tiistai 9. kesäkuuta 2015

Jaarittelen mitä jaarittelen


Viime vuosina kesät ovat kadonneet minulta. Ne alkavat ilman, että tajuan niiden alkavan ja ne loppuvat juuri silloin, kun vasta olen kerinnyt huomata, että kesä alkoi. Tänä keväänä päätin, ettei kesä karkaa. Päätin joka ikinen päivä ihan varta vasten pysähtyä katsomaan ja aistimaan, tuntemaan ja kuuntelemaan, miltä kesä vaikuttaa. Niinpä olen huomannut, että omenapuussamme on ekan kerran ihan hirveästi kukkia. Olen huomannut, että hetkittäin voi jo kävellä paljain jaloin. Olen huomannut, että tiedossa on runsas mustikka- ja puolukkasato. Olen huomannut, että voikukat ovat ohi ja kielot tuoksuvat. Olen huomannut neonvihreyden vaihtuvan perusvihreydeksi. Olen huomannut, ettei koivu kukkinut juuri lainkaan. Olen huomannut, ettei enää voi hiihtää...


Silti kesä kiitää, vaikka kuinka keskityn sen havainnointiin. Joudun tekemään nyt aika reippaita aamustailtaantyöpäiviä Tomppa-tuotteiden kanssa, mikä tietysti edesauttaa kesän kiitolaukkaamista. Olen myös jotenkin vahingossa onnistunut täyttämään kesäni kaikenlaisilla myyntitapahtumilla, mikä tarkoittaa sitä, että lomailu ei taida olla teemana tänäkään kesänä. Sydämeni pohjasta toivon, että se kannattaa ja pääsemme syksyllä tai talvella sitten jonnekin matkalle.


Remontista me aiomme pitää kuitenkin lomaa. Emme koskekaan ikkunanpokiin, ellei jostain syystä satu tulemaan silmitöntä maalaushimoa. Pikkuhiljaa olen alkanut opetella ajattelemaan tätä taloa sellaisena, ettei valmista tulekaan ikinä ja vaikka ei tule, niin se ei tosiaankaan haittaa mitään. Kun muutimme tänne viisi vuotta sitten, minulle oli tosi tärkeää saada kaikki valmiiksi "ennenkuin kuolemme" ettei sitten harmita jälkeenpäin. Jälkeenpäin?

Aluksi minulle oli myös tärkeää sisustaa koti niin, että tänne syntyy kauniita, valokuvauksellisia kokonaisuuksia. Niin, että näyttää hyvältä blogissa ja näyttäisi hyvältä myös sisustuslehdissä. Olen karistanut sen tavoitteen aivoni sopukoista aivan huomaamattani. Tajuan sen nyt, kun menin hölmöyksissäni lupaamaan, että meidän kodista saa tulla tekemään juttua johonkin lehteen. Meillähän ei enää ole valokuvauksellista! Sisustus on nyt käytännön sanelemaa. Huonekalut sijaitsevat paikoissa, joissa ne ovat järkeviä, eivätkä enää paikoissa, joissa ne näyttävät hyviltä. Ennen niin ihanan asetelmallinen toimistonikin on nyt täysin mahdoton valokuvata, kun keskellä kaikkea levittyy Playmobil-maailma.

 ...

PS: Iso kiitos kaikille, jotka kävitte Oulun Käsityökorttelissa viikonloppuna. Ihan harmittaa, että minä päätin jäädä sieltä pois. Niin mahtavan hyviä tunnelmia ovat muut yrittäjät raportoineet! Korttelia oli selvästi odotettu, kauppa kävi ja ihmisiä piisasi. Huippua!

16 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä ihan paras, että täytyy saada koti valmiiksi ettei kuoleman jälkeen harmita :-DDD Loistava oivallus, noin suunnilleen me kaikki tosiaan ajattelemme! Itse olen viime aikoina miettinyt sitä, että miksi kaikki pitää muka saada kestämään "isältä pojalle". Putkirempat tehdään Suomessa vimpan päälle, siis haloo, missä muualla niitä edes tehdään? Eikä ihmiset niihin vanhoihin taloihinsa vuotavine kattoineen maailmallakaan kuole, tai kuolee sitten johonkin mihin lie, esimerkiksi keskelle kyläjuhlia toisin kuin me, jotka ehkä nyhjötämme niissä täydellisen hygieenisissä ja kestäviksi rakennetuissa kodeissamme?
    Ketä varten ylipäätään täällä ollaan, ja kuinka kauan ja miksi?
    Kirjoitat tosi hyvin, tää oli ajatuksia herättävä aihe, ehkä siksi, että itsekin olen miettinyt tämän tyyppisiä asioita viime aikoina, johtuen varmaan äitini putkirempasta ja siitä, ettei minunkaan taloprojektit näytä tulevan koskaan valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ene nää viitsi ededs suunnitella radan puolelle pensasaidan istuttamista, kun sen kasvaminen siihen mittaan, johon sen haluan, ei ehdi tapahtua kuitenkaan niin nopeasti, että siitä kerkiäisi nauttia. :)

      Poista
  2. Ei valmistu meidänkään talo koskaan, tai jos nyt ehkä talo valmistuu, niin ei sauna eikä aitta. Eikä tarvitsekaan, nykyinen vauhti riittää meille. Meidän on tässä hyvä olla ja asua, joku muu sitten meidän jälkeen tekee mitä haluaa ja meitä ei sitten harmita, toivottavasti :D
    Minä nautin puutarhasta tuoksuttelemalla, kierrän puutarhan läpi ja haistelen miltä tänään tuoksuu syreeni tai omenapuu, ei niistä oikein muuten ehdi nauttia. Kesä on vuoden kiireisin aika kaiken suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on harmi, että juuri kesä on se kiireisin aika, kun kesä kuitenkin on myös se lyhyin aika.

      Poista
  3. Jälkeenpäin... Heehheheheeeee :D

    VastaaPoista
  4. Meidänkin remppa vaan jatkuu, uinuu välillä ja jatkuu taas, nyt kestänyt jo sen 5,5 vuotta :) Jossain vaiheessa kans tajusin, että tämähän se on sitä meidän omakotitaloelämää, ei se kun remppa on valmis. Ei se tuu valmiiks, uus kierros odottaa jo. Elämän kiertokulkua :) Ihana ompelupöytä pihalla! Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  5. Tossa on jo työasenne kohdillaan, kun ompelupiste muuttaa ulos junaradan varrelle. Mahtavaa! Olen miettinyt mitä se loma sitten oikeastaan onkaan, omalla kohdalla meinaan ja tullut siihen lopputulokseen, että se on sitä, kun ei ole kiinteitä aikatauluja, järjestettyjä kiireitä. Sellaista lomaa, jossa olisin kokonaan irti töistä ei vaan ole oikeen mahdollista pitää. Matkat on nyt matkusteltu, kun ei tee mieli poistua omalta läntiltä, jolla omasta mielestä löytyy määrättömästi kaikkea mielenkiintoista puuhaa.

    Tsemppiä ja menestystä sinne puuhiin kaikkiin! Kesä se duunienkin lomassa on - vaikka sitten radan varrella ommellen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle loma on sitä, että lähtee pois. Se on ainoa tapa todella irtautua kaikesta siitä, mikä viittaa työhön.

      Pihaompelu helpottaa työssä viihtymistä ihan huomattavasti. En ikinä jaksaisi muuten ommella kokonaista päivää, mutta ulkona auringonpaisteessa sekin onnistuu.

      Poista
  6. Näin viime yönä unta, että puhuin sun kanssa puhelimessa. Soitit ensin henkilökohtaiseen puhelinnumerooni, mutta sitten soitin sulle takaisin työnumerostani ja selitin, että "tää on mun työnumeroni". Onnittelit mua valmistumiseni johdosta, ja korjasin sitten, että itse asiassa valmistuin jo muutamia vuosia sitten. Sitten juttelimme kuulumisia, ja tarkoitus oli siirtyä johonkin työasioihin seuraavaksi. Kello soi.

    Ihan pimeä fiilis! Jäi hirveesti kiinnostamaan, että mitä asiaa sulla mahtoi olla :D

    Mutta tuosta taloasiasta. Me muutettiin viime vuoden lopulla vastavalmistuneeseen rivariin. Tässä on kivipiha, ja takapiha rajoittuu metsään. Tässä ei ole MITÄÄN pihahommia. Mukavaa vaihtelua omakotitaloasumisen jälkeen, mutta olen usein ihmeissäni, mitä tekisin. Ristiriita on melkoinen. Haaliako itselleen hommia, vai nauttiako kerrankin siitä, kun ei ole mitään pakollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hyvänen aika! Mitähän asiaa minulla olisi voinut olla? En nyt itsekään muista! :D

      En tiennytkään, että olette muuttaneet. Itsekin joskus aina mietin, että olisipa hauskaa sua niin, että kaikki olisi ehjää ja uutta ja pihalle ei tarvitsisi uhrata ajatustakaan, mutta sitten taas tulee juuri tuo juttu, että mitähän sellaisessa kodissa oikein tekisi. Katsoisi telkkaria?

      Poista
    2. En tiedä. Ilmeisesti alitajuntani halusi sanoa jotakin sun hahmossa, mutta kello pahus keskeytti. Taas. Just kun oli hyvä uni menossa. :)

      Jep, tai surffaisi netissä.

      On tää oikeesti silti tosi virkistävää vaihteeksi, kun ei ole mikään pakko mitään. Ja saan mä sitten kukkia ja yrttejä laitettua tohon, jos innostus iskee. Mulla jää nyt enemmän aikaa kaiken maailman taiteiluun ja kuntoiluun. Mutta puolensa ja puolensa...

      Poista
  7. Viisaita aatoksia.

    Niin ne kesät katoavat, kellä mistäkin syystä. Mutta ehkä jonain vuonna sitten, yritetään ainakin, eiks niin. Se riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa pahasti olla niinkin, että ne ajat ovat meiltä lopullisesti ohi, kun kesät olivat vielä pitkiä.

      Poista
  8. Mä oon just miettiny samoja asioita, etenkin siis tuota kesän tajuamista. Mä oon koiralenkeillä sit oikein tosissaan vetäny ilmaa keuhkoon, siis tuoksutellut kesää. Ja katsellut kukkasia ja puita ja kuulostellut lintuja jne. Jotenkaan ei kuitenkaan tunnu yhtikäs yhtään kesältä, kun kelit on mitä on ja päivät kuluu töissä toppatakki päällä (eli siis kaupan maitokaapissa...). Tuntuu melko hullulta, kun sitten lähtee töistä kotiin ja ulkona onkin lämmintä - ja mulla on siis tuulipuvun housujen alla pitkät kalsarit, jotka on myös työvaatteiden alla...

    Oon ajatellut, että kesä oli kesä viimeksi silloin, kun lapset oli vielä pieniä... ja kun olin niiden kanssa kotona. Ei tällanen työläisen elämä oo mistään kotoisin, kun ei ehdi elää ja nauttia elämästä!!! Toisaalta aamuviiden herätykset on tuntuneet ihan siedettäviltä näin kesäaikaan, kun on jo aivan valoisaa sillon. Ja olen parina aamuna nähnyt meidän lähipelloilla jopa kurkia, joita en ole ikinä ennen täällä nähnyt!

    Yksi ihan toinen juttu: voisitko olla niin ihana, että kertoisit miten valokuviin saa noi pyöreät reunat... Mulla oli joskus sellaset, mutta sitten kun vaihdoin blogin taustaa, ne katosivat, enkä kuolemaksenikaan muista, miten ne tehtiin... Mulla oli myös kuvissa sellanen esto, ettei niitä voinut kopioida, mutta sekin hävisi. Höh. Enkä siis muista yhtään miten sekin laitettiin... Joten jos vain voit ja viitsit, niin neuvoisitko? Sillein niin kuin rautalangasta väännettynä versiona...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkuut eivät ole tuntuneet kesiltä sitten vuoden 2002. Se on tosi kurja juttu.

      Ja ajatus kylmässä maitokaapissa oleskelusta ei kyllä houkuta yhtään. Olet sinä vaan työn sankari!


      Minä laitan pyöreät reunat Photoshopissa. Eli näissä itse kuvissa on valkoinen reunus valmiina, kun tuon ne tänne blogiin. Joissain bloggerin pohjissa tulee automaattisetsi ne pyöreät, mutta en tiedä missä, kun en ole niihin oikein tutustunut. :(

      Poista