tehdään valtavasti hommia ja toiset osakkaat tulevat melko lailla vapaamatkustajina. En pysty ymmärtämään, miten kukaan kykenee sellaiseen, että antaa toisten nääntyä työmääränsä kanssa. Olen ollut todella kiitollinen tuosta yhdestä aktiivisesta osakkaasta, jolla on kiinnostusta ja lahjoja sellaisiin hommiin, joista minä en selviäisi kunnialla. Meistä on kehittynyt toimiva parivaljakko. Hän osaa solmia suhteita hyödyllisiin tahoihin ja puhua urakointi- ja rahoituskieltä. Sitten hän selittää minulle oppimansa ja minä kirjaan ne selkokielellä muille osakkaille ja teen laskelmia. Olen vissiin ihan taitava siinä hommassa. Koska itse tarvitsen yksiselitteistä rautalankaselitystä, niin osaan sellaista myös tuottaa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH6KT5amzoRrJ-HQpM-40ntL-BsfKMqpjHCMR6PU9F3oAOSO1i5A7gGQSuPYZPHxJ1u0iP9_lgtzntYbmSoaLtPweWfvsM-0QJ8Yj7Ss-8FY8WjtaMhgwr0vzdGFA1el0uGrO2UjnWh7sLDoVgKnRcCpJrxEdKoo7nwDMqdnwsy0lAeY6xiy8Q_u-VMC8/s705/yh_valo.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH6KT5amzoRrJ-HQpM-40ntL-BsfKMqpjHCMR6PU9F3oAOSO1i5A7gGQSuPYZPHxJ1u0iP9_lgtzntYbmSoaLtPweWfvsM-0QJ8Yj7Ss-8FY8WjtaMhgwr0vzdGFA1el0uGrO2UjnWh7sLDoVgKnRcCpJrxEdKoo7nwDMqdnwsy0lAeY6xiy8Q_u-VMC8/s16000/yh_valo.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Olen hoitanut hommani ihan olennaisesti paremmin kuin se epäkelpo isännöitsijä, mutta olen saavuttanut siinä sivussa loppuunpalamisen. On inhottavaa, kun toisaalta haluan tehdä näitä hommia, jotta tietäisin asioiden tulevan hoidettua, mutta toisaalta en kuitenkaan jaksaisi enää yhtään mitään. Pahinta minulle ei ole niinkään konkreettinen tekeminen, vaan kiitoksen puute, velvollisuuksien olemassaolo ja lain tuoma vastuu. Lait säätelevät asunto-osakeyhtiöitä asioissa, jotka tuntuvat entisestä omakotiasujasta lähinnä elämän vaikeuttamiselta ja rahastukselta. Edes pesukoneen letkua ei saa itse hanaan kiinnittää. Jos katolta putoaa jääkimpale jonkun niskaan ja se joku kuolee, voi puheenjohtajalla ihan yksityishenkilönä olla pian tuomio kuolemantuottamuksesta. Jos joku saa aivovaurion liukastuessaan pihalla, taas ollaan korvausvastuussa. Jokaisesta hiekotuksesta pitäisi olla dokumenttia vakuutusyhtiötä varten. Ei minun hermorakenteellani tällaisen vastuun kanssa pysty elämään, vaikka todennäköisyys moisien kauhukuvien toteutumiseen onkin häviävän pieni!</p><p>Viime kesään ja syksyyn osui paljon muitakin velvollisuuksia ja raskaita asioita taloyhtiöhommien lisäksi, ja jouluun mennessä olin jo ihan totaalisen burnoutissa. Minun oli alettava punnita, mitkä asiat elämäni palapelissä ovat niitä palasia, jotka voisin nakata pois. Hallitushommat ja puheenjohtajuus valitettavasti ovat niitä, koska ne vain vievät energiaa, mutta eivät tuo sitä. Aloin tehdä surutyötä hallituksesta vetäytymiseksi. Kunhan saan kirjoitettua nimeni putkiremonttilainapapereihin ja tilinpäätöksen tarkistettuna yhtiökokoukseen, lopetan. On minun vuoroni opetella vapaamatkustamista ja tehtävien karsimista. Ja sepä on muuten vaikea ajatus, että laskisin irti tästä itse kyhäämästäni vankilasta! En haluaisi, mutta minun on pakko. Minun on saatava pidettyä arvojärjestykseni ja ajankäyttöni ja jaksamiseni balanssissa. Se on sitä omien rajojen tunnistamista ja niissä rajoissa pysymistä. Pitää myös opetella luottamaan siihen, että joku muukin osaa jotain, enkä minä ole tälle talolle korvaamaton. <br /></p><p>Sitä toista aktiivista hallituslaista en ole jättämässä yksin kaiken kanssa, sillä kyllä minä yhteisen hyvän nimissä yhä meinaan tehdä käytännön tehtäviä. Vastuun kantamisesta minun vain on päästävä eroon.</p>Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-52335497000992890752024-03-03T23:10:00.036+02:002024-03-17T19:03:01.211+02:00Majiksen jälkeen<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhkKNBmRa9prjhgK6FtPNKQxpcptoOBrFjLbnIzFKRRo9PCRj8XaacadyN3XAdl6ylPkvCZrJl5AjKd63BQwwukroYpFyDyevk8XlGV4DsqGq34LBysKRzab1E5TkeGGI5OUuU1FmiZ4iSWfLZLo2cb4rploH_oxYoDnwSHHzo64Fx0GDwnPsr6Kwm7ZI/s705/a_lumme.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhkKNBmRa9prjhgK6FtPNKQxpcptoOBrFjLbnIzFKRRo9PCRj8XaacadyN3XAdl6ylPkvCZrJl5AjKd63BQwwukroYpFyDyevk8XlGV4DsqGq34LBysKRzab1E5TkeGGI5OUuU1FmiZ4iSWfLZLo2cb4rploH_oxYoDnwSHHzo64Fx0GDwnPsr6Kwm7ZI/s16000/a_lumme.png" /></a></p><br /><p><br /></p><p><br /></p><p>Kerkesin
jo kirjailla näitä samoja ajatuksiani Vauvan
keskustelupalstalla ketjuun, jossa joku kysyi, miksiköhän häntä oli
varoitettu Majiksesta. Joku muukin vertaiskommentoija oli siellä
uskaltanut kertoa ikävästä kokemuksestaan, mikä ilahdutti minua. Sitten
se ketju kuitenkin lähti lapasesta, niinkuin aina
internetin paskassa tapahtuu. Mennään sivuraiteille ja aletaan
anonymiteetin suojassa haukkua ja kyökkipsykologisoida ihmisiä, joita ei tunneta. Tehdään sivulauseista maailman suurimpia sensaatioita. Harmittaa, että edes rupesin siellä kertomaan mitään. En minä sellaista lynkkausmielialaa arvannut saavani aikaan, enkä halunnut saattaa Soilea ja Danielia vaikeuksiin. Olisi pitänyt
suutarin vain pysyä lestissään, eli täällä ikiomassa blogissa.
Tällaisissa tilanteissa toivoisin, että minulla olisi enemmän
harkintakykyä ja malttia.<br /></p><p>Joku entinen asukas kirjoitti siellä näin: <i>"Majiksessa on puhumista rajoittavia sääntöjä [...] Oli se virallinen dialogeissa esille tuleva keskustelukulttuuri ja
sitten se, missä toipujat puhuvat keskenään Maijiksen sääntöjen ohi. Se
ei ole mitään pahan puhumista vaan sellaista, missä vertaistoipuja
kertoo miten oli kokenut isäntäväen epäystävälliset kommentit etc.
Tällainen puhe ei ole Maijksessa virallisesti sallittua."</i></p><p>Tuo
on aivan totta. Selän takan puhuminen oli yksiselitteisesti kiellettyä.
Sitä oli kuitenkin todella vaikeaa välttää, kun elimme kaikki samaa
elämää, jossa ei tapahtunut muuta kuin Majis, joten me puhuimme
Majiksesta. Jotenkin kummallisesti pienissä ryhmissä kavereiden kesken
jutellut
asiat saattoivat tulla takaisin omiin korviin Danielin suusta. Ei siellä
ollut seinillä korvia, eivätkä pikkulinnut lauleskelleet. Me
asukkaat, aikuiset ihmiset, siis opimme kantelemaan toisistamme. Olen
nähnyt näiden vuosien aikana, miten "nurkan takana puhumisen"
demonisoiminen vaikuttaa yhä joihinkin entisiin asukkaisiin minun itseni
ohella. </p><p>Juoruilu ja pahan puhuminen ovatkin hanurista, mutta kun
ihan vaan omien tunteidenkin sanoittaminen oli kiellettyä, niin siinä
mentiin minusta jo tyrannian puolelle. Ei meidän mitenkään olisi ollut
mahdollista olla täysin puhumatta ihmisistä, kun he eivät ole paikalla.
Varsinkaan sellaisista ihmisistä, jotka hallitsevat sitä paikkaa, jossa
asuimme ja jotka määräsivät tekemisemme. Kun päivittäin rikoimme
sääntöä, kyllä se huonoa omaatuntoa ainakin minulle aiheutti. Ja samalla
kasvatti kaunaa, kun olisi pitänyt mahduttaa itsensä elämään sellaisen
lain mukaan, jota itse piti naurettavana. Tuollainen puhumiskielto oli
omiaan luomaan "me vastaan ne" -asetelmaa, joka Majiksella ainakin minun
sinne saapuessani vallitsi. Ja minäkään en sitä mitenkään pyrkinyt muuttamaan.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1THz0-HdKrGv5W51GAllDYRF7qIt-BvTVJozb-meUbhDKXNh8M19i-WQ2CUH8-8E-UtQYtHlIbM4Kb3HaL9o7Qje8acHNVRBzlscF0jEoUB2uuNw2pi5A8xHBDp6goMlTCckseC4OZoSg7C-hGakCBNJawfaud-ub1NNnxM72InwrDaKXoPI5O48YyMc/s705/a_halaus.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1THz0-HdKrGv5W51GAllDYRF7qIt-BvTVJozb-meUbhDKXNh8M19i-WQ2CUH8-8E-UtQYtHlIbM4Kb3HaL9o7Qje8acHNVRBzlscF0jEoUB2uuNw2pi5A8xHBDp6goMlTCckseC4OZoSg7C-hGakCBNJawfaud-ub1NNnxM72InwrDaKXoPI5O48YyMc/s16000/a_halaus.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Aluksi
kun palasin Majiksesta ulkomaailmaan, minulla oli tarve
tilittää kaikkea kokemaani jollekin. Kuitenkin, kun yritin ja kuulija
jopa uskoi minua, käännyinkin monesti vähän puolustuskannalle ja aloin
vähätellä omaa kokemustani. <br /></p><p>Siitä kaikesta
oli vaikeaa puhua edes mielurissa. Tunsin itseni paroni von <span><span>Münchhauseniksi</span></span> ihmeellisine seikkailuineen. Kuka hitto minua uskoisi?
Tarinani olivat aivan liian lennokkaita. Syyllinen olokin niistä tuli aina.
Enkä minä edes kaivannut nyökkäillen kuuntelevaa ammattilaisen korvaa,
vaan ihmisen, joka olisi pelkästään sanonut minulle, etten minä
kuvittele mitään, vaan juuri noin siellä tosiaan tapahtui. Kun on elänyt sellaisissa olosuhteissa, joissa
alkaa epäillä omaa järkeään ja käyttäytyä itselleen vieraasti,
sellaiset sanat olisivat kultaa. <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPHTfRsCt3MtyRc4nWcO2oOX9PcEtLd3ln9VWKTZ0egyG6VTPNwex3V9qaNC2q37XHJZ9XJhvcsJIasi5IJ8ez094-QEMMegcobJ4X0161AXTMliAhh9SCuJsFlHgI4wLJhvUyN3Z6BHBgkfBGwEcpfsm5lYmtoKwvIquMAWWm-sTLjQ0eFt4aozD5OAk/s705/a_meririsvo.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPHTfRsCt3MtyRc4nWcO2oOX9PcEtLd3ln9VWKTZ0egyG6VTPNwex3V9qaNC2q37XHJZ9XJhvcsJIasi5IJ8ez094-QEMMegcobJ4X0161AXTMliAhh9SCuJsFlHgI4wLJhvUyN3Z6BHBgkfBGwEcpfsm5lYmtoKwvIquMAWWm-sTLjQ0eFt4aozD5OAk/s16000/a_meririsvo.png" /></a></div><br /><p><br /><br /></p><p>Kun
aikaa ulkomaailmassa kului enemmän ja aloin saada jonkinlaista
järjestystä omaan elämääni, tuli se vaihe, etten halunnut ajatella enää
lainkaan koko paikkaa. Suljin sen pois ajatuksistani ja laitoin kaikkiin
Majiksen ja isäntäparin somekanaviin estot, ettei mikään siltä
suunnalta hyppisi tahtomattani silmilleni. Olin kuitenkin päivittäin
tekemisissä oman rakkaan<i> toipuneiden </i>porukkani kanssa. Loppujen lopuksi
meitä ei yhdistä mikään muu kuin Majiksella vietetty aika. Meillä on
eri arvot, taustat, iät, asuinpaikat, erilaiset kiinnostuksen kohteet ja
erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat. </p><p>Tähän
omaan kaveriporukkaani mahtuu tosi erilaisia majiskokemuksia. Onhan
niitä epäkohtia yhdessäkin puitu jo talossa asuessamme, mutta
esimerkiksi minä en ole saanut tyhjentäviä selityksiä viimeisestä
kauhujen täyttämästä kuukaudestani edes niiltä, jotka sen olivat
näkemässä. Hekin voivat vain arvailla, mitä Danielin ja Soilen
päässä tuolloin liikkui. Sen verran olen saanut synninpäästöä, ettei
minua ainakaan koettu paskaksi asuinkaveriksi. En siis tiedä vieläkään, mitä sellaista tein, että ansaitsin sen kaiken
hiillostamisen. En käsitä, miksi Espanjaan lähtiessäni tunsin olevani hyväksytty yhteisön jäsen, mutta palatessani olinkin totaalisen <i>vääränlainen</i>. </p><p>En varmastikaan saa koskaan vastausta, koska en
uskaltaisi lähteä asiaa pariskunnalta kysymään. Jotkut <i>ovet paukkuen lähteneistä</i> ovat palanneet taloon
selvittelemään välejään isäntäparin kanssa. Minä en siihen pystyisi.
Nytkin tulee kyyneleet silmiin pelkästä ajatuksesta, että altistaisin
itseni jälleen Danielin ja Soilen verbaaliselle tykistötulelle. En
myöskään koe tarpeelliseksi selvitellä välejäni ihmisten kanssa, joita
en kaipaa elämääni. Ystävät ovat erikseen - heidän kanssaan olen
halunnut Majiksella opittua hampaidenpesua käydä aina, kun jotain hankaluuksia on tullut. Aina se
ei ole johtanut onnistuneisiin tuloksiin. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPQAbnq2JyTSv8wGlB_c9l_vTb1mDBE-wFhVRlrnu1lZFlAXfTxNy9G-wf_yP8Yl-SKwDJeobIGQ4L4asJJHmPEYt8ec4AQoVBTiZph46CUciMgXlGoNdVnG8EMGJ8CSu4AGNrz25bKUcOmSdmzUh5M9GTOn072R6E4QakGBXyHYLlKkR8olR2qf-fLXg/s705/a_puutarha.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPQAbnq2JyTSv8wGlB_c9l_vTb1mDBE-wFhVRlrnu1lZFlAXfTxNy9G-wf_yP8Yl-SKwDJeobIGQ4L4asJJHmPEYt8ec4AQoVBTiZph46CUciMgXlGoNdVnG8EMGJ8CSu4AGNrz25bKUcOmSdmzUh5M9GTOn072R6E4QakGBXyHYLlKkR8olR2qf-fLXg/s16000/a_puutarha.png" /></a></div><br /><p></p><p>Aika
ei paranna. Se kyllä saa haavat arpeutumaan rumasti. Minun kohdallani
tämä tarkoittaa sitä, että olen nähnyt neljän vuoden ajan aina silloin
tällöin painajaisia Danielista ja Soilesta. Kun joku entisistä
asukkaista postaa Instagramissa tai WhatsApp-ryhmäässämme kuvan Majikselta, vatsani kääntyy
ympäri. Kun joku kavereistani käy siellä talkoilemassa, minä otan
sen henkilökohtaisena loukkauksena. Fyysiset reaktiot sydämen
hakkaamisesta kuvotukseen, hikoiluun ja vapinaan kertovat siitä, etten
minä oikeasti Majiksesta ole toipunut, vaikka sinne menon syystä ehkä
olenkin. Ei haavojen hoitaminen tapahdu sillä, että sulkee niiltä
silmänsä.</p><p>Mutta vaikka en tajunnut terapoivani itseäni kirjoittamalla kokemuksistani ja
ajatuksistani, niin se silti taisi toimia hoitavasti! Nimittäin nytkin, kun copypastesin
täältä blogista lisää tekstiä Vauvaan, en mennytkään enää hikiseksi tai alkanut
vapista, kun painoin lähetä-nappia! Huikeaa! Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä ihan tyynenä ja kuivana! </p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaMjoU8HvUn3RD-0ZBmattqPz9XbbiBVpYWpG3_SPPpzyvQAlCd2lFkb5Jp71pocrHAudkSeqEfWRLrOp4dRBG6IL2jGu37uJx6ReOAzj96phiXlrKFfhBzcLG7xwKo3gZ6HPBIrxyfdE/s705/majakka.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaMjoU8HvUn3RD-0ZBmattqPz9XbbiBVpYWpG3_SPPpzyvQAlCd2lFkb5Jp71pocrHAudkSeqEfWRLrOp4dRBG6IL2jGu37uJx6ReOAzj96phiXlrKFfhBzcLG7xwKo3gZ6HPBIrxyfdE/s16000/majakka.png" /></a></p><p>Kyllähän
minäkin voisin kirjoittaa pitkän raportin siitä, miten ihanaa minulla
oli Majiksessa ja miten paljon hyvää se minulle teki. Eikä minun edes
tarvitsisi valehdella yhtään. Mutta nyt minä tein valintoja siitä, mitä
kerron ja mitä en. </p><p>Entä miksi valitsin kertoa enemmän
negatiivisista puolista? Siksi, että Majiksen virallisilla kanavilla
luodaan paikasta paratiisimainen kuva, eikä sekään toki ole
varsinaisesti valhetta. Yhtään negatiivista kokemusta ei
Majiksesta guuglaamalla löydä. Minä haluan, että jos joku kriisissään oleva guuglaa
ihmisten kokemuksia siitä paikasta, hän saisi lukea myös Majiksen vähemmän mairittelevasta puolesta -
sen josta ei puhuta ääneen. Sen jälkeen hän voisi sitten punnita,
olisiko Majis hänelle sopiva paikka. Monille se on! En minä edelleenkään
Majista kenellekään suosittele, mutta enpä kyllä kieltäisi ketään sinne
menemästäkään. </p><p>Uskon, että Daniel ja
Soile vilpittömästi haluavat auttaa ihmisiä. Minua auttoivat kuitenkin
enemmän muut toipujat, vaikka sekin oli kiellettyä. Ei olisi saanut
uskoutua vertaisilleen, vaan Soilelle. Ei olisi saanut synnyttää
"kuppikuntia" luomalla liian läheisiä ystävyyssuhteita, vaan olisi
kaikessa pitänyt tukeutua isäntäpariin. </p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEil-eUm5EMB-7R5GHu26s3txnHW-Cd24MMhWYJhBts4eOmasovNq3Z5I9DWWzqH_grFMmo30cOmeNCxaLHxNdHBgbbvjpPyhHTI9wG3qzD3yT3bvuR8QrCaBV67K0e1dMXL0vsqSwWx64mBZQfCMRpU2Tu2grov1Nncpxfcgi_ntZCT3WhMgGw8fIK-0/s705/m_piirros.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEil-eUm5EMB-7R5GHu26s3txnHW-Cd24MMhWYJhBts4eOmasovNq3Z5I9DWWzqH_grFMmo30cOmeNCxaLHxNdHBgbbvjpPyhHTI9wG3qzD3yT3bvuR8QrCaBV67K0e1dMXL0vsqSwWx64mBZQfCMRpU2Tu2grov1Nncpxfcgi_ntZCT3WhMgGw8fIK-0/s16000/m_piirros.png" /></a></p><p><br /></p><p>Olen
pyrkinyt kirjoittamaan tästä kaikesta niin, että kuvailisin nimenomaan
sitä, miten minä KOIN kaiken. Tämä on minun subjektiivinen
todellisuuteni ja jokainen voi itse tästä muodostaa käsityksen, missä
määrin minun oma toimintani, epävarmuuteni ja sosiaaliset taitoni tai
niiden puutteet aiheuttivat mitäkin. En todellakaan väitä olevani mikään
helppo ja supersopeutuvainen ihminen. Olen myös tässä jälkeenpäin kirjoitellessani ymmärtänyt, ettei Majatalo ollut minulle sopiva paikka. Kun en kyennyt hyväksymään talon peruspilaria eli pakkoterapiaa, minun olisi kuulunut lähteä heti, kun ymmärsin sinnitteleväni terapiassa vain velvollisuudesta. Mutta silloin minä ajattelin eri ymmärryksellä kuin nyt, ja pysyin kurjaan loppuun saakka.</p><p style="text-align: center;">° ° °</p><p style="text-align: center;"><a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/search/label/ystävyyden%20majatalo">Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki Ystävyyden Majataloon liittyvät kirjoitukseni.</a></p><p style="text-align: center;">° ° °</p><p></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-8395776255691260592024-02-29T18:21:00.009+02:002024-03-04T11:27:47.742+02:00Rutinaa asumisesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWPovjAAUDS0Tpwz081umPh7XwtirBH0jW-WYjUFeO_xCqpVs64q7lrBaJA9X1OJ_YLkEX4-QTu0dVAdMbsptFjnEX7ehhtoVz6AbIxT8YWnGEbTqVWNeiXATtA65fYf4qvYiN1c9ZGh9xe1hWfj7kCOGD5Lrf3stix4Ln2Nh-lAzU_Q00jKx7Ne5tUc4/s705/sis_hevoijo.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIQ8FEpQ-EAvmKQ7yjk-vpdsvn9RjyoXoq-CVGaYdfyfxp9LT1OnpLhejnjsEhTvFTFqqWfnYXar4321KXYMW9TD0Pj7-Ogwo8vwMrDEzOT7KeKwjzDi7J5duhuPYUTew_bfBAaSdZ1VS6-Gci9IxdorkonFg9TUl4BPNbnApAePL7YGh12J8zIIOsV9U/s705/sis_paraskohta.png" style="clear: left; display: inline; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIQ8FEpQ-EAvmKQ7yjk-vpdsvn9RjyoXoq-CVGaYdfyfxp9LT1OnpLhejnjsEhTvFTFqqWfnYXar4321KXYMW9TD0Pj7-Ogwo8vwMrDEzOT7KeKwjzDi7J5duhuPYUTew_bfBAaSdZ1VS6-Gci9IxdorkonFg9TUl4BPNbnApAePL7YGh12J8zIIOsV9U/s16000/sis_paraskohta.png" /></a></div><p>Opin eilen uuden sanan: <a href="https://yle.fi/a/74-20076556" target="_blank">dopamiinisisustaminen</a>. Vissiin tuo sana on somessa ollut esillä jo ties miten pitkään, mutta pitkästi on kyllä siitäkin, kun minä lakkasin lukemasta sisustuslehtiä ja seuraamasta aiheeseen keskittyviä blogeja ja instatilejä. Ensin kodittomana ja sittemmin kompromissikodillisena minusta tuntui hirvittävän pahalta nähdä, miten muut ihmiset yhä jatkoivat upeiden kotiensa sisustamista. Se oli tuskallista kateutta ja piti minut kiinni siinä katkeruudessa, johon ilman omaa rautatieasemaani olin vajonnut. Eipä kauniiden sisustusten katseleminen minulle vieläkään nautintoa tuo, mutta en sentään enää tunne kipeää vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka saavat vaihdella tapetteja seinillään, ostella hienoja antiikkikalusteita ja keksiä söpöjä yksityiskohtia.<br /></p><p>Olen rutissut tästä uudesta kodistani Instagramissa varmaan jo kyllästymiseen asti. Jos en olisi saanut huseerata kahdeksaa vuotta kahdessasadassa neliössä, tämä yksiö ei kaiketi olisi tuntunut siltä, kuin minulta olisi leikattu raajat irti. Pieni asunto + sisustamisintohimo + isot nukkekodit = ei kiva. </p><p>Olen kyllä sisustanut täällä sen, minkä pystyn. Ihme kyllä, tykkään yhä tapeteista, jotka kesällä 2020 seinille liisteröitiin. Jotain pieniä muutoksia olen raaskinut tehdä maalilla ja kierrätetyllä rakennusmateriaalilla. Huonekaluja pystyn siirtelemään hyvin rajoitetusti, mutta onneksi Immolasta on monesti löytynyt vaihdokkeja. Mehän emme panneet Sulon kanssa kalusteita ja työkaluja jakoon, vaan "Immolan Raudasta ja Romusta" voin yhä käydä etsimässä sitä, mitä tarvitsen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlZA-1Rm4UkkCjta6tenEdbA3LRxTffuoJWEymFnXY4w23ZM35S4dEcseB4AAuVDuKcOamgYcqLaBcAwjaTXLvt3rgzMWBG6up0s_YKGK3rRLaDziv6CQrIS2uDpMXmvjlB5rnHdCMbRg4oEmyUK_3g-mzQur0kwU1s19n-ya15Xlb82gkHc25U_LIkbM/s705/sis_kapsekit.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlZA-1Rm4UkkCjta6tenEdbA3LRxTffuoJWEymFnXY4w23ZM35S4dEcseB4AAuVDuKcOamgYcqLaBcAwjaTXLvt3rgzMWBG6up0s_YKGK3rRLaDziv6CQrIS2uDpMXmvjlB5rnHdCMbRg4oEmyUK_3g-mzQur0kwU1s19n-ya15Xlb82gkHc25U_LIkbM/s16000/sis_kapsekit.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Jouduin ostamaan tänne upouuden vaatekaapin ja sohvan, mutta nykyaikaiset kalusteet tuntuvat niin kovin vääriltä. Pelkästään niiden olemassaolo levittää huonoa energiaa. (Foliohattuhöpinää!) Samoin tekevät kaikki ne kauheudet, joilla tämä satavuotias talokaunotar on 80-luvun lopulla pilattu. Ei ole alkuperäisiä ikkunoita eikä ovia. Lastu- ja kipsilevyä on kaikissa pinnoissa lattiasta kattoon. Ja laminaatit tietysti lattialla sen lastulevyn päällä! Pönttöuunit ja puuhellat on tuhottu. Kylppärissä on harmaata kaakelia ja rumat nykyaikaiset levykalusteet. Täällä kotini seinien sisällä ei valitettavasti ole minkäänlaista vanhan talon tuntua, ellei jääkylmiä lattioita lasketa.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWPovjAAUDS0Tpwz081umPh7XwtirBH0jW-WYjUFeO_xCqpVs64q7lrBaJA9X1OJ_YLkEX4-QTu0dVAdMbsptFjnEX7ehhtoVz6AbIxT8YWnGEbTqVWNeiXATtA65fYf4qvYiN1c9ZGh9xe1hWfj7kCOGD5Lrf3stix4Ln2Nh-lAzU_Q00jKx7Ne5tUc4/s705/sis_hevoijo.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWPovjAAUDS0Tpwz081umPh7XwtirBH0jW-WYjUFeO_xCqpVs64q7lrBaJA9X1OJ_YLkEX4-QTu0dVAdMbsptFjnEX7ehhtoVz6AbIxT8YWnGEbTqVWNeiXATtA65fYf4qvYiN1c9ZGh9xe1hWfj7kCOGD5Lrf3stix4Ln2Nh-lAzU_Q00jKx7Ne5tUc4/s16000/sis_hevoijo.png" /></a></p><p>"Dopamiinisisustuksella" olen sentään pystynyt kaikki väärät rakennusmateriaalit kuorruttamaan. Kodissani ei ole ainoataan palaa valkoista seinää, vaan vahvanväristä maalia ja suurikuvioisia tapetteja. Otin ohjenuorakseni tuoda tänne pelkästään kauniita, tarpeellisia tavaroita, enkä ole siitä periaatteesta kovin pahasti poikennut. Eli koriste-esineet ovat käyttöesineitä ja käyttöesineet kauniita. Kahvinkeitin taitaa olla ainoa todella ruma esine täällä, joten se elää kaapin kätkössä. Välillä tuo sääntö aiheuttaa hassujakin tilanteita. Kun en suostunut muoviastioihin keittiössäni, olen pitänyt kuulosuojaimia vatkatessani sähkövatkaimella taikinaa metallikulhossa! Itsetehdyt posliinunuket ja korseteit sekä suosikkimaatuskani olen tänne kyllä päästänyt, vaikkeivät ne olekaan tarpeellisia. Kun neliöitä on vähän ja värit tummia, yritän pitää kaiken tilpehöörin määrän jotenkin hallinnassa. Helposti alkaa tuntuu ahtaanpaikankammoiselta, kun tavaroille ei ole tilaa kaapeissa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsZG4JB4dUtOKSeD2-DAd4GnBugiZfWJ85CfdqTc0nJ4ZNWMxnJu8t_fCljWPRwwQruN8Zd9fR3JQfhqkBYM3wOKh5Cr-QB8qIT9UTgv4OH1OQDa9px_MXwysPrZVihMQ1opRnp-knewzyIh04pNx4TbDvkhYcV0Ju3d6wbCBCvcNVAYTlL1mOU7kga0U/s705/sis_hylli.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsZG4JB4dUtOKSeD2-DAd4GnBugiZfWJ85CfdqTc0nJ4ZNWMxnJu8t_fCljWPRwwQruN8Zd9fR3JQfhqkBYM3wOKh5Cr-QB8qIT9UTgv4OH1OQDa9px_MXwysPrZVihMQ1opRnp-knewzyIh04pNx4TbDvkhYcV0Ju3d6wbCBCvcNVAYTlL1mOU7kga0U/s16000/sis_hylli.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Säilytys- ja sisustusriemutilan vähäisyyden lisäksi minulle on vaikeaa sekin, että toiset ihmiset elävät omaa elämäänsä seinieni takana. Orivedellä asuin hyvin samalla tapaa kuin nyt: vanhassa rivitalossa, jossa kaikilla oli oma sisäänkäyntinsä ja teoreettinen oma pihansa, joka kuitenkin oli yksi yhteinen alue. Sielläkin meinasin tulla hulluksi naapureiden äänistä, ennenkuin toinen seinänaapuri vaihtui ja toisen puolen asunnon vuokrasi Sulo. Nyt minulla on sellainen tilanne, että seinän takana asuu tällä hetkellä hyvin hiljainen nainen, eikä sieltä kuulu koskaan inahdustakaan. Yläpuolellani asuu tyttö, joka muuten on hiljainen, mutta hänen reippaat askelensa jytisyttävät taloa ja tärisyttävät kynäpurkkejani. On ihana tuuri, ettei hän omista telkkaria, eikä hänellä käy jatkuvasti vieraita. Puhe nimittäin kuuluu kiusallisen hyvin. Normaali ihminen varmaan sietäisi sellaiset äänet helposti, mutta minä olen äänien suhteen aivan yliherkkä. Ne kokkauksessa tarvitsemani kuulosuojaimet ovat välillä käytössä myös nukkumaanmennessäni. <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjos2Wa94Ddy1Bie__XefnefxkV48k0shhR-G76IZ08RY-0sSaS7culq51tpInwTTuK-Ev8WW-ZVC3K7TEqMf_auKfuy_7VqStsB1eHLmCilnivXnEjr0JMuJBc0a4F_ci9YLKtV3JT_jB7fvrCzrJmpJFm0QPQc88QeIEzC_z1na2vVWyWhC8mPBsra6A/s705/sis_jalka.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjos2Wa94Ddy1Bie__XefnefxkV48k0shhR-G76IZ08RY-0sSaS7culq51tpInwTTuK-Ev8WW-ZVC3K7TEqMf_auKfuy_7VqStsB1eHLmCilnivXnEjr0JMuJBc0a4F_ci9YLKtV3JT_jB7fvrCzrJmpJFm0QPQc88QeIEzC_z1na2vVWyWhC8mPBsra6A/s16000/sis_jalka.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Taloyhtiömme käsittää kaksi identtistä rakennusta. Tässä minun talossani asuu ihania naisia, joiden kanssa on helppoa tulla toimeen ja joiden kanssa on mukavaa jakaa tämä asuinyhteisö. Tällainen on minulle kuitenkin luonnoton tapa elää, kun aina joutuu pelkäämään, kuka sattuu muuttamaan mihinkin asuntoon. Yksikin mätä paskiainen voi tehdä kaikkien muiden elämästä täällä helvettiä. Tosi hankaliakin ihmisiä täällä on joutunut sietämään ja on ollut järkyttävää huomata, miten laki suojelee niitä paskiaisia ja kunnolliset ihmiset kärsivät sekä henkisesti että taloudellisesti.</p><p>Kuvittelin, että osakkeen ostaminen olisi järkiratkaisu verrattuna jonkun puolilahon mummonmökin hankkimiseen. Ja varsinkin verrattuna asuntoauton ostamiseen! Nuohan ne minun kaksi vaihtoehtoani olivat vielä silloin, kun Majiksella mahdollisuuksiani mietin. Mutta sitten ymmärsin, että osake olisi helppo, halpa ja turvallinen ratkaisu. Miten vääräksi tuo järkiajattelu onkaan osoittautunut! Siitä paasaan lisää joskus muulloin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOBbgPevY7a775mez3SoHdEN20gGafSAl0Z83HFmygJiy4bZKSkgNKec4brhD4_fIvzDCKNmG22KU59kyDNs7T_Z7YMPvjn__yfWqadzOsD1sAuHL6RgqOlcI47MXrqOkk1pxWy_NjyXum0LHcc_RftZLO6vcoPSX__z2LAQedEkhgoJ6bX2EMKoR0dSo/s705/sis_mukit.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOBbgPevY7a775mez3SoHdEN20gGafSAl0Z83HFmygJiy4bZKSkgNKec4brhD4_fIvzDCKNmG22KU59kyDNs7T_Z7YMPvjn__yfWqadzOsD1sAuHL6RgqOlcI47MXrqOkk1pxWy_NjyXum0LHcc_RftZLO6vcoPSX__z2LAQedEkhgoJ6bX2EMKoR0dSo/s16000/sis_mukit.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Opin ajattelemaan kämppää kotina lopulta toissasyksynä, kun
palasin tänne kolme kuukautta kestäneeltä kesälomareissultani Helmutin
kanssa. Olen lopultakin saanut tehtyä tästä edes semisti toimivan kodin, josta tykkään. Eniten minä silti tykkään tämän sijainnista. <a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/2012/07/omalaatuinen-asuntomessualue.html">Ei Imatralla tämän hienompaa paikkaa olekaan. </a>Pari muutakin vanhaa teollisuustyöväen upeaa asuinaluetta on jäljellä, mutta täällä "Melukylässä" minulla on metsät aivan vieressä ja Saimaaseen pääsen pulahtamaan parin minuutin fillaroinnilla. Tehtaan lemu osuu tänne varsin harvoin ja kävelymatka Vuoksen vartta pitkin kirjastolle ja marketeille on kaunis. Vaikka kylä on rakennettu tiheästi, täällä on hyvin rauhallista. Ei ole älämölöä eikä kaatopaikkapihoja. Ilman autoakin täällä tulisi toimeen, jos joskus kävisi niin karmeasti, että menettäisin Helmutin. Nykyisin ajattelen, etten haluaisi lähteä koskaan tältä kylältä. Manifestoin siis lottovoittoa, jotta voisin joko ostaa koko meidän taloyhtiön ja panna kaiken kuntoon tai ostaa jonkun noista muista taloista, joita ei ole pilattu niin täydellisesti kuin tämä.<br /></p><p><br /></p><p>PS. Eikö dopamiinisisustus ole kuitenkin aika älytön sana? Kyllä varmasti skandinaavisen minimalismin tai beigen sadnessin ystävätkin saavat mielihyvää omien kotiensa värittömyydestä ja yksityiskohtien puutteesta?</p><p>PPS. En oikein ymmärrä eroa dopamiinin ja endorfiinin välillä. Pitäisi kai ottaa selvää, koska dopamiinilla on niin tärkeä osuus ADHD:ssa.</p>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-19366478500366171972024-02-26T09:56:00.013+02:002024-02-26T14:52:49.538+02:00Rakkauden kieliä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsjOTJgxPArue74c2CfSMiYE6yw8G0vrAgvIf28DWbRfJlh3hISBnUkS3Ggvbh3jTzvpR72bv4-ZcrVe0Kg6rCtF7VLqVP7oVet265mAL0xDdmNoZi8tW3405I08MRZU-Kz0u5gWCid1pmXYgGp3OIF0TF49YK6AoJVdHXkwje4BxhXR4F_TyMblHQdbs/s705/korento.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsjOTJgxPArue74c2CfSMiYE6yw8G0vrAgvIf28DWbRfJlh3hISBnUkS3Ggvbh3jTzvpR72bv4-ZcrVe0Kg6rCtF7VLqVP7oVet265mAL0xDdmNoZi8tW3405I08MRZU-Kz0u5gWCid1pmXYgGp3OIF0TF49YK6AoJVdHXkwje4BxhXR4F_TyMblHQdbs/s16000/korento.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Ennen kuin muutin Saloon, minä kävin kurssin, jolla oli älytön nimi: <a href="http://suomalaineneroseminaari.fi" target="_blank">suomalainen eroseminaari</a>. Sepä olikin tolkuttomasta nimestään huolimatta tosi hyvä koulu. Nyt ajattelen, että jokaisen pitäisi käydä erokurssi ennen kuin aloittaa mitään parisuhdetta. </p><p>Kaikkein suurimman valaistumisen koin, kun sain kuulla viidestä rakkauden kielestä. Tämä saattaa kuulostaa ihan naistenlehtihömpältä, mutta kerron silti, koska minusta se on täyttä totta. Ja siinä piili yksi suuri syy edellisessä kirjoituksessani mainitsemani pyörremyrskyn syntyyn.</p><p>Viisi rakkauden kieltä:</p><p><b>1. Fyysinen läheisyys. </b>Tämä tarkoittaa halauksia, silityksiä, pusuja, hipaisuja ohikulkiessa, kainaloimista ja lusikoimista, käsi kädessä kulkemista, eroottista kosketusta ja seksiä.</p><p><b>2. Kauniit sanat. </b>Kehumista, sanallista kannustamista, lepertelyä, kiittämistä, keskustelua, rakkauskirjeitä ja rakkauden sanoittamista.</p><p><b>3. Yhdessäolo. </b>Yhteisiä harrastuksia, yhdessä vietettyä vapaa-aikaa tai jopa yhdessä tehtyä työtä. Pääasia on se, että molemmat tekevät samaa asiaa samaan aikaan.</p><p><b>4. Lahjat. </b>Ne voivat olla joko materiaalisia tai aineettomia lahjoja, mutta olennaista on antaminen. Usein rakkauden kieli toimii kahteen suuntaan, eli jos tykkää antaa lahjoja, myös niiden saaminen tuntuu hyvältä.</p><p><b>5. Auttaminen.</b> Tähän voi kuulua melkein mitä tahansa, mitä voi kuvitella kauppakassien kantamisesta ja ruoan laittamisesta nenän niistämiseen tai auton korjaamiseen.</p><p>Jos kahden ihmisen rakkauden kielet ovat eri, mitä siitä seuraa? No se, että molemmat elävät kompromississa, jossa kumpikin yrittää tulla toista puolitiehen vastaan, ja samalla jäävät omissa tarpeissaan puolitiehen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5Y5bdatnO5KjTfYrDu9O9NIr0R2MFSg6axOfdK1DUkKufKkS1wvaWzfcJOF1TI-K89FE4f6DpSn5R-tUdDYTPNzPeQduHFhfSs4SuiuBQxgxbKeVmk9rKH8otvGpBSo0K8ONP79CSlnlBPxwCip469wZLizPy-zd6SouAxEg_KjdQVkko8unatOkuCgM/s705/kielet.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5Y5bdatnO5KjTfYrDu9O9NIr0R2MFSg6axOfdK1DUkKufKkS1wvaWzfcJOF1TI-K89FE4f6DpSn5R-tUdDYTPNzPeQduHFhfSs4SuiuBQxgxbKeVmk9rKH8otvGpBSo0K8ONP79CSlnlBPxwCip469wZLizPy-zd6SouAxEg_KjdQVkko8unatOkuCgM/s16000/kielet.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Minä puhun rakkaudessa ykköstä ja kakkosta. </p><p>Kun minuun kosketaan, tunnen itseni hyväksytyksi. Minä hajoan atomeiksi ilman lujia halauksia ja tunnen sen kipuna. Minun on saatava nyhjätä toisen ihossa kiinni ja silitellä lakkaamatta. Minun pusuttelutarpeeni on loppumaton. Minä kuljen pää pystyssä ja selkä suorana silloin, kun elämässäni on paljon hyvää seksiä. Kun minä tunnen itseni himoituksi, tykkään itsestäni eniten. Ja minäpä olen se tyyppi, joka tulee iloiseksi, jos minua läpsäistään ohikulkiessa takapuolelle! </p><p>Tarvitsen jatkuvasti vakuuttelua siitä, että olen ihana. Jos minulle sanotaan, että rakkauden tunnustaminen liian usein kuluttaa r-sanaa, minä suutun. Ei. Mitä useammin minä kuulen olevani rakastettava, sitä varmemmin ehkä myös uskon sen. Tekemisiäni ja saavutuksiani pitää kehua, ja vaikka en pysty ottamaan vastaan kehuja ulkonäöstäni, tarvitsen silti niitäkin. </p><p>Minulla nämä molemmat kielet toimivat molempiin suuntiin. Samalla lailla kuin miten haluan minulle rakkautta osoitettavan, minä myös itse luonnollisimmin osoitan sitä toiselle. Minun korvissani ja suussani "rakastansua" ei kärsi inflaatiota, vaan kasvaa toistosta. Minun ihoni ei kulu kosketuksesta, vaan vahvistuu.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_bSrpSR6_u6m102b3zPCC1FufbSGTAYsAL-DDl13IEVv07VowOajhUg5issOX1-3MfIVOrU8g7hygBISgj3WJwNCIymcwQebCGaZM0p615Cm3f8o2mdFZzanF-DTnnMm86wPmOiz4OY95vINfrWpT7cTO2xrkyW7cfaB734v20xt0fe8o2_QVeo85D6U/s705/ka%CC%88det.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_bSrpSR6_u6m102b3zPCC1FufbSGTAYsAL-DDl13IEVv07VowOajhUg5issOX1-3MfIVOrU8g7hygBISgj3WJwNCIymcwQebCGaZM0p615Cm3f8o2mdFZzanF-DTnnMm86wPmOiz4OY95vINfrWpT7cTO2xrkyW7cfaB734v20xt0fe8o2_QVeo85D6U/s16000/ka%CC%88det.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p>Rakastumisen alkuvaiheessa minä puhun sujuvasti kaikkia viittä kieltä. Keksin suloisia, osuvia lahjoja. Heittäydyn mukaan toisen harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin ja autan kaikessa, missä pystyn. Mutta kun suhde arkistuu, nämä kolme viimeistä rakkauden kieltä katoavat ja jäljelle jäävät ne kaksi elintärkeää.</p><p>Minun neljä maagista kirjaintani, A, D, H ja D, tekevät vielä sen, että minun alkurakastumiseni on vimmaisen voimakasta, mutta se ilmeisesti hiipuu nopeammin kuin ihmisillä yleensä. Kun minä rakastun, kohde kylpee huomiossa. Minä omistan koko elämäni hänelle. Mutta kun suhde vakiintuu ja arkistuu, toinen poloinen saattaakin tuntea muuttuneensa näkymättömäksi. Silloin olisi äärimmäisen tärkeää sattua puhumaan samaa rakkauden kieltä.</p>Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-41862090704153528192024-02-26T08:54:00.006+02:002024-02-26T14:53:05.770+02:00Minun avioliittoni ja minun aivoni<p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLzDic77cjAH0_IZQe1NSVnj9A8c7rw6HHUBGqrf3lj12G4n7kfOiTi2xSNgLFqX19YEEbtL0_CVhOZ6UUmuMBSXun8uz0LmHhsTRDbe0-I0YvtkJfxwthO5I_wEim_mSTng2PjTLGPVsRJK-H14OeKiEVAY1joyZBGbz4z_qWr0HmC4Emopxn3WviUdw/s705/talvi.png" style="clear: left; display: inline; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLzDic77cjAH0_IZQe1NSVnj9A8c7rw6HHUBGqrf3lj12G4n7kfOiTi2xSNgLFqX19YEEbtL0_CVhOZ6UUmuMBSXun8uz0LmHhsTRDbe0-I0YvtkJfxwthO5I_wEim_mSTng2PjTLGPVsRJK-H14OeKiEVAY1joyZBGbz4z_qWr0HmC4Emopxn3WviUdw/s16000/talvi.png" /></a><br /></p><p>Silloin kesällä 2018, kun lopetin tämän blogin kirjoittamisen, minä totesin: "Olen elänyt viime helmikuuhun saakka siinä uskossa, että parisuhteemme on maailman paras."</p><p>Kun me pilasimme avioliitomme, tosi moni tuttu sanoi, ettei olisi ikinä uskonut, että juuri meille käy niinkuin kävi. En minäkään. Se kaikki tuli minullekin aivan puskista. <br /></p><p>Vielä seuraavana syksynä erokurssilla minä ajattelin samoin. Kun meillä siellä oli tehtävänä miettiä tuttavistamme sellainen pariskunta, joilla on meidän mielestämme toimivin parisuhde, minä yhä ajattelin, että Sulo ja minä olimme se pariskunta.</p><p>Niin että mitä helvettiä siinä sitten oikein tapahtui? Mikä oli se pyörremyrsky, jonka silmään me jouduimme ja kohtelimme toisiamme niin hirvittävän rumasti? Me, jotka todella joka solullamme rakastimme ja arvostimme ja ihailimme toisiamme ja olimme toisistamme kiitollisia! </p><p>Emme me ilkeyttämme tai pahuuttamme toisiamme loukanneet. Lähinnä minä koen sen niin, että olimme molemmat aivan pihalla siitä, mitä meissä tapahtui. Me olimme ymmärtämättömiä ja tietämättömiä omista itseistämme ja se sitten johti siihen, mihin johti.<br /></p><p>Nyt me tiedämme paljon enemmän. Kului viisi vuotta, mutta lopultakin meillä alkaa olla vastauksia. Ja kuulkaas: aika ei paranna ketään - sinä aikana täytyy myös tehdä töitä parantuakseen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3RMNGQNWzHD1b9uI03qUsqQMsfsurZLmDCJg0RiaiT6zqQW8g2RKww247UCPCN-UGuC_ryIpPGB7gVIxLCgvNHGDobp2TN58Pl-2JHGWeLCSR45BmdJtIKbdfWNMeLTjr66zSku2QCeVX0QaQ6ZOWgMCJAdmRCmSvuBde96_zZj1hUILJv3SWVJh6Ods/s705/pelastus.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3RMNGQNWzHD1b9uI03qUsqQMsfsurZLmDCJg0RiaiT6zqQW8g2RKww247UCPCN-UGuC_ryIpPGB7gVIxLCgvNHGDobp2TN58Pl-2JHGWeLCSR45BmdJtIKbdfWNMeLTjr66zSku2QCeVX0QaQ6ZOWgMCJAdmRCmSvuBde96_zZj1hUILJv3SWVJh6Ods/s16000/pelastus.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p>Sulohan on maailman kiltein ihminen. Hänelle kaikkien muiden hyvinvointi menee aina omansa edelle. Pääasia on se, että kaikilla muilla on asiat hyvin - itsestä viis! Hän järjesti yhteiselomme niin, että minulla oli aina kaikki hyvin ja sain tahtoni läpi. Mutta jos Sulolla ei ollut kaikki hyvin, hän kätki surunsa ja tyytymättömyytensä sisäänsä. En minä sitä silloin tajunnut. Minä vain olin ihkaensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen ja sitä onnellisuutta jatkui vuosia.</p><p>Entäs minä sitten, mikä oli minun piilevä vikani? Sulo on näin jälkeenpäin kertonut, että hänellä oli jatkuvasti
sellainen olo, kuin sammuttelisi tulipaloja minun perässäni. Minähän en
millonkaan edes tiennyt sytytelleeni sellaisia! <br /></p><p>Tulipaloille riittää tässä vaiheessa selitykseksi neljä kirjainta: ADHD.</p><p>Ja noiden neljän kirjaimen takia minä kai tämän bloginkin päätin uudelleen elvyttää. Kun joutuu lähes viisikymppisenä siihen tilanteeseen, että koko oma siihenastinen elämä näyttäytyy täysin uudessa valossa, saattaa tulla tarve kertoa siitä kaikille. </p><p>Yritän opetella olemaan puhumatta muitten asioista. Minulla on nyt parisuhde, mutta pyrin pitämään sen poissa tästä blogista. Suloa joudun takuulla sivuamaan välillä, koska hän on se peili, jonka avulla olen päässyt näkemään itseni. En tule kertomaan Sulon osuudesta eroomme, enkä yrittämään selittää, mitä hän koki ja tunsi ja teki. Meistä kumpikaan ei ole syytön siihen edellämainittuun pyörremyrskyyn, mutta tulen kertomaan teille vain omista teoistani ja ajatuksistani, jos siihen sattuu olemaan aihetta.<br /></p>Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-83631195321886813602024-02-24T10:14:00.165+02:002024-03-17T19:38:37.830+02:00Romaani minun majataloreissustani<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIAgv0pLEIFNafGqtK9cynN55quEGdveGBk4OQwchgTJAseXRD2w7K3_HiyqyDZ4A3NPOaXfLvtl5SbOZ9b4Z_6lxrLOqDXblJkWt57_bYMpdFGUvuJdwcQLLMQzGfBCIiSRGMWL9zTH8zLPmuQ_UsTugZlHgXUs7IoPpENFZKX01Ie8X2dRvYdUV7QL4/s705/m_saapuminen.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIAgv0pLEIFNafGqtK9cynN55quEGdveGBk4OQwchgTJAseXRD2w7K3_HiyqyDZ4A3NPOaXfLvtl5SbOZ9b4Z_6lxrLOqDXblJkWt57_bYMpdFGUvuJdwcQLLMQzGfBCIiSRGMWL9zTH8zLPmuQ_UsTugZlHgXUs7IoPpENFZKX01Ie8X2dRvYdUV7QL4/s16000/m_saapuminen.png" /></a></div><p>Halusin <a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/2024/02/majatalon-uhrien-tuki-ry.html" target="_blank">edellisessä kirjoituksessani</a> kuvailla vain yleisiä huomioitani Majatalon huonosti toimivista puolista. Osa kertomistani jutuista päti myös minuun itseeni, mutta ehkä minä voisin käydä läpi myös ihan oman polkuni siellä onnellisuuksineen ja kauhuineen. En kyllä tiedä, mitä järkeä siinä on. Mutta toisaalta... onko tässä koko blogissa koskaan ollut sen kummempaa järkeä kuin olla julkinen päiväkirja ihmiselle, jolla on pakonomainen tarve kertoa kuulumisiaan maailmalle?</p><p>Saattaa olla, että kirjoittaminen tekee hyvää tai saattaa olla, että kirjoittamalla vain luon tarinaa, jonka itse haluan kuulla. Saattaa olla, että oman kokemukseni kautta myös edellinen kirjoitukseni näyttäytyy lukijoille toisessa valossa. Eipä sillä ole mitään väliä. It´s my party and I cry if I want to. Kerron vain siitä, mitä minun mielessäni ja sydämessäni tapahtui.</p><p>Minä en omilla ikävillä kokemuksillani yritä mitätöidä niiden kokemusta,
jotka saavat Majikselta apua. Sainhan sitä itsekin paljon. Niitä
kiitollisten ja tyytyväisten <i>sopeutujien</i> sanoja vain on
luettavissa aivan tarpeeksi muualla internetissä ja siksi minusta olisi
tärkeää, että myös vähemmän kiitolliset ja tyytyväiset uskaltaisivat
avata suunsa. </p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicO8r9hdoETpDMJzq5yGbq5GWhoxFip7hfYEYgcTPCa3AYFXujXkMVGIoMqxiVUIUw86I2-Ty4IKiPGwOpH8XW7Ji8ionJC2PjQHhnSKFe155KyAMT_CrjsYxpbg-Uf1qrq5yNPjsYbhOaKB5MxonEKDk2V-YfcMPgSkyVHMiKTyYVCWP2KJMG95qKLNI/s705/m_jarvi.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicO8r9hdoETpDMJzq5yGbq5GWhoxFip7hfYEYgcTPCa3AYFXujXkMVGIoMqxiVUIUw86I2-Ty4IKiPGwOpH8XW7Ji8ionJC2PjQHhnSKFe155KyAMT_CrjsYxpbg-Uf1qrq5yNPjsYbhOaKB5MxonEKDk2V-YfcMPgSkyVHMiKTyYVCWP2KJMG95qKLNI/s16000/m_jarvi.png" /></a></p><p>Olin henkisesti aivan totaalisen paskana Majikseen mennessäni ja halusinkin kai epätoivoisesti Majiksen olevan minulle turvallinen piilopaikka tosielämältä, jossa saisin aikalisän ja apua ennen kuin joudun tekemään loppuelämääni mullistavia päätöksiä. En pystynyt ollenkaan käsittämään sitä, miten olin voinut onnistua sössimään kaiken sen, mitä rakastin ja mitä olin saavuttanut. Olin menettänyt Suloni, kotini, harrastukseni ja työni, eikä minulla ollut yhtään mitään, mistä alkaa kasata uutta elämää. Olin kokonaan kadottanut perusturvallisuudentunteeni. Minulla ei siis ollut enää mitään menetettävää - yhtä hyvin saatoin sitten mennä vaikka yhteisöön asumaan. Yhteisöön, joka vaikutti vieläpä ihanalta paikalta ja tarjosi terapiaa. Niinpä en lähtenytkään maailmalle elämään häshtäk vänlaiffia, vaan ajoin Saloon. Se tuntui huomattavasti fiksummalta suunnalta.</p><p>Ihan aluksi olin aika shokissa, mutta sitten kaikki alkoi näyttää ruusunpunaiselta. Ruusunpunaan sekoittui kuitenkin verenpunaista, kun ensimmäiset yhteisödraamat alkoivat velloa ympärilläni. On ihan selvää, että ihmiset ovat erilaisia ja jotkut koetaan toisia hankalammiksi. Selvää on sekin, että kaikenlaista yhteentörmäystä tapahtuu, kun pannaan ongelmaisia tyyppejä asumaan yhdessä. Minä en vaan tykännyt siitä tavasta, miten niitä hankaliksi koettuja kohdeltiin.</p><p>Isommissa draamoissa hampaidenpesut olivat kamalia, kun höykytys kohdistui toipujan persoonaan, eikä tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Noissa tilanteissa Danielin verbaalinen ylivoima sai pahaa jälkeä aikaan. Kun vastakkain on koko elämänsä ammatikseen puhunut mies ja (joskus nuori, keskeneräinen) ihminen, jolla on joku kriisi ja trauma syynä paikalla olemiseen, niin asetelma on mielestäni julma. </p><p>Sittemmin, kun itse olin hampaidenpesuissa, minun pääni oli aina aivan pyörällä niiden jälkeen. Keskustelun aluksi minulla oli oma näkemykseni, mutta sen päättyessä totesin olleeni väärässä. Se, miten niiden keskustelujen aikana asiat kääntyivät päälaelleen ja aloin epäillä omaa älykkyyttäni, ymmärrystäni ja tolkkuani, oli pelottavaa. </p><p>Eräs <i>vääränlainen</i> tyyppi oli asunut talossa jo jonkin aikaa ja mitä ilmeisimmin oli ollut hampaidenpesuissa lukuisia kertoja. Kun minä hätäännyin siitä, miten isäntäpari höykytti häntä ryhmissä, jouduin ensimmäisen kerran tilanteeseen, jossa minun oli pakko ryhtyä puolustamaan toista. Tuo tyyppi ei kyllä minun surkeita apujani olisi tarvinnut, mutta kun minä koin sen kaiken hänen nöyryyttämisenään, en kestänyt olla läsnä. Kun kysyin, saanko poistua kokouksesta, se kiellettiin.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg21vHXBMXPKnOdej_nZNFUBhtdr9OIYpmAhqHjNt0SrY82nyp_XLUmtcm210U0WPAML8GYMnrjOTXpno1c6qQMR4YHJQzDazoK6i0uwg4KHUVsOr56t-9QVrfpLbRDGE6MXqdlKC-7BcqkXg0dRTmtY-UmyJsRYBiTdNG6T2tNOOlpEd9Z1_tfZmIDSfo/s705/m_liekit.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg21vHXBMXPKnOdej_nZNFUBhtdr9OIYpmAhqHjNt0SrY82nyp_XLUmtcm210U0WPAML8GYMnrjOTXpno1c6qQMR4YHJQzDazoK6i0uwg4KHUVsOr56t-9QVrfpLbRDGE6MXqdlKC-7BcqkXg0dRTmtY-UmyJsRYBiTdNG6T2tNOOlpEd9Z1_tfZmIDSfo/s16000/m_liekit.png" /></a></p><p>Sen enempää tästä tapauksesta kertomatta totean vain, että menin ihan pyörälle päästäni siitä, mitä uskoa ja keneen luottaa. Muistan hautautuneeni pariksi päiväksi omaan huoneeseeni, koska pelkäsin tulleeni hirviömäisen narsistin valtakuntaan. Mutta koska olin sitoutunut siihen, että epäluottamus isäntäparia kohtaan on selvitettävä, pyysin saada jutella kolmisin Danielin ja Soilen kanssa. Minulle vakuutettiin lempeästi, ettei kukaan ole narsisti ja että <i>vääränlaisella</i> on ongelmallinen historia auktoriteettien kanssa ja että minä toimin juuri oikein, kun puhun näistä peloistani. Minua kannustettiin ottamaan aina puheeksi kokemani epäkohdat ja rohkeasti avautumaan hampaidenpesuissa. Niin aloinkin tehdä.<br /></p><p>Vähän sen jälkeen, kun tämä ensimmäinen <i>vääränlainen</i> oli saatu savustettua pois, isäntäpari alkoi kuumottaa seuraavaa. Mietin, tarvitsevatko he elääkseen draamaa, vai mikä ihme on syynä sellaiseen toimintaan. Jälleen minä olin siinä tilanteessa, etten kestänyt katsella sitä touhua ja jälleen minun piti käsitellä epäluottamustani keskusteluissa. Soile jopa antoi terapiassa
minulle suoraan vuorosanoja, joita minun olisi pitänyt hänelle sanoa silloin, kun tuo toinen <i>vääränlainen </i>alkoi minulle avautua
omista vaikeuksistaan isäntäväen kanssa. Kun jatkoin hänen kanssaan kaveeraamista, sain itse hampaidenpesussa noottia hänen lietsomisestaan. Koko muu porukka näytti kääntyvän yhtä vastaan ja niin minä juttelin hänen kanssaan vain salaa kahden kesken. Rikoin siis yhteisösopimusta, jossa olin sitoutunut siihen, etten käsittelisi tyytymättömyyksiä vain keskenäni toisen toipujan kanssa.</p><p>Hampaidenpesuissa katsoin vaiti hänen kärsimystään. Olin ihminen, joka en halunnut olla. Minun oli pakko pysyä väleissä isäntäväen kanssa ja elää talon säännöillä, jotta olisin saanut pysyä talossa. Eihän minulla ollut paikkaa, minne mennä, eikä uskoa siihen, että selviytyisin yksin oman pääni kanssa jossain slummikerrostalossa. Se on mielestäni kuitenkin aika paska veruke sille, että käänsin halpamaisesti selkäni yhdelle vertaiselleni, mutta se kuitenkin on se syy, miksi toimin niinkuin toimin. Toimin omaa oikeudentajuani vastaan vain pelastaakseni oman nahkani. Häpeän
sitä, että alistuin tällaiseen.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijQcV_I5iDZIaFMYzmnzWg0q9JBBbFc8hkgp-sewGnHxmSpbx2iZfnR5axQgRgInQLr4EE5J45t-WGAHEYNJYBDpPnIabgNQmavWuHi4fLC3vO7ncTt9DQuaaQM_FwD5QWCFwrf2rvmxZQ56xBezVYd4-3eeW-unlw4e6kl1n1blYMym7qmFrJfQyyR5A/s705/m_syntta%CC%88arit.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijQcV_I5iDZIaFMYzmnzWg0q9JBBbFc8hkgp-sewGnHxmSpbx2iZfnR5axQgRgInQLr4EE5J45t-WGAHEYNJYBDpPnIabgNQmavWuHi4fLC3vO7ncTt9DQuaaQM_FwD5QWCFwrf2rvmxZQ56xBezVYd4-3eeW-unlw4e6kl1n1blYMym7qmFrJfQyyR5A/s16000/m_syntta%CC%88arit.png" /></a></p><p><br /></p><p>Tämäkin tapaus nakersi luottamustani Soileen, mutta kävin silti terapiassa, koska se oli edellytys talossa asumiselle. En kokenut
saavani siitä juurikaan apua, mutta se ei varmaankaan ole outoa silloin,
kun terapeutin ja asiakkaan kemiat eivät kohtaa. Kyseenalaistin terapiakuvio heti alkuunsa, mutta Daniel vakuutti minulle, että Majiksen tapa on ulkomaailman tapaa parempi. Ihmiset yleensäkin kuulemma toivoisivat henkilökohtaisempaa suhdetta terapeuttiinsa. Pariskunta kannusti minua luottamaan heidän tapaansa. Minä kyllä yhä ihmettelen, kuka haluaa istua saunanlauteilla ja aamupalapöydäsä terapeuttinsa kanssa. <br /></p><p>Kun tuo toinenkin <i>vääränlaine</i>n oli lopulta käsketty
tiehensä, alkoi pidempi rauhallinen kausi. Draamaa aiheutui enimmäkseen
uusien tulijoiden suhteen, mutta heihin minulla ei ollut sellaista
tunnesidettä kuin näihin kahteen edellämainittuun tapaukseen. Eivät ne
muutkaan tapaukset silti helppoja olleet. En varmaankaan koskaan tule saamaan
mielestäni sitäkään muistoa, kun näin, miten yksi pois määrätty raahasi isoa matkalaukkuaan tielle päin, vaikkei hänellä ollut paikkaa,
minne mennä. Vein hänet sitten autolla bussipysäkille ja jouduin jättämään hänet sinne itkuisin silmin. Vieläkin vatsaa kouristaa. Mitä hänellekin mahtoi sen jälkeen tapahtua?<br /></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivIaPEQnia-VhLkNYB-J_OlFOvRjNa0HYDIY3qdTWF5rxTpXS9cNfZkD6g0r9G01s5xa8dl68CnGENHmvbAVvEIcLFSJHvr7psuCQxkk5HBDS2Y3SXKV2NGba9-8JE917VEHDuccuTV_o4qp-OpY_W14qOpfigkyGh9xOGeyBo7j1U8p12ee-TZIzMGGs/s705/m_kynnet.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivIaPEQnia-VhLkNYB-J_OlFOvRjNa0HYDIY3qdTWF5rxTpXS9cNfZkD6g0r9G01s5xa8dl68CnGENHmvbAVvEIcLFSJHvr7psuCQxkk5HBDS2Y3SXKV2NGba9-8JE917VEHDuccuTV_o4qp-OpY_W14qOpfigkyGh9xOGeyBo7j1U8p12ee-TZIzMGGs/s16000/m_kynnet.png" /></a></p><p>Ystävyyteni muiden asukkaiden kanssa syveni ja keksimme yhdessä kivaa
tekemistä. Me samoilimme lähimetsissä, kiipeilimme kallioilla ja joimme
retkillämme termarista teetä tai kaakaota. Teimme kasvomaalauksia,
lakkasimme varpaankynsiä ja pidimme levyraateja. Keksimme toisillemme
kursseja: minä sain oman personal trainerin ja opin
itsepuolustustaitojakin. Itse leikin taideterapeuttitätiä toisille.
Kisasimme keppihevosradalla ja tutkimme veneellä merirosvoreittejä.
Juhlimme synttäreitä ja vappua. Joskus kävimme leffassa ja pelasimme lautapelejä. Kaivoimme autoa ylös
lumihangesta useampaan otteeseen. Katselimme yhdessä elokuvia, jääkiekkoa
ja euroviisut. Me halasimme toisiamme, kannustimme ja kehuimme,
juttelimme vakavia ja nauroimme paljon. Huumorimme oli lapsellista ja
rietasta. Saunoimme ja uimme, paistoimme makkaraa talvisin takassa ja
kesäisin laiturilla grillissä. Kun talon säännöllisesti vuokrasivat
meditoijat, me raahasimme telkkarin, jääkaapin ja mikron yhteen
majoitushuoneeseen ja linnoittauduimme sinne keskenämme koko viikoksi.
Kävimme yhdessä Ruotsin-risteilylläkin. Miten minä rakastinkaan sitä
porukkaa! Minulla oli ihanaa heidän kanssaan ja heidän ystävyytensä
korjasi minussa niitä haavoja, joiden takia siihen taloon olin
hakeutunut.</p><p>Nuo mainitsemani meditoijat olivat minulle vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta en sietänyt heitä, koska meiltäkin vaadittiin hiljaisuutta heidän retriittiensä ajan. Yleisissä tiloissa ei saanut puhua, juosta tai nauraa. He kävelivät kuin zombit, korostetun hitaasti. Heidän katsomisensa masensi minua ja heidän valmistamansa vegaaninen ruoka oli suoraan sanottuna pahaa ja pierettävää. Mutta toisaalta heidän saapuessaan me toipujat vapauduimme työstä, sillä he hoitivat kaikki meidän tehtävämme työmeditaation nimissä! Ja minusta oli ihanaa ahtautua omalla porukalla siihen yhteen pieneen huoneeseen hengailemaan. Retriittien aikana meillä oli myös halutessamme kätevä mahdollisuus lomailla poissa Majikselta. </p><p>Minun oli ylipäänsä vaikeaa jaksaa sitä, miten väki vaihtui yhtenään ja jatkuvasti
piti olla avoin uusille ihmisille. Niinpä olikin sitten helpompi
lakata luomasta uusia ystävyyssuhteita asukaskokelaiden kanssa ja olla heille vain ystävällinen niinkuin vierailijoille. Keskityin vain siihen omaan
ydinporukkaani, joka oli talossa jo silloin, kun minä sinne tulin ja
jonka seurassa tunsin olevani hyväksytty ja tykätty. Mutta sitähän minä kai silloin eniten tarvitsinkin. Olin todella harvoin itsekseni, sillä kavereiden kanssa oli niin paljon hauskempaa. Oman tulevaisuuteni rakentamisen sijaan minä suorastaan upposin niihin ihmisiin. <br /></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLianU-FclmxLY0k0qrvNiq3KITPPOqpGKGJD37xF4yP8PdjtQUFBvqDm5_sGEvmpKrHKzT2nBEsBU_5O4WUZ4NNKMQ9OO3MvCcKJ03Rtrp3e0UAkKoKEReX0AQPicyNxrMT_KbwiDsXzyrBVS5Uw6TDEwpEBAlwAz9Qa3itjUg57Nzh04KSHqWNtJxd4/s705/m_vene.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLianU-FclmxLY0k0qrvNiq3KITPPOqpGKGJD37xF4yP8PdjtQUFBvqDm5_sGEvmpKrHKzT2nBEsBU_5O4WUZ4NNKMQ9OO3MvCcKJ03Rtrp3e0UAkKoKEReX0AQPicyNxrMT_KbwiDsXzyrBVS5Uw6TDEwpEBAlwAz9Qa3itjUg57Nzh04KSHqWNtJxd4/s16000/m_vene.png" /></a></p><p>Kesä Salossa oli minulle erittäin onnellinen siitä huolimatta, että silloin työtä ja vierailijoita oli liikaa. Onnelliseksi sen teki kavereiden lisäksi tietenkin vuodenaika itsessään, mutta myös se, että isäntäväki taisi ottaa kesän loman kannalta, eivätkä he kiinnittäneet niin paljon huomiota meidän touhuihimme. Soile unohti pitää terapiaa ja Daniel perui keskusteluryhmiä. Tulin tuolloin tosi hyvin toimeen Danielin kanssa, ja aloin jopa hetkittäin tykätä hänestä - tai ainakin suhtautua häneen lempeämmin. Danielia näki ryhmien lisäksi myös pihalla käskyttämässä meitä kantamaan kiviä eestaas puutarhassa, mikä toi häntä valtaistumeltaan lähemmäs yhteisöä. Opin pääsemään vähän jyvälle Danielin huumorista ja lakkasin pelkäämästä häntä tarpeettomasti. Soilen seurassa minulla oli yhä vaivaantunut olo, mutta eipä hänen kanssaan tarvinnut juurikaan olla tekemisissä. Ei ollut draamoja. Tuntui kesäleiriltä.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_eTwcPY8zM3sQhDc8DiGOvnMzX1GsRfyfcGwKzsCCW7EsEp39HCG7p2Wc5gXYgyiKuLCQRh_vjQpSii9aVS8yBHv9w7ELRBY2EtpruVAbsr553U1X_h2XxVBbIneG3W92hXd84_wFCtlrzRqUx72dvQYomK5WUGsWdJlGuHqy83sT5cHFWdibYT02y00/s705/m_ikkuna.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_eTwcPY8zM3sQhDc8DiGOvnMzX1GsRfyfcGwKzsCCW7EsEp39HCG7p2Wc5gXYgyiKuLCQRh_vjQpSii9aVS8yBHv9w7ELRBY2EtpruVAbsr553U1X_h2XxVBbIneG3W92hXd84_wFCtlrzRqUx72dvQYomK5WUGsWdJlGuHqy83sT5cHFWdibYT02y00/s16000/m_ikkuna.png" /></a> <br /></p><p>Hampaidenpesun lisäksi toinen vakituinen ryhmä oli nimeltään sydänryhmä, jossa jokainen vuorotellen kertoi omia kuulumisiaan tai ajatuksiaan ja muut kuuntelivat. Toisten puheenvuoroja ei saanut kommentoida. Voitteko kuvitella minua sellaisessa? Eihän minulla ole mitään suodatinta ja olen liian avoin. En koskaan oppinut sitä, miten paljon kannattaa puhua ja millaisia asioita. <i>Pelaajat</i> osasivat käyttää puheenvuoronsa "kevät tulee, se on
mukavaa" -tyyppisillä tyhjänpäiväisyyksillä. Minä sen sijaan revin auki
sydäntäni kuin vähämielinen. Ja kun kerroin liian henkilökohtaisia mietteitäni, tunsin olevani alasti ja haavoittuva. Se, ettei omille puheille saanut mitään vastakaikua, oli minusta karmeaa.</p><p>Kolmatta ryhmää nimitettiin dialogiksi, ja se oli minulle todella vaikea. Pointtina oli kai opettaa "validia argumentointia". Aluksi valittiin teema ja sitten siitä keskusteltiin. Teemat olivat tosi abstrakteja ja keskustelu liikkui sellaisella filosofisella tasolla, johon en itse pysty. Minä kykenen jollain lailla keskustelemaan omista kokemuksistani ja tunteistani, mutta en sellaisista teoreettisista aiheista, joista siellä aina puhuttiin. Minun suuni pulpauttelee asioita jo ennenkuin aivoni ovat saaneet niitä järjestykseen. Minut ymmärrettiin helposti väärin, kun en osannut muotoilla sanottavaani kunnolla. Tämä kaikki sai minut helposti tuntemaan itseni tyhmäksi ja ajatukseni häpeällisiksi. </p><p>Erityisen vastenmielistä oli se, että lopuksi jokaisen oli arvioitava omaa suoritustaan. Persiilleenhän se meni minulta aina. Tosin silloin kesällä, kun minulla oli helpompaa olla ja tulin kauniisti toimeen Danielin kanssa, tuokin ryhmä oli minulle siedettävämpi. En jännittänyt enää niin pahasti suuni avaamista, koska tunsin olevani turvassa tutussa porukassa. Keskustelujen aiheetkin olivat välillä lähempänä konkretiaa kuin filosofiaa. Istuimme usein laiturilla tai terassilla, josta sai katsella järveä ja luontoa. Se oli minulle helpompaa kuin talvinen hämärä takkahuone. </p><p>Että minä vihasin Majiksen pimeitä huoneita! Valoa minä tarvitsin, en kynttilänhämyä.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1JzCiYeMvs2wrW7u0ojX1BJVMPLhoSBTG8i6ChewhM_NeHFzK4pvABU1ksUQyo0McqQ0v3XrP-s6vUyyEwq6eG1MHVdZunG7yD7XA2U_cCVgdH36jSx0YjpvzY8FaHwFX1yAeEU27LMiasm_xkrLlj4p8NLWRFt84L9YVwC7vE8IJP2DQWm3msOmNvQU/s705/m_vanlaif.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1JzCiYeMvs2wrW7u0ojX1BJVMPLhoSBTG8i6ChewhM_NeHFzK4pvABU1ksUQyo0McqQ0v3XrP-s6vUyyEwq6eG1MHVdZunG7yD7XA2U_cCVgdH36jSx0YjpvzY8FaHwFX1yAeEU27LMiasm_xkrLlj4p8NLWRFt84L9YVwC7vE8IJP2DQWm3msOmNvQU/s16000/m_vanlaif.png" /></a></p><p>Minullahan oli se suuri haave, että pääsisin elämään talven Espanjassa pakettiautossa. Kun sinä kesänä sain huikean nelinumeroisen summan veronpalautuksia, ymmärsin, että nyt on ehkä viimeinen kerta ikinä, kun minulla olisi mahdollisuus se tehdä. Päätin lähteä syksyllä Helmutin kanssa maailmalle opettelemaan yksin selviytymistä ja miettimään, mitä elämältäni haluan. Se oli sopiva hetki senkin takia, että useampi minulle rakas toipuja lähti oletetusti toipuneena Majiksesta ulkomaailmaan. Sovin Soilen kanssa, että jatkan matkaani niin pitkälle kuin uskallan ja käännyn sitten takaisin ja palaan Majikselle - tarkoittipa se sitten viikon tai puolen vuoden reissua. </p><p>Siellä matkallani yksinäni Espanjan karuilla rannoilla ymmärsin haluavani ikioman kodin, jonne palata. Halusin oman pienen mummonmökin. Halusin myös elää ilman velvollisuuksia ketään kohtaan, olla oman itseni herra ja pystyä reissaamaan. Tämän kirkastumisesta kiitän kyllä sydämestäni Soilea, joka kehotti minua piirtämään tulevaisuuteni sen sijaan, että yrittäisin ajatella sitä järjellä ja punnita eri vaihtoehtojen plussia ja miinuksia. Kun piirsin, kuva tuli sielustani, jos minulla nyt sellaista onkaan. Vaikka olisin hyvin pärjäillyt tien päällä kevääseen saakka, päätin ajaa jouluksi Suomeen ja sitten palata Saloon ja alkaa etsiä sitä mummonmökkiäni.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzX5cC1o2OFrOvQ7MtX5fzCsdUsIONBEf4OP66Yo_RsIPes3zmPqQiTxIWpz4rIiukOOKh2pwgGLDTLNFlR66jT92JbKAHY4nK-dFKhrNdk_zgSi8t686KDS7D2Y0H4aaYoQIb5P5hOUZDQRuK5Jc3t5MlO79rCR3aTpCYeJ84cjFYPLG2YdqmHeErTxU/s705/m_tulevaisuus.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzX5cC1o2OFrOvQ7MtX5fzCsdUsIONBEf4OP66Yo_RsIPes3zmPqQiTxIWpz4rIiukOOKh2pwgGLDTLNFlR66jT92JbKAHY4nK-dFKhrNdk_zgSi8t686KDS7D2Y0H4aaYoQIb5P5hOUZDQRuK5Jc3t5MlO79rCR3aTpCYeJ84cjFYPLG2YdqmHeErTxU/s16000/m_tulevaisuus.png" /></a></p><p>Reissun päällä ollessani sain Soilelta yllättäen viestin, jossa hän kysyi, olenko suunnittelemassa tulevani vielä takaisin Majikseen ja kehotti minua miettimään, miksi. <i>"Mieti tarkkaan, voimmeko ja voinko sinua auttaa?" </i>Tuo viesti sai minut aika pakokauhuiseksi - ehkä syystä, ehkä tarpeettomasti. Olimme mielestäni aivan selvästi sopineet ennen lähtöäni kaikesta ja yhtäkkiä aivan puskista tuli tällainen. Kyllä minä olin tuon saman kysymyksen kuullut ennenkin, mutten vielä koskaan itselleni osoitettuna, vaan niille <i>vääränlaisille</i>. Olinko minä nyt yhtäkkiä <i>vääränlainen</i> ja jos olin, niin mikä ihme siihen olisi voinut olla syynä? </p><p>Päätin vakaasti, että tulisin pysymään erossa kaikesta draamasta ihmisten välillä ja puhuisin Soilelle rehellisesti kaikesta siitä, mikä minua oli hiertänyt aiemmin. En alkaisi ystävystyä nykyisten asukkaiden kanssa, vaan keskittyisin miettimään omaa toimeentuloani ja etsimään itselleni kotia. Ei siis enää hauskanpitoa, vaan oikeasti oman elämäni hallintaan ottamista. </p><p>Kun uutena vuonna palasin Majikselle, siellä oli uusia asukkaita muutaman vanhan tutun lisäksi ja kummallinen kireä tunnelma. Älytöntä kyllä, jouduin heti draaman keskipisteeseen, kun aamupalakokkina ollessani eräs asukkaista tuli keittiöön ja kysyi, voinko pitää salaisuuden viidentoista minuutin ajan. Hämmästyneenä lupasin. Hän kertoi olevansa poistumassa talosta ja minä saisin vasta vartin päästä alkaa kertoa muille, ettei hän olisi tulossa takaisin. </p><p>Taas yksi <i>vääränlainen</i> siis. En tiennyt mitään tästä ihmisestä enkä siitä, mitä kaikkea poissaollessani oli tapahtunut, mutta niin vaan istuttiin taas yhteisökokouksessa, jossa isäntäpari selitteli tuotakin traagista lähtöä itselleen parhain päin. </p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhqfuHoppcYap0byuxcjV-pT_PBr9vm7HgYYqHuRTBxUwwfLQykLGHThQ6rWsy1NKZD9l4GnTGWt7sRQgpfH7lpsG-PmRQnUANLGpjoEzUOGngrL8YqZvXPSEy07fQVrKfEEf98FzRW-wVARDDEAjR0Dxa_kEPbfS5yPkAewmDotXMHZFw7RYENKPvAGk/s705/m_avanto.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhqfuHoppcYap0byuxcjV-pT_PBr9vm7HgYYqHuRTBxUwwfLQykLGHThQ6rWsy1NKZD9l4GnTGWt7sRQgpfH7lpsG-PmRQnUANLGpjoEzUOGngrL8YqZvXPSEy07fQVrKfEEf98FzRW-wVARDDEAjR0Dxa_kEPbfS5yPkAewmDotXMHZFw7RYENKPvAGk/s16000/m_avanto.png" /></a></p><p>Kerroin Soilelle rehellisesti terapioissa kaikesta siitä, mikä minussa oli aiheuttanut epäluottamusta häntä kohtaan. Arvelin, että hyvin menee, kun pelaan heidän säännöillään, enkä puhu yhtään mitään selän takana, vaan aina kasvotusten ja selvitän aiemmat harmini. Ikävä kyllä jouduin pian toteamaan tehneeni pahan virheen. Puhumalla omista tunnoistani ja mielipiteistäni tulin samalla tyhmyyksissäni heittäneeksi koko oman rakkaan ydinporukkani suden suuhun ja meidät kutsuttiin kaikki yhteisöpalaveriin ilman mitään käsitystä palaverin aiheesta. Sattumoisin paikalla oli vierailulla niitä entisiä asukkaita, jotka myös tuohon porukkaan kuuluivat ja niin hekin joutuivat tähän välienselvittelyyn. </p><p>Ilmeisesti osa tuohon palaveriin joutuneista tajusi, etten tehnyt sitä mitenkään tarkoituksella tai ilkeyttäni, ja olen jopa saanut jälkeenpäin kiitoksen siitä, että puhuin Soilelle sen minkä puhuin. Mutta ainakin yksi ihminen näki minut petturina ja on kantanut siitä kaunaa vuosia. Hänen sanojensa mukaan minä heitin kaikki kaverini bussin alle vasikoimalla asiasta X pelastaakseni oman nahkani. En ymmärrä, miksi edes olisin sellaisen kieroilun tahallani suunnitellut - sehän vain teki kaikesta kaikille kauheaa eikä todellakaan ollut eduksi minullekaan. Mutta tämä entinen ystäväni onkin yksi <i>pelaajista</i> ja hänen aivonsa ovat selkeästi erilailla rakentuneet kuin minun. Tulen muuten kirjoittamaan omista aivoistani vielä monta postausta, sillä olen saanut viime aikoina tutustua niihin erityisen hyvin.</p><p>Tuon tapauksen jälkeen en enää edes yrittänyt oppia luottamaan Soileen. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5wMo6LTZvRXH2klvHJ2S4-XMVWvaRhQVBKAzxbm9GKxoupQwvxC85617bqFqfZWYhpoaNjXIUwhBCHnhG09KKed77QtIJQ0q_1a1FJlojL2ZH60xG3ERR2tQo8dp3wiZyHSBgKrsHMR-DRcE7wEmqnL1HyEWRLXZIaGCRNvay8azBMAl56Mp848pjzHs/s705/m_pimeys.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5wMo6LTZvRXH2klvHJ2S4-XMVWvaRhQVBKAzxbm9GKxoupQwvxC85617bqFqfZWYhpoaNjXIUwhBCHnhG09KKed77QtIJQ0q_1a1FJlojL2ZH60xG3ERR2tQo8dp3wiZyHSBgKrsHMR-DRcE7wEmqnL1HyEWRLXZIaGCRNvay8azBMAl56Mp848pjzHs/s16000/m_pimeys.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Myös ryhmät kävivät minulle hirvittävän vaikeiksi. Dialogihan oli aina ollut minulle erityisen paha, mutta nyt se muuttui ihan helvetilliseksi. Kun ympärilläni oli enimmäkseen vieraita ihmisiä ja suhteeni Soileen ja sitä myötä myös Danieliin oli kriisissä, aloin tuntea kauhua ääneen puhumisesta. Aloin saada ryhmien takia todella pahoja paniikkikohtauksia. Jouduin lääkitsemään itseni Opamoxilla ennen kaikkia ryhmiä, enkä silti meinannut kestää olla niissä. Jostain syystä, jota en pysty ymmärtämään, minun vaikeuteni dialogien suhteen otettiin käsittelyyn kerta toisensa jälkeen. Kaikki kävi koko ajan vaan pahemmaksi ja epätoivoisemmaksi. </p><p>Viimeisen kuukauteni aikana Daniel murskasi minut sanallisesti palasiksi koko yhteisön edessä moneen kertaan. Itkin, vapisin, hikoilin, änkytin ja häpesin
kaikkien edessä jo niin paljon, että halusin kuolla. Mielestäni Daniel vääristeli sanojani. Kaikkea, mitä sanoin näytettiin käytettävän minua vastaan. Yksi Danielin lause oli viimeinen niitti: <i>"Sinä et olekaan enää täällä oppimassa, vaan sinä yrität opettaa MEITÄ!"</i> Tuota tuttua, minun korviini täysin absurdia syytöstä hän oli käyttänyt silloinkin, kun niitä <i>vääränlaisten</i> hampaita oli aiemmin pesty. Ensin he rohkaisivat meitä avautumaan hampaidenpesussa, ja kun se alkoi sujua, kaikki kääntyikin päälaelleen.<br /></p><p>Tuo aika on muistoissani todella epäselvä. Kun pelko otti minusta vallan, en enää pystynyt ajattelemaan selkeästi. Pääni oli ihan sekaisin. En tiennut enää, mikä oli totta ja mikä kuvitelmaa, tai mitä asioita osasin tulkita realistisesti ja mikä minulla meni överiksi. Sen verran olin ymmärtävinäni, että minä olin todellakin nyt <i>vääränlainen</i> ja minut tultaisiin vielä heittämään pellolle, ellen ehtisi sitä ennen löytää itselleni kotia. Aloin valmistella lähtöä.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju-boXfwhM5hOKwZxZZOdf-Sf9HxJEykHpyYq9Kq8QSULWJDU6nQBwL12_3wLY4iTE6a0OFVoSf3-yLLKdsV4W0w2IMD5h1rCfG30xLu8GXhBHK0hljYW-kmRxNMi9T5AbAYQ2TP9w_cf3x-8R-qhecLGUE6m-7eWMYOBbRNjybwuwNFKXbAkkP1ZmAyU/s705/m_huone.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju-boXfwhM5hOKwZxZZOdf-Sf9HxJEykHpyYq9Kq8QSULWJDU6nQBwL12_3wLY4iTE6a0OFVoSf3-yLLKdsV4W0w2IMD5h1rCfG30xLu8GXhBHK0hljYW-kmRxNMi9T5AbAYQ2TP9w_cf3x-8R-qhecLGUE6m-7eWMYOBbRNjybwuwNFKXbAkkP1ZmAyU/s16000/m_huone.png" /></a></p><p>Sulo lupasi, että jos joudun lähtemään talosta kiireellä, saan majoittua
hänen vierashuoneeseensa. Voi suloinen Sulo! Yksi kaverini myös riensi
apuun ja kävi Salossa pakettiautolla hakemassa ison osan omaisuudestani
Imatralle. Minulla oli nimittäin mukanani melkoinen määrä omia huonekaluja ja
muuta roinaa, eivätkä ne kaikki olisi mahtuneet Helmutiin äkkilähdön
koittaessa. </p><p>Erään erityisen tuskallisen ryhmän jälkeen tein päätökseni. Kerroin sinä iltana kahdelle ihmiselle, että aion poistua seuraavana aamuna ja selitin syyt. Tiesin, millaiseen hämmennykseen yllätyslähtöni jättäisi koko yhteisön, enkä halunnut tehdä heille niin rumasti. Aamulla kerroin myös yhteisökoordinaattorille ja Soilelle, sanoin heipat muille asukkaille ja sitten starttasin Helmutin. Laitoin talon WhatsApp-ryhmään viestin, jossa kiitin kaikkia ja sanoin, ettei minulla ole mitään hampaankolossa, vaikka lähdenkin niin yllättäen. Tunsin valtavaa helpotusta ajaessani moottoritietä itään päin, vaikka olin myös täynnä syyllisyyttä ja häpeää. Paitsi, että olin osoittautunut totaalisen kelvottomaksi yhteisöasujaksi ja tehnyt viimeisestä kuukaudesta kaikille tosi raskaan, olin myös jälleen kerran rikkonut yhteisösopimuksen. Siinä olin sitoutunut aloittamaan ja lopettamaan asumisaikani "tarmotuolissa". </p><p>Tarmotuoli on yhteisökokous, jossa tulijaa/lähtijää haastatellaan hänen majisaikansa vaiheista ja tavoitteistaan. Niille, joilla kaikki oli mennyt hyvin ja jotka pääsivät poistumaan hyvillä fiiliksillä, lopputarmarit olivat ihan kivoja. Niille, joilla oli ollut vaikeaa... no, voitte varmaan kuvitella. Eihän minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta selviytyä sellaisesta prässistä siinä tilassa. </p><p>En ymmärrä, miksi kaikki oli niin toisin palatessani Espanjasta ja miksi minua höykytettiin niin julmasti. Syksyllähän kaikki oli ollut hyvin. Tulin Danielin kanssa mainiosti toimeen koko kesän ja sain häneltä ihan sydämellisiä viestejä vielä reissuni aikana. Mitä ihmettä sitten tapahtui? Siihen haluaisin saada joskus selvyyden.<br /></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmLp0oqApY7ZZcebt6L40I0RNHUkGbhs4U-yyd4SYiRABAbgOetM6EUozDxlkKtuXumimYbtLpKcIaMfwKsAkJC6-3FH1wiBQkJ4E1EWWFKOWoEIEV6RfjWdx1IYAdxy8JXJaObiMevOej4fcqaZMPdzhn5dTTIVjxuVWDWO_Xh7-ckF7Rw7hilMTLKWA/s705/m_valoja.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmLp0oqApY7ZZcebt6L40I0RNHUkGbhs4U-yyd4SYiRABAbgOetM6EUozDxlkKtuXumimYbtLpKcIaMfwKsAkJC6-3FH1wiBQkJ4E1EWWFKOWoEIEV6RfjWdx1IYAdxy8JXJaObiMevOej4fcqaZMPdzhn5dTTIVjxuVWDWO_Xh7-ckF7Rw7hilMTLKWA/s16000/m_valoja.png" /></a></p><p>Majikselta lähtöäni seuraavana kesänä helmustellessani ajelin myös Salon ohi. Halusin käväistä talossa moikkaamassa niitä paria ihmistä, jotka siellä yhä asuivat, ja jotka olivat ja ovat yhä ystäviäni. Koska yleinen käsitys oli se, että tarmotuolin väliin jättäneet eivät olisi enää tervetulleita taloon edes kylään, laitoin Danielille viestin ja kysyin asiasta. Daniel antoi luvan ja kiisti huhun paikkansapitävyyden, mutta silti väitti viesteissään, että kysymällä huhusta minä kiristän häntä. En vieläkään pysty ymmärtämään, miten joku voi tulkita kiristykseksi sen, että kysyn, saanko tulla piipahtamaan, vaikka olen kuullut, etten saisi tulla. Majatalon nykyisiin sääntöihinkin vieläpä on kirjattu "tarkista huhut".<br /></p><p>Jouduin myös lukemaan Danielin viestistä, miten Majiksella on eletty "hyvin ja helpottuneesti" ilman minua. Hän sanoi kuulleensa minun varoittaneen ihmisiä Majiksesta somessa, vaikkei minulle pitänyt jäädä mitään hampaankoloon. </p><p>No, ajatuksethan ovat muuttuvaisia, kun aikaa kuluu. Kuukaudet kuplan ulkopuolla olivat nostaneet esiin yhtä ja toista mätää hampaitteni välistä. Voi miten minä suutuinkaan Danielin sanoista. Menin aivan pois tolaltani. Ennen kuin räppäsin Danielille eston, viestitin hänelle hyvin lyhyesti mielipiteeni terapiasta ja johtamisesta. Kerroin myös, että kyseinen "varoitukseni" oli yksityisellä Instagram-tililläni yksi ainoa virke, jossa totesin suosittelevani Majista lomailuun, mutten uskaltaisi suositella asumiseen. Kirjoitin hänelle, että mitä tahansa yritystoimintaa saa arvostella netissä, enkä minä aio suutani sulkea. </p><p>Huvittavaa uhoa. Danielhan sai minut sulkemaan suuni neljäksi vuodeksi!</p><p> </p><p style="text-align: center;"><b><a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/2024/03/majiksen-jalkeen_3.html">(Jatkuu täällä.) </a></b><br /></p><p style="text-align: center;">° ° °</p><p style="text-align: center;"><a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/search/label/ystävyyden%20majatalo">Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki Ystävyyden Majataloon liittyvät kirjoitukseni.</a></p><p style="text-align: center;">° ° °</p>Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-76133671646296370462024-02-13T23:21:00.134+02:002024-03-17T19:24:30.765+02:00Majatalon uhrien tuki ry.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKyIPPngwytGDQtstMRj1EDfGSLU9J6viqyKqi6Ug40AswqYfcQDXEubWwSWU2P0Tcb2opwIMpBcv2zwBD5xqsx4Gow9DnzMRlnJteI-eA3nRYN9yvnsI0KgOoWsm2UY4DNMFEGaWB1Frfo5Ic8ZQmxc5620OXHDq6dHUrO6_pTVeNoWAh7kuQISsE3s8/s705/majis.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKyIPPngwytGDQtstMRj1EDfGSLU9J6viqyKqi6Ug40AswqYfcQDXEubWwSWU2P0Tcb2opwIMpBcv2zwBD5xqsx4Gow9DnzMRlnJteI-eA3nRYN9yvnsI0KgOoWsm2UY4DNMFEGaWB1Frfo5Ic8ZQmxc5620OXHDq6dHUrO6_pTVeNoWAh7kuQISsE3s8/s16000/majis.png" /></a></p></div><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Ei sellaista yhdistystä ole. Mutta voisi olla - niin moni Ystävyyden Majatalosta on lähtenyt ovet paukkuen tai lannistettuna.</p><p style="text-align: left;">Minulla on ollut iltalukemisena kirja <a href="https://like.fi/kirjat/huvituksen-kartanon-tytot/" target="_blank">"Huvituksen kartanon tytöt"</a>, joka laukaisi minussa valtavan vyöryn kipeitä muistoja Ystävyyden Majatalossa viettämästäni ajasta. Haluan lopultakin puhua ulos omat kokemukseni siitä "auttamistyöstä", jota Majatalossa harjoitetaan. Kerron tässä aluksi yleisiä asioita Majatalon toimintaperiaatteista. </p><p style="text-align: left;">Olin Majatalolla asukkaana eli
"toipujana" syksystä 2018 helmikuulle 2020. "Majiksen" vuosikymmeniin on mahtunut paljon
erilaisia kausia ja erilaisia toimintatapoja. Kun minä olin siellä
(ja käytäntö on ymmärtääkseni yhä sama), sitä markkinoitiin
toipumisyhteisönä, jonne elämän kriisien koettelemat ihmiset
olivat tervetulleita asumaan ja keräilemään itseään jopa
ilmaiseksi. Talosta sai myös vuokrata tiloja esimerkiksi
kurssitoimintaa tai juhlia varten, ja sinne saattoi mennä yöpymään
kuin mihin tahansa hostelliin. Sinne sai myös tulla talkoilemaan eli tekemään käytännön askareita ja sitä vastaan majoittumaan edullisemmin.<br /></p><p style="text-align: left;">Guuglaamalla Majista ja sen johtohahmoa,
Danielia, saa silmiinsä paljon kaunisteltua tietoa,
mutta minun nähdäkseni se kaikki on markkinointia ja paikoin jopa propagandaa. Daniel luki kaikki Majiksesta tehdyt lehtijutut ja
ainakin meille väitti kirjoittaneensa ne itse uudelleen, mikäli toimittajan tuotos ei miellyttänyt
häntä. Koin, että asukkaita painostettiin pitämään suunsa kiinni
sellaisista tapahtumista, jotka olisivat voineet olla vahingollisia
paikan imagolle.</p><p style="text-align: left;">Daniel nimitti itseään Majiksen
yksinvaltiaaksi. Hän kirjoitti öisin filosofisia ja teologisia
kirjojaan ja yleviä, hengellisiä ja filosofisia päivityksiään
Facebookiin, ja luonnollisesti siis nukkui päivät. Tiettyinä
iltoina viikossa hän kuitenkin veti asukkaille
keskusteluryhmiä, jotka olivatkin lähes ainoita hetkiä
satunnaisten ruokailujen lisäksi, joissa häntä näki.</p><p style="text-align: left;">Vaikka yhteisö teoriassa oli Danielin
yhteisö, käytännössä hän oli sen ulkopuolella. Asukkaat
muodostivat yhteisön, joka hoiti talon arkea palkatun
yhteisökoordinaattorin opastamana. Minun ilokseni talossa sattui
tuolloin elämään porukka, joka hitsautui kivasti yhteen. Koordinaattori oli kyvykäs ihminen työssään ja erittäin kypsä
nuoresta iästään huolimatta. Parhaimmillaan aikani Majatalossa oli
kuin kesäleiri, jossa tiettyjen velvollisuuksien suorittamisen
ohella vietettiin hulvatonta ja huoletonta yhdessäoloa
saunomisineen, leffa- ja peli-iltoineen, retkeilyineen ja
levyraateineen. Se oli minulle (ja olettaisin, että monelle
muullekin) ihanaa taukoa omasta vaikeasta tilanteestani. Oikeastaan
taukoa aikuisuudesta. Sellaiseksi sitä ei kai ollut kuitenkaan tarkoitettu.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdbDNlueZ53-vqDBootFrdtghbnbWrqv5tPZBAz9wKu1H40gf-WPKCRksfl7djUQNEAwJ9gz0ga5Rhhkp5jzMDTLcNsbJPJDIQsxYWiNjG-cjnLn8UH1Mo1E41AiO7dHQjfgYP6ct6N67_UTlQU1PCttDd7DScZ3tp5xwuKatT-9iZSIjQKD2KLSmCQk4/s705/majishuone.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdbDNlueZ53-vqDBootFrdtghbnbWrqv5tPZBAz9wKu1H40gf-WPKCRksfl7djUQNEAwJ9gz0ga5Rhhkp5jzMDTLcNsbJPJDIQsxYWiNjG-cjnLn8UH1Mo1E41AiO7dHQjfgYP6ct6N67_UTlQU1PCttDd7DScZ3tp5xwuKatT-9iZSIjQKD2KLSmCQk4/s16000/majishuone.png" /></a></p></div><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Aivan ensimmäiseksi toipujalla oli edessään kahden viikon
testiasuminen, jonka jälkeen yhdessä isäntäparin kanssa
katsottiin, onko Majis hänelle sopiva paikka jäädä asumaan. Tämä päätös
perustui talon terapeutin, eli Danielin vaimon, Soilen, kanssa
käytyihin keskusteluihin omasta elämäntilanteesta. Päätöksen
jälkeen toipuja allekirjoitti sopimuksen, jossa sitoutui talon sääntöihin. Hulluin sääntö oli minusta se, että piti luvata olla tappamatta itseään asumisaikanaan. Sitä minä en pystynyt lupaamaan, mutta sen takia en jättänyt sopimusta tekemättä - eipä minun päätäni tuon kohdan rikkomisesta kukaan vadille tulisi vaatimaan. Muut kohdat sopimuksessa olivat mielestäni tolkullisia ja perusteltuja.<br /></p><p style="text-align: left;">Asukas sitoutui osallistumaan talon
töihin täysihoitoa vastaan. Työt olivat tavanomaisia
majoitus- ja juhlapaikan töitä eli pihatöitä,
siivousta, ruoanlaittoa, tiskausta, polttopuiden tekoa, saunan
lämmitystä, pikku remontteja yms. Lisäksi asukkaat maksoivat kuukausittain yhteisövastiketta,
joka oli nollan ja kolmensadan euron välillä asukkaan
taloustilanteesta riippuen. Erittäin antelias diili siis! Me
asukkaat olimme siellä sitä ammattitaidotonta, mutta enimmäkseen
parhaansa tekevää työvoimaa, joka piti maksavista vieraista huolta. </p><p style="text-align: left;">Pakollisia olivat myös asukkaiden
keskusteluryhmät. Näitä oli kolmena iltana viikossa ja ne olivat
"dialogi", "sydänryhmä" ja "hampaidenpesu".</p><p style="text-align: left;">Kolmas pakollinen asia oli Soilen
terapiaan osallistuminen.</p><p style="text-align: left;">Nopeasti minulle kävi niin, että muu maailma
sulkeutui Majis-kuplan ulkopuolelle. Siellähän oli kaikki, mitä
särkyneenä ihmisenä saatoin tarvita. Oli ystäviä ja aina juttuseuraa,
mutta oli myös omaa aikaa ja rauhaa tarpeen mukaan. Kaikilla oli oma huone, ja
talossa oli jopa kuntosali. Asukas sai ilmaisen terapian ja ruoan.
Ruumiillista työtä sai tehdä niin paljon kuin halusi. Ja kaikki
tämä tapahtui upeassa vanhassa talossa, ihanassa maalaismiljöössä
pienen järven rannalla. Joka ilta pääsi saunaan ja talvisin
avantoon. Se kaikki tuntui aivan unelmaiselta ja olin valtavan
onnellinen siitä, että minut otettiin asukkaaksi.</p><p style="text-align: left;">Mutta onnella oli kääntöpuolensakin ja niistä ikävistä asioista minä kerron seuraavaksi. Seuraavaksi kuvaamani asiat eivät ole yksiselitteistä, helposti todistettavaa faktaa, vaan <b>minun oma näkemykseni</b>, jolle olen saanut tukea myös joiltain muilta samoin kokeneilta tai sivusta seuranneilta. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi12Z_v0Db8O56x2Z9mTC7TCgKYYvdx5btMtxNobm6NBWOpSqZqlG0fQGGvnj6LPz0wrtjuKujAxwEcJcL0I8khEzElFUitDBR4PxeH899D2VEobJPCmcepTZR6esnbWmtMD23k4Y714EKuBdOACEe1-1Nj6f9aQzufNtRPOWau4KP-COsRUGUVfwGWKNA/s705/majissynkka%CC%88.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi12Z_v0Db8O56x2Z9mTC7TCgKYYvdx5btMtxNobm6NBWOpSqZqlG0fQGGvnj6LPz0wrtjuKujAxwEcJcL0I8khEzElFUitDBR4PxeH899D2VEobJPCmcepTZR6esnbWmtMD23k4Y714EKuBdOACEe1-1Nj6f9aQzufNtRPOWau4KP-COsRUGUVfwGWKNA/s16000/majissynkka%CC%88.png" /></a></p></div><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Itselläni on vahva oikeudentaju ja
minulle pahinta Majatalossa oli se, että mielestäni asukkaita kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Danielin yksinvaltius tarkoitti kirjoittamattomia sääntöjä,
jotka eivät aina olleet loogisia ja jotka eivät päteneet
samanlaisina kaikkien toipujien kohdalla. Yleinen vitsi olivat
Danielin sammakot. Hänen suustaan pääsi varsin usein ihan
älyttömiä lausahduksia, jotka tilanteesta ja ihmisestä riippuen
olivat joko todella hauskoja tai todella julmia tai jotain siltä
väliltä. Hämmennystä ne ainakin herättivät. Pahimmillaan hän
näpäytti meitä kommenteilla, jotka osuivat kipeimpiin
kohtiimme. Daniel oli piikittelyn mestari. Yksi naurettava, vaikkakin pieni ele oli se, että jos
joku muu sattui istumaan ruokapöydässä tai saunassa "Danielin paikalla",
hän hätisti ihmisen pois. Itse pidin Danielia vittumaisena
tyyppinä, jonka kanssa oli vain pakko olla hyvissä väleissä, jos
halusi elämänsä Majiksella sujuvan kivuttomasti.</p><p style="text-align: left;">Daniel osasi kyllä ottaa vastaan kritiikin, jos hänen sammakoistaan tai muusta käytöksestä joku pahoitti mielensä ja uskalsi niistä puhua. Hän osasi pyytää anteeksi, mutta aina anteeksipyyntö ei kuitenkaan johtanut muutokseen käyttäytymisessä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVPnvaU58wFbCBrgrhsD620OH-CNktuYKvp-gr_UIgC5dQYsHMeLhpty-SgwpQgqCSR35OLjsFgT0a1vAKxLSzsfk7tRZzrjYpqKzLepzZ_RonH-u2e2pyuv-hfUzFUjYNdzxDDZS2das/s705/ilta.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVPnvaU58wFbCBrgrhsD620OH-CNktuYKvp-gr_UIgC5dQYsHMeLhpty-SgwpQgqCSR35OLjsFgT0a1vAKxLSzsfk7tRZzrjYpqKzLepzZ_RonH-u2e2pyuv-hfUzFUjYNdzxDDZS2das/s16000/ilta.png" /></a></p></div><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Minä näin suuren määrän ihmisiä,
jotka tulivat ja menivät Majiksen aina avoimesta ovesta. Osa kävi
vain kääntymässä, mutta toiset jäivät elelemään pidemmäksi
tai lyhyemmäksi aikaa joko talkoolaisina tai toipujina.</p><p style="text-align: left;">Osa toipujiksi valituista sopeutui ilmeisen helposti talon tapoihin. Todella moni <i>sopeutuja </i>koki saavansa avun ongelmiinsa ja lähtikin majisaikansa jälkeen onnellisena ja tyytyväisenä jatkamaan
elämäänsä ja monet heistä ovat jääneet Majatalon "ystäviksi". </p><p style="text-align: left;">Jotkut älykkäimmät osasivat pelata,
vaikka he näkivät kaikki epäkohdat. <i>Pelaajat</i> onnistuivat esiintymään
oikeanlaisina, keskustelevina, pohtivina ja itsereflektoivina ja
osasivat pysyä erossa kaikesta draamasta. He tiesivät, keneen luottaa ja milloin avata suunsa. He osasivat olla kirjoittamatta raskauttavia sanoja esimerkiksi WhatsApissa edes omille kavereilleen. Ihmettelin pelaajien kykyjä. Se oli minusta yhtä aikaa ihailtavaa (koska se teki elämästä heidän kanssaan helppoa) ja halveksittavaa (koska kulissien pitäminen on minusta synonyymi valehtelemiselle). Pelaajat osasivat kerätä kirsikat kakun päältä. </p><p style="text-align: left;">Havaintoni mukaan sekä<i> sopeutujia</i> että <i>pelaajia</i> käy Majiksella talkoilemassa tai lomailemassa. <br /></p><p style="text-align: left;">Näin myös niitä, jotka lähtivät
talosta romuna uusia traumoja kannettavanaan entisten lisäksi. Tällaiset <i>vääränlaiset </i>kummittelevat mielessäni yhä ja tunnen syyllisyyttä siitä, että
olin noissa tilanteissa hiljainen sivustakatsoja. Haluaisin kertoa
näistä yksityiskohtaisesti, jotta tuo systeemi tulisi ymmärretyksi,
mutta joutuisin kertomaan ihmisten henkilökohtaisia asioita. Yritän
siksi pukea tämän tekstini nyt yleistävään muotoon. Ymmärrän ihan hyvin, etteivät kaikki ole sopivia kaikkiin porukoihin ja paikkoihin. En edes osaisi kuvitella tietäväni, miten sellaisissa tilanteissa sitten pitäisi toimia, kun joku toipuja ei mitenkään sopeudu talon tapoihin. Kaikki inhottavat tapaukset <i>vääränlaisten</i> kaoottisista lähdöistä ja isäntäparin ankaruus olivat kuitenkin omiaan vahvistamaan sitä epämääräistä pelkoa, joka talossa vallitsi.</p><p style="text-align: left;">(Nimitykset <i>sopeutuja, pelaaja</i> ja <i>vääränlainen</i> ovat minun omasta suustani. Minä yritin olla <i>sopeutuja</i>, mutta lopulta päädyin <i>vääränlaiseksi</i>. <i>Pelaajaa</i> minusta ei saanut tekemälläkään, vaikka ne <i>pelaajat </i>minua yrittivät joskus opastaakin.)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisu0nsHBJcXVHHEg6e5qSoiEa4FhOT8vrY2uEUya3nsq8tFlWwXqIKtdM8xRTTIgIUhlGa_fONK3oiOcB7tpE85vb4wROwYIPkROUJkHt-NqnOo9ADnOe6yw-MnsuZXsWXOp988h9g3f_7zuIHfLiyURFr1wbO11lWKE7845H1MYOXkijIHNsCHwcpQco/s705/majisnaama.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisu0nsHBJcXVHHEg6e5qSoiEa4FhOT8vrY2uEUya3nsq8tFlWwXqIKtdM8xRTTIgIUhlGa_fONK3oiOcB7tpE85vb4wROwYIPkROUJkHt-NqnOo9ADnOe6yw-MnsuZXsWXOp988h9g3f_7zuIHfLiyURFr1wbO11lWKE7845H1MYOXkijIHNsCHwcpQco/s16000/majisnaama.png" /></a></p></div><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Lupaus siitä, että jokainen tulija
kohdataan omana itsenään, tarkoitti minun nähdäkseni käytännössä
sitä, että jos se oma itse oli Danielin ja Soilen haluamanlainen,
sai tulija olla oma itsensä. Mutta jos toipuja ei alkanut
sopia heidän muottiinsa, hänen elämänsä yhteisössä saattoi muuttua hankalaksi ja päättyä bussipysäkille. Ihmisiä lähetettiin sieltä matkoihinsa joskus aivan hirvittävän lyhyellä varoitusajalla. </p><p style="text-align: left;">Muottiin sopimattomat
toipujat joutuivat koko yhteisön edessä "hampaidenpesuun".
Tämä tarkoitti, että niitä tyyppejä, joihin joko isäntäpari
tai joku muista toipujista oli tyytymätön, käsiteltiin koko
yhteisön voimin. Danielin puhelahjat ovat kiistattomat ja niinpä
vähemmän verbaaliset toipujat jäivät pahasti jalkoihin, kun
kurinpitosaarna alkoi. Ne toipujat, joilla oli kykyä tai rohkeutta
puolustaa itseään ja omia näkemyksiään, olivat
"hampaidenpesussa" jatkuvasti.</p><p style="text-align: left;">Hampaidenpesun ideahan on mielestäni tosi hyvä ja on hienoa, että viikoittain oli tilaisuus puhua yhteisöelämään väistämättä liittyvistä haasteista. Siitäkin saatiin joskus pitkät väittelyt aikaan, miten päin haarukat ja lusikat pitää laittaa tiskikoneeseen! Oli hienoa, että väärinkäsitykset opeteltiin selvittelemään kasvotusten ja konfliktit pyrittiin puhumaan läpi sen sijaan, että niitä jokainen hautoisi mielessään ja kasvattaisi niistä mörköjä.</p><p style="text-align: left;">Minulle pahimpia kokemuksia olivat
kokoukset, joissa näitä <i>vääränlaisia</i> toipujia
ojennettiin. Joskus yritin puolustaa niitä, joita minun
oikeuskäsitykseni mukaan kohdeltiin väärin. Siitä seurasi se,
että olin itse "hampaidenpesussa" tai keskustelemassa
Danielin ja Soilen kanssa kolmistaan. Nämä tapaukset tuntuivat minun silmissäni menevän samalla kaavalla:
nöyryyttävät yhteenotot yhteisökokouksissa, toisten toipujien
kääntyminen vääränlaista vastaan ja lopulta sen vääränlaisen
poistaminen talosta, jollei hän itse jo ollut ymmärtänyt häipyä.</p><p style="text-align: left;">Koska Daniel ei osallistunut yhteisön
arkeen mitenkään, hän sai kaikki tietonsa meistä vaimoltaan
Soilelta, meidän ”terapeutiltamme”. Vaikka yritän nyt
kirjoittaa asiallisesti ja rauhallisesti ilman itselleni ominaisia
värikkäitä adjektiiveja, niin tämän pakkoterapian kohdalla sanon
ihan suoraan ja rehellisesti, että kyseessä oli mielestäni helvetin sairas
kuvio, ja ihmettelen, ettei Suomessa ole lakia, joka kieltää tuollaisen
toiminnan kokonaan. Suomessa kuka tahansa itseoppinut
sekopääkin voisi nimittää itseään terapeutiksi ja
alkaa "auttaa" muita ihmisparkoja. Olen juuri oppinut, että Suomessa vain terveydenhuollon ammattirekisterissä
olevien palveluntarjoajien toimintaa voidaan valvoa. Mitä puoskarimpi
olet, sen vapaampi olet touhuamaan mitä haluat. Vastuu on asiakkaalla.</p><p style="text-align: left;">Majiksen terapeutit ovat kaikkien asiakkaidensa kämppiksiä ja wannabe-kavereita ja samalla asiakkaidensa johtajia ja tuomareita, ja vielä toistensa työnohjaajia ja puolisoita. Minusta se on todella ongelmallinen järjestely.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYdZSzipLP2tFA2hkLCkZCTRep77vlkHSsgnxY9-waDRMoxFdZQ1v9As979hVVAhihbwpFCL7xj52gn45j-EZV1cv1gf004MtslGOcmPintgGd3aiappFqxovAa_fR6cHalJbZZCk-AOIJ-zlSG2nfHA5EBVntdhtopjb1oS8XBi6s7515WHBdszAPJzw/s705/majismaisema.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYdZSzipLP2tFA2hkLCkZCTRep77vlkHSsgnxY9-waDRMoxFdZQ1v9As979hVVAhihbwpFCL7xj52gn45j-EZV1cv1gf004MtslGOcmPintgGd3aiappFqxovAa_fR6cHalJbZZCk-AOIJ-zlSG2nfHA5EBVntdhtopjb1oS8XBi6s7515WHBdszAPJzw/s16000/majismaisema.png" /></a></p></div><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Minun aikanani Majatalon sivuilla vielä luki, että Daniel on
terapeutti ja myös vaimonsa terapeutti. Enää ei, vaikka käytännössä asia ymmärtääkseni yhä on näin. Soile sentään ihan oikeasti opiskeli
psykoterapeutiksi Helsingin Psykoterapiainstituutissa ja hänellä olikin tämän pakkoterapiamme
ansiosta koekaniineja riittävästi. Soilen käymä koulutus ei ymmärtääkseni kuitenkaan oikeuta häntä käyttämään psykoterapeutti-nimikettä. En silti yritä väittää, että vain Valviran hyväksymä tutkinto tekisi kenestäkään kyvykästä auttajaa. Minusta Majiksen kannattaisi markkinoinnissaan kuitenkin korostaa, ettei Soile ole laillistettu psykoterapeutti, vaikka hänen terapiansa on täysin psykoterapiaan rinnastettavaa toimintaa. <br /></p><p style="text-align: left;">Majatalon ulkopuolisessa
maailmassahan yleinen käytäntö on se, että ihminen itse valitsee
terapeuttinsa. Toipujille sellaista ylellisyyttä ei suotu, vaan
keskustelut Soilen kanssa olivat pakollisia, eikä talon ulkopuolelta
terapiaa saanut lähtökohtaisesti hakea. Itse kävin silti jossain
vaiheessa terveyskeskuksessa masennushoitajalla ja yleislääkärillä,
joille saatoin purkaa tätä terapiakuviota. Sekä tuolloin että jälkeenpäin jokainen mielenterveyden laillistetty ammattilainen, jolle olen tästä kuviosta kertonut, on sanonut, että Majiksen terapiakäytäntö on epäeettistä. </p><p style="text-align: left;">En koskaan
oppinut luottamaan Soileen ja se oli varmastikin se suurin ongelmakohta minun Majis-elämäni aikana. Sille, että ihmiset yleensä saavat itse valita terapeuttinsa, on syynsä. Jopa mielenterveystoimistossa saa vaihtaa omahoitajaa, jos henkilökemiat eivät pelaa, eikä siinä ole mitään outoa.<br /></p><p style="text-align: left;">Toinen räikeä epäkohta terapiaan liittyen oli se, että
Soile asui meidän kanssamme. Terapeutin olisi oltava objektiivinen,
mutta sellainenhan ei ole mahdollista, jos hän tuntee asiakkaansa
myös vapaa-ajallaan ja jokaisen asiakkaan ystävät ja asuintoverit
ovat myös hänen asiakkaitaan. Tämä antoi Soilelle mahdollisuuden
ohjailla meitä myös suhteissamme toisiin toipujiin. Keskustelut
Soilen kanssa eivät olleet luottamuksellisia, mikä selvisi minulle
vasta todella myöhäisessä vaiheessa. Sen lisäksi, että hän oli
aina raportoinut kaiken Danielille, hän toi "terapiassa"
puhuttuja asioita jopa yhteisökokouksiin kaikkien yhdessä
käsiteltäväksi tai lipsautteli asukkaiden henkilökohtaisia
asioita muille.</p><p style="text-align: left;">Minun näkemykseni mukaan ei Soilella
eikä Danielilla ollut tarpeeksi pätevyyttä siihen työhön,
jota he niin suurella ylpeydellä Majatalolla tekivät. Oma
käsitykseni on, että mitä suuremmat ongelmat toipujalla tullessaan
oli, sen väärempi paikka Majis hänelle oli. Ja sinne tuli ihmisiä
varsin erilaisin taustoin. Oman huomioni perusteella sellaiset, jotka
tarvitsivat Majista vaikkapa lopputyönsä kirjoittamiseen,
selvisivät asumisajastaan vähemmillä vaurioilla kuin ne, jotka
tulivat sinne mielenterveys- tai päihdeongelmien takia.
Järkyttävintä mielestäni oli se, että sinne houkuteltiin tulemaan
lääkevieroitukseen, vaikkei talossa ollut terveydenhuollon
ammattilaisia. Eihän Danielilla ja Soilella ollut mitään
ammattitaitoa käsitellä psykoottisia tai vieroitusoireista kärsiviä
ihmisiä. Ja vaikka yhteisön sisällä vertaisten tuella pystyisikin elämään lääkkeettömästi, on todellisuus Majikselta lähdön jälkeen toinen.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGoTFSDwFEfiDT8vzdO9RkY6yv83zl1hwjPa1dTgWhcGVkBJjs0Zhyphenhyphen-53bXRu9si41dp2MM3VCgmUSWI1XgGJ46kJ40AUEMWTZoxPmcdUe3uCyq38jfYQd8VTGA34IQhd94Pvvd-GEheCEXCimKhceKwhaAZNLMMp_ulqh9Ftfxqo2gUExL41ZV7VkT2g/s705/majisjuhla.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGoTFSDwFEfiDT8vzdO9RkY6yv83zl1hwjPa1dTgWhcGVkBJjs0Zhyphenhyphen-53bXRu9si41dp2MM3VCgmUSWI1XgGJ46kJ40AUEMWTZoxPmcdUe3uCyq38jfYQd8VTGA34IQhd94Pvvd-GEheCEXCimKhceKwhaAZNLMMp_ulqh9Ftfxqo2gUExL41ZV7VkT2g/s16000/majisjuhla.png" /></a></p></div><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Se käsitys, mikä Majatalosta ja
varsinkin Soilesta ja Danielista syntyy, kun tutkii Majiksen
nettisivuja tai Danielin omaa julkista Facebook-sivua, on ainakin minun silmissäni melko kaukana
totuudesta. Sama ruusuinen kuva paikasta syntyy aika varmasti myös
niille, jotka käyvät siellä talkoilemassa tai lyhytkursseilla.
Vain ne, jotka asuvat siellä pidempään, tietävät, ettei se
paikka ole niin idyllinen kuin miltä se päälle päin näyttää. Olen itsekin monen monituista kertaa hymyillen myönnellyt, kun joku viikonloppukurssilainen silmät säihkyen on ihastellut, miten ihanaa meillä varmasti on, kun saamme asua siellä.</p><p style="text-align: left;">Mutta tälläkin pilvellä on kultareunansa.<br /></p><p style="text-align: left;">Koen, että sain tuosta ajasta
paljon hyvää. En missään nimessä kadu sitä, että menin sinne. Sain kunnollisen ja pitkään turvalliseksi kokemani hengähdystauon avioeroni jälkeen. Aika
poissa Imatralta oli varmasti tärkeä syy siihen, että Sulo ja
minä olemme nyt parhaita ystävyksiä. En joutunut asumaan kerrostaloyksiöön johonkin Imatran slummiin ja katkeroitumaan siellä yksinäni. Sain asua ihanassa paikassa järven rannalla.
Sain aikaa miettiä, kuka olen ja mitä haluan. Siihen sain varmastikin apua myös Soilelta. Opin uusia puolia itsestäni. Sain ystäviä,
joista jotkut ovat elämässäni yhä. Heidän ansiostaan sain myös
elämänhaluni takaisin. Tunsin, että minusta todella tykättiin ja seurassani viihdyttiin –
se oli minulle uusi tunne. Opin omien rajojeni vetämisestä
ja niissä pysymisestä. Opin tulemaan paremmin toimeen erilaisten
ihmisten kanssa ja nauttimaan sosiaalisista tilanteista. Opin
kuuntelemaan paremmin. Opin paremmin
katsomaan peiliin ja näkemään omat tekoni realistisemmin.
Hampaidenpesun ansiosta opin, miten konflikteja voi ratkoa paremmin
ja katsoa tarkemmin asioita toisen ihmisen kantilta. Sain sekä Danielilta että Soilelta hyviä kysymyksiä, joita minun oli tarpeen miettiä. Sain myös
osallistua hyvin kiinnostavaan tosielämäkokeeseen siitä, millaista
on elämä kommuunissa. Sain jonkinlaisen käsityksen siitä,
millainen hyvä kommuuni voisi olla. Ajatus yhteisöasumisesta ei
tunnu enää ollenkaan järjettömältä, vaan päinvastoin kauniilta
asialta.</p>
<p style="text-align: left;"><style type="text/css">P { margin-bottom: 0.21cm }</style></p><p style="text-align: left;">Valitettavasti kuitenkin vanhat traumani hylätyksi tulemisesta, kelpaamattomuudesta ja häpeästä vahvistuivat asumiseni viimeisinä aikoina. Koin Majiksella liian paljon asioita, joiden muisteleminen yhä nostaa
pintaan ahdistusta. Vasta muutaman viikon kuluttua Majikselta
lopullisesti lähdettyäni aloin tajuta, miten tuollaisessa melko
suljetussa yhteisössä eläminen oli muokannut ajatusmaailmaani.
Siellä vallitsivat omat sääntönsä ja tapansa, jotka alkoivat
vaikuttaa aivan älyttömiltä sen jälkeen, kun niiden
vaikutuspiiristä oli poistunut. Meidän itsemääräämisoikeuttamme, sananvapauttamme, ihmissuhteitamme ja vapauttamme liikkua
rajoitettiin ja niihin puututtiin. Meidät opetettiin kantelemaan toisistamme. Epämääräinen pelon ilmapiiri
kulki Danielin ja Soilen mukana ja hauska tunnelma katosi aina heidän
saapuessaan paikalle.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCKylNPPfbif7eXD49b-2UPza-g1HVNbzYDrGrRnqaNUS2fjB0_SOvpB5axQ6hVquE6SWEh_U6QA0ykVXq1SAsfOsqeYkEyzAWl_6w6n_b4WRkRThHh9xotoHt8unrlxw5IMTjN6T0zOqQ-jLxe-1bwIbCrr1d0AUHPow8Q0jwC_z4_wuzDNiSsFLsceI/s705/majisperhonen.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCKylNPPfbif7eXD49b-2UPza-g1HVNbzYDrGrRnqaNUS2fjB0_SOvpB5axQ6hVquE6SWEh_U6QA0ykVXq1SAsfOsqeYkEyzAWl_6w6n_b4WRkRThHh9xotoHt8unrlxw5IMTjN6T0zOqQ-jLxe-1bwIbCrr1d0AUHPow8Q0jwC_z4_wuzDNiSsFLsceI/s16000/majisperhonen.png" /></a></p></div><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;">Danielhan elää pelkästään
Majiskuplassa ja raportoi siitä seuraajilleen Facebookissa. Näen
nuo seuraajat omituisina<i> opetuslapsina</i>, jotka pitävät Danielia
suuressa arvossa ja hyvin älykkäänä, hyväätekevänä miehenä.
En tiedä, miten hän on onnistunut sellaisen seurakunnan itselleen keräämään. Jos Majatalolle lahjoituksia tekevät tietäisivät kaikista niistä
surullisista ja vahingollisista tapauksista, joita Daniel ja Soile
ovat "auttamisellaan" jättäneet jälkeensä, menisivätkö
rahahanat kiinni?</p><p style="text-align: left;">Vaikka lähdöstäni on jo neljä vuotta
ja elämäni on hyvää ja minulla on kaikki hyvin, minua yhä
hermostuttaa kirjoittaa näistä asioista. Tiedän, miten helposti minut saataisin näyttämään vainoharhaiselta sekopäältä, tai ainakin tuntemaan itseni sellaiseksi vain muutamalla tarkkaan tähdätyllä sanalla. Otan sen riskin, koska mielestäni jonkun täytyy
uskaltaa tuoda julki myös Majatalon kääntöpuoli. </p><p style="text-align: left;">Olemme vertaisten kanssa miettineet, miksi näitä toisenlaisia tarinoita ei
missään netin lukemattomilla keskustelupalstoilla koskaan näy,
vaikka meitä, joille siitä paikasta jäi henkisiä haavoja, on
takuulla kymmeniä, ellei satoja. Onko se pelko niin tiukassa? Vai
haluavatko ihmiset unohtaa kokemansa täysin? Vai eikö heitä kiinnosta kertoa muille kulissien toisesta puolesta? En tiedä. Minulla on ilmeisesti tavanomaista vahvempi tarve kaataa kulisseja. Itseäni on kuitenkin pidätellyt pelko, joka minuun asettui Majiksella. Se on täysin
järjetön pelko vailla todellisuusperustetta, mutta se on todellinen
tunne. Ikään kuin jotakin pahaa voisi tapahtua, jos puhuu avoimesti
talon epäkohdista ulkopuolisille tai jopa siellä asuneille. </p><p style="text-align: left;">Toisaalta olen kuitenkin tyytyväinen, että uskallan kirjoittaa vasta nyt, kun osaan paremmin nähdä oman toimintani vaikutukset tapahtumiin, pahin tunnevyöry on laantunut ja pystyn kirjoittamaan rauhallisemmin ja vailla uhmaa. Olen halveksinut itseäni sen takia, etten ole uskaltanut julkisesti kertoa minun omasta, henkilökohtaisesta todellisuudestani Majatalossa, vaikka sillä voisin estää jotakin herkkää ihmistä tulemasta satutetuksi tai ainakin pysäyttää punnitsemaan, onko Majis hänelle oikea paikka. Nyt tunsin, että oli minun aikani avata suuni. <br /></p><p style="text-align: left;">Näiden Majatalon jälkeisten vuosien
aikana olen todennut, että ne ongelmat, joita ihmiset ehkä lähtevät
Majikseen ratkomaan, eivät ratkea Majiskuplassa, vaan odottavat yhä
täällä ulkomaailmassa. Ne pitää ratkoa ihan itse ja tarvittaessa
ihan oikean terapeutin ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. </p><p style="text-align: center;"><a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/2024/02/romaani-minun-majataloreissustani.html"><b>(jatkuu täällä) </b></a><br /></p><p style="text-align: center;">° ° °</p><p style="text-align: center;"><a href="https://susannantyohuone.blogspot.com/search/label/ystävyyden%20majatalo">Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki Ystävyyden Majataloon liittyvät kirjoitukseni.</a></p><p style="text-align: center;">° ° °</p>
<p style="text-align: left;"><style type="text/css">P { margin-bottom: 0.21cm }</style></p>Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-31726147108715598822021-03-25T20:48:00.093+02:002024-03-11T23:37:22.812+02:00Mitä kuuluu Työhuoneen Susannalle?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj6ljF25_VjZwLPHFRCeQsViUJO7Vh7vbQTIp7DN1KRLdGZkZ8fvLM2quGDIiBDfjsAlC7bCSknV9FrKQX5FTF6-xRz5KXfipvZn0J6IXxrNbEMmnDkJ2LkKhqbONsLq5drogQlK2B0FQ/s705/mitakuuluu.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj6ljF25_VjZwLPHFRCeQsViUJO7Vh7vbQTIp7DN1KRLdGZkZ8fvLM2quGDIiBDfjsAlC7bCSknV9FrKQX5FTF6-xRz5KXfipvZn0J6IXxrNbEMmnDkJ2LkKhqbONsLq5drogQlK2B0FQ/s16000/mitakuuluu.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Selasin tänä aamuna Työhuoneen Facebook-sivun valokuvat läpi. Samalla kävin läpi melkoisen määrän muistoja ja tunteita. Niin paljon kivoja kuoseja, jotka olin jo unohtanut! Niin paljon upeita tuotteita, joiden kauneuden näen nyt aivan eri silmin kuin silloin niitä valmistaessani. Hienoja tuotekuvia, kauniisti vuosien varrella kehittyvä graafinen ilme. Hauskoja kommelluksia, tuskallisia vastoinkäymisiä, pakahduttavia onnistumisia. Lukemattomia kaatosateisia markkinapäiviä, tuhansia väsyttäviä kilometrejä täyteen tumpatussa pikkuautossa. Myyntipäivien eväitä, hotelli- tai telttaöitä. Joulurutistuksia ja löysiä keväitä. Myyntiennätyksiä ja pohjanoteerauksia. Painamista, prässäämistä, viikkaamista, laputtamista, pakkaamista. Naurua kollegojen kanssa, luovuttamisen tunteita. Sekä rakkautta että vihaa omaan tekemiseen. Väsymystä ja energiaa. Hyviä päätöksiä, virheitä ja erheitä, haaveita ja pelkoja. Ja sitten se kamala lopun alku.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEabLU5deC8TSwfmbOOE2f89It1fnhRMvO1qLmKk6Zzf98UeTY6jELUPDqM9sKRLT9y-mYkVthfIoJQ9j4VlKlOJhSAqTbPkzAZd125zde-uYKkIYx2KsxuQTlrbOQ4Xm37o3PYNZLNpM/s705/muistoja.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEabLU5deC8TSwfmbOOE2f89It1fnhRMvO1qLmKk6Zzf98UeTY6jELUPDqM9sKRLT9y-mYkVthfIoJQ9j4VlKlOJhSAqTbPkzAZd125zde-uYKkIYx2KsxuQTlrbOQ4Xm37o3PYNZLNpM/s16000/muistoja.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Työhuoneen tarina käy alusta loppuun asti käsi kädessä Sulon kanssa. Se, että minä sain puolison, toi minulle mahdollisuuden ostaa oman talon, ja oma talo toi mahdollisuuden perustaa yrityksen. Ja vastaavasti kun minä menetin puolison, menetin myös talon ja sen myötä yrityksen. Työhuone liittyy niin vahvasti meidän yhteiseen elämäämme Sulon kanssa, että en ihmettele, miksi käsityöyrittämisen jatkaminen missään muodossa tuntuu nyt täysin mahdottomalta ajatukselta.</p><p>Onneksi ylöjärveläinen <a href="https://www.lempiriepu.fi">Annukka Mäkelä otti Lempiriepuni </a>huomaansa vuosi sitten ja niiden tarina jatkuu yhä entistä ehompana ilman minua. Hyvä tuote ei kadonnutkaan maailmasta, vaikka minusta ei siihen hommaan enää ollut.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHE1-ap0ZugO7cgKvrDaQKFW_7orGGSJFA-yy10r2A3ty7fqpj4O9xfh5qSk0NJRyfw6WdYQYUquq4zlXP1dgNqyqNsdTc7tGbqg8nOkURtAU3UFTjmEseooBcBm3bZZLIpz_8b5p52is/s705/matas.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHE1-ap0ZugO7cgKvrDaQKFW_7orGGSJFA-yy10r2A3ty7fqpj4O9xfh5qSk0NJRyfw6WdYQYUquq4zlXP1dgNqyqNsdTc7tGbqg8nOkURtAU3UFTjmEseooBcBm3bZZLIpz_8b5p52is/s16000/matas.png" /></a></p><p>Nyt on kulunut jo niin pitkä aika, että pystyn todistamaan oikeaksi raivostuttavan hokeman ajan parantavasta vaikutuksesta ja uskallan kertoa, mitä minulle on yksityiselämässä tapahtunut näiden viimeisten kolmen vuoden aikana. </p><p>Ensimmäinen kevät ja kesä menivät tiheässä sumussa, ja niistä on vaikeaa muistaa mitään. Tiedän, että tein ainakin osan kesää töitä Postissa ja että se oli todella aurinkoinen hellekesä. Ilmeisesti olen myös yrittänyt tehdä yrityksen hommia. Koko tuosta ajasta minulla on vain hajanaisia muistikuvia. Muistan, miten pakenin tyhjästä kodista luonnon helmaan Helmutilla, uudella retkeilyautollani, jonka olin sekavassa mielentilassani onnistunut keväällä rakentamaan. Muistan, miten ulvoin metsissä ja rannoilla kipuani ulos. Muistan, että jaoin postia rappukäytävissä pyöräilykypärä päässäni, koska olin niin hutera rauhoittavista lääkkeistä, että pelkäsin kaatuvani ja lyöväni pääni. Muistan jatkuvat itsemurha-ajatukset. Muistan, miten kävin tuskaani läpi nukketarinoiden avulla. Muistan, miten tukipilarini Sulo olikin yhtäkkiä ventovieras ihminen, joka ei ymmärtänyt minua enää. Muistan epätoivon, muistan hulluuden hetket, muistan mielenterveyspäivystyksen ankean osaston. Muistan totaalisen yksinäisyyden. Muistan häpeän ja raivon. Muistan lamauttavan pelon, puhtaan kauhun. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMZ1BPKvpdvnKJn4DIJvOFHxuF57CSSkwPFQvLC2y51_MtwbfLRj-X5Zufb9Il0oCBQYaWFZ5vKVFmp4Dn2vcH_DxkG4H7Popq9Rfu3Ti3VaNkfB-4XktPFoY8ermfou5swe-CiSTAt6w/s705/okasa.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMZ1BPKvpdvnKJn4DIJvOFHxuF57CSSkwPFQvLC2y51_MtwbfLRj-X5Zufb9Il0oCBQYaWFZ5vKVFmp4Dn2vcH_DxkG4H7Popq9Rfu3Ti3VaNkfB-4XktPFoY8ermfou5swe-CiSTAt6w/s16000/okasa.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Loppukesällä osallistuin erokurssille. Vertaistuesta oli paljon apua. Vihdoinkin pystyin puhumaan kokemastani jollekin, joka ei ollut mielenterveysammattilainen. En minä voinut ystävilleni kertoa, mitä minussa tapahtuu, sillä ensinnäkin minun ystäväni olivat myös Sulon ystäviä ja toiseksi häpesin niin kauheasti. Häpesin sitä, että olimme tuhonneet täydellisen liittomme. Häpesin ystävieni edessä, häpesin Sulon edessä, häpesin koko ajan. Mutta eroryhmässä minä nauroin. Musta huumori yhdisti meitä kaikkia. Me nauroimme vatsamme kipeiksi asioille, jotka oikeasti satuttivat.</p><p>Vaikka avioero oli laitettu vireille, syksyllä Sulo muutti takaisin kotiin ja me kuvittelimme voivamme jakaa talon keskeltä kahtia. Sulolle toinen pää, minulle toinen. Se oli näin jälkeenpäin tajuttuna aivan tuhoontuomittu idea, mutta siinä kohtaa kumpikaan meistä ei ollut tarpeeksi järjissään tekemään mitään pysyviä ratkaisuja. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVPnvaU58wFbCBrgrhsD620OH-CNktuYKvp-gr_UIgC5dQYsHMeLhpty-SgwpQgqCSR35OLjsFgT0a1vAKxLSzsfk7tRZzrjYpqKzLepzZ_RonH-u2e2pyuv-hfUzFUjYNdzxDDZS2das/s705/ilta.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVPnvaU58wFbCBrgrhsD620OH-CNktuYKvp-gr_UIgC5dQYsHMeLhpty-SgwpQgqCSR35OLjsFgT0a1vAKxLSzsfk7tRZzrjYpqKzLepzZ_RonH-u2e2pyuv-hfUzFUjYNdzxDDZS2das/s16000/ilta.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p>Koska minulta oli kadonnut kokonainen loppuelämä, kokonainen tulevaisuus, en nähnyt mitään suuntaa, minne lähteä. Aivan selvää oli, ettei minun tuloillani pystynyt kustantamaan isossa talossa yksin asumista eikä minun jaksamisellani siitä pitämään huolta. Minun oli pakko lähteä. Immola jäisi Sulolle, samoin paljon velkaa. Minä puolestani saisin tililleni rahasumman, jolla saisin uuden kodin osittain maksettua, mutta tulottomana en uskaltanut edes harkita asuntolainan ottamista. Minun tulevaisuuteni olisi slummikerrostalossa ja minä vihaisin loppuelämäni jokaista sekuntia. </p><p>Lopetin nukeilla leikkimisenkin, koska olin pilannut <a href="http://instagram.com/kenoffinland">Kenin</a> elämän omani lisäksi. Tunsin olevani täydellisen epäonnistunut elämässä.</p><p>Tässä kohtaa Ystävyyden Majatalosta kuuleminen osuikin sitten hyvään saumaan.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaMjoU8HvUn3RD-0ZBmattqPz9XbbiBVpYWpG3_SPPpzyvQAlCd2lFkb5Jp71pocrHAudkSeqEfWRLrOp4dRBG6IL2jGu37uJx6ReOAzj96phiXlrKFfhBzcLG7xwKo3gZ6HPBIrxyfdE/s705/majakka.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaMjoU8HvUn3RD-0ZBmattqPz9XbbiBVpYWpG3_SPPpzyvQAlCd2lFkb5Jp71pocrHAudkSeqEfWRLrOp4dRBG6IL2jGu37uJx6ReOAzj96phiXlrKFfhBzcLG7xwKo3gZ6HPBIrxyfdE/s16000/majakka.png" /></a></p><p>Tämä Majatalo Salossa markkinoi itseään paikkana, jonne elämän koettelemat voivat mennä toipumaan. Siellä asutaan talon töihin osallistuen ja omaa kriisiä ratkoen. Asuin "Majiksella" vuoden. Siitä ajasta saisi mahtavaa tositeeveetä, mutta katsojat takuulla väittäisivät sitä käsikirjoitetuksi - niin absurdi paikka se oli. Kuvitelkaapa elävänne vuoden ajan kuplassa, jossa muu maailma katoaa ja jota hallitsee yksinvaltiaina pariskunta, joiden oikeudentajua ja johtamistapaa ette pysty allekirjoittamaan. Majiksesta voisi kirjoittaa kokonaisen paljastusromaanin, mutta yritän hillitä itseni tässä. Minun Majis-todellisuuteni on kuitenkin vain yhden ihmisen subjektiivinen kokemus siitä paikasta, ja tiedän, että jotkut ovat kokeneet saaneensa kyseiseltä pariskunnalta apua.</p><p>Minulle siellä oli hyvää paitsi saamani aikalisä ja ilmainen eläminen, myös ihan erityisesti muut "toipujat", kuten meitä kutsuttiin. Me jaoimme iloja ja murheita ja pidimme hauskaa. Se oli kuin olisi ollut jollakin leirillä, jossa pitää tehdä hiukan tiettyjä arkiaskareita ja osallistua oppitunneille, mutta loppuajan saa leikkiä kavereiden kanssa. Ja saunoa joka ilta. Nämä kaverit opettivat minut taas tykkäämään itsestäni ja he ovat yhä mukana jokaisessa päivässäni. Vaikka asumme kaikki eri puolilla Suomea, WhatsApp pitää heidät lähelläni koko ajan ja silloin tällöin kokoonnumme jonnekin viettämään aikaa yhdessä. Olen todella onnellinen heidän olemassaolostaan.</p><p>Kun rakkaiksi muodostuneista toipujista yksi toisensa jälkeen tuli "toipuneita", myös minä koin, että olisi sopiva aika lähteä Majatalosta kokeilemaan jotakin muuta. Ymmärsin, että nyt olisi ehkä ainoa mahdollisuuteni koskaan lähteä elämään HÄSHTÄK VÄNLAIF Espanjaan. Mutta Helmutinhan piti olla vain harjoitusauto, jolla tekisin lyhyitä kotimaanmatkoja. En ollut rakentanut sitä talvenmittaiselle matkalle toiselle puolelle Eurooppaa! Jollain rohkeudella minä silti ajoin sen Saksan-lauttaan ja pidin keulan kohti etelää. <a href="http://instagram.com/helmutinmatkassa" target="_blank">Postailin välillä matkakuulumisia Instgramiin.</a></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9-8F7BkonP3cjRrOFBxo0ChKNwARGIMOrUZtzoypDwXrfhUOsZR85w1pxznoUKwxMxLyX_iuIGoT3DkduFT1DyIk6pwYusCzEGmTZz7ET410flX_qezGm0MYhm5JUtHmyjHq4PdHU5FY/s705/espanjassa.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9-8F7BkonP3cjRrOFBxo0ChKNwARGIMOrUZtzoypDwXrfhUOsZR85w1pxznoUKwxMxLyX_iuIGoT3DkduFT1DyIk6pwYusCzEGmTZz7ET410flX_qezGm0MYhm5JUtHmyjHq4PdHU5FY/s16000/espanjassa.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Olin matkassa vain kolme kuukautta. Ajoin Manner-Espanjan eteläisimpään kärkeen asti ja lähdin paluumatkalle. Reissu oli toisaalta ihan upea ja toisaalta aika ankea. Mutta kokonaisuudessaan se oli kuitenkin aivan täydellisen onnistunut maistiainen siitä, mitä haaveilemani kiertolaisen elämä todellisuudessa on ja vahvisti unelmaani. </p><p>Ihania asioita oli paljon, ja niistä päällimmäisenä mieleeni jäivät vapaus ja täydellinen velvollisuuksien puuttuminen. Mikään muu tapa matkailla ei enää riitä, sillä oman kodin liikuttaminen mukanani tuntui niin oikealta. Tiedän, että haluan ehdottomasti elää vielä monta talvea itserakennetussa pakettiautossa siellä, missä aurinko nousee myös talvisin. Mutta haluan isomman auton, jossa mahtuu seisomaan ja jossa on edes jonkinlainen vessa. Ja lämmitys. Kylmyys oli nimittäin koko ajan ongelmana. Minähän siis menin Espanjaan palelemaan kolmeksi kuukaudeksi! Ja toimeentulo olisi oltava. Masentunut ei kannattaisi olla, koska uskoakseni mielentilani esti minua tällä reissullani nauttimasta täysillä kaikesta kokemastani. Keskityin aika paljon epäkohtiin ja vastoinkäymisiin, mikä on aika sääli näin jälkeenpäin ajateltuna. Yksinäisyys oli välillä todella vaikeaa, varsinkin kun olin asunut kommuunissa edeltävän vuoden. Toivon, että seuraavalla matkallani minulla on seuranani sielunveli.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir0N53pdTbCeHEVug4eGIUIW-stSygaMMHF9-HOmI4VQSonwQKeLu2bVVOXo3LoNdTD0B5BnV8kpRoLeKuFlYHGtyEbdvGySIDZhCNhlX8_qglDNoCMSYuRJAMKPu6CHtxotD7yKNHa14/s705/sippolaa.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir0N53pdTbCeHEVug4eGIUIW-stSygaMMHF9-HOmI4VQSonwQKeLu2bVVOXo3LoNdTD0B5BnV8kpRoLeKuFlYHGtyEbdvGySIDZhCNhlX8_qglDNoCMSYuRJAMKPu6CHtxotD7yKNHa14/s16000/sippolaa.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Matkan aikana minulle lopultakin selvisi, mitä haluan. Huomasin tarvitsevani oman kodin, ikioman pienen mummonmökin, ja sitä minä päätin alkaa etsiä. Löysinkin sen aika pian Sippolasta; se oli ihan unelmainen pieni hirsitalo. Totesin saavani maksettua sen kokonaan avioerorahoillani, koska se oli hyvin halpa; ilman mukavuuksia ja sijaitsi Kymenlaaksossa, jossa kukaan ei jostain syystä tunnu haluavan asua. </p><p>Oli virhe palata Ystävyyden Majataloon, vaikka en vieläkään tiedä, mihin olisin tuolloin mennyt, jollen sinne. Seuraavat viikot siinä kuplassa olivat yhtä helvettiä. Tilanne isäntäparin ja minun välilläni tulehtui niin, että tunsin ainoaksi vaihtoehdokseni ottaa hatkat sieltä. Koska talokauppoja ei oltu vielä tehty, pyysin Suloa ottamaan minut pakolaiseksi vierashuoneeseensa ja onneksi hän toivottikin minut tervetulleeksi. Sulo on aina ollut maailman hyväsydämisin ihminen. Vaikka meillä oli ollut vaikeutemme, aika oli jo ehtinyt korjailla myös meidän välejämme. Nyt tiedämme, että voimme aina luottaa toisiimme ja toistemme apuun. Vaikka avioliitto päättyi, ystävyys on pysynyt. </p><p>Odotellessani mummonmökkini perunkirjoitusasioiden etenemistä, minulle
selvisi, että talo olikin rekisteröity loma-asunnoksi ja sen muuttaminen
vaatisi kunnan viemäriin liittymisen. Siinä kohtaa minä romahdin
uudelleen. Tein hulluna laskelmia, mutta ainoa ratkaisu oli perua
kaupat. Tajusin olevani koditon. Rauhoittavat lääkkeet tulivat taas
tarpeeseen, ja napsin niitä kuin karkkia pitääkseni itseni edes jotenkin
kasassa, etten kävisi liikaa Sulon voimille. <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXntWzlPdTQpvTrJ7Em5vH2-5803YITIRrtfYv2i-NrMPHnJERS9ZXuNJwu4q8br8WqKuLCYQGx-RejYAp558mF5Q6K3iVCCMGeLpcHMlLm7O66J7ORDhLJgRCzcXtgvj9vB8_5CEsBNY/s705/kohmo.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXntWzlPdTQpvTrJ7Em5vH2-5803YITIRrtfYv2i-NrMPHnJERS9ZXuNJwu4q8br8WqKuLCYQGx-RejYAp558mF5Q6K3iVCCMGeLpcHMlLm7O66J7ORDhLJgRCzcXtgvj9vB8_5CEsBNY/s16000/kohmo.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p>Minun oli kuin olikin pakko mennä vuokralle slummiasuntoon. Löysin itseni juuri siitä tilanteesta, jota välttääkseni olin alunperin lähtenyt Saloon. Nyt ympärilläni oli pelkkää valkoista betoniseinää, jolle ei saanut kiinnittää mitään. Hengitin naapurista kantautuvaa tupakansavua ja kuuntelin tietokonepelin piippausta toisesta naapurista. Makasin sohvalla ja tuijotin rumaa kerrostalon kattoa. Muistelin Immolan paneelikattoja, kirkkaita sateenkaarivärejä, puuseppien taitavasti tekemiä ikkunanpokia ja hyvää sisäilmaa. Vihasin elämääni. Se kevät oli minun pahin aallonpohjani. Kävin katsomassa taloröttelöitä toisensa perään ja epätoivoni syveni. Avioerorahat hupenisivat vuokra-asumiseen ja mitä enemmän aikaa kuluisi, sitä mahdottomampaa olisi löytää enää mitään mummonmökkiä. Pakenin todellisuuttani tuijottamalla maratonina Tyttökultia.</p><p>Mielenterveyshoidollinen tauko Majatalon aikana ei ollut ollut
hyväksi, mutta nyt pääsin taas Imatran hyvin toimivien MT-palveluiden
asiakkaaksi. Sain uudet mielialalääkkeet, koska olin Majiksen tapaan
lopettanut edelliset. Sain myös oikein hyvän omahoitajan. Aloitin
väkipakolla Kenin uuden kodin askartelemisen ja rupesin taas
päivittämään sen tarinaa <a href="http://instagram.com/ken_and_kaarna">Instagramiin</a>. Aluksi se oli vaikeaa, mutta kun sinnikkäästi pakotin itseni leikkimään, löysin jonkin kadonneen palan itsestäni. <br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWRHek0PQ6xc7qo9iM3hnNVUDAN0Akumk78ND8BjukM57N5OAjopm6CJZCq7JD9tHq5E2_WZsbCLSJ1tPj69eLrCGDgvFn_y01DIRh94VoA5CkSqFwkXxltQnKw9Zj_5UDTpw-snTOqFY/s705/tamaonkoti.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWRHek0PQ6xc7qo9iM3hnNVUDAN0Akumk78ND8BjukM57N5OAjopm6CJZCq7JD9tHq5E2_WZsbCLSJ1tPj69eLrCGDgvFn_y01DIRh94VoA5CkSqFwkXxltQnKw9Zj_5UDTpw-snTOqFY/s16000/tamaonkoti.png" /></a></div><br /><p><br /></p>Pääni alkoi kirkastua ja tajusin ajatella laatikon ulkopuolelta. Ymmärsin, että köyhälle ja yksinäiselle työkyvyttömälle asunto-osake olisikin paljon turvallisempi ratkaisu kuin remonttia kaipaava mummonmökki. Pieneen osakkeeseen rahani riittäisivät ja lisäksi saisin asumistukea kuten vuokra-asuntoon. Ja heti sitten löysinkin tämän pienen kodin, jossa nyt tätä tekstiä kirjoitan!<p>Olen nyt asunut juhannuksesta saakka tässä kauniissa, vanhassa puutalossa Imatran söpöimmässä kolkassa, jossa ympärilläni on muita satavuotiaita, koristeellisia taloja ja kohtuullisen hyvin ympäristöönsä sopivia uudempia puutaloja. Minulla on metsäpolut aivan vieressä, uimarantaan on 800 metriä ja Vuoksen vartta pitkin on kaunista kävellä keskustaan. </p><p>Vaikka uusi kotini on pikkuruinen, olen saanut toteuttaa täällä sitä,
mikä minut tekee kaikkein onnellisimmaksi, eli remontointia ja
sisustamista. Asun itseni näköisesti, kotini on väriä tulvillaan ja
tänne olen kelpuuttanut vain kauniita tavaroita. Olen saanut aika
hienosti mahtumaan myös nukkekoteja kaappien kätköihin. Helmut seisoo
pihalla ja odottaa kesän retkiä. <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuUs4T36-syEj4A96oXp7ORplT30cMfD_AGVwifCfLKb8MHwvLVpKs76a2qAPzWUo4ezzyCTOUzsGUgZCOIurVPkCpZeiG59prbk0LCO8ZGYjyhCBckWuGk2gy0fJamuf9IIFdmUHpB1Q/s705/tyynylla%25CC%2588.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuUs4T36-syEj4A96oXp7ORplT30cMfD_AGVwifCfLKb8MHwvLVpKs76a2qAPzWUo4ezzyCTOUzsGUgZCOIurVPkCpZeiG59prbk0LCO8ZGYjyhCBckWuGk2gy0fJamuf9IIFdmUHpB1Q/s16000/tyynylla%25CC%2588.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p>Nyt olenkin huojentunut siitä, että Sippolan talo meni ohi suun, sillä täällä olen tajunnut, miten yksin olisin siellä ollut. Imatralle minä juureni kasvatin Immolassa asuessani ja täällä toivon voivani pysyä loppuelämäni. Täällä minulla ovat Sulo ja Soja tukiverkkona, hyvät peruspalvelut ja sopivan yhteisöllinen tapa asua. Täällä elävät ihmiset, joiden murretta en tule koskaan omaksumaan, mutta joiden tuttavallisuus ja iloisuus tuntuu minusta hyvältä. Ja täällä on Saimaa.</p><p>Vaikka työntekoon liittyvät kysymykset ovat minulle yhä iso mörkö, päiväni kuluvat liiankin nopeasti kaiken kivan tekemisen takia. Olen taas aktiivinen ja toimelias, ja oikeasti ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pystyn sanomaan olevani onnellinen. Olen kiitollinen siitä, että saan nyt olla työttömänä ja tehdä graafista suunnittelua silloin tällöin, kun vanhat tutut asiakkaat jotakin tarvitsevat. Muuhun minulla ei vielä riittäisi kapasiteetti. Uskon, että kun aika on oikea, myös työasiat asettuvat jollekin tolalle. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5-9gt08jybxsGu64XX3WQoLklpk9_1VKc3CH5_yRkoc__Ohs2d_bJ8v0t1KdYCSUvKbE5L2IBLZbD5zyd66omwpamU514GNVPR9A03wqEl7MsvqmFxWoPPDoCVqsTqWmPD_Bz3s1ISpo/s705/pantoneaa.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5-9gt08jybxsGu64XX3WQoLklpk9_1VKc3CH5_yRkoc__Ohs2d_bJ8v0t1KdYCSUvKbE5L2IBLZbD5zyd66omwpamU514GNVPR9A03wqEl7MsvqmFxWoPPDoCVqsTqWmPD_Bz3s1ISpo/s16000/pantoneaa.png" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Toinen iso mörkö liittyy rakastumiseen ja minkäänlaisen seurustelun ajattelemiseen. Niiden suhteen olen yhtä peloissani ja salaa toiveikas, kuin elantoni ansaitsemisen suhteen. Majatalon myötä sain kuitenkin elämääni ihmisen, jonka kanssa nyt varovaisesti opettelemme rytmittämään askeliamme - emme ehkä yhteisellä polulla, mutta ainakin kahdella toistaiseksi vierekkäinen kulkevalla polulla. </p><p>Olen jo oppinut itsestäni paljon uutta ja ruvennut ymmärtämään paremmin vanhaa. Minulle on taas alkanut muodostua haaveita! Alan jo luottaa siihen, että minä selviydyn, tai ehkä olen jollain tasolla jo selviytynytkin. Minä ymmärrän nyt hyvin vahvasti sen, että mikään ei ole pysyvää. Kokonainen elämänsuunnitelma voi tuhoutua yhdessä hetkessä. Siksi on muistettava nauttia silloin, kun asiat ovat hyvin. </p><p>Juuri nyt ne ovat hyvin.</p>Unknownnoreply@blogger.com23tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-64687284796348646132018-05-27T18:30:00.002+03:002022-10-28T08:34:46.388+03:00Blogin lopetus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCQ8K5CC97XSe9FKmkWDfLANsZA2X8NF9BX7Y7Xl6VyCEb25N4CBcDxOaSyP357rkrMKENIE2hFP1We-YogRBDjtBdKrrFX1MursT30Xp8Xmw-M_sLNR98koDRz2W1bxsn4t6dZ8iI5Jk/s1600/blogipaattyy.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="467" data-original-width="624" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCQ8K5CC97XSe9FKmkWDfLANsZA2X8NF9BX7Y7Xl6VyCEb25N4CBcDxOaSyP357rkrMKENIE2hFP1We-YogRBDjtBdKrrFX1MursT30Xp8Xmw-M_sLNR98koDRz2W1bxsn4t6dZ8iI5Jk/s1600/blogipaattyy.png" /></a></div>
<br />
Olen elänyt viime helmikuuhun saakka siinä uskossa, että parisuhteemme on maailman paras. Minä, joka olin teini-ikäisestä asti ajatellut, ettei elämässäni ole mitään elossapysymisen arvoista, opin yli kolmikymppisenä Sulon rinnalla rakastamaan jokaista päivääni. Löysin jotain uskomattoman hienoa: ihanan elämänriemun. Yhdessä Sulon kanssa haaveeni toteutuivat: paras mahdollinen puoliso, oma rautatieasema, oma yritys, oma Barbie-maailma. Jokaisena päivänä näiden yhteisten vuosien aikana olen ollut kiitollinen Sulon olemassaolosta. Tiesin ilman pienintäkään epäilystä, että vanhenemme yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.<br />
<br />
Mutta maaliskuussa aloin pikkuhiljaa ymmärtää, että elämä ei aina mene niinkuin kuvittelee. En halua kertoa tässä blogissa asiasta enempää, mutta keväällä rakkauteen sekoittui kipu. Luottamus katosi molemmin puolin. Kotona ei ollutkaan enää hyvä olla. Elämänriemuni hävisi ja jouduin taas tervehtimään sitä entistä synkkämielistä Susannaa.<br />
<br />
Me olemme aina tehneet parhaamme, mutta joskus se ei riitäkään. Joskus jokainen tekee virheitä. Tämä tilanne ei ole kenenkään syy. Tämä on vain suunnattoman surullinen asia.<br />
<br />
Olen kevään aikana rakennellut haaveideni retkeilyautoa ja Instassa minua seuranneet ovatkin nähneet, että sain sen valmiiksi sopivasti tämän ihmeellisen lämpöaallon alkaessa ja että olen siinä asustellut viimeiset kolme viikkoa. En rakentanut sitä siksi, että voisin paeta pahaa oloa, joka kotona minussa nousee, vaan iloisiin seikkailuihin ja lomareissuihin. Pakopaikka siitä kuitenkin tuli. Haaveeni itserakennetusta retkeilyautosta toteutui, mutta tuntuu, että maksoin siitä järjettömän hinnan.<br />
<br />
Tänään minä päätin kolmen viikon vanlife-jaksoni ja Sulo muutti pois yhteisestä kodistamme ainakin kesän ajaksi. En tiedä, mitä tapahtuu syksyllä. En tiedä, saammeko avioliittomme enää korjattua, sillä hirveän paljon ehti jo mennä rikki. En tiedä, tuleeko Immolasta vielä yhteinen kotimme, ainoastaan toisen koti vai ehkä jonkun ihan muun koti.<br />
<br />
Kaiken lisäksi viime perjantaina tulikin tieto, että näytän menettäväni myös Postin. Lupaus siitä että "kesäksi on töitä niin paljon kuin jaksat tehdä" vaihtui isojen pomojen päätökseen, että jokainen ylimääräinen käsi pannaan pois ja vakkareista puristetaan viimeisetkin mehut.<br />
<br />
En tiedä, saanko Työhuonetta nousemaan jaloilleen, sillä postityön
myötä
yritystoimintani on kuihtunut lähes kokonaan. Postiin on ollut helppoa ja hauskaa uppoutua, mutta siinä ohessa tapoin yritykseni. Juuri nyt minulla ei ole kapasiteettia edes ajatella, miten yritystoimintani voimistaminen tapahtuisi vai joudunko ehkä lopettamaan sen kokonaan saadakseni työttömyyskorvausta. Näen edessäni pelottavan köyhyysloukun, mutta en vielä keinoa kiertää sitä.<br />
<br />
Ne kaksi asiaa, joista on muodostunut elämäni tärkeimmät asiat, katosivat minulta nyt yhdessä hetkessä. Puoliso ja työpaikka.<br />
<br />
Lopetan blogin pitämisen tähän. <a href="https://www.facebook.com/susannantyohuone/">Facebookissa Työhuoneen sivu</a> pysyy ja toivottavasti jonain päivänä vielä elpyy. Nyt minulla on tunne, että se, miten olen sekoittanut yrittämistä ja yksityiselämää julkisesti, on ollut virhe. Kun tapahtuu jotain näin kipeää, olisi varmasti järkevintä pitää julkisia kulisseja komeasti pystyssä. Mutta se ei ole ollut tapanani koskaan ennen, eikä voi olla nytkään.<br />
<br />
Iso kiitos kaikille teille, jotka olette lukeneet blogiani. Teistä moni on kulkenut matkassa aivan alusta saakka.<br />
<br />
<br />
<iframe allow="autoplay; encrypted-media" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/rRN64K4v7GE?rel=0&showinfo=0&start=12" width="560"></iframe>
<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="color: #990000;">Päivitys 21.7.</span></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="color: #990000;"><br /></span></span>
<span style="font-size: x-small;"><span style="color: #990000;">Kiitos teille kaikille ihan hirveästi kaikista kommenteistanne sekä
tähän lopetuspostaukseeni että muilla somekanavilla. Luen niitä aina silloin tällöin, ja
tulee sellainen olo, että jokin pieni merkitys on minullakin hetkittäin
jollekin siellä ruudun takana ollut. Se tuntuu hyvältä.</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="color: #990000;">Elämäni ei ole paljonkaan
selkiytynyt kevään jälkeen. Menen yhä
päivä kerrallaan, välillä vain minuutti kerrallaan, ja yritän edes heikosti uskoa,
että jossain vaiheessa vielä alkaa helpottaa. Tämän kesän säät
helteineen ja jatkuvine auringonpaisteineen ovat olleet todellinen
siunaus. En tiedä, miten olisin jaksanut tätä mielenterveyshelvettiä,
jos olisi taas tullut kylmä ja sateinen kesä.</span></span><br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com62tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-6825886662300454872018-02-26T14:11:00.000+02:002018-07-21T08:45:35.732+03:00Isoveli valvoo ja lämmittää<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEX_hc9icSOW7Bx-0r0grkN9f_VJ3kvk4gohIuZYAC-r20xdfhcZxeghRufjTjXTQK19RI3laNIIIAck_4FVbqoHBOOnRltaP_OQ4bLtHGGrOlX1jTq0HtC-PhLuG2COqlhOZYBf-5reE/s1600/ilpulko.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEX_hc9icSOW7Bx-0r0grkN9f_VJ3kvk4gohIuZYAC-r20xdfhcZxeghRufjTjXTQK19RI3laNIIIAck_4FVbqoHBOOnRltaP_OQ4bLtHGGrOlX1jTq0HtC-PhLuG2COqlhOZYBf-5reE/s1600/ilpulko.png" /></a></div>
<br />
Lupasin Katjalle ilmalämpöpumpun käyttökokemuksia. Nyt se on ollut meillä vähän yli viikon ja sinä aikana on ollut tosi kipakoita pakkasia.<br />
<br />
En ole vielä tottunut sen hurinoihin ja puhinoihin. Aina kun se pitää jotain poikkeavaa ääntä, minua hermostuttaa, että siinä on jokin vika. Sillä on myös silmä, joka tarkkailee, missä kohtaa ihmiset liikkuvat, jotta se ei puhaltaisi ilmavirtaa suoraan meihin. Tuo valvova silmä tuntuu minusta hölmön kiusalliselta. Vähän niinkuin olohuoneessamme olisi joku ylimääräinen tyyppi. Minulla tosin oli samanlainen olo silloinkin, kun televisio yritettiin laittaa makuuhuoneeseen, joten tämä nyt on vaan näitä minun omia erityisyyksiäni.<br />
<br />
Ilmalämpöpumpuista aina puhutaan, miten niiden kulutus on hyvin pientä.
Siksi olen nyt aika pettynyt, kun katsoin sähkönkulutustamme. Tuo
kyttäävä silmä onkin tuplannut sähkönkulutuksemme. Kun normaalisti
meillä on kulunut talvikuukausina sähköä keskimäärin 10 kWh
vuorokaudessa, nyt on hurjimpina päivinä ulotuttu yli 25 kWh:iin.
Sellaisiin sähkölaskuihin minulla ei ole varaa, joten tässä pitää alkaa
nyt toimia toisin. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd8UiSTkRBNtMeBfWcZJD7y0r2ffcbNUyWQ0xXOX5YKXIVM7eXrzQAGhurOSQHmvvWuGj11cajwS8JKjNW_F-aQIatu3GIwIthrfNF8vVjf3K4yCCH1CYO6bm8AxGf-X3PxR3S4QE7Si4/s1600/ilphelmi.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="319" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd8UiSTkRBNtMeBfWcZJD7y0r2ffcbNUyWQ0xXOX5YKXIVM7eXrzQAGhurOSQHmvvWuGj11cajwS8JKjNW_F-aQIatu3GIwIthrfNF8vVjf3K4yCCH1CYO6bm8AxGf-X3PxR3S4QE7Si4/s1600/ilphelmi.png" /></a></div>
<br />
Asentaja neuvoi, että pumpun pitäisi olla koko ajan päällä. Asetin sen lämpötilaksi 21 astetta, jotta se rupeaisi tuottamaan lämpöä vasta sitten, kun täällä uunien hohkaama lämpö alkaa hiipua. Olemme lämmittäneet uuneja täsmälleen kuten aina ennenkin; 2-3 pesällistä pakkasesta ja tuulesta riippuen. Tämä yhdistelmä on tuonut meille sen ilon, että kun täällä aamulla on heräilty, talo onkin ollut miellyttävän lämmin. Mutta kun nyt katselimme noita sähköyhtiön diagrammeja, laskimme ilpon lämmön samantien 18 asteeseen. Jos olemme jaksaneet seitsemän talven ajan vilpoisia aamuja, emmeköhän kestä niitä jatkossakin.<br />
<br />
Hieman tämä nyt pani arveluttamaan, mitä hyötyä laitteesta oikeasti on ja miten se sitten kuitenkaan pelastaisi meidän vanhuudenpäivämme tai mahdollistaisi talviset aurinkomatkat. Jos täydellä uunilämitykselläkin sähkönkulutus nousee noin kovaksi, millaisia hirmulukemia saataisiin, jos puulämmitys jätettäisiin kokonaan pois?<br />
<br />
Näin kovia pakkasia ei tietenkään ole koko ajan, joten mielenkiinnolla seurailen tulevien viikkojen pylväitä. Unknownnoreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-26456391543336664022018-02-16T11:47:00.002+02:002018-02-26T14:14:01.798+02:00Helppoa lämpöä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCjcUCrn76GW_TwTm3QhNSJz273JpuK95oyuM4-5O2YWcOgUh11AXmPlEmhbAL0SGhZ4bGBf93-CgK5qi6MX0INZGmXyaNPqa8wU9IOXh66UJiefNNQLICAFSovUlz47e7R2CYkj3s6AY/s1600/ilp2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCjcUCrn76GW_TwTm3QhNSJz273JpuK95oyuM4-5O2YWcOgUh11AXmPlEmhbAL0SGhZ4bGBf93-CgK5qi6MX0INZGmXyaNPqa8wU9IOXh66UJiefNNQLICAFSovUlz47e7R2CYkj3s6AY/s1600/ilp2.png" /></a></div>
<br />
Teimme kaupat tästä kodista kohta kahdeksan vuotta sitten. Koko sen ajan olemme miettineet, kannattaisiko tai pitäisikö laittaa ilmalämpöpumppu. Puolesta-argumentti on ollut se, että saisimme vapauden lähteä yhdessä reissuun myös talvikaudella, kun kotona olisi turvallinen mahdollisuus pitää yllä peruslämpöä. Me kun vähän pelkäämme sähköpattereita.<br />
<br />
Vastaan-argumentteja on ollut paljon. Ilmalämpöpumpun laittaminen on hirveän kallis kertakustannus. Sillä rahalla lämmittäisi aika monta lomareissua irtopattereiden avulla. Ja ne ilmalämpöpumput ovat ihan saakelin rumia möykkyjä. Ja niitä pitäisi olla monta tämänkokoisessa talossa. Niin, ja ne ovat saakelin rumia möykkyjä, joko sanoin sen... Ja sitten on vielä se iso kysymys siitä, kuinka paljon huonoa vehje oikeasti tekisi 80-vuotiaan hirsitalon painovoimaiselle ilmanvaihdolle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWoiPjdVmeBDVk4G6qtEELAnjPdqROqMYmDpHaUxlgM3kFt_Wlpz5PEcORDj9OqFwAiw-UGRnpJEoJtgj712md_kXBtjYhX-mqp8zywwJmtK7xH70egjCF167WqfcvGyJSTMCxot4NzKY/s1600/ilp1.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWoiPjdVmeBDVk4G6qtEELAnjPdqROqMYmDpHaUxlgM3kFt_Wlpz5PEcORDj9OqFwAiw-UGRnpJEoJtgj712md_kXBtjYhX-mqp8zywwJmtK7xH70egjCF167WqfcvGyJSTMCxot4NzKY/s1600/ilp1.png" /></a></div>
<br />
Tätä viimeiseksi mainitsemaani mysteeriä emme ole onnistuneet ratkaisemaan näiden vuosien aikana. Tuntuu, ettei siihen ole olemassa varmaa vastausta. Ilmeisesti kuitenkin olennaista on se, ettei pumppua käytettäisi kesällä viilentämiseen, vaan ainoastaan talvikauden lämmitykseen.<br />
<br />
Jos talo täytyy jättää yksinään, on tärkeää, että melko lämpiminä pysyisivät keittiö, vessa ja työhuone, koska niissä on vesijohdot. Uusiakin vaatimuksia on syntynyt tässä viimeisen vuoden aikana. Marsujenkin huoneen pitäisi pysyä lämpimänä. Ja jos minä ja Sulo olemme molemmat töissä kylminä pakkaspäivinä, olisi kiva, ettei tarvitsisi illalla tulla kalseaan kotiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0OAogsVYhBUoVn5Zi-XRzg25hZzHWtcpiDyVHk3P0GD3ZIekkxu20_NZhe4mnqGqeqdocn_JXeK8kmdz04jLhapTUiecpfVHl7g-WKVbS3PNU2Ut14XhjJ3Ec85yYzQj_gBtD6PrPsAw/s1600/ilp4.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0OAogsVYhBUoVn5Zi-XRzg25hZzHWtcpiDyVHk3P0GD3ZIekkxu20_NZhe4mnqGqeqdocn_JXeK8kmdz04jLhapTUiecpfVHl7g-WKVbS3PNU2Ut14XhjJ3Ec85yYzQj_gBtD6PrPsAw/s1600/ilp4.png" /></a></div>
<br />
On ollut epäselvää, selviäisikö yksi ilmalämpöpumppu koko urakasta, kun tämä kuitenkin on melkoisen sokkeloinen talo. Olisimme halunneet pumpun keittiöön, jossa se pilaisi mahdollisimman vähän sisustusta ja ulkoyksikkö olisi parhaiten poissa silmistä. Parin edustajan käytyä katsomassa kotiamme, opimme kuitenkin, että radan puolella sijaitseva olohuone olisi se fiksumpi paikka lämpimän ilman leviämisen kannalta. Mutta kun meillä on kaunis punainen olohuone ja ne pumput ovat niin saakelin rumia vitivalkoisia vekottimia!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtHclbMLMAmxs3AK11902TPyP0z7tVm-toCHntt39VzmtqQLNFKGCqDLZbHzilSwuYoApOuW7QOwDRbbfu9TBwGzWPBXq-b_30d2hRcyyFZtx4hIv0itH7Q4ie3Ml-2Ll42S9MdEpZbuU/s1600/ilp5.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtHclbMLMAmxs3AK11902TPyP0z7tVm-toCHntt39VzmtqQLNFKGCqDLZbHzilSwuYoApOuW7QOwDRbbfu9TBwGzWPBXq-b_30d2hRcyyFZtx4hIv0itH7Q4ie3Ml-2Ll42S9MdEpZbuU/s1600/ilp5.png" /></a></div>
<br />
Paitsi että eivät ne kaikki enää olekaan. Vuodet vierivät ja kehitys kehittyy. Suurin osa pumppujen sisäyksiköistä on yhä rumia, valkoisia möykkyjä, mutta joku helmikin valikoimaan on eksynyt. Ja mikä tuuri: se helmi sattuu olemaan punainen! Tämä ratkaisi asian. Tilasimme ilmalämpöpumpun ja juuri nyt sitä asennetaan paikoilleen.<br />
<br />
Minä olen ollut epäileväinen viimeiseen hetkeen saakka. Mutta sitten yhtäkkiä tajusin, että tällä investoinnillahan me varmistamme sen, että voimmekin elää tässä talossa vaikka hautaan saakka. Kun kuntomme ei enää riitä polttopuiden tekemiseen, voimme sulkea osan huoneista ja elää helppoja vanhuuden päiviä ilmalämpöpumpun alla. Asuntolaina saadaan maksettua seitsemässä vuodessa pois, jonka jälkeen minä voinkin ottaa autolainan, rakennella unelmieni retkeilyauton ja viettää talvistani ne pahimmat 2-3 kuukautta etelänmaissa! Voi mikä helpotus!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtZWbTSxNCA_d27YNmIx2bjqLGKGq-0t9qlki9PVd-Nejz9W5WRGynHphIYBFIjw-o9HjztS0mMlEzrjqrbNSG-uwnbJdGJ1-7OeTBTp2dkcxudIwGIVdMjUZ5wB01J_yi4lzExarMzcI/s1600/ilp3.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtZWbTSxNCA_d27YNmIx2bjqLGKGq-0t9qlki9PVd-Nejz9W5WRGynHphIYBFIjw-o9HjztS0mMlEzrjqrbNSG-uwnbJdGJ1-7OeTBTp2dkcxudIwGIVdMjUZ5wB01J_yi4lzExarMzcI/s1600/ilp3.png" /></a></div>
<br />
Seitsemän vuottahan kuluu silmänräpäyksessä ja minä olen sitten viisikymppinen. Nainen parhaassa iässä, kunto korkealla jumppailtuani mummojen kanssa pari kertaa viikossa ja syötyäni terveellistä ruokaa. En minä liikunnasta vieläkään nauti, ja mässäilystä erossa pysyminen vaatii jatkuvaa keskittymistä, mutta asiaa auttaa se, että minulla on mielessäni kirkkaana tavoite kasvaa toimintakykyiseksi ja aktiiviseksi eläkeläiseksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPLgsiQnHgmDTJADJwpJzB8jh_dtDcsKFh31acaOU_lCODgflso312yisuuFYfaMJKROfN5y9oYWpuNruhUpwqcTazD_JpZgoql_-DTMS1xEQc7b7qOPseQgEcMT2ED2aa6R3dldVVofc/s1600/ilp6.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPLgsiQnHgmDTJADJwpJzB8jh_dtDcsKFh31acaOU_lCODgflso312yisuuFYfaMJKROfN5y9oYWpuNruhUpwqcTazD_JpZgoql_-DTMS1xEQc7b7qOPseQgEcMT2ED2aa6R3dldVVofc/s1600/ilp6.png" /></a></div>
<br />
Minua on aika paljon vaivannut se asia, että olemme mitä todennäköisimmin jo vähintään elämämme puolivälissä ja että tästä kodista täytyy vielä siirtyä jonnekin helppoon ja sieluttomaan koppiin, jossa on liian kallis vuokra ja naapureiden äänet seinien takana. Miksi en ole osannut ajatella asiaa niin päin, että meillähän on nyt aikaa päivittää tämä talo vanhusystävälliseksi ja pysyä täällä aina? Ilmalämpöpumppu oli nyt ensimmäinen askel. Seuraavaksi pitää miettiä välipohjan lisäeristämistä.Unknownnoreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-30009170794620615822018-01-23T10:58:00.001+02:002019-06-11T08:10:20.782+03:00Raportti unelmasta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBDPDnPoBuRWP4TW6O9YO1zeccbs7x1fdFrS4aajxv0Glg4SuRDPoq8A-TbMLBmUzvOEOje7yH5HoWgXLMEkeXa4KosPcJvz3Ro_hnbgHJGnEVOGw7EQ1LpNHmMMkWfC2RbsrANIGSp9Y/s1600/vanlife9.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBDPDnPoBuRWP4TW6O9YO1zeccbs7x1fdFrS4aajxv0Glg4SuRDPoq8A-TbMLBmUzvOEOje7yH5HoWgXLMEkeXa4KosPcJvz3Ro_hnbgHJGnEVOGw7EQ1LpNHmMMkWfC2RbsrANIGSp9Y/s1600/vanlife9.png" /></a></div>
<br />
Kaksi viikkoa matkailuautossa oli hyvä kokemus, oikeastaan aivan mahtava. Vaikka minua kidututtaa se, paljonko rahaa tähän reissuun upposi, ymmärrän, että sijoitus oli tarpeen. Haaveet omasta retkeilyautosta ja reissuelämästä ovat olleet niin sitkeitä, että oli todella paikallaan pienesti kokeilla, mitä se vanlifetodellisuus oikein olisi.<br />
<br />
Ensimmäisen parin päivän jälkeen olin aivan raivopäinen ja vahvasti sitä mieltä, että ei ikinä enää. Halusin palauttaa auton ja etsiä hotellin loppuloman ajaksi. Mutta onneksi en tehnyt sitä. Koko ensimmäinen viikko auton kanssa oli kuitenkin aika stressaava, koska en ole koskaan ennen ollut tekemisissä matkailuautojen kanssa ja minulla oli paljon opeteltavaa. Epävarmuus kalliin auton kanssa seikkailusta oli väsyttävää, koska auto ei ollut oma. Pari itkuakin tuli ulvottua, kun aina tuli eteen jotain, mitä en tajunnut tai osannut. Mutta kaikesta selvisin. Hätäpuhelu Sulolle, WhatsApp-viesti auton vuokraajalle tai avunpyyntö vieressä majailevallle vanliferille ratkaisi tilanteen. Ekan viikon jälkeen auto olikin sitten käynyt tutuksi ja epävarmuus vaihtui rentouteen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikGD7cEO1_1hueY0dfQ3r6jZ3st-VLHtjlOEHnvR3rXDZH30SQQmgC6m7Ig7Sy7jtRV-p5EIlMld9CrC25LsQp8oGIz-kFH47IVMSlmc_VE4TFb3fBjwYVzhRx7AV4dt3qkHMYI1-wkQE/s1600/vanlife5.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikGD7cEO1_1hueY0dfQ3r6jZ3st-VLHtjlOEHnvR3rXDZH30SQQmgC6m7Ig7Sy7jtRV-p5EIlMld9CrC25LsQp8oGIz-kFH47IVMSlmc_VE4TFb3fBjwYVzhRx7AV4dt3qkHMYI1-wkQE/s1600/vanlife5.png" /></a></div>
<br />
Tärkein oppi tältä reissulta oli se, että vanlife ihan oikeasti on sitä, mitä kaipaan. Se valtava vapaus, kun ei todellakaan tarvitse tehdä mitään suunnitelmia edes tunniksi eteenpäin, eikä olla riippuvainen julkisista kulkuvälineistä! Sitä vaan liikkuu, jos tekee mieli ja on paikallaan, jos tekee mieli ja syö silloin, kun tulee nälkä. Menee nukkumaan, kun nukuttaa ja herää, kun herää. Mikä ihana olotila onkaan elää vain hetkessä! Kamala klisee, mutta niin totta! (Tätä tekstiä kirjoittaessani Sulo tuli kysymään, mikä on tämän päivän aikatauluni ja mihin aikaan hän panee auton lämmitykseen, jotta voidaan lähteä ostamaan pesukonetta. Minä meinasin ihan lamaantua. Liian vaikeita kysymyksiä.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9X4cW-L_3rKsJEcofHhEnVyTWjsBu8l8jo7zZqLRcN4H6QIG6ThjZ-JY1BbcW5lry798fwNG5SESqhXCEq66w0MJMU3wtRHz0VBcEXCoD9K7tk9crpCtCmD2XUTafSoz1t1qH8iOXYZM/s1600/vanlife1.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9X4cW-L_3rKsJEcofHhEnVyTWjsBu8l8jo7zZqLRcN4H6QIG6ThjZ-JY1BbcW5lry798fwNG5SESqhXCEq66w0MJMU3wtRHz0VBcEXCoD9K7tk9crpCtCmD2XUTafSoz1t1qH8iOXYZM/s1600/vanlife1.png" /></a></div>
<br />
Sain myös varmuuden sille, minkä jo olin tiennytkin, eli että tehdasvalmisteinen matkailuauto ei koskaan tule olemaan minulle vaihtoehto. Vihasin sitä ahtautta. Vaikka auto oli megalomaanisen iso ja tarkoitettu neljälle hengelle, en meinannut mahtua elämään siellä edes yksinäni. Kaikki kaapit olivat ihan typerän kokoisia ja muotoisia, eivätkä täyttäneet tarkoitustaan. Jääkaappi oli melkein yhtä suuri kuin meillä kotona, vaikka aivan pieni olisi ollut käytännöllisempi.<br />
<br />
Suihku oli ihan kaikista naurettavin keksintö, ja minusta oli helpompaa peseytyä vadissa. Kasettivessa kuvotti minua kemikaalinhajuineen ja osoittautui todella huonoksi ratkaisuksi saarella, jossa on vain yksi paikka säiliön tyhjentämiseen. Niinpä lakkasin pian käymästä auton vessassa ja käytin yleisiä vessoja ja luontoa. Harmaavesisäiliö aiheutti minulle tuskan hetkiä, kun löyhkäävä vesi tuli ylös suihkun viemäristä aina ajon aikana. Siihen paljastui syyksi, että autonvuokrausfirma ei ollut tyhjentänyt tankkia ja se oli jo valmiiksi tupaten täynnä.<br />
<br />
Jos halusi sytyttää valot tai laskea vettä, piti ensin ohjauspaneelista laittaa sähköt päälle. Koin tämänkin tosi vaivalloiseksi ja käytinkin paljon omaa taskulamppuani ja kanisterivesiä. Kännyköiden lataaminen hupiakkusätösten kanssa oli pelottavaa, kun akku löi kipinää ja invertteri piippaili. Näiden kokemusten jälkeen oman auton sisustus- ja tekniikkaratkaisut ovat kirkastuneet huomattavasti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxVAe2ehpO6TCPiqueuGBhWknItkO4SDRAaj3QNjo-TKigND0CJ_OZ7qHl4oMkqdvy-tnrUIn5JYSXu7JyHfbVUXso5OkuYgxoePlKMw8TGXYDM_J5agkxwCAQ-3uaJumUbf2J1YwadKI/s1600/vanlife6.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxVAe2ehpO6TCPiqueuGBhWknItkO4SDRAaj3QNjo-TKigND0CJ_OZ7qHl4oMkqdvy-tnrUIn5JYSXu7JyHfbVUXso5OkuYgxoePlKMw8TGXYDM_J5agkxwCAQ-3uaJumUbf2J1YwadKI/s1600/vanlife6.png" /></a></div>
<br />
Minut yllätti positiivisesti se, miten helppoa isoa autoa olikin ajaa ja miten vähän se kulutti polttoainetta. Autoa oli jopa helpompi peruuttaa, kuin omaa kirpunkokoista Salomeani, joka muuten nielee bensaa ihan saman verran kuin tämä jättiläinen dieseliä. Kun tähän mennessä olen ajatellut, että sen minun tulevan retkeilyautoni täytyy olla pienin mahdollinen, niin nyt olen todennut, että isohan se saa olla ja siinä on ehdottomasti oltava korkeutta niin paljon, että pystyn seisomaan suorana sen sisällä.<br />
<br />
Vain sen ainoan kerran, kun vahingossa ajauduin serpentiinitielle, oli ajaminen aivan silkkaa kauhua. Minulla oli sama tunne, kuin sellaisia videopelejä pelatessa, joissa ajetaan kilpa-autoilla. Mutta tässä pelissäpä olisin kuollut ihan oikeasti, jos olisin sinkoutunut rotkoon. Kun tie on justiinsa samanlevyinen kuin auto ja missään ei voi kääntyä ympäri, on ainoa vaihtoehto vain jatkaa mutkittelua ylemmäs ja ylemmäs ja toivoa, ettei kukaan tule vastaan, eikä rengas lipsahda reunan väärälle puolelle. Hirveä kuolemanpelko siinä oli. Sen jälkeen minä opin tarkistamaan reitit etukäteen karttaohjelmilla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTZRQK9W7VzvhFWMIUXn4UaRK5Q8mp1h-5RN43D4Pv0MB0JPgbjSQHhXoLGayoGWTPoThSzhyhyphenhyphengl23ZBplhhlaEOReYY42-ogMNgIrwEVVx8NVMjhq__vdBHmNVKtwCwr53AhRUeD6po/s1600/vanlife4.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTZRQK9W7VzvhFWMIUXn4UaRK5Q8mp1h-5RN43D4Pv0MB0JPgbjSQHhXoLGayoGWTPoThSzhyhyphenhyphengl23ZBplhhlaEOReYY42-ogMNgIrwEVVx8NVMjhq__vdBHmNVKtwCwr53AhRUeD6po/s1600/vanlife4.png" /></a></div>
<br />
Nykytekniikka oli muutenkin aika oleellisen tärkeä osa reissun onnistumista. Park4night-sovellus auttoi hienosti yöpymispaikkojen löytämisessä, karttaohjelmat ja navigaattori reittien valinnassa. WhatsAppilla sujui yhteydenpito tyydyttävästi autonvuokrausfirmaan, jonka kanssa oli pakko kommunikoida espanjaksi. Minun puhe-espanjani on ihan surkeaa, mutta kirjallisesti pystyn paremmin tulemaan toimeen. Kiitän lämpimästi EU:ta roaming-maksujen poistamisesta. Oman puhelimeni liittymään kuuluu 10 gigatavua nettiaikaa kuukaudessa ulkomailla ja kahden viikon aikana kulutin siitä vain alle neljä gigaa, vaikka käytin nettiä ihan reippaasti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK7AvopQspPVQenDmV3fpB0zA2jkWxLHGBhpym2BNZ4XPyMaaR8hAizuxbDQ6KzIdlkeYIHICqhAsJabwuYx0IzROD1P5pNOglzOLlbloswF3Bd4SJn0PjQ_-IxuG1a6E4cvtJAtDzLZc/s1600/vanlife7.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK7AvopQspPVQenDmV3fpB0zA2jkWxLHGBhpym2BNZ4XPyMaaR8hAizuxbDQ6KzIdlkeYIHICqhAsJabwuYx0IzROD1P5pNOglzOLlbloswF3Bd4SJn0PjQ_-IxuG1a6E4cvtJAtDzLZc/s1600/vanlife7.png" /></a></div>
<br />
Pieni pettymys tuli siitä, että jouduin enimmäkseen yöpymään melko urbaaneissa paikoissa, kuten uimarantojen lähellä. Olin kuvitellut ajelevani aina jonnekin autiomaan ja meren yhtymäkohtaan, mutta totuus iski vasten kasvoja jo ensimmäisenä yönä. Päällystämättömät tiet olivat pahempia kuin Venäjällä ja aika vahvasti tuntui niissä kivikoissa pomppiessani siltä, ettei vuokra-autolla kannattaisi ajaa metriäkään moisissa olosuhteissa. Lisäksi puhelinyhteyttä ei ollut missään ei-missään, jossa mieluiten olisin hengaillut. Ei tuntunutkaan hyvältä olla ilman mahdollisuutta soittaa apua, jos jotain tapahtuisi. Yllätyksekseni totesin myös, että minusta tuntuikin mukavalta majailla alueilla, joissa oli muutama muukin reissupaku tai matkailuauto, kunhan eivät ihan kyljessä kiinni olleet. Se toi turvallisuuden tunteen.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjikYuUxkv_nbrcVdYSy-PrwLX4Pxm3B_ppM-8VgwbFUCy_4orURVg56i9AlGiooCH-3rW7UFlwF89LiUDsmTMfFT3L6wb9PBVshRdV6WX-xyTbT1s_PZ_aLkJxUudJHS-UF-jJVcQkePs/s1600/vanlife3.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjikYuUxkv_nbrcVdYSy-PrwLX4Pxm3B_ppM-8VgwbFUCy_4orURVg56i9AlGiooCH-3rW7UFlwF89LiUDsmTMfFT3L6wb9PBVshRdV6WX-xyTbT1s_PZ_aLkJxUudJHS-UF-jJVcQkePs/s1600/vanlife3.png" /></a><br />
<br />
Palataas vielä auton ominaisuuksiin. Tämä kyseinen auto oli sisältä sellainen ruma, beige ja muovinen, niinkuin matkailuautot tapaavat olla, ja sekin vain vahvisti sitä tunnetta, että itserakennettu pakettiauto on oikea ratkaisu. Miksei liikkuva koti voisi olla yhtälailla sievä ja viihtyisä, kuin talossa sijaitseva kotikin? On tärkeää nähdä ympärillään kauneutta.<br />
<br />
Auton sisätilojen suunnittelu täytyy aivan ehdottomasti aloittaa sillä, että kerää ensin kokoon kaiken tarvittavan tavaramäärän juustohöylästä alkaen ja rakentaa säilytysratkaisut sitten nimenomaan näille varusteille sopivaksi. Eipä sitten tarvitse kuunnella astioiden sinkoilua liian väljissä laatikoissa tai vesikanistereiden kaatuilua komeron lattialla. Tai roikottaa roskapussia pelkääjän paikan käsinojassa, kun autossa ei ole roskiskaappia! Sängyn täytyy olla ihan kunnollinen, sillä myös autossa pitää pystyä nukkumaan hyvin; ei se auton pedin patja ole yhtään vähempimerkityksellinen kuin oman kodin sängyssäkään!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdS3ALJzYgL8NYzaBirtEIoJ4fDwn0gouHY7Tgh_Dj-a65kT1XM72QsORhRZg2V1H3AxbEGC69vXr336vH8g_Pxj6IV-WSQsCVb5AXMLFO-6PpR4SF0b6Gl88BzHIx3hqL5lE1_8yjS5k/s1600/vanlife2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdS3ALJzYgL8NYzaBirtEIoJ4fDwn0gouHY7Tgh_Dj-a65kT1XM72QsORhRZg2V1H3AxbEGC69vXr336vH8g_Pxj6IV-WSQsCVb5AXMLFO-6PpR4SF0b6Gl88BzHIx3hqL5lE1_8yjS5k/s1600/vanlife2.png" /></a></div>
<br />
Voitte arvata, miten paljon minua polttelee jo alkaa rakentaa omaa autoa. Piirustukset ovat tietysti jo valmiina ja lista mukanakulkevista käyttötavaroista. Auto puuttuu. Ja järki...<br />
<br />
Nimittäin tässä kohtaa voi alkaa miettiä sitä, millä ajalla sillä autolla sitten matkailtaisiin. Jos minä voin riipaista itseni irti arjesta talvella kuukauden ajaksi, niin siinä ajassa ehtisin justiinsa ajaa jonnekin, jossa sää olisi edes siedettävä, ennenkuin joutuisin jo lähtemään paluumatkalle. Ja tätä kotia ei voi jättää yksinään, joten taas olisi jätettävä Sulo pois matkasta, vaikka haluaisin niin kovasti jakaa tällaisen reissuilun hänen kanssaan. Ja sitten on tietysti nuo kaksi myyrää, jotka pikkuhiljaa ovat oppineet luottamaan meihin yhä enemmän ja joiden sysääminen johonkin uuteen kotiin olisi aika kova paikka. <br />
<br />
Minä olin se, joka halusi rautatieaseman ja marsut, joten aika tylyltä tuntuisi syksyn tullen jättää ne kaikki yksin Sulon niskoille ja lähteä muuttolintujen perässä kohti ihmiselle sopivaa ilmastoa. Eli tässä on se pyhä kolmiyhteys, joka pitää minut tiukasti erossa haaveideni kulkurielämästä: Sulo, talo, myyrät.<br />
<br />
Ja se raha. Mitään tosi vanhaa räyskää pakua en uskaltaisi ostaa ja uudempiin ei ole varaa. Auton muuttaminen matkailuautoksi ei sekään ole suinkaan ilmaista, vaikka sen itse nikkaroisikin. Ja jollain pitäisi reissun päälläkin elää; pitäisi ainakin ymmärtää, millaiset vehkeet tarvitaan, jotta graafisia töitä voisi tehdä autosta käsin. Ja sitten pitäisi vielä olla rahaa hankkia ne.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4mgm86pjfcHd60csh9wDMOH1zI1VhQphljJx2SGwEQqno1Aa-dVVS0Xfs2XyzY6rgOtVNRoSyo6bJccPCyloQOQUniTEOqtjnsZgJ1fjjtTm9ztDkmJri-a3nhtUVeAGvMwfhvpzRs5c/s1600/vanlife8.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4mgm86pjfcHd60csh9wDMOH1zI1VhQphljJx2SGwEQqno1Aa-dVVS0Xfs2XyzY6rgOtVNRoSyo6bJccPCyloQOQUniTEOqtjnsZgJ1fjjtTm9ztDkmJri-a3nhtUVeAGvMwfhvpzRs5c/s1600/vanlife8.png" /></a></div>
<br />
<br />
Eläkeikään on matkaa vielä 25 vuotta. Viimeistään silloin tämän haaveen voi toteuttaa, jos terveys kestää ja olen ylipäänsä hengissä. Mutta jos joudun nyt taas torimuijaksi, niin sitten en en kyllä epäröi yhtään auton laittamista! Postin työkavereilta olen kuullut, että väkeä on jo vähennetty poissaollessani ja sillä perusteella minun tuskin tarvitsee kuvitella lähteväni tästä seuraavaksi postia pläräämään. Ihan heti en jaksa vielä orientoitua yritykseni töihin saati rättien tulevaisuuden pohtimiseen, sillä tänä aamuna minä yritän sopeutua vasta tähän kuivaan pakkasilmaan, joka jo tukki hengitystieni ja muutti hetkessä käteni karheiksi.<br />
<br />
Mutta pikkuhiljalleen minä taas sopeudun. <br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-40237203265348938272017-12-14T10:51:00.000+02:002018-05-30T18:56:11.916+03:00Välivaiheita<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBIYR76VUSKMx05RpDbUHeiNt8XvwOQ0oL0jq34_7I-IAGlY5eduyE7nJh0T-n795_XxTQ8CVbW685JN91r-ncIljickmRRKwxl0maU1tpamnBQpOuuhz-qCB6whPEzg4_kePohkxO7mE/s1600/minikuusi1.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBIYR76VUSKMx05RpDbUHeiNt8XvwOQ0oL0jq34_7I-IAGlY5eduyE7nJh0T-n795_XxTQ8CVbW685JN91r-ncIljickmRRKwxl0maU1tpamnBQpOuuhz-qCB6whPEzg4_kePohkxO7mE/s1600/minikuusi1.png" /></a></div>
<br />
Sain toissailtana panna verkkokauppani kiinni, kun viimeisetkin varastossa olleet rievut lähtivät uusiin koteihinsa. Vaikka tämä onkin nyt väliaikainen tauko, niin verkkokaupattomuus tuntui yhtäkkiä todella ontolta. Hiukan tuli sellainen tunne, kuin minusta olisi puolikas lakannut olemasta. Käsityöyrittäjyys ja verkkokauppiaana oleminen ovat selkeästi identiteettiasioita. Se sai minut pohtimaan sitä, miltä tuntuu sitten, kun ihan oikeasti päätän lopettaa käsitöiden tekemisen ammatikseni.<br />
<br />
Vaikka olen käytännössä ollut tämän viimeisen vuoden ihan tavallinen palkkatyöläinen, ja tehnyt oman yrityksen töitä vain todella vähän, sanon silti aina ammatikseni yrittäjä. Ehkä se johtuu siitä, että yrittäjyys on vain minusta itsestäni kiinni: kukaan ei voi viedä sitä minulta pois koskaan. Postityöntekijyys taas on kiinni kaikesta muusta kuin minusta, kun en koskaan voi tietää, kuinka kauan minun annetaan sitä työtä tehdä. <br />
<br />
Paitsi juuri nyt tiedän, että jouluun saakka annetaan. Olen nyt 2,5 viikkoa ollut väliaikaisessa pakettipisteessä töissä. Se on ehdottomasti tylsin työ, mitä olen tehnyt lukioaikojen näyttelynvalvojan homman jälkeen. Pakettipisteessä käy minun työvuoroni aikana maksimissaan parikymmentä ihmistä minua virkistämässä, mutta enimmäkseen minä vain istuskelen katsomassa elokuvia iPadiltä tai luen kirjaa. Vaikka työ on tylsää, olen todella iloinen siitä, että saan siellä olla. Milloin minulla olisi viimeksi ollut niin paljon aikaa, että saan lukea kokonaisen kirjan yhdessä illassa? Tässä vaiheessa vuotta postin lajittelussa ja jakamisessa on sellainen härdelli käynnissä, että en usko, että edes jaksaisin tehdä juuri nyt sitä työtä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAK0q8lpU7IZ8r7BI5aIo_7jWQ-CLaoubh9Il-uW1Ab5JT82cSZmD8z19_oa0z1Z4qx0HOOW83mCzRRV9bFhwCMu00DkKkkjVYpxHd1lKEgBSIgshQ5_fD5ePHLJGIKkgRK4F2BcqozUU/s1600/minikuusi2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAK0q8lpU7IZ8r7BI5aIo_7jWQ-CLaoubh9Il-uW1Ab5JT82cSZmD8z19_oa0z1Z4qx0HOOW83mCzRRV9bFhwCMu00DkKkkjVYpxHd1lKEgBSIgshQ5_fD5ePHLJGIKkgRK4F2BcqozUU/s1600/minikuusi2.png" /></a></div>
<br />
<br />
Pian joulunpyhien jälkeen minä sitten lennän Fuerteventuralle ja palaan tammikuun loppupuolella. En edes viitsi ajatella nyt, mitä elämässäni tapahtuu sen jälkeen. Verkkokauppa ammottaa tyhjyyttään ja Postissakin on siinä vaiheessa luultavasti työtapojen muutos edennyt siihen pisteeseen, ettei ylimääräisille käsille ole samanlaista tarvetta kuin kuluneena vuonna. Rupeanko taas painamaan rättejä, saanko jatkaa Postissa, vai tuleeko eteen jotain ihan muuta, sen näen sitten.<br />
<br />
Minua jännittää tuleva matka sillä lailla hyvällä tavalla. Olin varannut retkeilyauton jo viime keväänä, mutta kyseisellä firmalla olikin vaikeuksia tarjota minulle sitä varaamaani pienintä ja halvinta autoa. Seurasi update updaten perään ja nyt minulle on varattu kahdeksi viikoksi ihan luksusauto sen simppelin halpalaisen hinnalla. En yhtään malta odottaa, millaista matkailuautoilu sitten käytännössä on. Minullahan on varsin korkeat odotukset sen suhteen ja siksi tämä lyhyt kokeilu on tärkeä juttu minulle. Loman jälkeen minä tiedän jo paremmin, jatkanko haaveilua omasta retkeilypakusta.<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-57277882748816797842017-11-25T09:09:00.003+02:002017-11-28T08:16:00.783+02:00Kylmä marraskuun sade<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2K1RmB2UsTrD4d6q8WqJJfS1c-La7OeC0wqQ4i6IY6-IQih27VaGGUmUSVc5U330Cyo41eV_FTTWOPmxK3dTV8CNOC4lxzWHO9dOb3qK6KxKLo4F6601leMj0zQ_7JdwX2Lpqo_4qceA/s1600/november2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2K1RmB2UsTrD4d6q8WqJJfS1c-La7OeC0wqQ4i6IY6-IQih27VaGGUmUSVc5U330Cyo41eV_FTTWOPmxK3dTV8CNOC4lxzWHO9dOb3qK6KxKLo4F6601leMj0zQ_7JdwX2Lpqo_4qceA/s1600/november2.png" /></a></div>
<br />
Olen ollut viime viikkoina todella väsynyt ja pinnani on ollut kammottavan kireällä. En oikein heti tajunnut, mistä on kyse, kunnes minulle valkeni, että mehän elämme marraskuun puoliväliä. Aika menee jotenkin suihkimalla nykyisin, enkä ehdi käsittää, että on kesä tai syksy tai näköjään sitäkään, että on kaamosmasennuksen aika. Ja kun sen tajusin, huomasinkin, että oikeastaan minähän olen siihen nähden aika hyvässä jamassa, kun normaalisti tähän aikaan vuodesta vain makaan ja itken.<br />
<br />
Olen todennut, että oli virhe varata aurinkomatka vasta tammikuulle. Viimevuotinen marraskuu oli huomattavasti järkevämpi ajankohta, sillä valotankkauksen jälkeen minulla ei ollut merkittäviä vaikeuksia jaksaa Postin joulukuuta eli pahinta kiirettä ja pisimpiä työpäiviä ja tehdä vielä sen lisäksi omaa joulumarkkinointiani.<br />
<br />
Lesson learned, ja ensi vuonna olen taas rippaisen fiksumpi! <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1IO8LRVSN7aavj-7lwQwGwuJjXvSkADhVNwHmeTzWC6oODE9pa4RM5iE5vinHU202uO8mVoFuRSaScBw4Y75NjxKd0ky40rPEzcH9LmBj1j_7382r9Y8gZ4xXTIUVBVoyPe5vjJpkH68/s1600/november3.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1IO8LRVSN7aavj-7lwQwGwuJjXvSkADhVNwHmeTzWC6oODE9pa4RM5iE5vinHU202uO8mVoFuRSaScBw4Y75NjxKd0ky40rPEzcH9LmBj1j_7382r9Y8gZ4xXTIUVBVoyPe5vjJpkH68/s1600/november3.png" /></a></div>
<br />
Tämä viimeinen viikko Postissa on ollut minulle ihan hirveä henkisesti, eikä se johdu mistään muusta kuin minusta itsestäni ja mitä ilmeisimmin marraskuusta. Unirytmini on ollut aivan hukassa ja koko päivän jatkuneen väsymyksen jälkeen pääni yhtäkkiä selvenee siinä vaiheessa, kun pitäisi mennä nukkumaan. Yöunet ovat siten jääneet onnettoman vähäisiksi. Koomailen unen ja valveen rajoilla koko päivän ja hetkittäin kaikki voimani menevät vain siihen, että pysyn pystyssä. Jos nauran, alankin itkeä. Jos joku naputtaa minulle, minä räjähdän. Olen muuttunut valittajaksi ja nurisijaksi. Olen siis muuttunut tyypiksi, jollaista en itse voi sietää työkaverina.<br />
<br />
Mutta minulle kävi hyvä tuuri, luulisin! Maanantaista alkaen seuraavat neljä viikoa olen asiakaspalvelutehtävissä Postin pakettienluovutuspisteessä. Se on iltatyötä ja uskoisin, että se on minun pelastukseni juuri nyt. Nyt minulla onkin mahdollisuus nukkua niin pitkään, kuin aamulla nukuttaa, vaikka en saisikaan illalla unta. Minä saan nähdä sen ainoan vähäisen valon hetken, kun olenkin päivät vapaalla! Voin käydä kävelyllä ja kuntosalilla keskellä päivää. Koska pimeän laskeuduttua minä en saa muutenkaan enää itsestäni mitään irti, on varmasti ihan paikallaan istuskella yhdessä paikassa ilman kiirettä ja hälinää tekemässä vain yhtä työtehtävää: antamassa asiakkaille paketteja. Olen tekemisissä vain vieraiden ihmisten kanssa lyhyen hetken kerrallaan, joten ei ole edes sitä vaaraa, että äksyilisin kenellekään.<br />
<br />
Haittapuolena tässä on vain se, että neljässä viikossa minä ehdin ikävöidä mahtavia työkavereitani monen monituista kertaa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4tq0tfZKDErdIvWkBtK3iUdHIjn7YdPcD6-Os5aFS1TXAim0LiSEUSyXLawr1MqVxDuL8Iy4-eb90snlZCX84mfP8RVzCiokB6vlByh3tSMfOCPcamsdQEeXXFm84QT81K2sTG80zt4k/s1600/november1.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4tq0tfZKDErdIvWkBtK3iUdHIjn7YdPcD6-Os5aFS1TXAim0LiSEUSyXLawr1MqVxDuL8Iy4-eb90snlZCX84mfP8RVzCiokB6vlByh3tSMfOCPcamsdQEeXXFm84QT81K2sTG80zt4k/s1600/november1.png" /></a> <br />
<br />
Kaiken tämän keskellä käsityöyrittäjyys on ollut
normaaliakin pahemmin poissa ajatuksistani ja koko markkinatalousyhteiskunta
myymisineen ja ostamisineen ja kuluttamisineen ovat aiheuttaneet minussa
pelkkää pahoinvointia. Minun pitäisi myydä tiskirättejä ja saada varasto tyhjäksi inventaariota varten, mutta tuntuu todella vaikealta mainostaa, kun itsekin inhoan kaikkialta päälleni vyöryvää mainostulvaa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Minä keskityn nyt pääasiassa vain siihen, että "nothing lasts forever, even cold November rain". </div>
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/eLoQteiJNOU?rel=0&start=100" width="560"></iframe> <br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-91904811939815756952017-11-03T15:45:00.004+02:002020-05-13T10:41:31.430+03:00Liikaa työtä, liian vähän työtä?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFQ7teQYYm3H6CIqud4StDi-qfP8zZTEYrTUPBUD_BaJQ0dHcQwTSnlFkyM4SpJztTRHuoQJ4TU0cdnSD8QTIt8UG7AcoMzL6O52-sJiMouAKTld3JJPu9SmoR0ThJTu9Bwqq10CRfVBw/s1600/kustipolkee.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFQ7teQYYm3H6CIqud4StDi-qfP8zZTEYrTUPBUD_BaJQ0dHcQwTSnlFkyM4SpJztTRHuoQJ4TU0cdnSD8QTIt8UG7AcoMzL6O52-sJiMouAKTld3JJPu9SmoR0ThJTu9Bwqq10CRfVBw/s1600/kustipolkee.png" /></a></div>
<br />
Ajattelin, että jos teen nyt loppuvuoden ajan Postilla ylitöitä niin paljon, kuin on tarjolla, saan kerättyä rahaa jemmaan tammikuun reissun ajalle. Vaan nyt kun olen toiminut tällä tavalla, minusta on alkanut tuntua, että kyllä sen burn outin saa itselleen kehitettyä simppelillä palkkatyölläkin ihan yhtälailla kuin käsityöyrittämisellä.<br />
<br />
Pahimmillaan päiväni kuluvat niin, että viideltä on herätys, kotiinpaluu töistä ehkä ruokakaupan kautta neljän-viiden maissa, sitten työsähköpostit, verkkokaupan tilausten käsittely ja hetki koomailua sohvalla, jonka jälkeen ohjelmassa on jo seuraavan päivän eväiden laittaminen ja sitten petiin klo 20.<br />
<br />
Koska minulla on hulvattoman hauskaa Postissa ja saan postia jakaessani myös hyödyllistä liikuntaa, olen huijannut itseni uskomaan, etteivät pitkät päivät haittaa. Mutta kyllä ne pidemmän päälle alkavat haitata, jos työn, nukkumisen ja syömisen lisäksi ei tee enää mitään muuta. Mielestäni mikään työ ei ole niin tärkeää, että sen kannattaa antaa niellä koko elämän.<br />
<br />
Olen vuokratyöläisenä aika etuoikeutetussa asemassa. Kun nyt aloin nähdä liian pitkien työpäivien vaarat, pyysin, että saisin tehdä ensi viikolla maksimissaan vain kahdeksantuntisia päiviä. Minut siirrettiinkin taas sisätöihin. Arvostan tuollaista joustavuutta tosi paljon. Se on luksusta, joka puuttuu vakituisilta työntekijöiltä. Kun normipostin jakaminen loppui tiistaipäiviltä, Postin omat työntekijät ovat joutuneet tosi kurjaan tilanteeseen. Ne tiistailta poistuneet työtunnit ja jakamatta jäävät postit nimittäin siirrettiin sitten muille päiville. Se tietysti tarkoittaa sitä, että vaikka työvuorot tehdään tavattoman pitkiksi, aika ei silti aina riitä ja tunnollisina tyyppeinä ihmiset tekevät vielä ylitöitäkin. En oikein ymmärrä, miten kukaan jaksaa sellaista, kun minulla ne kahdeksantuntisetkin päivät tuntuvat syövän koko elämän.<br />
<br />
Koska kaiken kiireen keskellä kerkiän kuitenkin aamupalan aikana selata tärkeimmät uutiset, en ole voinut välttyä lukemasta <a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000005405564.html">"ideologisesti työttömästä" Ossista</a> ja siitä melusta, jonka moinen törkeä loisiminen on saanut aikaan. Hänethän tuomittiin jopa presidentin suulla, vaikka hän oli toiminut koko ajan juuri niinkuin työkkäri oli pakottanut toimimaan.<br />
<br />
Minä ymmärrän Ossia. Olinhan itse aika samanlainen kahdeksan vuotta. Olen Ossin kanssa samaa mieltä siinä, että aika suuri osa työstä on turhaa. Törmäsin tähän ongelmaan silloin, kun aloin etsiä työpaikkaa viime syksynä. Minulla ei ole pätevyyttä tärkeisiksi kokemiini töihin. Olisiko minun siis pitänyt hakea myyjäksi huonekaluliikkeeseen, joka myy paskalaatuisia, toisella puolella maailmaa kyseenalaisin menetelmin valmistettuja kalusteita ja tarpeettomia koriste-esineitä? Tai ryhtyä puhelinmarkkinoijaksi ja väkisinmyydä naistenlehtiä mummoille, jotka eivät osaa sanoa ei? Minulla ei onneksi ollut työvoimatoimistoa niskassani, joten totesin, ettei minun pidä edes yrittää päästä töihin, jotka koen turhiksi tai itselleni epäsopiviksi. Onneksi minut huolittiin Postiin. En pidä sitä turhana työnä, paitsi joskus silloin, kun kannan ihmisille kädet kipeinä pelkkiä mainoslehtiä mainoslehtien perään. <br />
<br />
Mutta entä jos työkkäri olisikin puhaltanut niskassani? Miksi minulla ei saisi olla oikeutta olla hakematta typeriksi kokemiini työpaikkoihin? Tai vielä pahempaa, miksi minulla ei olisi oikeutta olla työhaastattelussa rehellinen ja kertoa, että työvoimatoimisto pakotti minut, vaikka en koe paikkaa minulle sopivaksi?<br />
<br />
Minä sain olla monta vuotta työtön omasta halustani. Silloin työttömiä ei vielä pakotettu mihinkään. Ihana nainen Oriveden työvoimatoimistossa sanoi minulle: "Jos sinä olet onnellinen näin, meillä ei ole mitään tarvetta pakottaa sinua töihin." Mutta sitten asiat muuttuivat ja työmarkkinatuen nautiskelijat siirtyivät valtion menoerästä kuntien menoeriksi. Enää ei saanutkaan olla rauhassa työtön, vaan minua pantiin jos jollekin kurssille ja kuntouttavaan työtoimintaan. Pääasiassa koin toimenpiteet todella turhiksi ja nöyryyttäviksi. Ne pahensivat ennestään huonoa itsetuntoani ja saivat aikaan arvottomuuden tunteen. Yritin välttää pakkotoimia kaikin mahdollisin keinoin. Ilmaisena työvoimana kunnan hommissa minusta oli aivan päivänselvää, että minua ja muita kaltaisiani käytettiin aivan häikäilemättä hyväksi. Eihän kunnan edes tarvinnut miettiä puutarhureiden palkkaamista, kun orjat kitkivät kukkapenkit ja leikkasivat ruohon. Ja kun kolme kuukautta oli ohi, voitiin ottaa seuraava orja edellisen tilalle tai "hyvillä perusteilla" jatkaa saman orjan kanssa vaikka vuosia.<br />
<br />
Kuntouttava työtoiminta saattaa laajentua niin, että jatkossa kuntien lisäksi myös yritykset voivat ottaa ilmaisia työntekijöitä eli "kuntoutujia". Varmasti on työttömiä, joille kuntouttava työtoiminta on hyväksi, mutta takuulla on myös niitä, joille se tekee pelkkää hallaa. Siinä on luotu systeemi, joka on tarkoitusperiltään hyvä, mutta käytännössä sitä hyödynnetään väärällä tavalla. Miksi siis yritykset, yhdistykset ja kunnat ovat oikeutettuja käyttämään systeemiä hyväkseen, mutta Ossit ja Susannat eivät?<br />
<br />
Minä olin pitkään yhteiskunnan "loinen". Kun muutuin ja perustin oman yrityksen ja sitten muutuin taas ja menin palkkatöihin, olen ollut todella ylpeä itsestäni. Niin tiukasti tässä maassa on opetettu, että työnteko määrittää ihmisen arvon. <br />
<br />
Mutta nyt kun olen täyttäpäätä tehnyt palkkatöitä ja siinä sivussa koittanut pitää myös toiminimeni edes jollain lailla toiminnassa ja samalla lukenut näitä juttuja mediasta, olen alkanut kaiholla muistella aikaa, jolloin leivoin leipäni itse, pidin siivouspäivän joka lauantai, luin paljon kirjoja, tein käsitöitä ja askartelin, pidin yllä piirustustaitoani, ompelin vaatteita, opettelin uusia taitoja kansalaisopistossa, lämmitin saunan pari kertaa viikossa ja kirjoitin kirjeitä. Tuo elämänvaihe tuntuu nyt kovin kultaiselta. Jos minulla nyt olisi yhtä paljon joutilasta aikaa, osaisinko tehdä noita kivoja ja hyödyllisiä juttuja, vai lohnottaisinkohan sittenkin vain somessa kaiken aikaa?<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-28132356663707004542017-10-21T19:09:00.001+03:002017-10-24T08:47:13.985+03:00Käytiin Puolassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtmNbAGf2XP_pQtCtMuevC3OHncEuN3Hb7QFBmHD9_GGKZ9tiNhMezBoii25ujxlNsUkzXyDMX8HulXwfo-FaNlj7jNQE9CWUS9GTxDVi015yml08IM9lIfjJO-GpwrsahkivxdtSsc-0/s1600/krakova.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtmNbAGf2XP_pQtCtMuevC3OHncEuN3Hb7QFBmHD9_GGKZ9tiNhMezBoii25ujxlNsUkzXyDMX8HulXwfo-FaNlj7jNQE9CWUS9GTxDVi015yml08IM9lIfjJO-GpwrsahkivxdtSsc-0/s1600/krakova.png" /></a></div>
<br />
Harvoin meillä enää on sellaista tilannetta, että voisimme nostaa kytkintä yhtä aikaa, mutta nyt kun Sulolla oli syysloma ja minä kuvittelin, että Postin työ loppui ja S-ketjun bonuksiakin oli vuosien varrella kertynyt tilille aika mainio summa, päätimme lähteä yhteiselle lomamatkalle. Puola valikoitui kohteeksi pääasiassa siksi, että sinne ne S-tilin rahat riittivät. Minä en halunnut näin lyhyeksi lomaksi minnekään kesämaahan, koska kotiinpaluu tähän jatkuvaan synkkään sateeseen olisi ollut liian paha paikka. Olemme molemmat jo monta vuotta halunneet käydä Auschwitzissa, joten nyt oli sopiva hetki sille. Eipä ainakaan tuntuisi pahalta palata kotiin?<br />
<br />
Matkailuun liittyy aina tympeä määrä tietokoneella kökkimistä, kun pitää etsiä ja vertailla lentoja ja hotelleja. Kaiken sen surffailun lomassa minulla menivätkin Varsova ja Krakova sekaisin. Kun sekä lennot että hotelli oli varattu Varsovaan, aloin etsiä tietoa Auschwitzin-retkistä. Niitä ei löytynyt kirveelläkään ja olin aivan ihmeissäni. Sitten satuin vilkaisemaan karttaa ja tajusin, että meidänhän piti olla menossa Krakovaan, eikä Varsovaan!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHjOesR4tiq3ojsR5XvIZkZWeaqITJ6eKinrXiXjh86J7ltnX0vjSEY1Mj3S1ZWCh6y_2bysikSr8ARP31nxUSPvJDZZyzjuVq4En0DR-7iLH7yf7RkV5Q9BWHHnpMpmV38EP6kvq7AM0/s1600/krakova3.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHjOesR4tiq3ojsR5XvIZkZWeaqITJ6eKinrXiXjh86J7ltnX0vjSEY1Mj3S1ZWCh6y_2bysikSr8ARP31nxUSPvJDZZyzjuVq4En0DR-7iLH7yf7RkV5Q9BWHHnpMpmV38EP6kvq7AM0/s1600/krakova3.png" /></a></div>
<br />
Halpalentoja ei voinut vaihtaa, mutta hotellin onneksi sain peruttua. Niinpä päätimme lentää Varsovaan ja jatkaa sieltä Krakovaan kovasti kehutulla puolalaisella junayhteydellä. Hyvin pian paikan päällä totesin, että tästä reissusta opin ensimmäisenä sen, että kannattaa tietää, mihin on menossa. Junamatkan takia meiltä tuhrautui sekä reissun alusta että lopusta kokonaiset päivät asemilla hengailuun ja julkisissa kulkuvälineissä istuskeluun. Aivan hukkaanheitettyä aikaa siis, sillä Puolan maaseutu näytti junan ikkunasta aivan samalta kuin kotimaan maisemat, paitsi että lehmiä ja kanoja näkyi useammin. Puolalaiset junat ovat samanlaisia kuin meidänkin ja ne ovat myöhässä aivan kuin meidänkin. Ne eivät myöskään ole mitenkään mahdottoman edullisia, vaikka niin internetti oli meille hehkutellut. <br />
<br />
Meille kuitenkin jäi kolme kokonaista päivää perillä Krakovassa. Koska minä olen vanhemmiten saanut yhä enemmän sellaista piirrettä, että muutokset ovat vaikeita, minulta meni tietysti pari päivää sopeutumiseen. Sulolle täytyy taas antaa kaikki kunnia pitkästä pinnasta ja mainiosta sietokyvystä. Minä en todellakaan ole mikään kiva matkaseuralainen, kun olen väsynyt, nälkäinen ja kireä. Tämä oli oppini numero kaksi tältä reissulta; jos et voi irrota kotoa vähintään viikoksi, älä lähde matkalle! <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8z5RZktlYlqpDkReZR2-x1TMTxnYNZwzJakeOWA3ttA1Bza0lcfUDIUkLeN7EFSObZi7OcIJZq0CIrQVYBtEQHksBipiVpFpCIIN1qI9Z4IyMZDHFPIJO9LlfETtGB7wC32T2kjJt4xc/s1600/krakova2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8z5RZktlYlqpDkReZR2-x1TMTxnYNZwzJakeOWA3ttA1Bza0lcfUDIUkLeN7EFSObZi7OcIJZq0CIrQVYBtEQHksBipiVpFpCIIN1qI9Z4IyMZDHFPIJO9LlfETtGB7wC32T2kjJt4xc/s1600/krakova2.png" /></a></div>
<br />
En aio kirjoittaa teille mitään tylsää matkakuvausta, mutta keskitysleirillä käynnistä haluaisin sanoa jotain. Me siis varasimme <a href="http://krakowshuttle.com/krakow-tours/auschwitz-birkenau-tour/">opastetun retken jo etukäteen </a>välttyäksemme hermojen palamiselta julkisten kulkuneuvojen varassa. Meidät noudettiin hotellin ovelta pikkubussilla, jossa oli mukana kolme muuta pariskuntaa. Puolentoista tunnin ajomatkan aikana meille näytettiin dokumentti aiheesta. Sekä Sulo että minä olemme aina lukeneet paljon holokaustista, katselleet dokumentteja sekä enemmän ja vähemmän fiktiivisiä elokuvia, joten asia oli ennestään kaikin puolin tuttu. Ainahan kuvaukset keskitysleireistä tuntuvat pahalta, mutta ehkäpä tätä dokumenttia katseli vielä erityisen herkällä mielellä.<br />
<br />
Pieni ryhmämme yhdistettiin toisiin paikan päällä ja saimme paikallisen oppaan, joka kertoi hyvällä englanninkielellä todella koskettavalla tavalla kaikesta siitä, mitä paikassa oli tapahtunut. Museokierros oli äärimmäisen hyvin organisoitu, ja meille jaettiin kuulokkeet, jotka toistivat oppaan ääntä selkeästi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirH2hSHtguuYs8Ler4ImlLea90dbouRk20VOlhhcPCndtlISMhBXRRoxAAjkEwVDlFZvX6GOFZcDHU5fN2JtPTq7mzCQWJtQAt6C6cRMSJewkMqRucj-37GxnwgTQKVYsXr8aNRaQ4-hk/s1600/auschwitz.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirH2hSHtguuYs8Ler4ImlLea90dbouRk20VOlhhcPCndtlISMhBXRRoxAAjkEwVDlFZvX6GOFZcDHU5fN2JtPTq7mzCQWJtQAt6C6cRMSJewkMqRucj-37GxnwgTQKVYsXr8aNRaQ4-hk/s1600/auschwitz.png" /></a></div>
<br />
Aurinko paistoi, oli ihanan lämmin päivä. Auschwitzin leiri on kaunis paikka. Ihan oikeasti kaunis! 1920-luvulla rakennetut punatiiliset kasarmirakennukset säntillisten kujien varsilla ja jämptisti riveissä kasvat lehtipuut toivat tunteen, kuin olisimme seisseet hyvin idyllisellä asuinalueella. Se tunne karisi, kun astuimme rakennusten ovista sisään. Tiesin, että Auschwitz on säilytetty suurelta osin alkuperäisenä, mutta siitä huolimatta sen alkuperäisyys oli juuri se, mikä tuntui sietämättömältä ja käsittämättömältä. Että niillä samoilla käytävillä, samoissa huoneissa, samoilla pihoilla, samoissa kellareissa olivat tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kärsineet hirveitä tuskia ja lopulta menettäneet henkensä mitä hirvittävimmillä tavoilla. Mitä pidemmälle kävelimme ja kuuntelimme oppaan puhetta, sitä pahemmin rinnassa puristi ja sitä vaikeampaa oli vain jaksaa eteenpäin. Kun saavuimme huoneeseen, jossa oli suunnattomat vuoret ihmisten hiuksia, pienten lasten kenkiä ja matkalaukkuja, joihin toiveikkaasti oli kauniilla käsialalla kirjoitettu omistajan nimi, olin aika lähellä murenemista. Tunsin ihan fyysistä kipua, joka tietysti purkautui itkuna.<br />
<br />
Kun olimme kiertäneet autenttiset kasarmirakennukset, museohuoneet, teloituspihan, kaasukammion ja pienen krematorion, hengähdimme hetken vaitonaisina, ennenkuin meidät kuljetettiin Birkenauhun. Jos Auschwitz toikin yksittäiset ihmiskohtalot lähemmäs, Birkenau näytti kauhujen mittakaavan.<br />
<br />
Jos sinulle sanotaan, että leirillä tapettiin 1,3 miljoonaa ihmistä, mitä tuo luku sinulle merkitsee? Minulle se oli vain luku, jonka suuruutta en ymmärtänyt. Mutta kun näin Birkenaun, minä ymmärsin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1mXZhffsOZhWcaetf7v05aOkl5gTpCIV5TZUYtm5MwlHGwYwYlBORY_v8Agog4qlpgXTkf9bVjrOHLiqmENcb4vbkf-Aj2BKG_dPKAdrVH4-i6i5qPK3xsOK-l3Ke2avdsnNXFWxy8Ks/s1600/birkenau2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1mXZhffsOZhWcaetf7v05aOkl5gTpCIV5TZUYtm5MwlHGwYwYlBORY_v8Agog4qlpgXTkf9bVjrOHLiqmENcb4vbkf-Aj2BKG_dPKAdrVH4-i6i5qPK3xsOK-l3Ke2avdsnNXFWxy8Ks/s1600/birkenau2.png" /></a></div>
<br />
Birkenau on suunnaton alue, ihan uskomattoman suunnaton. Vankien majoitukseen tarkoitetut surkeat, heikosti rakennetut lautaparakit ovat tuhoutuneet, mutta alueella törröttää valtava määrä savupiippuja. Ne piiput kuuluivat parakkien lämmitysuuneihin, joita ei koskaan käytetty. Piippujen perusteella pystyi silmissään näkemään täyteen ahdettuja, jääkylmiä, hataria parakkeja silmänkantamattomiin. Niitä piippuja katsoessani pystyin käsittämään tuhoamiskoneiston voiman.<br />
<br />
Mistään muusta ei sillä leirillä ollut kyse, kuin ihmisten systemaattisesta tuhoamisesta. Birkenauhun tulleet menivät joko suoraan kaasutettaviksi tai hetkeksi aikaa pakkotyöhön läheiseen tehtaaseen. Ilman ruokaa ja kellon ympäri jatkuvalla fyysisellä työllä kuolema tuli joka tapauksessa pian. Jatkuva virta uusia ihmisiä saapui junanvaunuissa suoraan murhattaviksi, ja kaasutukset ja ruumiiden polttaminen jatkuivat tauotta yötä päivää. Siinä kauniin aurinkoisen taivaan alla omassa päässäni kiersi epätoivoinen kysymys: miksi sen annettiin tapahtua? Miten Hitler kumppaneineen onnistui saamaan saksalaiset sotilaat ylpeinä mukaan tähän mielettömyyteen? Voiko sama tapahtua joskus uudelleen, kun rasismi on niin pelottavalla tavalla nousussa pitkin Eurooppaa?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrc6jtCSX2ahhYvOQWDTwg2u31h0WeD3ctyTQxVgNVvV-EOSNqAkPjVfj88o2Vbj-AzAdZtODF8_5tTD_eY3Njv9l8BiV2NSWIIrnAbb_tuxUXwzbnubMJH2Fo52HplblBX8Hdu43juzw/s1600/birkenau.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrc6jtCSX2ahhYvOQWDTwg2u31h0WeD3ctyTQxVgNVvV-EOSNqAkPjVfj88o2Vbj-AzAdZtODF8_5tTD_eY3Njv9l8BiV2NSWIIrnAbb_tuxUXwzbnubMJH2Fo52HplblBX8Hdu43juzw/s1600/birkenau.png" /></a></div>
<br />
Vaikka tiesin paljon Auschwitzista ja Birkenausta, eikä käynti tuonut uutta tietoa, en ollut yhtään osannut valmistautua
siihen, miltä sen kaiken keskellä oleminen <b>tuntuisi.</b> En pysty sitä
tunnetta teille edes kuvailemaan, mutta minusta jokaisen kannattaisi käydä se
kokemassa. Siinä paikassa varmasti jokainen viimeistään tajuaa, miten vaarallisia rasistiset
ajatukset ja muukalaisviha ovat.<br />
<br />
Niille ei saa antaa sijaa, ei pienintäkään.<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-83562393521616769132017-10-08T12:33:00.000+03:002017-10-08T12:33:23.198+03:00Täti Sininen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDuvHN2JAxtikPl7mfZsOs-SAnOFzTzMMWveOltbZYVFtXYNSwRZbQYIFF-l_yA0a2VhSCvfaHy1ZknvHAjQN_0UUzA-aY6eaPt2cZswtnFV7PytTcqbDtUjTIG6wcr7bPXmQawud_A3o/s1600/ta%25CC%2588tisininen.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="687" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDuvHN2JAxtikPl7mfZsOs-SAnOFzTzMMWveOltbZYVFtXYNSwRZbQYIFF-l_yA0a2VhSCvfaHy1ZknvHAjQN_0UUzA-aY6eaPt2cZswtnFV7PytTcqbDtUjTIG6wcr7bPXmQawud_A3o/s1600/ta%25CC%2588tisininen.png" /></a></div>
<br />
Turkoosi kausi vaatteiden suhteen tekee selvästi paluutaan. Edellisen turkoosin kauteni jälkeen minulla on ollut violetti ja oranssi kausi, mutta nyt tämän sinisen tukan myötä olen alkanut taas tuntea vetoa sinisen sävyihin. Siinähän olikin hyvä syy ommella taas jotain kivaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK_kVv8dgron4YOF5j-FiKKQy_BefaItHYe4TwWbuoDqwgPboVFDSOtpeT6UX0-2WdxL9ims2oiuXWPKJD1pEuFokWwbcTEYNmnFRCcJPL_Orz0HmEToxX1YPDh8ICKR8skxS3nNKYSe8/s1600/apilat.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK_kVv8dgron4YOF5j-FiKKQy_BefaItHYe4TwWbuoDqwgPboVFDSOtpeT6UX0-2WdxL9ims2oiuXWPKJD1pEuFokWwbcTEYNmnFRCcJPL_Orz0HmEToxX1YPDh8ICKR8skxS3nNKYSe8/s1600/apilat.png" /></a></div>
<br />
Minä alan muistuttaa Aku Ankkaa, jolla on vaatekaapissaan rivistö samanlaisia merimiespuseroita; minullakin alkaa olla jo aika monta bambumekkoa, jotka kaikki on tehty samalla kaavalla. Tällä kertaa painoin mekkoon turkooseja apiloita. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFqR33tbpCP7wsJ2nAMoZJwUDa1Snk0t_-fY1AFQbSsR-lZO4yKwmLFqXM-YGlWpw4M6dq4MBMyrCHmkgFoFWhSMM53D8WtTovU0WwTxKlHZvwPmv8abHKV18PEI5g8RzQLXNR5w2i4Y4/s1600/folklorefish.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFqR33tbpCP7wsJ2nAMoZJwUDa1Snk0t_-fY1AFQbSsR-lZO4yKwmLFqXM-YGlWpw4M6dq4MBMyrCHmkgFoFWhSMM53D8WtTovU0WwTxKlHZvwPmv8abHKV18PEI5g8RzQLXNR5w2i4Y4/s1600/folklorefish.png" /></a></div>
<br />
En ole oikeastaan käyttänyt farkkuja sitten 90-luvun jälkeen, koska ne aina kiristävät ja puristavat ja tuntuvat kaikin puoli kaameilta. Mekot ovat aina mukavia päällä ja kun puen sukkahousujen päälle villahousut, pärjään talvellakin mukavasti ilman pitkiä housuja. Viime kesänä kuitenkin löysin jostain kiertävästä outlet-myymälästä joustavat farkut, jotka istuvat jopa minun kroppani muotoiluun. Farkkujen kaveriksi syntyi tarve ommella pusero. Tottakai sekin valmistui bambucollegesta, mutta helman ja kaula-aukon tein hauskasta trikoosta, joka on odottanut minulla jemmassa jo vaikka kuinka pitkään. Sen kuosin on suunnitellut <a href="http://www.ruusulampi.fi/">Hanna Ruusulampi</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVGNZfVXnOy-3NBM-trfknINtNJKBUlUSZRWwMxLevTi9bu2iacDvH9UNJHZRo9PAUIBudn73Lp2g6OetQ4zFpD5tDpFzvJghZCbBKW4gsz5g3CSY8oxhFO9J-Y6KaN_3Pss4RDraFBHs/s1600/reppu.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVGNZfVXnOy-3NBM-trfknINtNJKBUlUSZRWwMxLevTi9bu2iacDvH9UNJHZRo9PAUIBudn73Lp2g6OetQ4zFpD5tDpFzvJghZCbBKW4gsz5g3CSY8oxhFO9J-Y6KaN_3Pss4RDraFBHs/s1600/reppu.png" /></a></div>
<br />
<br />
Näitä saumurilla surruteltavia mekkoja ja paitoja on nopeaa ja helppoa ommella, mutta tässä jokunen viikko takaperin innostuin tekemään itse repun. Kun reppu-inspiraatio iski, rynnistin ostamaan <a href="http://kansallispukuraidat.mycashflow.fi/">Sojalta kansallispukuraitaa.</a> Repun tekeminen ei todellakaan ollut yhtään nopeaa eikä helppoa, ja olen aika varma, etten enää toiste ryhdy niin suuritöiseen hommaan. Reppu kuitenkin tuli lopulta valmiiksi ja minusta se on hienon näköinen. En ole vielä kertaakaan käyttänyt sitä, koska se on sellainen käsilaukun korvaava pienehkö kaupunkireppu ja minä en juuri koskaan käy kaupungeissa. Mutta kunhan menen, niin onpahan sitten reppu valmiina.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu80PXK883ny07861W7g1uEMmy85Oxc7I8ooP_34-cD6fENTW2as4GZeAERpZgO7xR262llKvb6NdSJEdiPHYXtXbKtLUx6rdD2sH4Hvhtm-T-1dNbcKCVKOYxVkuay5VxDC0wygnGLiA/s1600/la%25CC%2588tka%25CC%2588.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu80PXK883ny07861W7g1uEMmy85Oxc7I8ooP_34-cD6fENTW2as4GZeAERpZgO7xR262llKvb6NdSJEdiPHYXtXbKtLUx6rdD2sH4Hvhtm-T-1dNbcKCVKOYxVkuay5VxDC0wygnGLiA/s1600/la%25CC%2588tka%25CC%2588.png" /></a></div>
<br />
Seuraavaksi minun pitäisi varmaankin ommella housut postinjakoa varten, koska kesän ajan käytössäni ollut farkkukankaasta tehty housuhame on näillä säillä epäkäytännöllinen. Minun postityöttömyyteni ei nimittäin sitten kestänytkään edes kahta viikkoa, kun tilanne taas muuttui. Joku lähti eläkkeelle, viisi muuta sairauslomalle ja mainosten määrä alkoi taas lisääntyä syksyn myötä. Niinpä olen saanut tehdä melkeinpä täyttä päivää ja jouduin myös leipomaan sen 1-vuotiskakun, jonka olin mennyt aiemmin työkavereille lupaamaan. Näillä näkymin oletus on, että vuoden loppuun saakka hommia riittäisi, joten minun ei sitten kuitenkaan vielä tarvinnut alkaa panostaa satasella yrittämiseen. Onneksi!<br />
<br />
Täytyy tunnustaa, että mitä pidempään minä palkkatyössä olen, sen vähemmän käsityöyrittäminen enää jaksaa minua kiinnostaa. En ole markkinoinut riepuja yhtään ja tottakai se näkyy verkkokaupan myynnissä. Tiedän, että minun täytyy nyt ryhdistäytyä riepujen suhteen, jotta saisin joulun hyödynnettyä. Mihinkään myyjäisiin en jaksa lähteä täysipainoisten postiviikkojen jälkeen, joten pitänee keksiä jokin keino verkkokaupan elvyttämiseksi. Se on vähän hankalaa nyt, kun intohimo puuttuu kokonaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk2qbz5F3mkY-m22DfbiBngLoz5IVhDYJUNOMQEIrxQQL0jK6o0wCEp9C4E7zdCNQuJwhH0Lnq7HyT4O6AzI7tFQn2cWKN5ZnxD7OVywPFVG7WAqvLK-O1fr_sr_6nBGcjHJ47nh4iabY/s1600/kinkkunalle.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk2qbz5F3mkY-m22DfbiBngLoz5IVhDYJUNOMQEIrxQQL0jK6o0wCEp9C4E7zdCNQuJwhH0Lnq7HyT4O6AzI7tFQn2cWKN5ZnxD7OVywPFVG7WAqvLK-O1fr_sr_6nBGcjHJ47nh4iabY/s1600/kinkkunalle.png" /></a></div>
<br />
<b>PS. </b>Molemmat Myyrät syövät jo reippaasti kädestä! Tyypit ovat alkaneet kiljua ruoan perään, mikä on aika hauskaa. On
nimittäin huvittavaa astua huoneeseen, jossa heti alkaa toiveikas huuto;
tunnemme jo olevamme tervetulleita marsujen elämään. Kinkku ei enää edes pyristele karkuun silloin, kun sitä pitää käsitellä. Paula "Kommando" Myyrä on yhä arka, mutta ei silläkään enää silmät pullistele kauhusta, kun lähestymme sitä. Jos vielä edellistä marsupostausta kirjoittaessani olinkin pikkuisen epävarma siitä, tuliko tehtyä emämunaus, niin nykyisin olen vain iloinen siitä, että meillä asuu nämä kaksi hullunkurista möykkyä.<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-69742751338688550582017-09-24T09:57:00.000+03:002017-09-24T10:01:19.801+03:00Eteinen uusiksi<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSux4P9DDUPruPrPbrkfVUV-2PowzPihUh9gWuaboC14UONvQQltExzXIB68bQ0bFWLl-a-d7_OETP9Mdf7D89e63qxdf4LfIi4m2uoU2Bib_vRh8HSOwmSpXJMX4vxsA_sclri-WjSgQ/s1600/eteinen5.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSux4P9DDUPruPrPbrkfVUV-2PowzPihUh9gWuaboC14UONvQQltExzXIB68bQ0bFWLl-a-d7_OETP9Mdf7D89e63qxdf4LfIi4m2uoU2Bib_vRh8HSOwmSpXJMX4vxsA_sclri-WjSgQ/s1600/eteinen5.png" /></a></div>
<br />
Viime aikoina minua on erityisen paljon siepannut se, miltä meillä näyttää, kun astutaan ulko-ovesta sisälle. Eteinen on ihan kamala ahdas loukko, joka pursuilee ryönää. Olen haudutellut sen muutosta jo useamman viikon ja nyt muutos on vihdoin käynnissä.<br />
<br />
Vielä toissapäivänä tilanne oli tämä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcR0cvFalmxKOFq86UJ9tCk_uKGsYBkhoSHyLzLIZtDnXOM1aIn3vhtTN3BYylPeVqtovOAfkPMT724CqIhIhWW4Z30ZT6-lksOCoRq4g-co-z1qNx_rUZyXhNs3GVCOlK7CJoIJbBJXM/s1600/eteinen4.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcR0cvFalmxKOFq86UJ9tCk_uKGsYBkhoSHyLzLIZtDnXOM1aIn3vhtTN3BYylPeVqtovOAfkPMT724CqIhIhWW4Z30ZT6-lksOCoRq4g-co-z1qNx_rUZyXhNs3GVCOlK7CJoIJbBJXM/s1600/eteinen4.png" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kaikki mahdollinen on pielessä, kuten näkyy. Vaaleanpunainen väri on tympinyt minua jo kauan. Vaatekaapin ovet lepattavat aina auki ja samoin laatikko, jonka mekanismi on rikki ja jonka sulkeminen vaatii erityisiä asentoja ja kikkailuja. Pieni pöytä kaapin vieressä kerää päälleen kaikenlaista asiaankuulumatonta, samoin kuin peilin edessä oleva hylly. Avainnaulakon yläpuolella olevaan pieneen kaappiin kurkistaminen saa minut voimaan pahoin, sillä sen sisällä on taskulamppujen, heijastinten ja omituisten avainten lisäksi kaikenlaista sellaista, mitä kukaan ei koskaan tarvitse. Pipoille ja lapasille varattuja koreja on yhteensä viisi ja se tarkoittaa sitä, että ne pursuilevat asusteita, joita kukaan ei käytä. Tosiasiassa meillä on ihan älyttömästi vaatteita, jotka eivät ole käytössä ja joista pitäisi hankkiutua eroon. Kaapin päällekin on kertynyt viisi mopokypärää, vaikka taloudessamme on vain kaksi päätä. Tässä kuvassa on outoa se, ettei siinä näy lainkaan Sulon kenkiä. Yleensä niitä on armeijan verran tuossa etualalla, jossa niihin kompastellaan koko ajan.<br />
<br />
Mutta tämä kaikki on nyt ollutta ja mennyttä! Perjantain postipäivän jälkeen minä ajelin kotiin huonekaluliikkeen kautta ja ryhdyin hommiin. Tänä aamuna eteisessä näyttää tältä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmATcEcomUaQiWsPoHqcpvMA7s44cdm10itoz2lwVYRggs5VCoh7tdO5CavdlE9HHh4rWAEtf-6mFhaanP0_rklMhkzh8PnP5mJP58fIheQAKShHLN60FMx1YPXo7VOGX5pDJmE-Lz8nw/s1600/eteinen1.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmATcEcomUaQiWsPoHqcpvMA7s44cdm10itoz2lwVYRggs5VCoh7tdO5CavdlE9HHh4rWAEtf-6mFhaanP0_rklMhkzh8PnP5mJP58fIheQAKShHLN60FMx1YPXo7VOGX5pDJmE-Lz8nw/s1600/eteinen1.png" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Vaatekaappi siirtyy pian Sulon käyttöön makuuhuoneeseen kunnostuksen jälkeen. Ilman kaappia eteiseen saatiin runsaasti ilmaa. Naulakoita on rajallinen määrä, joten meidän täytyy nyt tomerammin opetella viemään kausivaatteet vinttiin. En halua, että naulakot alkavat pursuilla samaan tapaan kuin entinen kaappi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi95YUc2xoTjy-k8Bb4UyEgarQ5K1VEdwA_TDqFx1-DRtr5YMOI30O_089M-GJzokrzq7r0GXWYl9pG5TE2yw8mcvl0DbS7RQXcl6UmGSnqkW8iHQfbBn9aC7WeSVWi2YBweaj993HFzOs/s1600/eteinen3.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi95YUc2xoTjy-k8Bb4UyEgarQ5K1VEdwA_TDqFx1-DRtr5YMOI30O_089M-GJzokrzq7r0GXWYl9pG5TE2yw8mcvl0DbS7RQXcl6UmGSnqkW8iHQfbBn9aC7WeSVWi2YBweaj993HFzOs/s1600/eteinen3.png" /></a></div>
Kenkien pyöriminen ympäri lattiaa loppuu nyt uuden kalusteen myötä. Kuvassa näkyvä kenkähylly on oikeasti TV-taso, jonka ostin Jyskistä. Siihen sopii molemmilta 4 paria kenkiä nätisti riviin ja kummallekin on yksi pieni laatikko pipoja ja muita asusteita varten.<br />
<br />
Vihreää kalustemaalia oli jemmassa purkillinen. Se riitti muurin maalaamiseen. Lastulevyseinät minä sudittelin valkoisiksi, koska sitäkin maalia oli meillä runsaasti. Kun olin saanut maalattua seinät kertaalleen, eteisen vanha muovimatto ällötti minua tavallistakin enemmän ja sinkouduin saman tien rautakauppaan. Totesin, että laminaattilattia on edullinen ja helppo asentaa vanhan lattian päälle. Katselin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=wJ84ZSkMwBA">asennusohjeita YouTubesta</a>, mutta harmillisesti homma ei käytännössä ollut ihan niin yksinkertaista ja niinpä minä hikoilin laminaattien kimpussa liian pitkälle iltaan.<br />
<br />
Olin kuvitellut saavani kaiken valmiiksi uniaikaan mennessä, jotta Sulon ei tarvitsisi lauantaiaamuna saapua töistä remontin keskelle. Niinpä laitoin kellon soimaan viideksi ja jatkoin urakkaa lyhyiden yöunien jälkeen. Ja kuinka ollakaan, lattia oli paikallaan ja sotkut siivottuina kun Sulo tuli kotiin.<br />
<br />
Ainoastaan naulakoiden kiinnittäminen tiiliseinään jäi Sulon tehtäväksi ja jalkalistat meidän pitää vielä hankkia. Lisäksi meidän pitää vielä hankkia vihreä matto.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPLJUybA47AmtyZEkuUUCcQjkrsRvJkZjlXlKEYLJIV1-LZ4ZSCK_V5VT19BNIU0vTBDDbhHI_uCgc18aVnfBzomPSsqOBRtRJUL_x1BTK4bczxBrOQR3X8E1AmnKv5-af3wsx9IW8BU4/s1600/eteinen2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPLJUybA47AmtyZEkuUUCcQjkrsRvJkZjlXlKEYLJIV1-LZ4ZSCK_V5VT19BNIU0vTBDDbhHI_uCgc18aVnfBzomPSsqOBRtRJUL_x1BTK4bczxBrOQR3X8E1AmnKv5-af3wsx9IW8BU4/s1600/eteinen2.png" /></a></div>
<br />
Sulolla on oma iso urakkansa vielä edessä, sillä hänen vaatteensa ovat nyt minun jäljiltäni isona kasana keskellä olohuoneen lattiaa odottamassa, että Sulokin karsii niistä poispantavat ja vinttiinmenevät.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-89132921730388689662017-09-07T11:07:00.000+03:002017-09-08T06:55:39.031+03:00Pulskemman tytön uudet vaatteet<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif_KXGHNFKML_nsQZOWaR3TYJYL27heAcRm1M_tRBb513a4Qproj5PZ0UX3R5HgJJ5pzdMJkleZvy7VsoQ7Wty__UAvesJYrri3qUzf6sECrS-J4JLOCWqc9uR7YunZXK0wEHhCtYJCg8/s1600/mekko2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif_KXGHNFKML_nsQZOWaR3TYJYL27heAcRm1M_tRBb513a4Qproj5PZ0UX3R5HgJJ5pzdMJkleZvy7VsoQ7Wty__UAvesJYrri3qUzf6sECrS-J4JLOCWqc9uR7YunZXK0wEHhCtYJCg8/s1600/mekko2.png" /></a></div>
<br />
Olen käyttänyt yllättäen saapuneen vapaa-aikani ompeluhommiin. Nimittäin kun viettää yhden vuodenkierron lähes kokonaan Postin paidoissa, saattaa käydä niin, että kasvaa sillä aikaa ulos entisistä lempivaatteistaan.<br />
<br />
Kävin <a href="https://www.matkahyvaankuntoon.fi/fi/rekkakiertue/rekkakiertueaikataulu/">kehon kuntoindeksi -testeissä</a> viime keväänä ja sain sieltä mukaani todella karua faktaa. Minussa on 11 ylimääräistä kiloa silkkaa laardia, joka sijaitsee pelkästään vyötäröllä. Kokonaisarvosana "huolestuttava". En silti saa tehtyä mitään asian eteen, koska kaksi Jutan kuuria läpikäyneenä tiedän, että laihtuminen on rääkkiä, kun pitää luopua niin monesta herkullisesta ruoka-aineesta (suklaasta, jäätelöstä, kermavaahdosta), eivätkä tulokset ole pysyviä, vaan päinvastoin entiset ekstrakilot tulevat pian takaisin tuplana. Olen vuoden alusta asti yrittänyt pitää enintään kaksi karkkipäivää viikossa, mutta onnistun siinä tavoitteessa aniharvoin. Viisi sokeripäivää ja kaksi sokeritonta on ollut todellisuutta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDlenfmO75CKUWAa2B5Hah_vUfKT9iP4G62_itOGV51CTlzEtT2TBta9uRAUS9T73SsZEtXN_XTVVaWmyIu-rvusUt0cSRrz6rskprXFEYRUV1lUbPiAxiOED34P5IlY5flSz3aogrrtU/s1600/mekko.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDlenfmO75CKUWAa2B5Hah_vUfKT9iP4G62_itOGV51CTlzEtT2TBta9uRAUS9T73SsZEtXN_XTVVaWmyIu-rvusUt0cSRrz6rskprXFEYRUV1lUbPiAxiOED34P5IlY5flSz3aogrrtU/s1600/mekko.png" /></a></div>
Pitääkö vaan oppia hyväksymään se, että minä olen nyt ylipainoinen ja yhä pulskemmaksi käymässä, enkä tästä enää entiseksi vanhaksi tutuksi laihaksi itsekseni ole muuttumassa? Sen hyväksyminen ei ole yhtään helpompaa kuin laihduttaminenkaan, ja koska minulla on tulenpalava halu elää todella vanhaksi ja pysyä terveenä ja liikuntakykyisenä, en edes halua hyväksyä lihavaa Sussua. Tunnen olevani juuri nyt umpikujassa, josta kyllä pääsisi pois, jos olisi tarpeeksi tarmoa.<br />
<br />
Sitä tarmonpuuskaa odotellessani siis päätin ommella isompia vaatteita. Mekko syntyi juuri äsken. Yhdistin rakasta <a href="http://susannantyohuone.mycashflow.fi/product/263/bambukankaat">bambucollegeani</a> Sojan hienoon <a href="http://kansallispukuraidat.mycashflow.fi/">kansallispukuraitaan</a>. Tämä on joustocollegea, johon on digipainolla painettu Kuolemajärven naisen kansallispuvun paidan kirjottua etuosaa. Sen verran minullakin on ollut tekemistä näiden Sojan ihanien kankaiden kanssa, että minä olen ollut se, joka on skannannut alkuperäiset kansallispukukankaat ja muokannut ne raporteiksi, joilla voidaan painaa jatkuvaa digikuvaa trikooseen. Eli vaikka kankaat muistuttavat kovasti kansallispukukankaita, ne eivät sellaisia ole. Kivaa perinteen uudelleenkäyttöä, eikö?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLwLDrHLceyL868RyhNLIKYmYEF1rqF4NnxLD4CaLuwnlRAKSu7afgMRSDHdSB7A8Hq9zV303pP7Ba6xXxW_7iBIzpW4qMvrc_4ma6gAPZv76MU-nmXdzzaoRUDmA6gwth1-bD_sMlcdY/s1600/takki.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLwLDrHLceyL868RyhNLIKYmYEF1rqF4NnxLD4CaLuwnlRAKSu7afgMRSDHdSB7A8Hq9zV303pP7Ba6xXxW_7iBIzpW4qMvrc_4ma6gAPZv76MU-nmXdzzaoRUDmA6gwth1-bD_sMlcdY/s1600/takki.png" /></a></div>
<br />
Ompelin myös lyhyen villakangastakin. Minulla onneksi oli vihreää pesuvillaa runsain mitoin vintissä jemmassa, joten en joutunut tähän ompelukseen ostamaan kuin vetskarin. Vihreä ei ole minun mieleiseni väri, mutta jos kangasta on olemassa, sehän käytetään pois, ennenkuin hankitaan uutta.<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-6870860918813263092017-09-03T07:39:00.001+03:002017-09-03T13:34:37.502+03:0011 kuukautta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7KPbJr1MUUMHgO7CfOUWY3IP3HyZliwJsN3Qg0cwQuomZzaicKUOADddWPQJe8JhmzYYNzhae79-pGKTbscGmlM5IV5rt-0GE8PC4JlpwxTcuN_xvqyoVxJ8klZkDTuQMsXzgiWTpLpA/s1600/postiton1.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7KPbJr1MUUMHgO7CfOUWY3IP3HyZliwJsN3Qg0cwQuomZzaicKUOADddWPQJe8JhmzYYNzhae79-pGKTbscGmlM5IV5rt-0GE8PC4JlpwxTcuN_xvqyoVxJ8klZkDTuQMsXzgiWTpLpA/s1600/postiton1.png" /></a></div>
<br />
Vuosi sitten lokakuun alussa eräänä perjantai-iltapäivänä sain puhelun: "Voitko aloittaa työt maanantaina?"<br />
<br />
Aivan yhtä yllättäen kuin Postin työ alkoi, se nyt loppui. Koko talven ajan joka perjantai jännitin, tuleeko tekstiviestikutsua töihin myös seuraavaksi viikoksi. Meitä ylimääräisiä käsipareja taisi olla parhaimmillaan pitkälle
toistakymmentä, mutta olimme kuin tosi-tv:ssä, jossa perjantaisin oli pudotuspäivä. Maanantaiaamuna sitten aina katsottiin, ketkä ovat vielä jäljellä. Kevään korvalla lakkasin jännittämästä, kun aloin oppia itse ymmärtämään, millainen tekijöiden tarve kulloinkin oli ja huomasin, että työpanokseeni oltiin tyytyväisiä. Viikko toisensa jälkeen minä siis menin sinne homeiseen halliin ja viikko viikolta kotiuduin sinne yhä tiukemmin. <br />
<br />
Kesän lopulla ylimääräisiä työntekijöitä alkoi kadota myös luonnollisen poistuman kautta nuorten lähtiessä opiskelemaan. Monena päivänä syötiin kakkua poislähtijöiden kunniaksi. Minä suunnittelin, etten varmasti toisi kakkua, kun lähden pois, koska minulle se ei olisi iloinen tapahtuma. Päätinkin tuoda kakkua sinä päivänä, kun saan kokonaisen vuoden täyteen.<br />
<br />
Meitä ylimääräisiä "sollilaisia" alettiin alunperin tarvita siinä vaiheessa, kun mystiset suunnittelijat jossakin meitä ylemmillä tasoilla alkoivat kehittää postinlajittelun tapoja kannattavampaan suuntaan. Meidän silmissämme homma ei kuitenkaan vaikuttanut kovin kannattavalta, sillä lisätyöntekijöitä tarvittiin hurjasti ja ylitöitä tehtiin jatkuvasti. Mutta aivan vaivihkaa ne suunnittelijat kuitenkin taisivat onnistua. Tässä viimeisen parin viikon aikana nimittäin huomasin, että vaikka lähes kaikki ylimääräiset käsiparit olivat kadonneet ja vaikka vakkareista osa yhä oli lomalla, työt kuitenkin totta tosiaan tulivat tehtyä. Viime torstaina tajusin, että meitä kahta viimeistäkään ylimääräistä tyyppiä ei ensi viikolla enää tarvittaisi. Olin oikeassa.<br />
<br />
Itkuttelin vuorokauden ja kuivasin kyyneleitä toisen vuorokauden.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcWDympq4Ft-9wz1f3rfjOjK-SG019HML9pDCbMiljPzHyg176OcCLD851MQmYKFnm5hDY24i2GwnjBnwJBVMo9gM1bUxRg0z72O7gJQZaoNsDGgeOEzfm9GB1NOza6Uo-5t37OosH9Tc/s1600/postiton2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcWDympq4Ft-9wz1f3rfjOjK-SG019HML9pDCbMiljPzHyg176OcCLD851MQmYKFnm5hDY24i2GwnjBnwJBVMo9gM1bUxRg0z72O7gJQZaoNsDGgeOEzfm9GB1NOza6Uo-5t37OosH9Tc/s1600/postiton2.png" /></a></div>
<br />
Mitä minä suren? Eniten työyhteisön menettämistä. Sitä porukkaa, joka sai minut joka päivä nauramaan poskeni kipeiksi ja tuntemaan itseni tervetulleeksi. Niitä ihmisiä, jotka vitsailivat ja nauraa käkättivät, lauleskelivat mennessään, pysyivät positiivisina ja sietivät sisukkaasti työtään, joka jatkuvasti muuttui hankalammaksi. Niitä ihmisiä, jotka myös kiukuttelivat, juorusivat, napisivat ja valittivat. Niitä, joiden kanssa otin välillä yhteen, kun sattui olemaan huono päivä ja sitä, joka halasi, kun se huono hetki oli mennyt ohi. Minä suren niitä tyyppejä, joiden seurassa osasin olla oma friikki itseni.<br />
<br />
Suren myös sitä, että menetän arjen, joka on kasvattanut itseluottamustani paljon. Monotoninen työ, joka ei vaatinut mitään koulutusta tai erityistaitoja, onkin näyttänyt minulle, että pystyn sittenkin asioihin, joihin en lainkaan uskonut kykeneväni. Olen ylpeä siitä, että sopeuduin aikaisiin aamuihin, kovaan meteliin kymmenien erilaisten ihmisten keskelle ja että opin nauttimaan yhteisistä kahvitauoista ja selviydyin vieläpä finaaliin sollilaisten tositeeveessä. Se kaikki on tehnyt minusta ehjemmän. Nyt minusta tuntuu, että ilman Postin hommaa minulla ei olisi edes ollut kanttia värjätä tukkaani siniseksi. Siksi osa minusta pelkää, että tämän arjen menettäminen vie minut taas kohti epävarmuuksiani, kun tämä kepeä huolettomuus vaihtuu takaisin yrittämisen paineisiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisuI6Q7GXn1aPEKmr9ZDf5zKsABCkFpPCDfpU4pWIjB1ljQ6Q3-WVmzcb8j-oEvxrn2DGZFpJIr_H5UWtWOHVmfwmDeH8n98jCaC2vNnki-pyZzdLoi2eDZw7ayXI7g7XUAioaLav4kWs/s1600/postiton4.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisuI6Q7GXn1aPEKmr9ZDf5zKsABCkFpPCDfpU4pWIjB1ljQ6Q3-WVmzcb8j-oEvxrn2DGZFpJIr_H5UWtWOHVmfwmDeH8n98jCaC2vNnki-pyZzdLoi2eDZw7ayXI7g7XUAioaLav4kWs/s1600/postiton4.png" /></a></div>
<br />
Ja tottakai suren myös rahaa, vaikkakaan se ei tunnu nyt lainkaan yhtä isolta surulta, kuin nuo kaksi edellämainittua. Olen koko ikäni tottunut tulemaan toimeen vähällä rahalla ja tämän vuoden aikana olenkin siksi pystynyt pistämään talteen lähes kaiken sen, mitä oma yritykseni on tuottanut, kun Postin palkka on riittänyt peruselämiseen. Olin jo ehtinyt haaveilla, että jos saisin olla toisenkin vuoden samalla tahdilla töissä, minulla olisi tarpeeksi säästöjä <a href="https://susannantyohuone.blogspot.fi/2017/07/vanlife.html">kunnolliseen pakettiautoon.</a> Mutta nyt se vararahasto pitää ottaa käyttöön - siihen peruselämiseen - ennenkuin saan taas itseni takaisin rättitehtailijan moodiin ja verkkokauppani tuottamaan.<br />
<br />
Nyt tilanne on se, että minut ehkä kutsutaan töihin sitten, jos tulee sairaslomia tai muita vajauksia tai poikkeustiloja. En yhtään ihmettele, jos niitä sairaslomia alkaa kertyä, kun päivät pimenevät ja porukkaa venytetään äärirajoilleen kymmentuntisilla päivillä ja turhauttavilla työmenetelmillä. Enkä minä sitä heille toivo, vaikka haluaisinkin edes välillä päästä takaisin töihin. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGuzabAAcxAucGMRj7hk48nBBSsBIGwtwU_EFkFS5XEMsxl-rsddmf8GTSV-64Tyd21xrP5YWaq7ORWMPocY9v69I3TunthzmLjSpmzfbPgXkQ_WcvbzQjAF25vlp3Xz_FOzAIfV0AJU/s1600/postiton3.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGuzabAAcxAucGMRj7hk48nBBSsBIGwtwU_EFkFS5XEMsxl-rsddmf8GTSV-64Tyd21xrP5YWaq7ORWMPocY9v69I3TunthzmLjSpmzfbPgXkQ_WcvbzQjAF25vlp3Xz_FOzAIfV0AJU/s1600/postiton3.png" /></a></div>
<br />
<br />
Koska olen kai nyt murehtinut tarpeeksi, yritän etsiä päivittäisten palkkatöiden loppumisesta hyviä puolia. Keskityn miettimään sitä, että nyt minulla on taas aikaa leikkiä Barbeilla. Jaksan taas käydä juoksemassa. Kerkiän ehkä ommella uuden syystakin ja pari mekkoa ennen kylmien ilmojen alkamista. Voisin käydä jossain reissussa Sulon kanssa. Ehdin kesyttää marsujakin paremmin. Mahtaisikohan kansallispukuompelukursilla olla vielä tilaa?Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7765261453301346125.post-89982312991742195682017-08-22T09:13:00.001+03:002017-08-22T09:29:30.331+03:00Sopeutujat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEd4FOlhQFQ_6fTdTlbQvg8sh-8VEna3BcCCpyPlA4xyRKtXNlEMcAK85jlvyI1bqIqif1fqh6lC3L1MFJPlK6mZGmyXNNNGOpeCLVkpDpMiieg2Y_ay5cwj7AsBt3kPXLk4AVM_9HAKE/s1600/myyra%25CC%25888.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEd4FOlhQFQ_6fTdTlbQvg8sh-8VEna3BcCCpyPlA4xyRKtXNlEMcAK85jlvyI1bqIqif1fqh6lC3L1MFJPlK6mZGmyXNNNGOpeCLVkpDpMiieg2Y_ay5cwj7AsBt3kPXLk4AVM_9HAKE/s1600/myyra%25CC%25888.png" /></a></div>
Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! On tässä ollut kaikenlaista kiirettä ja menoa. Ne ajat, jotka olen saanut olla ihan rauhassa kotona, olenkin keskittynyt myyräkaksosiin. Viime viikolla tein niille kunnollisen kokoisen aitauksen ja se oli selvästi molempien mielestä erittäin jees. Ne ovat muuttuneet isomman tilan myötä paljon touhukkaammiksi ja niiden puuhia on tosi hauskaa seurata. Vieläkin ne arastelevat meitä, mutta kun maltamme katsella myyräohjelmaa vähintään metrin päästä, ne alkavat esiintyä oikein kunnolla. Mitä mahtavaa juoksemista ja pomppimista!<br />
<br />
Kinkku antaa jo vähän paremmin ottaa kiinni ja sylissäkin se rentoutuu, kun sitä harjailee. Paulalla on tässä suhteessa vielä paljon varaa kehittyä. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjetwvg3zZTrNP9ShmD-XsUnfnWZJmwxj179Y4HZbvGvXzsZlG3Gtl7i6LNGAY6pXL1ZphGKRRUmRIPKskXtQmz0vExaqhO9OxWtlomdaN_o720bmvvJ-XZEWwQ6UGeCKsbn376OJaFGik/s1600/myyra%25CC%25886.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjetwvg3zZTrNP9ShmD-XsUnfnWZJmwxj179Y4HZbvGvXzsZlG3Gtl7i6LNGAY6pXL1ZphGKRRUmRIPKskXtQmz0vExaqhO9OxWtlomdaN_o720bmvvJ-XZEWwQ6UGeCKsbn376OJaFGik/s1600/myyra%25CC%25886.png" /></a></div>
<br />
Minulla kävi hyvä tuuri, kun tori.fi:stä löytyi "taikakuutioita", joita monet tuntuvat käyttävän marsujensa asumusten rakenteluun. Ne ovatkin osoittautuneet tosi käteviksi. Nyt Paulalla ja Kinkulla on melkein kolmen neliön kokoinen alue vapaasti käytössään. Aika iso muutos verrattuna niiden ensimmäiseen puolivuotiseen elämäänsä, joka kului ahtaassa tehdasvalmisteisessa häkissä ilman virikkeitä!<br />
<br />
Ensimmäiseksi hankimme toisen pesäkopin, jotta molemmilla olisi oma nukkumisrauha. Sitten opetimme ne ruoan avulla hyppäämään kopin katolle ja riippukeinuun, jonka ompelin seuraavaksi. Ostimme pari pajusiltaa, joiden alta tyypin tykkäävät juoksennella ja pahviputken, joka näyttää olevan erityisen suosittu. Tutuiksi tulleet kalusteet pääsivät sitten uuteen aitaukseen, eikä suuri tila tuntunut poikia pelottavan.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2PfWa2d2ICYPKyaxW9Ik5fg9plXW8brQUljJoA5xpnwMZ4CaxFuLfJ6sEV-lCVro3DElcD7jVkY6-zmvcZPFlLoJSCn3ivo0hG9SjA0kPwFbRldz_XlRg4TD5fA7wZU6o6k17N-P95js/s1600/myyra%25CC%25887.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="705" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2PfWa2d2ICYPKyaxW9Ik5fg9plXW8brQUljJoA5xpnwMZ4CaxFuLfJ6sEV-lCVro3DElcD7jVkY6-zmvcZPFlLoJSCn3ivo0hG9SjA0kPwFbRldz_XlRg4TD5fA7wZU6o6k17N-P95js/s1600/myyra%25CC%25887.png" /></a> <br />
<br />
Metsään minä menin siinä, kun kuvittelin tekeväni ihan unelmaisen kolon ompelemalla pehmustetun tuubin, jossa on hämärä lämpö. Sitä molemmat kuitenkin selvästi kammoksuvat. Tämän kokemuksen jälkeen olin henkisesti varautunut siihen, että pesäkoppeihin tekemäni patjat aiheuttaisivat samanlaisen reaktion, mutta olin väärässä! Pehmeät makuualustat otettiinkin ilolla vastaan.<br />
<br />
Olen ollut tosi yllättynyt siitä, että marsut eivät pissaa aitauksen pohjalla olevalle matolle ja papanoitakin sinne eksyy vain muutama hassu. Ne todellakin käyvät purulaatikolla tarpeillaan, vaikka muuten eivät siellä aikaansa vietäkään. Tämä helpottaa siivoamista aivan mahdottomasti. Matto on helppo imuroida ja pienen purulootan peseminen onnistuu kätevästi. Valitettavasti ne kyllä pissaavat ja kakkaavat heinäkaukaloonsa. Kaukalon pohjalla olevat pienet konepestävät matot voi vaihtaa muutaman kerran viikossa, mutta heinää kuluu sotkeutumisen takia ihan älytön määrä.<br />
<br />
Nyt minulla alkaa olla sellainen tunne, että kyllä näiden kanssa pärjätään.Unknownnoreply@blogger.com11