tiistai 27. joulukuuta 2016

Sen pituinen se joulu

Toivottavasti teillä oli mukava joulu!

Tänä vuonna minun jouluni oli hyvin poikkeuksellinen, sillä sitä jouluoloa ei vaan tullut koskaan. Normaalisti minulle tärkeitä juttuja ovat joulukuusi, jonka koristelen jo itsenäisyyspäivän tienoilla sekä piparkakkutalo. Lahjat ovat myös tärkeitä ja se, että teen itse jouluruoat.


Mutta tänä vuonna mikään noista ei tuntunut tärkeältä. Ei tehnyt mieli roudata kuusta metsästä, ei huvittanut leipoa pipareita. Ajatus lahjojen saamisesta ja antamisesta lähinnä ahdisti ja joulukortteja näin aivan tarpeeksi Postissa. Kaikkein vähiten minua innosti ruoanlaitto.


Sitten tuli valaistus! Ei ole pakko, jos ei halua!

Päätös jouluvalmistelujen väliinjättämisestä oli mahdottoman rentouttava ja vapauttava. Kävin tekemässä Postissa pitkiä päiviä ja lohnotin illat sohvalla katsellen Orange is the New Blackiä Sulon kanssa. Ja kun se jouluaattoaamu sitten tuli, meni Sulo töihin ja minä kauppaan. Kaikki jouluruoathan rosollia ja riisipuuroa myöten löytyvät kaupasta valmiina. Niinpä minätyttö se vaan ostin kaiken eineksinä, vaikka olen aina halveksinut tuota "äitien tekemää ruokaa"! Hah, mikä rentous!


Koska en ole ollut juurikaan kotona viime viikkoina, ei tarvinnut edes miettiä, pitäisikö siivota. Kukaan kun ei ole kerinnyt sotkeakaan. Aaton minä makasin yksinäni sohvalla katsellen Netflixiä ja syöden karkkia. Keli oli mitä karmein, joten en kärsinyt yhtään edes huonosta omastatunnosta.


Kun Sulo joulupäivänä sitten pääsi töistä, availimme paketit, söimme einesriisipuuroa, eineslaatikoita ja eineskinkkua ja katselimme taas Orange is the New Blackiä. Käytännössä minä en liikkunut koko jouluviikonlopun aikana muualla kuin sohvan ja jääkaapin välillä.



Yksi parhaista jouluista, sanoisin. Ja jälleen kerran hämmästytän itseäni.


21 kommenttia:

  1. Ei ollenkaan paha vaihtoehto!! Kyllä täytyy sanoa, että joka vuosi minäkin vaan enemmän ja enemmän mietin koko joulun järkeä... vaikka meillä onkin jo vuosia syöty niitä äitien tekemiä laatikoita. =) Mutta noin niin kuin kokonaisuutena, mitä järkee...

    Eka kerran meillä oli sellanen "isompi" joulu, että oli myös jo pois muuttaneet lapset ja niiden perheet täällä, ja kyllä voin sanoa, että helpotuksen huokaus, kun vihdoin kaikki meni omiin koteihinsa.

    Asiasta toiseen: Mä olen enenevissä määrin alkanut miettimään työpaikka-vaihtoehtona tota postin hommaa, mitä sinä olet nyt tehnyt. Mähän oon nyt kaupassa töissä, epäsäännöllisessä vuorotyössä. Jotenkin kiehtois ajatus, että oliskin aamuvuoroa ja vain viikolla... Nyt oli vielä mollin sivuillakin hakua siihen hommaan, ai että kun polttelis. Mietin vaan, onko se sellanen "ojasta allikkoon"-vaihdos, jos sitä koittais... (nyt vakityö kaupassa, mutta vain 20h/vko, en paljon enempää tunteja ees tosin haluais...)

    Nää sinun kuvat on taas tosi ihanat! ♥ Mä aina ihmettelen, miten voikin valokuvat olla noin älyttömän hyviä ja teräviä!!! Omat on silkkaa suhnua vaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä oikein lämpimästi suosittelen postityötä. Sen ainoa haittapuoli on epävarmuus. Sen takia tuo vakityön hylkääminen olisi aika riski. Posti on tuulinen paikka, kun ei siellä tiedä, kuinka pitkään saa jatkaa. Nytkin mä tiedän vain, että huominen on vielä töitä ja pidän peukkuja pystyssä, että huomenna tulee ehdotus ensi viikon työvuoroista.

      Poista
  2. Ihan kuule kirjoitit just täsmästi samat ajatukset kuin itsellänikin oli tästä joulusta, jossa parasta on se, että se tuli ja meni ja voi keskittyä päivien pitenemiseen. Muutama minuutti voiton puolella jo...

    Joskin erona meillä on se, että itse en ole ikinä ollut innostunut tekemään itse yhtään enempää kuin on pakko. Eli käytännössä en mitään. Jouluruokia siis. Kinkkukin ostettiin valmiiksi paistettuna ja siivutettuna, niin pääsi siitäkin uuninvahtimisstressistä. Muuta stressiä ei ollutkaan. Mutta se mua vähän suretti, että yleensä niin pomminvarma jouluntuoja eli kuusi ei tuntunut tänä vuonna miltään. Kai se johtui siitä, että ikkunan takaa näkyi pelkkää vihreää nurmikkoa, kun ei ollut lumesta tietoakaan. Vei vähän hohtoa kuusen vihreydeltä.

    Mutta eipä muuta kuin kevättä ja valoa kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen päivien pitenemisen takia minäkin joulua nyt odotin! Kohti kevättä!

      Poista
  3. Näinhän se on! Kun luopuu siitä omasta ajatuksesta miten pitää olla, löytyy parhaimmillaan se miten haluaa olla. Sen kun oppisi ja uskaltaisi aina vaan.

    Noi sun kuvitukset :D Miten voikin osua koko tarina muutamaan kuvaan noin osuvasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pitää olla." Niin just. Mulla on ollut tarkka ajatus siitä, että jouluna pitää olla sitä ja tätä. Hassu juttu. En kuitenkaan muina juhlapyhinä ajattele samalla lailla. Ei pidä vappuna olla simaa, ei pidä juhannuksena olla koivuja ovenpielessä, ei pidä uutenavuonna ampua raketteja. Joulu on ollut kummallinen poikkeus.

      Poista
  4. Hih, aivan ihanat kuvat! Voi mulla meni ihan koko joulu kuumeessa ja vieläkin vähän jatkuu köhiminen. Onneksi sen joulun voi viettää myös hyvin hissukseen ja se on silloinkin just hyvä. Kukaan ei tuu moittimaan vaikkei jaksaiskaan joka vuosi samoja perinteitä. Ihana että sun joulu ei mennyt pilalle vaan osasit olla armollinen itsellesi. :) Kuulostaa just parhaalta joululta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Toivottavasti toivut pian kokonaan!

      Poista
  5. Hienoa! Rohkeaa on kuunnella itseään ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu, ei ole pakko jos ei taho <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onneksi tämä järjestely sopi myös Sulolle.

      Poista
  6. Mä olen aina ollut sitä mieltä että ei ole pakko jos ei halua. Olin nyt niin rohkea että ostin porkkanalaatikon valmiina eikä kukaan valittanut asiasta. Sama saa jatkua ensi vuonna! kaikki ne tavan vuoksi tehtävät ruuat on hylätty joita kukaan ei syö. Meillä saa syödä pyjamassa ja röhnöttää sohvalla koko joulun jos tekee mieli. En ulkoillut minäkään koko jouluna, kohvehtien syöminen oli paljon kivempaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, mullakin oli ennen yksi "pitää olla"-juttu se, että aattona pannaan vähän kivemmat vaatteet päälle. Hoooh, pyjamassa on paljon mukavampaa!

      Poista
  7. Juuri näin ja näin se pitääkin olla! :)
    Joulun tulee olla sellainen mihin itsellä riittää voimat. Ja elämän nyt muutenkin. Ei me ketään muuta varten eletä, eikä sitä koko ajan tarvitse olla suorittamassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin helposti se unohtuu, että elämää tekee vain itseään varten.

      Poista
  8. Kuulostaa tosi ihanalta! Jotenkin on saanut lukea jo liikaa niistä kiiltokuvajouluista! Sun asenne tohon asiaan on just oikea! Mulla on paljon juttuja, joita jouluna "pitää" olla ja tehdä, mutta yritän kuitenkin päästä tuohon, että kaikkea ei ole pakko. Tänä jouluna kävikin niin, että istuin koko aatonaaton tyttären kanssa päivystyksessä ja hommat jäivät tekemättä, mutta joulu tuli, vaikka joka romuläjää ei ehtinytkään piilottaa, eikä kaikkia koristeita levittää. Rentoa asennetta myös ensi vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kurjuus, toivottavasti tyttäresi on kunnossa.

      Poista
  9. Onneksi olkoon että uskalsit. Kun on jo 60 v. niin jouluhössötys tuntuu niin hölmöltä. Onneksi lapset ovat osittaina samaa mieltä: ei enää kamalia jouluruokia ja turhia lahjoja. Hyvää ruokaa ja muutama lahja. J asitten yhdessä oloa. Hyvää alkanutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uskalsin myös nukkua yli kaiken uudenvuodenräjäyttelyn. :D

      Hyvää vuotta sinullekin!

      Poista
  10. Voi Susanna , miten mukavaa on lukea näitä sun postauksia. Olen niin uponnut tuonne IG maailmaan että kaikki blogit ovat jääneet unholaan. Sä oot terapiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Eliisa, miten mukava kuulla! Itse olen kadonnut sinne samaan suuntaan ja blogia tulee kirjoitettua harmittavan vähän.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista