maanantai 15. helmikuuta 2016

Jokaisen käsityöläisen unelma


... on kunnollinen pöytä. Ja nyt minullakin viimein on sellainen. Olen haaveillut suuresta, tukevasta leikkuu- ja painopöydästä vuosia ja yhtäkkiä sellainen tuli vastaan. Sulo tykkää tutkailla tori.fi:n ilmoituksia ja eräänä päivänä hän tuli iPadinsä kanssa luokseni ja sanoi "nyt se siun pöytä olis täällä". Ja koska pöytä oli vieläpä älyttämän halpa ja älyttömän lähellä, sovin myyjän kanssa kaupat saman tien.

Pöydän kuskaaminen oli rasittavaa, koska pöytälevyllä on kokoa 2,5 x 1,5 metriä ja se on paksua filmivaneria. Se siis painaa kuin synti. Selvisimme silti myyjäpariskunnan avustuksella ja täällä kotona ihme kyllä kaksistaan. Minä sain vain yhden tällin päähäni. Onneksi pöytää ei tarvitse enää ikinä siirrellä minnekään.


Uuden pöydän saapuminen aiheutti tietysti sen, että koko työhuone piti uudelleenjärjestää. Pääsin ensimmäistä kertaa koskaan suunnittelemaan työhuoneen pelkästään käytännön mukaan, enkä sattumalta olemassaolevan kalustuksen mukaan. Pöytä pääsi keskelle tehdassaliani, jotta sen voi kätevästi kiertää joka puolelta ympäri. Vanha painopöytä siirtyi seinänvierustalle ja muuttui ompelupöydäksi. Kaikki ompelutarvikkeet löysivät uuden paikkansa lokerikoista, joissa aiemmin säilytin askartelutarvikkeita. Silitys- ja prässäyspiste asettui nätisti ompeluosaston välittömään läheisyyteen.


Askartelutarvikkeet siirtyivät omaksi yksikökseen huoneen toiselle laidalle, josta on vain askel suuren pöydän ääreen askartelemaan, mikäli pieni taso askartelunurkassa ei riitä. Ja eihän se yleensäkään riitä, mutta on hyvänä hätäapuna silloin, kun suuri pöytä on jonkun muun homman takia varattuna.


Ja se pöytä! Katsokaa nyt sitä! Se parantaa työmukavuuttani ja tehokkuuttani aivan olennaisesti. Sen alahyllylle mahtuvat kaikki kangaspakat tai vaihtoehtoisesti ompelimosta tulleet tiskirätit - riippuen siitä, missä muodossa bambut minulla milloinkin sattuvat olemaan. Tällä hetkellä ne ovat riepuina. Naps vaan, sieppaan pöydän alta riepupinkan, levittelen sen pöydälle ja alan painaa.



Siinä, missä vanhalle pöydälleni mahtui 12-13 rättiä kerrallaan, tähän menee vähintään 20! Se on aikamoinen riemun aihe jo sen takia, että olen noin 300 rättiä jäljessä kevätkauden tavoiteaikataulustani! Ja kun aiemmin kykenin painamaan vaivaiset kolme Tomppa-paitaa kerrallaan, pystyn nyt painamaan kahdeksan!

Tuotantotahdin nopeutuminen vaatii kyllä lisää kuivatustilaa, eli joudun ostamaan toisen pyykkitelineen. Mutta onneksi nekin ovat varsin edullisia häkkyröitä.


23 kommenttia:

pete kirjoitti...

sano sulolle että rakentaa sellasen vinssimäisen kuivatussysteemin kattoon eli yhdellä narulla koko kuivatustaso laskeutuu alas ja hiissautuu ylös tämmösen näin yhdessä tanskalaisessa sisustusohjelmassa kun huonekorkeutta oli paljon

Susanna kirjoitti...

Meillä on eräänlainen kuivatussysteemi, joka roikkuu naruilla katosta ja jonka saa liikuteltua. Sulo sen suunnitteli ja viritteli. Siinä kuivuvat kätevästi paidat ja muut satunnaiset isommat painotyöt, mutta räteille olen todennut nämä pyykkitelineet kaikkein kätevimmiksi. Yhteen telineeseen mahtuu 64 riepua.

mertsi kirjoitti...

Eikö oo ihan kuin joulu, kun löytää jotain sellaista, mitä on pitkään toivonut ja vielä edullisesti?! Onnea uudesta pöydästä!

Katja kirjoitti...

Tokmannilla on juuri tällä viikolla tuollainen pyykkiteline tarjouksessa 10e. Tukevan oloinen työpöytä, sellainen jonka kanssa on ilo työskennellä.

Helinä kirjoitti...

Ihan huikeeta. Käytännöllistä ja vielä nättiäki. Ihan vähän oon kateellinen (inhoan sanaa) noin hyvästä työtilasta, itsehän askartelen usein lattiallakin. :)

Julia kirjoitti...

Voi miten hieno pöytä! On varmasti tajuttoman upea fiilis kun jokin yksittäinen asia parantaa työskentelymukavuutta ja tehokkuutta noinkin paljon, etenkin kun siitä on haaveillut pitkään. :)

Vintageinteriorxx kirjoitti...

Mahtavaa kyllä hyvä työpöytä on kultaakin arvokkaampi, hienoa kun löytyi :)

Jannen Kuvia ja Kuulumisia kirjoitti...

Toi vaneri painaa ihan kerpeleesti, wanhaan mummulaan kannettiin isän kanssa muutama levy joskus, tämmösellä pikku-pojallakin otti woimille....

Pirjo kirjoitti...

Oi, oi onpa ihana ja kätevä! Kateellinen olen kauniista ja käytännöllisestä työtilastasi. Inspiroivia ja tuotteliaita työpäiviä sinulle!

Susanna kirjoitti...

Ja myös maksaa ihan kerpeleesti. Jos tällaisen pöydän olisi alkanut itse rakentaa, hinta olisi ollut moninkertainen ja lopputulos kuitenkin hutera!

Susanna kirjoitti...

Oispa joulu ainainen! Kyllä vaan tavara voi tehdä ihmisen onnelliseksi. :)

Susanna kirjoitti...

Soja justiinsa ilmoitti, että heillä olisi yksi joutilaana. Saan sen! :D

Susanna kirjoitti...

Jokainen askartelija ja käsityön tekijä ansaitsisi vastaavat tilat!

Susanna kirjoitti...

On kyllä hyvä mieli!

Susanna kirjoitti...

On se kyllä!

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti!

PikkuBertta kirjoitti...

Kyllä nyt kelpaa työskennellä....

Ceraci kirjoitti...

Kyllä oli helmi löytö! Tuollaista kaipaan itsekin (heti kun saisin myös sen työhuoneen :D).

Saara kirjoitti...

Vau mikä pöytä, hyvä löytö, onneksi olkoo uudelle omistajalle :)

Saila kirjoitti...

Mahtavaa Susanna! Tuohan on ihan kuin jostain unelmien käsityöluokasta. Ihanaa! Ja noi punakoukeroiset seinät ♥

Minnikki kirjoitti...

No on kyllä unelmapöytä. Työniloa! =D

Anonyymi kirjoitti...

Jeii! Onnea uudesta pöydästä!
Itse en tällä hetkellä varsinaisesti isoa leikkuupöytää tarvitsekaan, kun en nyt pahemmin (vielä) ompele, mutta ikävöin sitä silti. Tallessa se kyllä on, mutta toimittaa nyt ruokapöydän virkaa niin kauan kuin A: meillä ei ole oikeaa ruokapöytää ja B: saadaan remontoitua yläkerta työhuoneiksi, että sen saa mahtumaan oikeaan käyttöön. Sen ääressä on hieman hupsua syödäkin, kun tuolit ovat normaalit keittiötuolit. Olo on kuin lapsella aikuisten pöydässä. :D

Tessa / Vehkosuo kirjoitti...

Voi että kun makee pöytä. Siitä riittää onnentunteita pitkään.