sunnuntai 11. elokuuta 2013

Leikkikehässä


Löysin vanhan ajan leikkikehän meidän vintiltämme, kun muutimme tänne kolmisen vuotta sitten. Se ihastutti minua ihan hirveästi. Vieläkö lapsia pannaan leikkikehään vai onko sellainen ihan historiaa jo?

Vaikka tiesin, ettei meille tule lapsia sinne pantavaksi, minusta tuntui silti siltä, ettei kapineesta eroonkaan voi hankkiutua. Sen jotenkin vaan kuului olla täällä, meidän vintillämme.

Mutta nyt se ei enää ole vintillä, vaan keskellä toimiston lattiaa!


Jokunen päivä sitten minä hain kehän vintiltä, totesin sen olevan melkein ehjä ja pingotin sen sisään vanhoista lakanoista ommellun pussin. Nyt leikkikehä pääsi siihen tarkoitukseen, mihin se on tehtykin: lapsen turvalliseen leikkimiseen. Koska kehä on aika valtava, myös minä tai Sulo mahdumme sinne mainiosti lapsosen kanssa.

Aluksi lapsi tähyili äidin turvallisesta sylistä uutta, outoa ympäristöä.  Ja sitten se rohkaistui tutkimusmatkalle.

Leikkikehän kankaan poimuissa on mahtava määrä tunneleita, joissa Kerttu voi juosta ja temmeltää. Välillä pieni nokka puikahtaa jostain esiin ja kohta taas pikkulalut kipittävät uusiin seikkailuihin.

32 kommenttia:

  1. Ihanaa <3 Meidän lapsipolot viettivät aika paljon aikaa leikkikehässä siinä vaiheessa, kun jo liikkuivat, mutta säännöt eivät ihan menneet perille. Kehä oli ehkä kolme kertaa tuon kokoinen ja täynnä virikkeitä :P Mie tein töitä ja turvallisuussyistä sen ikäistä lasta ei oikein voinut pitää "vapaana" pajalla. Eipä noille tainnut siitä traumoja tulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että kehään sulkeminen kauheita traumoja voi lapsille aiheuttaa. :D Siinähän ne kuitenkin ovat läsnä kaiken keskellä, osana kodin elämää.

      Poista
  2. Kummipojan kotona tekivät lopulta niin, että kaikki uhanalainen omaisuus laitettiin leikkikehään (mm. joulukuusi). Lapsi sai sit vapaasti kipitellä ympäriinsä. :D Teidän "lapsellenne" tuoonkin ihan mainio kapistus ja valtava leikkikenttä tutkittavaksi. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, juuri jätin tuollaisen vastaavan pitkin hampain kirpparille.. olisi kyllä ommellessa kätevä kun lapsi ei leikkisi johdoilla. Joskus pidettiin vauvaa tuollaisessa turvassa uhmakkaan isosiskon ulottuvilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti joku tulee tosi onnelliseksi, kun löytää sen sieltä kirpparilta. :)

      Poista
  4. Mainiota käyttöä leikkikehälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minsutakin. Ja ei haittaa vaikka se on tuossa keskellä huonetta, kun se on ihan hyvän näköinen.

      Poista
  5. Hyvään käyttöönhän tuo pääsi teilläkin! Itse ostin ihan täsmälleen samanlaisen taannoin kierrätyskeskuksesta, ja maalasin sen uudelleen. Meilläkin se meni niin päin että isommat lapset menivät kehään virittelemään autoleikkejään, ettei pienin pääse niitä sotkemaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimii molemmin päin. Pitää vaarat ja kielletyt asiat ulkona tai pitää ne sisällä.

      Poista
  6. Ihana leikkikehä pikkuiselle :) Tuli mieleen elokuva nimeltä Stuart Little, jossa hiiri otetaan yhdeksi perheenjäseneksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille se elokuva tulee mieleen ihan päivittäin. Katsoin sen ensimmäisen kerran kuutisen vuotta sitten, kun Sulon kanssa olimme aika tuore pari. Voi, miten itkinkään, kun leffa liikutti minua niin kauheasti. Ja voi, miten Suloa nauratti minun rääkymiseni. Kaikille aina muisti kertoa, miten Sussu vollotti Stuart Littlen takia. :D

      Ja itse asiassa vollotan aina, kun sen katson.

      Poista
  7. ...Mutta että VALKOINEN lakana, sitä minä ihmettelen? Siitä tulikin mieleen, että mahtaako tämä teidän lapsi nähdä värejä? Näkeekö mitkään eläimet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen sattui olemaan valmiina ommeltuna. Se on ollut paripeiton lakanana ja sopi ihan täydellisesti kehään.

      Lapsi ei kuulemma näe värejä. Siksi sen kotiakin voi sisustaa vaikka kuin räikeillä sateenkaaren väreillä - ne eivät sitä häiritse.

      Poista
  8. Ihana leikkikehä! :) Minä ja pienemmät sisarukset ollaan nukuttu pienenä samanlaisessa pinnasängyssä, jossa oli nuo ihanat puuhelmipampulat, joita pystyi liikuttelemaan ylös-alas. Ne on jääny hyvin mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan myös omasta lapsuudestani ne pompulapinnasängyt, mutta oma sänkyni ei ollut kyseessä. Varmaan jonkun serkun.

      Poista
  9. Meillä pienin nukkuu mummulassa pinnasängyssä, jossa voi liikutella nuita pampuloita ja voi apua, hän niitä liikutteleekin... =-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Ovat sitten hyötykäytössä. :)

      Poista
  10. Meidän muksuilla on ollut leikkikehä, joskus harmittelen että se tuli laitettua eteenpäin. Mutta teillä on ainakin hyvässä käytössä :))

    VastaaPoista
  11. Jo aiemmin sulle viestittelin leikkikehän tarpeestani. Ihan just tollasta edelleen metsästän niin netistä kuin kirppareiltakin. Onneksi mulla on vielä aikaa löytää se oma kappale. On siinä Kertulla lääniä kerrakseen.

    VastaaPoista
  12. Eikö Kerttu kiipeä lakanaa pitkin? Omakohtaista kokemusta on vain hiiristä jotka kiipesi jopa seinää pitkin huoneen nurkassa :)
    Esikoisellani oli muuten leikkikehä. Kun pikkuveljensä syntyi, sain edes vaipat käydä rauhassa vaihtamassa ilman että oli jotain katastrofia saatu aikaan ja vastaavasti vauva sai köllötellä siellä rauhassa ilman että isosisko kiusasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerttu kyllä yrittää kiivetä, mutta se on aika kömpelö. Lasta pitää kannustaa, jotta sille kasvaa terve itsetunto, joten me tsemppaammme ja rohkaisemme. :D

      Poista
  13. Meinasinkin ehdottaa aiemmin, että eikös leikkikehästä saisi muokattua teidän Kerttu-lapselle jotain... Ja saihan siitä ;D
    Meillä leikkikehä on ollut käytössä ja aika korvaamaton apu toisinaan. Milloin on esteenä remppatyömaalle, maalatulle lattialle tai muuten vain rajoittamassa pienen tutkijan elämää, heh. Ankeat vanhemmat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko teidän kehässä lattiaa? Meillä on sellainen vaneripohja, joka taittuu. Se on vähän hankala kehää liikuteltaessa, ja mietin, miten suuri synti olisi ottaa se pois kokonaan.

      Poista
    2. Meillä ei ole lattiaa, enkä ole ikinä semmoista nähnyt muissakaan retromallisissa leikkikehissä. Se tietty tekee tuosta kehästä spesiaalimman... ;)

      Poista
  14. Nuo vanhat leikkikehät ovat kysyttyjä, ovat kyllä menneet kohtsillään kaupaksi missä ollutkin myynnissä. Mieluusti olisin minäkin sellaisen meille aikoinaan ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas. Enpä ollöut osnanut arvata, että ovat haluutua tavaraa. Pitää muistaa tuo sitten kun ollaan vararikon partaalla. :)

      Poista
  15. Tuo teidän Kerttu on ihana! Meillä on ollut paljon rottalapsia aikoinaan ja ne oli ihan parhaita lemmikkejä, paitsi tuollaissa leikkikehässä ne eivät olisi pysyneet kuin puolikkaan sekunnin :) Meillä rotat saivat olla vapaina asunnossa aina kun itse oltiin kotona, ja tämän seurauksena mm. meidän sohvatyynyt ja joidenkin lamppujen johdot ovat melkolailla huonossa hapessa... Luopuminen rotista olikin sitten niin kova pala, että kun viimeinen nukutettiin sairauden vuoksi pois, en ole pystynyt enää uusia hankkimaan. Sniff.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikkien kanssa on aina se suuri luopumisen suru. Ymmärrän hyvin, ettei uutta rottaa voi ottaa, kun rakkaat vanhat kuolevat. :(

      Minustakin olisi ihanaa antaa Kertun juosta vapaana, mutta ei se tällaisessa vanhassa talossa ole mitenkään mahdollista. Täällä on tuhatmiljoonaa mustaa aukkoa, josta ei ole pääsyä enää takaisin.

      Kerttu myös väsähtää suht nopeasti leikkikehässä ja huvipuistossaan. Ehkä 15 minuuttia ja sitten se alkaa pyydellä teleporttia tai käpertyy jomnnekin ja silmät alkaa lurputtaa.

      Poista
    2. Voi pikku Kerttu <3 Tulee hirmuinen rottakuume kun muistelee omia rottuuksia ja katselee Kertun nappisilmiä :)

      Poista