tiistai 4. helmikuuta 2014

Lupasin teille auringon


No, kyllähän se joka päivä pilkahti, se aurinko. Parina päivänä se jaksoi paistaakin muutaman tunnin. Melkein joka päivä myös satoi vettä. Pääasiassa kuitenkin oli pilvistä ja koleaa. Päällimmäisenä tunteena reissulla valitettavasti oli paleleminen. Päivin ja öin minä palelin. Nukuin neljän viltin alla, sukkahousut jalassani, kaksissa villasukissa ja palelin silti.

Juuri nyt Sulon lämmittämä koti onkin parasta, mitä voi olla!


Käsitelläänpä ne vastoinkäymiset ja kurjuudet nyt heti alta pois. Vatsatauti tietenkin! Jostain syystä Teneriffa on minun maailmassani synonyymi oksentelulle ja ripulille, sillä niin kävi tälläkin reissulla. Yksi kauhea yö kului vessassa ja sen takia sitten kaksi seuraavaa päivää meni hiukan hukkaan aika lailla vapisevana ja huonolla mielellä. Mutta sairaalaan en sentään tällä kertaa joutunut, joten ehkäpä voin olla tyytyväinen.



Ilman oksennustautia koti-ikäväkään ei olisi iskenyt. Väsyneenä ja tautisena itku oli herkässä, ja jokainen Sulon myötätuntoinen tekstiviesti pani minut rääkymään. Halusin päästä heti pois, ja vannoin, etten ikinä enää palaa Teneriffalle. Mutta kun olo normalisoitui, koti-ikävä katosi ja pian olin taas vain sitä mieltä, että seuraavalla kerralla tulen sitten kahdeksi viikoksi.

Kahdessa viikossa oksennustauti ja vesisade ei voisi pilata suurinta osaa matkasta, vaan aikaa jäisi myös auringolle. Muutenkin Teneriffalla olisi nähtävää ja koettavaa vaikka kuinka paljon. 


En siis ihan saanut sitä, mitä lähdin hakemaan, eli aurinkoa ja lämpöä. Mutta sain väriä. Latailen tähän postaukseen kuvina nyt sitä kaikkea, mitä minä Puerto de la Cruzissa rakastan. Kaupunki on täynnä ihania taloja, sateenkaaren kirkkaimmissa väreissä. Ne ovat vanhoja tai uusia, restauroituja tai luhistuneita, mutta kaikki ne ovat kauniita.


En minä olisi rannalla tai hotellin altaalla pitkään jaksanut lohnottaa, vaikka sitä aurinkoa olisikin ollut tarjolla, mutta auringon lämmössä olisi toki ollut mukavampaa tallustella pitkin niitä ihania kujia ja ihastella ympäristöä, kuin sateessa viluissaan.



Vatsataudin takia en tehnytkään retkeä bussilla saaren aurinkoiselle eteläpuolelle, vaikka muuten olisin halunnut yhden päivän pyhittää auringolle. Olen aiemmin käynyt etelän turistirysissä, mutta siitä seudusta en tykkää. Siellä on kuivaa ja ankeaa, pelkkiä hotelleja ja ravintoloita. Paikalliset ihmiset ovat vähemmistönä, ja ympärillä vilisee suomalaisia, saksalaisia ja englantilaisia. Puerto de la Cruzissa joutuu toki kestämään epävakaata säätä, mutta siellä sentään kuulee kaduilla eniten espanjan kieltä.


Siitä minä nautin, espanjan kielen kuulemisesta. Ja puhumisestakin. Olin hyvin onnellinen ja ylpeä siitä, että selvisin koko reissusta pelkällä espanjalla. Puhuin toki hotellilla suomalaisille suomea ja brittirouvalle englantia, mutta muuten pelkkää espanjaa. Kökkösellaista, mutta kuitenkin. Ja pärjäsin mainiosti!


Vaan tiedättekö, mikä oli matkassa parasta? No se yksin matkustaminen! Suosittelen! Miten ihanaa olikaan, ettei tarvinnut kommunikoida mistään asiasta kenenkään kanssa. Ei tarvinnut kysyä toiselta mielipidettä, ei tarvinnut sanoa ääneen, että nyt haluaisin mennä tuonne suuntaan tai nyt pitäisi saada jotain ruokaa. Kävelin vain, ilman suunnitelmaa tai päämäärää. Jos päämäärä oli, saatoin vaihtaa sitä noin vaan. Se oli ihana tunne. Saatoin ihailla näkymiä ilman, että piti sanoa ääneen "oi, mikä talo" tai "katso tuota aaltoa". Kun ei tarvinnut huomioida seuralaisia, pystyi huomioimaan ympäristön aivan toisella lailla. Istuin hiljakseen penkillä, katselin ja kuuntelin ihmisiä, katutaiteilijoita, aaltoja. Nautin siitä, että sain olla aivan rauhassa. Neuvottelematta, kompromisseja tekemättä.


Ja kuitenkin kun kyse oli pakettimatkasta, ei tarvinnut olla huolissaan mistään. Jos jotain olisi sattunut, opas olisi ollut puhelinsoiton päässä. Siksipä sanon, että yksin matkalle lähteminen on hieno kokemus, ja siinä ei ole mitään pelättävää. Uskoisin, että teen saman tempun joskus toistekin. (Omatoimimatkalle en silti vieläkään yksin uskaltaisi lähteä.)








Yhden kokonaisen päivän vietin Gran Canarialla talvehtivien vanhempieni seurassa, jotka matkustivat naapurisaarelta minua moikkaamaan. Heidän ansiostaan pääsin myös tulivuori Teidelle, sillä heillä oli vuokra-auto.


Se oli synkkä ja märkä päivä, me ajoimme ylös läpi sateen ja kilometritolkulla pilvissä, emmekä nähneet mitään eteemme emmekä taaksemme. Mutta kun tarpeeksi korkealle ajoimme, pääsimme pilvien ja sateen yläpuolelle.


Riippuhissi huipulle oli toiveissamme, mutta jostain syystä se olikin suljettu. Niinpä pääsimme vain ihailemaan ympärille levittäytyvää karua kuumaisemaa. Sen olisin halunnut jakaa Sulonkin kanssa. Tiesin, että Sulo osaisi arvostaa näin erikoista luontoa. Tiesin myös, etten saisi tuotua sitä näkyä enkä tunnetta valokuvien muodossa kotiin.





Kuulen jo, miten joku teistä siellä kyselee: "Entä Ken? Miksei Keniä näy yhdessäkään kuvassa?"

Señor Kenin matka sujui hyvin.

Terveiset maailmalta!

Hotellin parvekkeella. Hyvältä näyttää.
Tutustumassa ympäristöön. Pohjoinen puoli Teneriffasta on vehreää. Teiden luminen huippu siintää kaupungin yllä.
Aamulenkillä Teneriffan luonnollista kasvillisuutta ihmettelemässä.
Rosoista, kevyttä laavakiveä on kaikkialla.
Rannalla. Aurinkoa ei näy, mutta se ei haittaa. Ruskettaa se pilvienkin läpi.
Uimaan! Aaltoihin! Punainen varoituslippu liehuu, mutta Ken uhmaa ehdotonta uintikieltoa.
Hyökyaalto oli imaista Kenin ulapalle, mutta amatsoni-Susanna riensi pelastamaan. Laavahiekkaa jäi tukka täyteen.
Aurinkoa! Lopultakin! Tässä mummolaguunissa Susannakin uskalsi uida. Taustalla joku paikallinen pappa nauttii aalloista.
Tuntien kävelyn päätteeksi hotellilla lepäilemässä. Hyvä kirja ja vähän iltapalaa.

Tuliaisia kaupungilta: purkillinen laavakiveä.
Aamuyöllä lentokentällä. Tukka jäi kampaamatta. Suomalaiset jonottavat lähtöselvitykseen, me nautimme aamupalaa.
Kotona taas. Kauniit värit vaihtuivat valkoiseen ja harmaaseen.


Lumikuvaan tätä postausta ei voi päättää. Jätetään mielummin tämä valo ja lämmin väri verkkokalvoillemme.

67 kommenttia:

  1. Voi hitsi miten harmillista, että sairastelit eikä aurinkokaan kauheemmin paistellut. Kiva kuitenkin, että myös nautit reissustasi! Aivan ihania kuvia olet ainakin ottanut. Tuo värikkyys on niin mahtavaa!! Ja hei vau, puhut espanjaa!! Mitä kaikkia kieliä sinä osaat??

    Ja Ken.. ♥ Mahtava kuvasarja hänen reissustaan. Olen viimeisessä kuvassa aivan vaikuttunut tuosta, että hänellä on jopa omat lapaset!!!

    Mutta hei - kiva kun olet takaisin, mä olen jo kaivannut juttujasi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva olla takaisin! Töiden pariin tuntuu vaan nyt hankalata palata.

      En oikeastaan osaa mitään kieliä. Pystyn selviytymään saksalla ja espanjalla sekä englannilla. Vaikka sanavarastoni saksassa ja espanjassa on tosi turistitasoa, niin puhun niitä mielummin kuin englantia. On siistimpää puhua heikosti maan omaa kieltä kuin rumasti englantia. :D

      Kenin lapaset ovat jonkun käsityöläisen neulomat. Sain ne äidiltäni lahjaksi mooooooonta vuotta sitten, olivat avaimenperäksi tarkoitetut, mutta minä annoin ne Kenille.

      Poista
  2. Kerrassaan valloittavan värikylläiset kuvat! Kiitokset tästä väripläjäyksestä : ))
    Muchos grazias : ))

    Kenin kauluspaita on muuten hirmuisen hieno! Ja niin sievä laavapurkki!!

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Mie olen kerran käyny Espanjassa ja tämä sama värikkyys ja luonto ihastutti minuakin enempi kuin aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kivaa päästä kurkkaamaan, miltä espanjalaisten kodit näyttävät sisältäpäin. Ovatko ne värikkäitä sieltäkin puolelta? Kaikilla on siellä ikkunaluukut kiinni ja verhot tiukasti vedetty ikkunoiden eteen, niin koteihin ei päässyt tiirailemaan lainkaan.

      Poista
  4. Ahhahaa, kiitos tästä, senor Ken näyttää oikein komealta :D
    Harmi, että vatsatauti pääsi yllättämään. Ensi kerralla vedät hevoskuurin maitohappoja ennen lähtöä? :)
    Ja noi värit, upeat, ihan Susannan värimaailmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vedin niitä maitohappoja! Huuhaata ovat, sanon nyt! :D

      Kuinka kauan siellä pitäisi asua, ennenkuin ei enää saisi salmonellaa kaikesta, mitä suuhunsa panee?

      Poista
  5. No harmi, et sullakin oli noi huonohkot ilmat riesanasi. Niistä on näillä sivuilla saanu lueskella enemmänkin.
    Vatsatautikin on kurja aina, mut tuolla reissussa varmaan vieläkin kurjempi (vaan tulipahan pikkuisen vauhtia siihen painonpudotukseen, jos nyt joku hyvä puoli asiasta pitäisi löytää). Niin kurjaa kuin raastava koti-ikävä kipeänä ja ikävä Suloa onkin; eikös ois ihan kauheeta, jollei ikävä Suloa ois ollukaan?

    Toi yksin matkustaminen on metkalla tavalla voimauttavaa (mä pärjään) eikä tosiaan tartte miettiä kompromisseja.

    Kielitaito on mullakin semmoinen asia jonka laittaisin kuntoon, jos ajassa pääsis takaisin päin. Voihan sitä vieläkin parantaa, mut ei se o sama asia.

    Kun on ollut pilvistä, ei valokuvat ainakaan ole ns puhkipalaneita.

    Vaan miksi Kenin uima-asu on kaksiosainen (bikinit?). Hauskoja mittakaava huijauksia. Ken vaeltelee palmumetsiköissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatsataudin takia jouduin unohtamaan juttaruokailut, vaikka vakaasti olinkin päättänyt noudattaa linjaa myös ressussa. Söin sitten hiilareita varsin paljon. Siitä huolimatta jätin kaksi kiloa Espanjaan. :)

      Kielitaito on outo juttu. Sitä pitäisi pitää yllä aktiivisesti kokoa jan, jotta se säilyisi. Minä olin hyvä espanjankielessä vielä 10-12 vuotta sitten, mutta taidokkaasti ne sanat ovat tässä ajassa päästä kadonneet. Nyt haluaisin oppia venäjää, mutta sen opiskelun aloittaminen alkeista on vaan niin pitkä prosessi, että en viitsi edes ryhtyä.

      Valokuvauksen kannalta pilvinen keli olikin parahultainen.

      Ken ei perusta yläosattomissa auringon ottamisesta, vaikka se onkin noilla rannoilla hyväksyttyä. Ken ei myöskään perusta sukupuolinormeista pukeutumisessaan - hänellähän on tosi hienoja mekkojakin.

      Poista
  6. Heh, olipas mainio postaus upeine kuvineen! Vatsatauti on aina ikävä matkalla :(
    Terkut Kenille, hän näytti ottavan rennosti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenillä meni reissu paremmin kuin minulla. Ei vatsatautia eikä palelemistakaan. :)

      Poista
  7. Liikutuin ambulanssikuvasta ja vaikutuin Kenin kahvikupista ja kirjasta.

    Hyvä, että oot kotona. Matkustaminen on epäilyttävää. Aivan saa olla varuillaan kaikenmaailman tautien kanssa. Ja ne ilmat ja ötökät ja ja ja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne liskot! Ihmettelin koko viikon, mikseivät liskot hyökkäile kivien koloista kimppuuni. Sitten tuli yksi lämmin päivä ja yhtäkkiä niitä vilisi aurinkoisella muurilla. Sekä tavallisia sisiliskoja että karmeita hirmuliskoja ja lohikäärmeitä. Paha kyllä, kamera ei ollut matkassa silloin.

      Jahtasin kamerallani ambulansseja Suloa varten. Sulo toivoi myös videota, jossa kuuluisi sireenin ääni. Se oli nimittäin ihan erilainen kuin täällä kotomaassa. Mutta en koskaan kerinnyt saada ääniä nauhalle.

      Poista
  8. Ihania kuvia, kiitos! Värimaailma on mieletön. Vaikka tykkään väreistä, niin noiden talojen kohdalla minäkin jo hieman hätkähdin :D Tyttö ihastui pinkki-turkoosiin taloon. Taidankin koittaa muistaa värit siltä varalta, että pääsemme vielä joskus rakentamaan leikkimökkiä!

    Harmi, kun sairastuit, mutta onneksi sait muuten kivan reissun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hätkähdin, mutta äärimmäisen positiivisella tavalla. :D

      Pinkki-turkoosi leikkimökki olisi ihana.

      Poista
  9. Ihanan värikästä! Suoraan sanottuna Teneriffa on aiemmin kuulostanut korviini vähän mummokohteelta, mutta kuvien perusteella siellä näkyy olevan oikein kaunista. Sade ei tietty ole kiva, mutta pilviselä säällä voi olla kivempaakin kuin auringon paahteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ja onhan siellä mummoja. Mutta hyväjalkaisia mummoja. Niitä mäkiä ei paljon kiipeillä, jos on kehnot kintut. ;)

      Kahden päivän kävelyn jälkeen en saanut jalkojani liikahtamaankaan, niin kipeät ne olivat. Mutta siitä ne sitten vetristyivät, kun vaan väkisin jatkoin. :D

      Poista
  10. Kiitos ihanasta postauksesta. Sait Teneriffan kuulostamaan kuitenkin ihan siedettävältä :) Kenilläkin näytti olevan hauskaa.

    Minä olen ollut yhden kerran Teneriffalla - sain jo lennoilta (espanjalainen kone, Pirkkalasta - välilaskulla Sevillassa) korvatulehduksen. Lomaviikko meni tympeänä kipeänä ja olin pettynyt pilviseen säähän ja mun oli kokoajan vilu :) Siksi lennän vuodesta toiseen Kreetalle..... Mies ja lapset tykkäsivät, äiti oli se tylsä ihminen.

    Mukavaa kotoisaa oloa Sulon kanssa, mukavaa arkea. Työt alkavat varmaan pian innostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, tutulta kuulostaa sinun Teneriffasi. Tiedätkö, eräällä suomalaisrouvalla oli mukana sellainen auton sisätilan lämmitin! Sen hän viritti huoneeseensa puhaltamaan ja oli kuulemma oikein mukavan kuivaa ja lämmintä heidän huoneessaan. Kokemuksen tuomaa viisautta. :)

      Mitenköhän sitä saisi ihan takuuvarman auringon lomakseen? Kyllä se matalapaine vaan pani mielen matalaksi siellä ihan samalla lailla kuin täällä kotonakin.

      Poista
    2. Kiitos, sain hyvät naurut! Autonlämmitin! Mummoudessa ei olekkaan mitään huonoa :)

      Poista
    3. Mitä enemmän itselle ikää tulee, sitä enemmän minä mummoutta ihailen! :)

      Poista
  11. Hih, bongasinpa jotain tuttua Kenillä. ;)

    Mahtavia kuvia ja värejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvä pyyhe, eikö? :)

      Kaikille tiedoksi, että Kenin rantapyyhe on Neenuskan kangasvalikoimista.

      Poista
  12. Kiitos, Susanna ihanasta matkakertomuksesta!

    VastaaPoista
  13. Voi kurja, että ilmat eivät suosineet ja tautikin vielä iski. Onneksi koit kuitenkin hyviäkin hetkiä. Itse laitoin juuri lennot tilaukseen, en kuitenkaan Puerto de la Crutziin, kun kuulin toisaaltakin, että siellä saattaa olla kovin viileää näihin aikoihin ja tarinasi sen vain vahvisti. Mutta ihanalta paikalta näyttää ja sinne on kyllä vielä päästävä. Liskoja bongailemaan. Ehkä kesälomaretkillä sitten.

    Ja yksin haahuileminen. Se on hienoa.
    "Tämä on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä huumaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."
    - Tove Jansson, Näkymätön lapsi"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuuskamuikkunen on minun idolini. Niin viisas. Kiitos näistä sanoista.

      Toivon lomaasi paljon aurinkoa!

      Poista
  14. Kiitos tästä ihanasta väriterapiasta...harmi vaan, että sää ei matkaasi suosinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei voi voittaa. Ja kun säästä ja minusta on kyse, niin koskaan ei voi voittaa... :)

      Poista
  15. No olipa sulla kokemusten matka! Harmillista tuo vatsatauti tietenkin ja sade... Minä muuten nappaan ruokalusikallisen konjakkia aamuin illoin (en muuten juo sitä ikinä!) ehkäisemään vatsatautia, eikä vielä (kop, kop...) ole ulkomailla sairastettu! Nykyään matkassa on aina, Suomessakin, maustepippureita! Niitä kun kokonaisena nappaa 10-20 ekoihin vatsataudin oireisiin veden kera (yksitellen), niin on tautioireet hävinneet minulta ja usealta muultakin! Kannattaa kokeilla joskus :)
    Hienoa, kun olet ylläpitänyt kielitaitoasi! Minä opettelen yleensä fraasit ja vähän muuta... mutta matkustankin niin harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä vasta vinkkejä mahatudin selättämiseen! Luulenpa, että ainakaan siinä ei mitään menetä, jos tuota tekniikkaa seuraavalla kerralla kokeilen. :D

      Minä en muistanut nyt ennen lähtöä sanaakaan espanjaa, mutta otin mukaan vanhan oppikiriani ja lueskelin sitä junamatkalla Turkuun. Se palautti mieleen paljon ja jokin lukko aivoissa aukesi.

      Poista
  16. Mukavaa kun oot palannut kotimaisemiin. Onneks sait väriterapiaa vaik sade ja mahatauti vaivaskin siuta. Ihania värejä. Nappas oikein tosissaan; neonvihreä- ja oranssi talo vierekkäin. Nam!
    T.eläinhattu Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihania. Ja olihan siellä toki rumia hotellijättiläisiäkin, mutta aika hyvin sitä voi valita, mihin ne silmänsä suuntaa. :D

      Poista
  17. Kiitos kauniisti kuvitetusta matkakertomuksesta ja tervetuloa takaisin:)
    Omien reissujen "luotettavin" aurinko ja lämpö löytyi Dubaista, mutta sieltä myös matkamuistoksi viikon kestänyt karmea mahatauti, jonka onneksi podin vasta kotona!! Nappasin sen ehkä vasta lentokentältä, jossa oli varmasti tarjolla viruksia maailman kaikilta kolkilta.
    Onneksi kuitenkin pääsit Teiden retkelle, tapasit lämmittävän auringon (se on siis olemassa) ja nautit väriterapiasta päivittäin:)
    Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Raija!

      Voi apua, VIIKON mahatauti. Minä niin vihaan oksentamista. Ainoa, miten sen kestän, on tieto siitä, että se on aamulla ohi. Miksi mahatauti muuten tulee aina yöksi? Onko kukaan sairastanut sitä koskaan päivällä?

      Poista
    2. Niinpä. Hirveä kokemus, ja yötäpäivää.. Oikeastaan parin päivän jälkeen oli helpotus kun VAIN oksetti:D
      Mietin että pitäisi varmaan soittaa ambulanssi, kun tuntui että näännyn janoon vesi-ja mehumukien äärellä... Sen verran selvitin asiaa, ettei muuten tarvitse tutkimuksiin mennä. Jos joku pöpö on tullakseen, niin ei näemmä auta käsidesit ja maitohapot, mutta uudesta matkasta haaveiluun se ei onneksi vaikuta millään tavalla;)

      Poista
    3. Varmasti olit ihan pahasti kuivettunut jo. Sillä edellisellä Teneriffan-ressullani pääsin sairaalaan tippaletkuun ja se oli kyllä taivaallinen apu. Kun teelusikallinenkaan nestettä ei pysy sisällä, niin onhan se kauheaa.

      Poista
  18. Voi harmi, kun sairastuit ja aurinko pysyi piilossa! :( Kuvista päätellen kuitenkin nautit reissusta, ja pääsit Teidelläkin käymään, se on hieno paikka! ..Tosin omasta käynnistä on aikaa jo varmaan kymmenen vuotta. :)

    Nuo Ken-kuvat on ihan mielettömiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teide ei ollut muuttunut miksikään. Omasta edellisestä kerrastakin oli 15 vuotta. Olin aika hämmästynyt, ettei se ravintola ollut siellä muuttunut sen suuremmaksi eikä sinne ollut ilmaantunut muutakaan turismirekvisiittaa.

      Poista
  19. Niin hauska kirjoitus, vastoinkäymisistä huolimatta! Ken on ihan paras!
    VE

    VastaaPoista
  20. Vastaukset
    1. Kiitos. On ihan mukavaa olla kotonakin. :)

      Poista
  21. Ihania värejä! Kenin hymy ei ainakaan hyytynyt matkalla. Extra-rispectit Kenille biksuyläosan käytöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ken jaksaa aina hymyillä kuin vähämielinen. Se on sillä lailla aika ihailtava tyyppi. ❤

      Poista
  22. Mie jäin ihan sanattomaksi kuviesi tarjoamasta väripaletista. Oli kiva lukea tarinaa matkastasi (paitsi tietysti se vatsatauti ja sade) ja katsella väri-ilottelua tarjoavia kuvia. Supervärikästä - tykkään!

    Oda K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos sitä mahatautia ja sadetta ei olisi ollut, niin matkakertomus olisi ollut toooosi tylsä. ;)

      Poista
  23. Harmi, että sait mahataudin:( Mukava, että olet turvallisesti kotona:)

    Niinkuin joskus olen vissiin sanonutkin, me ollaan tehty yksi ulkomaanmatka. Kaksi vuotta sitten maaliskuussa oltiin juuri Puerto de la Gruzissa. Me ei saatu mitään pöpöjä ja sääkin oli aurinkoinen koko viikon reissun ajan, lämpötila noin 23 astetta. Me oltiin aivan myytyjä siihen paikkaan, mutta olenhan minä jo mummoiässä:) Minä tykkäsin varsinkin Loro Parque- eläintarhasta:)
    Mukava oli muistella kuviesi kautta omaa matkaa, kiitos siitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin siellä 15 vuotta sitten parin viikon ajan joulukuun lopulla. Silloinkin oli kaunista ja lämmintä. En muista, että vettä olisi satanut lainkaan, vaikka pilvisiä ilmoja olikin. Sillä reissulla rakastuin siihen paikkaan ja espanjankieleen. Oli oikein mukavaa palata takaisin. Ja kiva, että sain vähän sinunkin mukavia muistojasikin verestettyä näillä kuvilla.

      Poista
  24. siis niin mageet biksut Kenillä! Tervetuloa takaisin Suomeen :)

    VastaaPoista
  25. Mä olen nyt aivan myyty Kenistä! Sä paransit mun Ken-allergian! Olen potenut aina nukke-barbi-ken-kaikki-tyttöjen-lelut-allergiaa, lapsuudesta saakka ja Ken on ollut ehkä pahin. Mutta mä olen nyt niin ihastuksissani ettet uskokkaan! :)

    Ja huikeita matkakuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua! :D
      Ken-allergia.... sinä et ehkä vaan ole koskaan hoksannut katsoa Kenin kultaiseen sydämeen saakka.

      Tämä kommentti lämmitti sydäntäni ihan erityisesti. Matkalta tullessani näytin eräille perheenjäsenilleni kuvia ja Kenin kuvat saivat heissä aikaan pelottavan aggressiivisen vihareaktion. Pahoitin siitä mieleni aika lujasti. Siksi on erityisen mukavaa että Ken saa täällä teiltä positiivista palautetta. :)

      Poista
  26. Sää ossaat Espanjaa! :-o
    Tosi kivan näkönen paikka, ihanan värikäs. Kivvaa ko tulit kotio. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan kökköturistiespanjaa.
      Silloin joskus vuosituhannen vaihteessa kävin aikuislukiossa huvikseni lukemassa espanjaa ja yhtä hyvikseni myös kirjoitin siitä yo-kokeen. Silloin minä OSASIN sitä. Nyt minä vaan tapailen sitä. :)

      Poista
  27. Voi noita värejä! Oikein sopivalla valolla meidänkin talo on ihanan värinen, mutta sitä valoa saa kyllä taas kotvan odottaa... Mie olen toooosi vaikuttunut: sie pärjäät espanjalla! Vau! Työ ootte Kentsun kans miun sankareita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, teidän talo on sopivalla valolla upean värinen. Se yksi kuva blogissasi, jossa siniset tikkaat nojasivat rapattua, keltaista seinäänne vastaan oli kuin suoraan Teneriffalta!

      Poista
  28. Toivottavasti sait kuitenkin uutta virtaa matkasta.. Saaren pohjoispuolen säät ovat epävakaiset; jo saaren pääkaupungin Santa Cruzin sää oli selvästi koleampi ja tuulisempi kuin eteläisemmän rannikon (paikalliset kulkivat siellä toppatakit päällä..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin 15 vuotta sitten, kun Puertossa oli 25 ja aurinkoa, paikalliset kulkivat myös toppatakeissa. Talvi on talvi. :)

      Poista
    2. Näin on :) Yritin muuten 'liittyä sivustoosi' mutta ilmoitti ettei onnistu..

      Poista
    3. Siinä lukijapaneelissa on jotain vikaa. Joiltain tuntuu onnistuvan, toisilta ei. Itse törmäsin ihan vasta jonkun toisen blogissa samaan virheilmoitukseen.

      Poista
  29. Luen aina sinun kirjoitukset!Todella mahtavia kuvia ja juttuja!Olet aito ihminen!
    T.Sari

    VastaaPoista