Good morning madame. May I help you sir?

Olemme kotiutuneet Maltalta. Niinkuin aina, reissu oli ihan liian lyhyt, mutta onneksi aurinko paistoi koko ajan ja oli lämmintäkin. Toivottavasti näistä kuvista välittyy teille hiukan sitä valoa, josta me saimme muutaman päivän ajan nauttia.

Valo oli se, mikä jäi vahvimpana mieleen. Toisena keltainen kalkkikivi. Kolmantena mielitautinen liikenne. Neljäntenä ylitsepursuava kohteliaisuus.

Meillä kävi tuuri, sillä kaikkina viitenä päivänä paistoi aurinko. Vain yhtenä päivänä tuuli niin kovasti, että tarvittiin pitkiä lahkeita ja hihoja. Vaikka paikalliset tietysti kulkivat toppatakeissaan ja uimarannat ammottivat tyhjyyttään, me nautimme kesästä ja uimme Välimeren käsittämättömässä turkoosissa kirkkaudessa.




Me yritimme lyhyen lomamme aikana ehtiä nähdä ainakin Maltan tärkeimmät paikat. Minulle tärkeimpiä ovat luontokohteet, sillä kaupungit kauppoineen ja hälinöineen ovat aina pohjimmiltaan niin kovin samanlaisia, oltiinpa missä päin maailmaa tahansa. Maltan rannikolla on ihan mielettömän upeita kalliota ja luolia, joita kiersimme katselemassa. Hienoimpiin luoliin vietiin turisteja muutamalla eurolla veneajeluille ja ne olivatkin erityisen kivoja kokemuksia.



Kaikkein upein kalliomuodostelma oli Azure window, joka sijaistee Gozon saarella. Saarelle pääsikin edullisesti autolautalla. Tämä oli ilahduttava yllätys, sillä olin ajatellut, ettemme pääse "sinistä ikkunaa" näkemään lainkaan, koska majailimme pääsaarella.

Meillä oli siis vuokra-auto ja sillä pääsimme katselemaan meille mieleisiä seutuja. Hotellit sijaitsivat pohjoisrannikon kaupungeissa, mutta eteläpuolen maaseutu miellytti minua huomattavasti enemmän.

Kaikkialla oli kalkkikiveä. Maa oli keltaista kiveä, talot olivat keltaista kiveä, aidat olivat keltaista kiveä. Ja niitä aitoja oli kaikkialla. Maltasta jäi hyvin yksivärinen tunnelma. Maa on keltaista, meri ja taivas sinistä. Siellä täällä jotakin vihreää. Ehkä siksi en menettänyt sieluani tälle pienelle maalle. Tiedän, että maisemaan turtuisi aika pian.

Kävimme me kaupungeissakin. Samanlaisia ne olivat kuin kaikki muutkin Välimeren maiden pikkukaupungit hotelleineen, pikkukaupponeen, rihkamamyyjineen ja ravintoloineen. Paitsi että kaikki oli keltaista. En pystynyt juurikaan erottamaan, mikä talo oli rakennettu 1600-luvulla ja mikä 2000-luvulla, koska materiaali oli kaikissa samaa ja jopa tyyli oli säilynyt samanlaisena. Eräänkin sata vuotta vanhaksi kuvittelemani talon päädyssä olikin kivestä muotoiltu rakennusvuosi 1989.

Väriä löytyi oikeastaan vain veneistä. Kylläpä silmä lepäsi kirkkaanvärisiksi maalatuissa kalastajapaateissa.

Malta poikkesi Espanjan- ja Italian-matkoistani siinä suhteessa, että asiakaspalvelu oli äärimmäisen hyvää ja kaikki olivat todella kohteliaita. Minua madameteltiin jatkuvasti ja Sulo oli aina sir. Kaikki hymyilivät ja olivat ystävällisiä ja iloisia. Please, please, thank you, joka käänteessä. Siihen tottui pian ja ihmeellisen nopeasti tapa tarttui itsellekin. Kun kotiinpaluun yhteydessä olimme yön Vantaalla hotellissa, tarjoilijoiden "tylyys" jotenkin ihan iski vasten kasvoja, vaikka oikeasti he eivät olleet mitenkään erityisen tylyjä. Käyttäytymisen ero maltalaisiin oli vaan niin huima.




Hankaluuksiakin mahtui reissuun, sillä liikenne oli järjetöntä. Malta vie Italialta voiton kirkaasti, kun puhutaan kaaosmaisesta liikennekulttuurista. Millään liikennemerkeillä ei ollut merkitystä. Stoppimerkin takaa tuli risteykseen se, joka ensimmäisenä ehti. Kun liikenne oli vasemmanpuoleista ja rattikin väärällä puolella autoa, niin Sulo-paran lomasta puuttui paljon sitä rentoutta, jota olisi tarvittu. Pieni saari, valtavasti ihmisiä, kapeat tiet ja valtavasti autoja on aika hurja yhdistelmä.

Malta oli tupattu niin täyteen liikenneympyröitä, että se olisi voinut olla jo humoristista, jollei se olisi ollut niin kauheaa. Ennen ympyrään saapumista ei ollut mitään viittoja, mihin suuntaan ympyrästä pitäisi ajaa, vaan ne viitat näki (jos näki) vasta sitten, kun oli jo ympyrässä, jossa kaikki sinkoilivat autoillaan sikinsokin niin nopeasti kuin pystyivät välittämättä kaistoista.

Ilman etukäteen askartelemaani karttaa olisimme olleet pahassa liemessä. Olen aika ihmeissäni siitä, että emme joutuneet kolariin kertaakaan. Läheltä piti -tilanteita oli kuitenkin aika monta. Sulo ansaitsisi jonkun urheusmerkin siitä, että selvisi niin hienosti ratissa.

Autonvuokraus oli näennäisen edullista, sillä viideltä päivältä auto maksoi vain jokusen kympin, mutta totuus valkeni meille aika pian. Auto nimittäin vuokrattiin valmiiksi tankattuna ja siitä tankillisesta piti maksaa aikamoisen ylihintainen summa vuokraamolle. Auto palautettaisiin sitten "tyhjällä tankilla". Mutta kun maalla on kokoa postimerkin verran, niin ahkerallakaan autoilulla emme saaneet tankillista kulutettua kuin puoleen.

En oikein tiedä, miten Maltalla kannattaisi liikkuminen hoitaa. Julkinen bussiliikenne on ilmeisen hyvää, kattaa lähes koko saaren ja on edullistakin, mutta hidasta ja ahdasta. Lisäksi siellä liikennöivät kätevät "hop on hop off" -bussit, jotka ajavat tiettyä reittiä ympäri saarta ja joiden kyydistä voi jäädä pois ja jatkaa matkaa taas seuraavalla. Niillä pystyy näkemään ainakin tärkeimmät nähtävyydet, muttatulee aika kalliiksi. Ajelimme turistibussilla viimeisenä päivänä, jotta Sulo saisi katsella maisemia rennoin mielin. Ja minä sain olla ulkona auringossa, koska bussit ovat sellaisia vanhoja englantilaisia, kaksikerroksisia avomalleja.

Reissun ainoa pettymys koettiin pyhiinvaelluskohteessani Playmobil-kaupassa. Minulla oli pitkä kauppalista tärkeistä hankinnoista sekä itselleni että ystävälleni, mutta listalta jäi suurin osa leluista saamatta. Kauppa olikin paljon pienempi kuin arvelin ja valikoima suppea. Playmobil Fun Park Saksassa on huvipuistotyyppinen kohde, mutta Maltalla se tarkoittikin yhtä huonetta, jossa lapset saivat leikkiä rikkinäisillä Playmobil-leluilla. Opastettu kierros tehtaassa oli kuitenkin kiinnostava kokemus ja siitä jäi hyvä mieli.

Sen pituinen se reissu. Olisimme viihtyneet pidempäänkin Maltan vieraanvaraisuudessa. Onneksi on kuitenkin koti, jonne on kiva tulla. Vielä kun jotenkin saisi sen oman kodin kaikkine hyvine asioineen jonnekin, jossa on valoa ja lämpöä, niin olisipa vaan elämä mallillaan!