tiistai 27. syyskuuta 2016

Elämänsuunnitelman kolmannet askeleet


 (Edelliset askeleet voi lukea täältä.)

6. Kun sain ajan TE-toimiston ammatinvalintapsykologille, menin paikalle toiveikkaana. Mutta mitä arvelette, jos nimike on ammatin - valinta - psykologi, niin eikö tyypin pitäisi a) tietää tosi paljon ammateista b) tietää uran suunnan valitsemisesta ja c) tutustua asiakkaan persoonaan, taitoihin, soveltuvuuteen jne... No, en sano tästä asiasta enempää kuin sen, että poistuin puolentoista tunnin kuluttua paikalta pettyneenä, väsyneenä ja hapenpuutteisena seurattuani vierestä, miten kaveri selasi samoja nettisivuja, joiden parissa olin itse epätietoisena notkunut tuntikausia kotona näiden viimeisten viikkojen aikana.

7. Kun sain ajan Kehyn yritysasiantuntijoiden juttusille, menin paikalle toiveikkaana. Ja sieltäpä myös tulin pois varsin hyvällä mielellä, molemmilta tapaamiskerroilta. Tapaamani naiset olivat innostuneita, innostavia, positiivisia ja mukavia. Minun oli oikein miellyttävää keskustella ongelmakohdistani heidän kanssaan ja sain ihan konkreettisia vinkkejä ja ehdotuksia siitä, mitä kannattaisi kokeilla, jotta saisin myynnin nousemaan takaisin aiempien vuosien tasolle. Nyt minulla on to do -lista ja löysin kadonnutta iloa ja intoa tätä omaa yritystäni kohtaan. Jo pelkästään se oli hienoa asia, mutta lisäksi pääsin mukaan hankkeeseen, jolla pyritään saamaan paikalliset tuotteet liikelahjoja etsivien yritysten tietoisuuteen. Minulle annettiin myös yrityskummi. Hänet tapaan vasta lokakuun loppupuolella. Olen toiveikas senkin suhteen, vaikka minulle on todella epäselvää, mitä kummin kanssa tehdään. Kehyn palveluista jäi erittäin positiivinen tunne ja minusta on uskomattoman hienoa, että yrittäjille on tarjolla tällaista apua aivan ilmaiseksi.

9. Kun sain kutsun työhaastatteluun, menin paikalle toiveikkaana. Olen laittanut hakemuksia muutamiin erilaisiin osa-aikatöihin ja todennut, miten raastavaa ja masentavaa on saada "valintamme ei juuri tällä kertaa osunut teihin, mutta pidämme hakemuksenne tallessa, mikäli meillä joskus avautuu teille sopivaa työtä" -nöyryytyskirjeitä. Työhaastattelussa koin olevani nainen paikallaan ja nyt on olo kuin olisin laittanut lottokupongin. Sama jännitys, mutta kunpa vaan en joutuisi kokemaan sitä samaa pettymystä, joka aina lottolauantaina tipauttaa todellisuuteen. Minä todella olisin tyytyväinen, jos nyt saisin osa-aikatyön, joka ei vaadi muuta kuin annettujen tehtävien suorittamista.

16 kommenttia:

  1. No höh. Olin niin odottanut tuota sun ammatinvalintapsykologin tapaamista (koska ajattelin, että siitä innostuneena voisin kokeilla samaa), mutta olipa tosiaan mälsä homma. Vähän sama kuin olis mennyt lääkärille saamaan apua ja lääkäri olis etsinyt vastauksia jostain netin keskustelupalstalta (no ehkä vähän kehno vertaus, mutta tuli nyt kumminkin mieleen).

    Sensijaan peukut Kehylle ja erityisesti sille, että kohdasta 9 tulee jotain ihan muuta kuin se ikuinen "Ei voittoa"-kuponki, joka on mullekin niin tuttu.

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu se Kehy ja se, että pääsit haastatteluun! Itse en päässyt yhteenkään haastatteluun kun hain vaatemyyjän paikkoja pari vuotta sitten. Paikkoja oli auki paljon, koska tänne tuli uusi kauppakeskus ja hain varmaan joka paikkaan. Kylläpä masensi sen verran, että mieluusti jatkan yrittäjänä taas joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika kaameaa hakea töitä, joihin ei vaadita koulutusta, mutta joihin ei pääse siksi, ettei ole kokemusta. Myyjän paikkoihin on aina hakemassa niitä, jotka ovat tehneet niitä hommia vähintään kaupankassalla kesätöissä. Minulla ei ole senkään vertaa kokemusta, vaikka pitkät päivät omassa torikojussani ovat mielestäni aika hyvä meriitti. Siivoushommissa sama juttu, rakennussiivouksissa myös, ihan kaikessa.

      Poista
    2. Minullakin myyjän kokemusta oman yrityksen kautta ja lisäksi 12 vuoden ajalta erilaisista tapahtumista ulkomaita myöden työnantajan leivissä. Olen myös esitellyt mallistoja kotimaisille ja ulkomaisille sisäänostajille. Mutta ei tosiaan tippunut edes kutsua haastatteluun... Pitäkööt tunkkinsa :)

      Poista
    3. Eivät tajua omaa parastaan.

      Poista
  3. En ehtinyt kommentoimaan aiempaan postaukseesi tuosta työkkärin ammatinvalintapsykologista, mutta itsellänikin kokemus oli aivan vastaava. Tällä "ammattilaisella" ei ollut mitään annettavaa ja itse asiassa käynnin aikana selvisi ettei hän kunnolla osannut edes käyttää työnantajansa omia hakupalveluita. Tympi ja masensi se että jopa se tolvana oli työllistynyt ja sai ihan oikeaa palkkaa mutta minä en.

    Tuo yrittäjien palvelu kuulostaa todella hyvältä, toivottavasti yrittäjäkummiksi osuu tyyppi, jonka kanssa kemiat kohtaavat.

    Haastatteluun pääsyhän on jo melkein lottovoitto, toivotaan että sieltä tulee vielä jättipotti! Itse hain todella kiinnostavaa työtä, johon hakuaika loppuu huomenna. Tiedossa on siis kiduttavaa kärvistelyä lähipäivinä sen suhteen että voi josko ehkä kelpuuttaisivat edes haastatteluun ja kärvistelyn muuttumista sitten pikkuhiljaa taas suureksi pettymykseksi kun mitään ei kuulu. Siihen kun lisää oman kodin massiivisen vesivahingon, kuukausien evakon ja viimeisimpänä absurdeja piirteitä saavan tappelun vakuutusyhtiön kanssa niin alkaa pikku hiljaa loppua usko auringon paistamiseen tähän risukasaan. Ihailen sitä että olet pystynyt tekemään näin selkeää pohdintaa ja etenemään omaa polkua pitkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan myös tuon ensimmäisen kappaleen kommentissasi.

      Nyt kuulostaa tosi kurjalta tilanne sinulla, mutta onneksi nimimerkkisi antaa toivoa onnellisesta päätöksestä tuolle risukasalle! <3 Tsemppiä ja onnea matkaan!

      Poista
  4. No voihan hitsi, mä just tänään varasin ajan ammatinvalintapsykologille... Toivottavasti ei oo yhtä turha keikka kuin sinulla oli!

    Työhakemusten suhteen mulla on sellanen kokemus, että en ole saanut edes sitä valittelupostia... Mä en ole kuullut niistä paikoista kerta kaikkiaan mitään!! Ja se vasta kurjalta tuntuukin, tulee sellanen olo että enkö mä ole edes kohteliaan kieltäytymisen veroinen??!!

    Mä todella laitan toivoni siihen ammatinvalinnan ohjaukseen, itse olen ihan lukossa enkä yhtään tiedä mitä tekisin. Muuta kuin jatkan nykyisessä työssäni, vaikka työajat tekee mut hulluks...

    Toivottavasti sulla tärppää työpaikan suhteen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin pidän peukkuja, ettei sinun asiantuntijasi ole yhtä tarpeeton kuin minun. Olen käynyt nuorempana aiemminkin ammatinvalintapsykologilla ja se oli paljon parempi kokemus. Istuttiin nojatuoleissa viihtyisässä huoneessa, niinkuin psykologin luona kuuluukin! :D

      Onpa törkeää, ettei edes työpaikoista kuulu mitään! :o Toivottavasti minulle ei käy nyt samoin. Missä vaiheessa sitten pitää luopua toivosta, miten kauan odottaa jotain, mitä ei ksokaan tule?

      Poista
  5. Tuo yrityskummi asia jäi kummittelemaan mieleeni.... Tiedätkö siitä jo nyt jotain? Onko ilmainen vai maksullinen palvelu? Kiinnostaisi itsellenikin saada sellainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän sen, että palvelu on ilmainen ja kummit vapaaehtoisia entisiä yrittäjiä. Hakemuksen voi tehdä www.yrityskummit.fi

      Poista
  6. Mullapa on ollut aivan ihana ammatinvalinnapsykologi. Hän paneutui kulloiseenkin ongelmaan perinjuurin, teki selvästi enemmän kuin olisi ollut pakko. Järjesteli asioita eri viranomaistahoihinkin. Menin sinne aina innostuneena ja mielelläni. Tätä siis jatkui useamman vuoden ajan. Tilanteet vain vaihtelivat.
    Menneessä aikamuodossa puhun siksi, että hän jäi eläkkeelle. Ketään ei palkattu tilalleen, no toista samanmoista tuskin olisi ollut olemassakaan.
    Nyt tilanteeni juuri niin arpapeliä, kuin mitä kaikilla meillä, joilla hommassa on jotakin pikkupikku ongelmaa. Niinkuin väärä sukupuoli, liikaa ikää ja vääränlainen koulutus ja sitä myöten työkokemus. Oikeasti siis on olemassa hyviäkin ammatinvalinnanpsykologeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai on olemassa hyviäkin ammativalintapsykologeja! Ja ihanaa, että sinun kohdallesi sellainen sattui. <3

      Poista
  7. Ah, niin tuttu tunne ammatinvalinta psykologin käynnin jälkeen.
    Hän kysyi miulta noin 10 kertaa (valehtelematta) eri tavoin mitä haluaisin alkaa tekemään. Kun hän kysyi "että miten ois hoito ala kun sie oot noita lehmiä hoitanut?" heitin toivon nurkkaan. EIhän se ole yhtään sama.

    loitavaa kun toinen homma rullasi :)

    VastaaPoista