Keittiökuulumiset

Siinä vaiheessa, kun on räjäyttänyt keittiön ja kaikki on pahasti vaiheessa, on aika huono juttu, jos maaninen kausi päättyy. Ja sehän tietysti päättyy juuri silloin. On nimittäin nyt ollut vähän paarustamista jaksaa tuo keittiöshow loppuun asti.  Miksi maanisena aikana ehtii päivän aikana ihan hirveästi kaikkea, mutta depressiivisenä kautena laittaa pari laattaa seinään ja sen jälkeen pitää lähteä päiväunille? Haluaisin olla aina maaninen. Olisin niin paljon onnellisempi. (Ei, minä en ole oikeasti maanis-depressiivinen, sitä on tutkittu. Minulla vaan on vuoristoratainen luonne.)

Menossa on siis kaakelointi. En tajunnut yhtään, miten hidasta ja kallista se on, vaikka itse tekeekin. Kaakelit itsessään maksoivat ihan mahdottoman vähän, ne olivat vain 5 euroa neliöltä. Siinä meillä kävi tosi hyvä tuuri. Ne ovat sellaista himmeäpintaista, mukavan samettista kaakelia, eivätkä tavallista kiiltävää. Mutta kaikki muu maksaakin sitten mansikoita. Vesieristemönjä, kaakeliliima, saumausaine. Ja sitä liimaa minä olen saanut kulumaan kolme kertaa enemmän kuin purkin kylki lupaa.

Muutenhan homma kyllä on sujunut aivan leppoisasti. Kaakelointi on ihan helppoa. Tenkkapoo tuli vasta sitten, kun piti alkaa leikkelemään niitä laattoja. Koska pilkottavia palasia ei ollut kymmentäkään, ajattelimme, ettei kannata ostaa kallista laattaleikkuria. Ostimme siis Rajamerketista kapineen, jonka hinta oli 19,90 e. Siinä meni 19,90 euroa taivaan tuuliin - vehkeellä ei saanut aikaan muuta kuin villiä mosaiikkisilppua. Onneksi on ystäviä. Tekstari vain Sojan miehelle ja kohta meillä oli kauniisti paloitellut kaakelit käsissämme.

Koska liimapurkin kyljessä oli lupaus, että sillä voi kaakeloida suoraan vanhojen laattojen päälle, innostuin laatoittamaan myös puuhellan ympäryksen, mikä ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni. Mutta nyt tulee oikein kivan yhtenäistä. Sitten joskus, kun valmistuu.