Elämänsuunnitelma, osa 4

osa 1    -    osa 2    -    osa 3

Olen yhä aika kysymysmerkkinä sen suhteen, mitä elämälläni teen, mutta uskon, että asia vielä kirkastuu joskus.

10. Sain osa-aikaisen työpaikan.

Pidän itseäni varsin onnekkaana, kun se tapahtui näin nopeasti. Pääsin SOL:n palkkalistoille keikkatyöläiseksi tekemään postin lajittelua täällä Imatralla. Monet valittavat sitä, ettei Suomessa ole oikeita työpaikkoja enää tarjolla, vaan pelkkää vuokratyöpaikkaa toisensa perään. Minulle tuollainen vuokratyöpaikka kuitenkin sopii mainiosti. Tokikaan minulla ei ole vakituisen työpaikan tuomaa turvaa siitä, että tietäisin, että töitä on vielä kahden viikon kuluttuakin. Minulla ei ole myöskään työterveyshuoltoa, sairaslomia tai irtisanomisaikoja. Palkkanikin taitaa olla pienin mahdollinen. Toisaalta minulla on vapaus ilmoittaa, etten ole käytettävissä jonain päivänä, jos minulla on jotain muuta menoa tai velvollisuutta.

Aluksi tein neljän tunnin päiviä ja se oli mahtavaa. Kun pääsin postista kymmenen jälkeen aamulla, minulla oli vielä kokonainen päivä aikaa omalle yritykselleni ja vapaa-ajalleni. Työ postissa oli ja on yhä hirveän helppoa rahaa verrattuna yrittämiseen. Se on poistanut harteiltani sen tuskallisen painavaksi käyneen taakan siitä, että selviänkö, pärjäänkö, pysynkö hengissä. Tieto siitä, että aamut postissa tuovat minulle muutaman kympin rahaa tilille joka päivä, on ollut ihana asia.

Osa-aikainen aamutyö ja reippaat heräämiset toivat myös uutta intoa omaan yritystoimintaani ja uusia ideoita sekä energiaa.

11. Lähdin pitkälle lomalle. 

Loman tarkoitus oli auttaa pahan, pimeän marraskuun yli, jotta olisin täynnä virtaa ja intoa joulumyyntiin. Kolmen viikon toimettomuuden tarkoitus oli saada minut arvostamaan omaa työtäni ja tehdä minulle palava halu päästä käsiksi työhön. Arvelin myös, että niin pitkä aika niin karuissa maisemassa saisi minut taas muistamaan, miten hieno asia ovat neljä vuodenaikaa.

Noooooh....

En ollut suinkaan täynnä virtaa joulumyyntiin, kun palasin kotiin. Päinvastoin, en vieläkään löydä joulun tunnelmaa. Käsityökorttelin Joulukin tuli vedettyä läpi ihan vasemmalla kädellä ja olen todella kiitollinen jokaisesta tilauksesta, jonka sain! En aio mennä yksiinkään joulumyyjäisiin, koska minulla ei ole paljonkaan myytävää eikä senkään vertaa kutsumusta.

Toimettomana oleminen oli niin ihanaa, että se synnytti minuun vain suuremman palon toimettomuutta kohtaan. Hippi sisälläni haluaa tämän ja vapauden mennä minne lystää ja tehdä mitä lystää. Sisäinen palo liikkuvaa elämää kohtaan kasvoi taas kerran hallitsemattomiin mittoihin. Se kiukuttaa minua, sillä minussa on myös se järkevä konservatiivi, joka hokee sille hipille, että ei noin voi elää! Täytyy pitää yhteiskuntaa pyörimässä, olla hyödyksi ja tehdä rahaa ja maksaa veroja, jotta kaikki toimisi. Ei voi vaan luisua karkuun ja kuoria maailmasta kermoja päältä. Näiden akhden taistelevan voiman välillä on kompromissi: sitten eläkkeellä, jos sinne asti jotenkin pysyy hengissä/toimintakykyisenä ja jos saa tuon Sulonkin innostumaan ajatuksesta ja jos silloin vielä eläkkeitä on olemassakaan...

Ja ne karut maisemat.... niiden vetovoimasta taisin jo matkaraportissani mainitakin. Kyllä minä ottaisin karut maisemat paljon mielummin kuin tämän pimeyden. Ja jos tekisi mieli lunta, sitäkin löytyy maailmankolkista, joita kaamos ei vaivaa.

Loma toimi kuitenkin siinä, että olen nyt pirteä, olen terveen värinen ja minulla on hyvä mieli rämpiä eteenpäin taas jonkin aikaa. Ja siinä, että nautin siitä, että kaupoista löytyy hapanmaitotuotteita ja vettä tulee hanasta rajattomasti, eikä sitä tarvitse kantaa kymmentä litraa päivässä kaupasta. Sellaisia pieniä arjen iloja. Suomihan on erinomainen maa kaikilta muilta osin, paitsi ilmastolta.

12. Osa-aikainen työ muuttui ylikokoaikaiseksi.

Neljän tunnin päivät toimivat virkistävänä ja huojentavana lääkkeenä rasittuneelle pienyrittäjälle. Sitten ne muuttuivat kuuden tunnin päiviksi, jotka jo pikkuisen alkoivat häiritä muuta elämää. En välttämättä viitsinytkään enää käydä tiskirättejä painamaan, kun ruokaakin pitäisi keritä laittaa, talo lämmittää, lumet kolata ja laittaa Playmobilit uuteen vitriiniin... Ja sitten ne kuuden tunnin päivät alkoivat venyä niin pitkälle iltapäivään, että olikin jo pimeää, kun kaivauduin lajitteluhyllyjen välistä ulkomaailmaan. Tällä viikolla olen saanut elää tavallisen ihmisen elämää, kun olen herännyt viideltä, sinkoutunut töihin ja palannut sieltä kolmen aikaan. Olen ollut aika väsynyt, olen saanut komeat mustat silmänaluset ja syönyt vain eineksiä tai voileipiä. Kokoaikatyö ja yrittäjyys eivät sovi yhteen, mutta yllättäen juuri nyt minusta tuntuukin siltä, että jätän mielelläni yritystoimintaan liittyvät tehtävät taka-alalle ja teen noita pitkiä päiviä, kun niitä on tarjolla. Koska se kuitenkin on tosi helppoa rahaa yrittämiseen verrattuna.

Aika näyttää, miten mieli muuttuu.