tiistai 25. elokuuta 2015

Klapin elämänkaari


Nyt kun olen aikatauluttanut itselleni vapaa-aikaa, olen kerinnyt Sulon avuksi polttopuushowhunkin. Tolkuton työmäärähän siinä on, taas se on tullut todettua.

(Sivuhuomatutuksena todettakoon, että työn ja vapaa-ajan aikatauluttaminen alkaa ontua heti, kun stressi ottaa vallan. Olen tänään herännyt kolmelta miettimään työasioita ja noussut neljältä tekemään niitä. Erittäin huono juttu.)



Vaihe 1. Puut saapuvat meille yleensä jotakuinkin tässä muodossa, kuin kuvassa näkyy. Pitkinä rankoina tai metrisinä halkoina, riippuen siitä, mitä Sulo on edullisesti löytänyt.

Vaihe 2. Sulo saattaa tukit/rangat kolmekymmentäsenttisiksi pätkiksi moottorisahalla ja jos minä olen messissä, käyttelen klapisirkkeliä.


Vaihe 3. Sitten halomme ne joko halkomakoneella tai kirveellä vähintään kahteen osaan. Syntyy hallitsematon keko.

Vaihe 4. Keosta nämä valmiit klapit siirretään mahdollisimman pian aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa sijaitsevaan pinoon, joka hyvässä lykyssä sijaitsee vieressä tai huonommassa lykyssä talon toisella puolella, jolloin tarvitaan avuksi kottikärryä ja mönkijän peräkärryä. Pinoon klapit asetellaan sievästi, koska sitä pinoa joudutaan katselemaan koko seuraava vuosi.


Vaihe 5. Pino katetaan pelleillä, jotta puut pääsevät kuivumaan. Jos hyvin käy, edellisen vuoden katos on vielä pystyssä, eikä tarvitse kyhätä uutta.

Vaihe 6. Kun klapit ovat talven yli siinä pinossaan kuivuneet, ne siirretään liiteriin. Liiteri ei tokikaan ole aivan vieressä, vaan taas klapit ladotaan kärryyn, kuskataan pihan poikki ja nakellaan sisään.


Vaihe 7. Liiterissä ne jälleen pinotaan kauniiksi pinoiksi, koska kauniit pinot ovat tilankäytön kannalta hyvä asia ja pysyvät parhaiten pystyssä.

Vaihe 8. Liiteristä ne sitten talven mittaan kannetaan banaanilaatikoissa sisälle ja tuikataan uuneihin palamaan.


Minä tässä olen miettinyt, miten paljon turhaa edestakas roudaamista ja pinoamista yksi klapi historiansa aikana kokee.

Syksy tulee ja olemme myöhässä aikataulusta ja siksi Sulo on antanut jo vähän periksi kompromisseille. Tänä kesänä me heittelemme klapit liiteriin, eikä niitä pinota. Se on iso myönnytys ihmiselle, jolle kauniit ja täsmälliset pinot ovat olleet kunnia-asia. Ja iso helpotus se on minulle, joka ei voi tajuta, mitä järkeä on hukata aikaa palikoiden palapelimäiseen asetteluun.


Sulo on tänä kesänä ollut ahkera ja rakentanut katoksen, joka on todennäköisesti pystyssä useamman vuoden. Yleensä meidän katoksemme ovat olleet enemmän tai vähemmän kertakäyttöisiä. Kun katselen tuota katosta, mietin, että jos siihen kehittäisi jonkin systeemin helposti irrotettaviksi ja paikalleen asennettaviksi seiniksi, se helpottaisi eloamme aika reippaasti. Näin ollen vaiheet 5, 6 ja 7 jäisivät kokonaan pois puusouvista ja työmäärä vähenisi huomattavasti. Ei tarvitsisi koko kesää kärrätä ja pinota.

Kun puukuorma tulisi, se kipattaisiin katoksen viereen. Siitä sitten pienityt klapit nosteltaisiin suoraan kauniisiin pinoihin katoksen alle. Siinä ne saisivat rauhassa olla seuraavaan kevääseen, jolloin niiden ympärille lisättäisiin seinät. Ja syksyllä sitten lämmityskauden alkaessa niitä haettaisiin pienissä määrissä kotiin. Eikös kaikki silloin olisi hyvin helppoa ja kätevää verrattuna nykyiseen systeemiimme?

Mietin vaan.

13 kommenttia:

  1. Järkeviä systeemejä voi aina miettiä ja sitten huomaa lopulta ettei kaikki sujukaan ihan niin ;) Tai ehkä te olette fiksumpia. Meillä ärsyttää eniten kun tilaa on niin vähän (toki klapien kuljetusmatkat ovat lyhyempiä) mutta nytkin pitäisi saada puut sisään ja olenkin vajan valloittanut kaikella muulla. Se kaikki muu pitäisi säilöä jonnekin, mutta minne. Piha on täynnä erilaisia pressulla peitettyjä kauniita kasoja ja virityksiä. En haaveile isosta talosta mutta haluaisin sellaisen ison navetan raadon jossa olisi tilaa kaikelle, ja ne puutkin voisi vain viskellä sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän olemme älyttömän fiksuja. :D Aloin jo myydä Sulolle ajatustani, mutta ensisuhtautuminen oli torjuva. No, haudutelkoon talven ajan.

      Poista
  2. Meillä osa klapeista on liiterissä pinottuja ja osa kasassa. Ja osa puista annetaan olla suosiolla metrisinä halkoina joita voi polttaa leivinuunissa. Halkoja sitten pilkotaan tarpeen mukaan pitkin talvea liiterin sisällä klapeiksi. Ihan valtava työ kun joka talveksi pitää olla n. 40 m3 polttopuuta jotta sähköpatterit ei huuda täysillä ja päästään saunaan pesulle.

    Ja niitä ulkopinoja ja kasoja on silti vaikka eihän ne silmää hivele enkä minä ehdi nypertää niistä taideteoksia. Käyttötavarasta on kuitenkin kyse. Onneksi liiteri sentään alueineen on vähän sivussa eikä varsinaisen puutarhan puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivinuuni on kyllä kätevä, kun sinne mahtuu metrisiä.

      Uh, 40 kuutiota on hurja määrä. Meillä menee arviolta 20-25, luulisin.

      Poista
  3. Kannattaa miettiä! Puuhomma on tärkeää, jotta saadaan lämpöä. Onhan se oikeastaan yhtä tärkeä asia kuin ruuan viljely, kun alkaa miettiä. Siihen on mennyt entisajan ihmiseltä se toinen puoli elämästä kai sitten ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Miten niillä on riittänyt kesässä tunnitkaan? Kylväneet, kasvattaneet, korjanneet, lahdanneet, säilöneet vuoden ruoat ja vielä selvinneet polttopuistakin. Käsittämätöntä.

      Poista
  4. Meille tulee vielä toistaiseksi valmiit klapit, jotka kuivuvat kesän kasoissa taivasalla ja pinotaan kasoista suoraan sisätiloihin. Ja kuivia ovat olleet, paitsi silloin kun niiden sisälle tuominen jäi lokakuulle... Tällä viikolla pitäisi saada loputkin katon alle, nyt ei harmita yhtään, että homma venyi elokuulle, ovat niin kuivia helteiden ansiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me yritämme selvitä mahdollisimman vähällä rahalla, joten valmiita klapeja ei ole juurikaan osteltu. Toisaalta herää kysymys, että onko se oma työ sitten sen rahansäästön arvoista... Eipä tarvitse kuntosalilla käydä.:P

      Poista
  5. Mutta ajattele nyt kuinka monta kertaa klapit tuottavat sulle lämpöä ennenkuin ne poltetaan!

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa kyllä todella järkevältä järkeistykseltä. Teillä on niin käsittämätön tuo puusavotta.

    Olen kyllä teidän pinoja aina ihaillut. Ne on niin upeita, kauniita, kuin pihasomisteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisit toista mieltä, jos joutuisit näkemään ne pihasomisteet livenä. :D

      Poista
  7. Uuh, mä olen itse ihan täynnä halkoshowta, puulämmittäjän elämää. Sulta muuten unohtui kohta 9. eli halkojen kantaminen vielä tuhkana ulos.

    VastaaPoista