lauantai 8. joulukuuta 2012

Pari ajatusta lahjoista


Tänä jouluna perheeni ja ystävieni lahjat saivat ympärilleen kierrätyspaperoinnit. Käytin Kotoliving-lehden sivuja paketointipaperina. Siinä on laadukas paperi, ja minusta olisi ollut sääli heittää lehti sellaisenaan paperinkeräykseen.

Minulla on aina ollut tapana väsätä itse joululahjat lähimmilleni. Harvassa ovat ne joulut, kun olen kaupoista lahjoja hakenut. Myös tänä vuonna olen tehnyt itse suurimman osan lahjoista, ja osaan niistä olen käyttänyt kierrätysmateriaaliakin.

Minusta on mukavaa tehdä lahjoja ja antaa niitä. Olen onnellisessa asemassa, kun minulla on aikaa miettiä ja askarrella ja käyttää rahan sijasta aikaani jouluilon tuomiseen. Itse tekeminen juontaa juurensa siihen, ettei minulla ole ikinä ollut varaa antaa kunnollisia ostolahjoja ja siihen, että meillä on perheessä aina tavattu antaa myös omatekoisia lahjoja.


Poikkeus ostolahjojen suhteen on aina ollut siskontyttöni, jolle olen omatekoisten lahjojen lisäksi tykännyt hankkia jonkun toivelahjalelun. Minusta lapsi ansaitsee henkilökohtaisen riemun jouluaattona, jonka saa aikaan joku moxiegirl tai petsoppi tai peippari, vaikka se sitten olisikin kaupallisen krääsäjoulun ja monikansallisten riistofirmojen tukemista tai lapselle ahneuden ja omistamisen opettamista.

Tänä vuonna me halusimme ilahduttaa myös muita lapsia, sillä lähipiiriimme ei ole siunaantunut sellaisia kuin muutama. Paikallisen marketin aulassa on partioinut Joulupuu-keräyksen edustajia, ja se tuntui meistä hyvältä tavalta tuoda jouluiloa jollekin lapselle.


Keräys toimii niin, että tarjolla on pakettikortteja, joissa lukee esim. "Tyttö, 5v."  Sitten voi hankkia lahjan, joka sopisi viisivuotiaalle tytölle ja antaa sen keräykseen. Sosiaalitoimisto toimittaa paketit varattomien perheiden lapsille.

Niitä pakettikortteja tyttöineen ja poikineen oli satoja. On sydäntä särkevää, että pelkästään Imatran alueella asuu niin hirmuinen määrä lapsia, joilla on vaarana jäädä kokonaan ilman lahjoja. Puhumattakaan siitä, mistä muusta ne lapset jäävät paitsi ihan joka ikinen päivä.


Me ostimme lahjan yhdelle lapselle. Siitä mieleeni jäi kuitenkin kytemään kysymys: miksi vain yhdelle?

Menin tänään hakemaan toisen lapun. Kun valitsin leluhyllystä sopivan sukupuolineutraalia lahjaa, jolla voi leikkiä millainen lapsi tahansa, yksin tai yhdessä sisarusten kanssa, minulla alkoi kuristaa kurkkua ja kyyneleet pyrkivät poskille. Yhtään en tiedä, millaisia ne perheet ovat. Vähävaraisten perheiden joukossa on myös hyvin ongelmaisia perheitä. Jos ostan pelin, onko lapsella kavereita, joiden kanssa pelata? Jos ostan satukirjan, onko lapsella ketään, joka jaksaisi lukea sitä hänelle?

Meillä on niin paljon. Meillä on talo täynnä turhaa tavaraa.Vaikka mekin olemme hyvin pienituloisia, meillä olisi varaa auttaa muita. Vaikka minä ostaisin kymmenen legopakkausta ventovieraille lapsille, saisin silti tehtyä meille ihan normaalin, yltäkylläisen joulun. Samalla vaivalla päätin sitten ostaa lahjat parille lapselle.

Kipitin lelujeni kanssa takaisin Joulupuupöydän luo, jätin ne paketoitavaksi ja rynnistin ulos nielemään kyyneleitäni.


Tiedän, että ensi keväänä, kun oman verkkokauppani myynti taas hiipuu ihan nolliin, minä olisin ihan tyytyväinen, jos nuokin leluihin menneet rahat olisivat käytössäni. Mutta sitä on tässä vaiheessa turha miettiä. Nyt juuri minulla on asiat paremmin kuin ikinä. Kyllä siitä hyvästä kannattaa jakaa. Sen lisäksi, että joku lapsi ehkä ilahtuu paketistaan, myös minä itsekkäästi sain paremman mielen.

51 kommenttia:

  1. Teit upean teon ja toivottavasti olet ensi keväänäkin silti iloinen teostasi!

    VastaaPoista
  2. Minä olen myös täällä ihan tippa linssissä. Pakko yrittää ehtiä tarkastamaan, josko tämän paikkakunnan joulupuuhun olisi jäänyt vielä toiveita...

    VastaaPoista
  3. Mua itkettää melkein. Ja voin kertoa, että itkettää vielä enemmän, jos meillä itsellä on yhtä tavarantäyteinen joulu kuin viime vuonna.

    Yksi asia mua kiusaa noissa joulupuuprojekteissa. Miksi sinne ei voi lahjoittaa myös ehjää, siistiä ja vähänkäytettyä tavaraa? Meillä on ainakin paljon sellaisiakin tavaroita, jotka ovat siistissä kunnossa, mutta niillä on leikitty vähän tai ei leikitä enää. Mä koen jotenkin turhauttavaksi sen, että pitäisi lisätä maailman kokonaistavaramäärää ostamalla uutta, kun voisi laittaa hyväkuntoista jo olemassaolevaa kiertoon niille, joita se ilahduttaisi eniten.

    Me ollaan muutaman kerran viety pienimpiä vaatteita ja käyttämättömiä pehmoleluja ensikotiin.

    (Ja en tosiaankaan uskalla ajatella mitä muuta niiltä lapsilta puuttuu, joilla ei ole leluja.)

    a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mietin myös tuota, mutta ajattelen niin, että silloin, kun nuo lapset saavat leluja tai vaatteita, he saavat aina jonkun toisen vanhoja. Kirppareiltahan köyhien lasten vaatteet ja lelut haetaan. Kuvittelisin, että sellaiselle lapselle upouusi, kaupan paketissa oleva lelu on jo itsessään huippu juttu.

      Poista
    2. Kun minä olin lapsi, meidän kaikki vaatteet tulivat serkuilta. Vaikka ne olivat kuin kaupan hyllyltä ja muodikkaita, ne olivat silti aina toisten vanhoja. Joka kerta, kun vaatekassi saapui, olimme ihan innoissamme. Mutta vielä enemmän innoissani olisin ollut, jos olisin saanut valita vaatteen kaupasta.

      Sukulaistyttöni, joka sai aina lelunsa kirpparilta, esitti ihan pienenä jo monesti haaveen, että saisi "ihan oikeasta kaupasta ostetun lelun".

      Voihan niitä käyettyjä ja hyväkuntoisia vaatteita ja leluja lahjoittaa niin monella tavalla muutenkin. Niitä voi viedä juuri ensikoteihin, tai sairaaloihin tai mennä vaikka sieltä sossusta kysymään, voisiko ylimääräistä tavaraansa jotenkin antaa tarvitseville.

      Poista
  4. Hope onneksi vastaanottaa käytettyäkin kamaa, tosin ei aina, kun niillä olisi liikaa (!) lahjoittajia.

    A

    VastaaPoista
  5. Tippa tuli linssiin lukiessani kirjoitustasi. Tosi hyvä pointti ja tärkeästä aiheesta kirjoitit. Mulla on yksi entinen (eläkkeelle) jäänyt työkaveri, joka keräsi joulupaketteja esim. romanian lastenkotien lapsille. Nuo meni jonkun säätiön kautta sinne. Ihanasti hän keräili ympäri vuoden alennusmyynneistä ja kirpputoreilta siistejä tavaroita. Värikýniä, vaatteita, pehmoleluja ja pieniä nukkeja. Nyt eläkkeellä hän on entistäkin enemmän antanut juuri tavara-apua hyväntekeväisyyteen. Neulonut ensisukkia ja tehnyt noita paketteja. Suomeen ja ulkomaille. Varsin arvostettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana ihminen!

      Tavaralahjoitusten antamisessa on sekin hyvä puoli, että lahjoitus ilmeisesti menee perille asti. Ainakin minulla on aina rahankeräyksissä sellainen epäilys, että rahoitetaankohan niillä minun penneilläni jotain ihan muuta kuin mitä luvataan.

      Poista
  6. Toivottavasti lapset saavat nauttia lahjoista, eivätkä ongelmavanhemmat pilaa joulua kokonaan esim. humalassa olemalla.

    Nim. Epäilevä Tuomas

    VastaaPoista
  7. Kiitos näistä ajatuksista! Sain todella miettimisen aihetta.

    VastaaPoista
  8. ihania tekoja ja kiitos että kirjoitit asiasta. olen paljon miettinyt näitä lapsia kun omalla perheellä kaikki hyvin ja kaikkea tarpeeksi. haluan itsekin osallistua tälläiseen. mukavia päiviä sinne!

    VastaaPoista
  9. Juuri tänään matkalla joulumarkkinoille sanoin miehelle että haluaisin osallistua tähän joulupuukeräykseen. Vaikka se tavallaan materialistiselta tuntuukin. Mutta niin se vain on, että mikään ei ole surullisempaa tässä yltäkylläisyyden maassa, kuin se että toiset lapset ovat niin osattomia ja jäävät jouluna ilman lahjoja. Samaan aikaan kuin toisten perheiden lapset saavat niitä enemmän kuin millä jaksavat edes leikkiä! Ehkä tässä kohtaa voi joistain periaatteestaan joustaa, kun eivät ne näiden vähävaraisten joululahjat ole kuin mikroskooppisen pieni pisara tässä kaikessa tavarameressä. Lelut ja tavarat ovat lapsilla myös pääsylippuja kaveriporukoihin. Surullista kyllä. P.S. Ihania kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne ovat pääsylippuja. Minun lapsuudessani se ei ollut niin. muistan, että kavereilla oli hyvinkin erilaisia leluja kuin meillä. Meillä leikittiin rakkailla Daiseillä ja Playmobileilla, joita ei ollut kenelläkään muulla.

      Mutta nykyään on erilaista. Se on surullista, mutta ihan totta.

      Poista
  10. Teit hyvän teon! Yksi vuosi kävimme ostamassa lasten kanssa joululahjat jotka veimme yhdessä vastavaanlaiseen keräykseen. Sama pitäisi tehdä joka vuosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin tosi hienoa tehdä siitä yhteinen perinne lasten kanssa. Voisi jäädä hienona muistona heille kasvaessaan.

      Poista
  11. Vau, ihailtava teko! Kyllä minä uskon, niin materialistiselta kuin se tuntuukin, että ne lahjat ilahduttavat niitä lapsia, joilla ei niihin olisi varaa. Vaikka elämässä olisi siis paljon muutakin murhetta.

    Tuo on myös hyvä ajatus, että ostat lapsille lahjaksi myös "muotikrääsää", koska se tosiaan voi olla se tärkeä juttu. Myöhemmin ehkä arvostaa enemmän niitä itsetehtyjä juttuja, mutta siitä lapsuuden muotikrääsästä jää muistoja myös. Nekin ovat arvokkaita. Nimim. Aikanaan Muumitalon ja mikrofonin joululahjaksi saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä. Kyllä minä jo kakarana osasin arvostaa sitä, että meidän isä varmisti kaikkein köyhimpinäkin vuosina, että aattona ei lahjoja ole yhtään vähempää kuin muulloinkaan. Vaikka muuten oli elämä ihan hirmuisen niukkaa (arvatenkin vanhemmillamme vielä enemmän kuin meillä lapsilla), niin jouluaatto oli aina jouluaatto. Näin jälkeenpäin voin vain ihmetellä, miten isä pystyi siihen.

      Poista
  12. Nostan hattua! Lahjan antamisten tunne on ihana, sen oivalsin vasta aikuisijällä. Minäkin olen yksinhuoltajana kerran ollut lapseni kanssa niin köyhä, että meille tuli kunnan lähetystö joulun alla tuomaan ruokapaketin. Olin hyvin ilahtunut, sillä en tiennyt sellaisesta etukäteen mitään. Tosin olin myös hitusen hämmentynyt, sillä en pitänyt meitä niin köyhinä. Olihan meillä kuitenkin ruokaa joka päivälle, vaatteita kirppiksiltä ja lainattuja huonekaluja. No, ero nykytilanteeseen onkin huikea. Nyt tyttäreni on vanhempi kuin minä silloin, mutta silloin tällöin muistan kuitenkin lämmöllä tuota ystävällistä naiskolmikkoa joka paketin meille toi. :) Ihanaa joulunodotusta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuli taas itku nenään...

      Niin ne asiat muuttuvat, elämä heittelee. Eikö ole vähän niin, että kun on itse kokenut sen köyhyyden, niin kyllä sen muistaa vielä silloinkin, kun asiat ovat jo paremmalla tolalla.

      Poista
    2. Niin juuri, olet täysin oikeassa! Mietinkin eilen että se olisi vielä pitänyt lisätä se tekstiin. Nykyään en pysty heittämään roskiin juuri mitään, vaan saan iloa ja tyydytystä siitä kun keksin tahon jolle jokin esine voidaan kierrättää. Luulen myös että en koskaan tule pelkäämään köyhyyttä niin kuin ne, joilla on aina ollut kaikki aineellisesti hyvin. Jos elämä heittää taas köyhyyteen niin tiedän selviäväni, eikä se ole niin kauheaa :)

      Poista
  13. Kiltti Susanna! Ihana teko. Olet symppis. Minusta on nyt hetkessä tullut paljon herkempi lasten kärsimykselle, kun minulla on oma lapsi. Jokainen lapsi ansaitsee hyvän lapsuuden ja vähän "turhia" lelujakin. On totta, että uusi paketissa olevan lelu on lapsesta varmasti arvokkaampi kuin käytetty. Chilessä posti järjestää tuollaisen keräyksen.

    Kiitos muuten lähettämästäsi suklaapatukasta :) Olen unohtanut kiittää. Olen säästänyt sitä, enkä ole vieläkään syönyt sitä....ehkä jouluaattona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, onkohan siinä jo parasta ennen -päiväkin mennyt? :-)

      Poista
  14. Hieno homma! On hyvä jakaa vaikka vähästäkin. Me lapsettomat päätimme muistaa vähävaraista sukulaisperhettä ja ostaa jokaiselle jotakin...rahaa paloi aika paljon, mutta itsellemme saimme hyvän mielen. Nyt on mukava olla, kun tietää, että tämä perhe saa ainakin ne joululahjat ja että on voinut edes hiukan keventää vanhempien rahahuolia. Hyvänmielen joulua jokaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti tehty!

      Juuri mietittiin Sulon kanssa, että nuokin lahjat, jotka tuohon keräykseen annoimme, ovat kalliimpia, kuin mitä olisimme valinneet omille läheisimmillemme. Että onko se vähän nurinkurista... mutta ei, eihän se ole. Meidän ystävillä ja sukulaisilla asiat ovat hyvin, he eivät oikeasti tarvitse mitään, kuten emme mekään. Mutta lahjan saaminen tuntuu mukavalta, ja minusta tärkeintä onkin ajatus, eikä se, miten paljon siihen on rahaa upotettu.

      Poista
  15. Mie olen nyt parina vuonna myös käynyt ostamassa joulupuu-keräykseen lahjat. Meidän lapset saavat niin paljon lahjoja, että emme osta heille mitään, vaan käymme yhdessä ostamassa ne joulupuu-lahjat niin, että tytöt itse valitsevat oman ikäiselleen lahjan. Tytöt tietävät, mistä siinä on kyse ja luulen, että sitä kautta hekin vähän paremmin osaavat myös arvostaa lahjapaljouttaan.

    VastaaPoista
  16. Minusta olisi ihanaa, jos omat lapseni osaisivat olla yhtä vaatimattomia, kuin kaverini pikkuveli yli parikymmentä vuotta sitten. Joulupukki tuli kylään ja antoi pojalle pussillisen hänen suurta herkkuaan ; mandariineja. Tämän jälkeen joulupukki pyysi hakemaan lisää lahjoja, mutta poika sanoi, että "ei kiitos, minä sain jo".
    Aika herttaista, sanoisin :)
    -Heidi-

    VastaaPoista
  17. Mulla on ollut suunnitelmissa osallistua tuohon joulupuukeräykseen lasten kanssa yhdessä. Yksi tuttu on monta vuotta jo tehnyt niin, että lapset saavat valita omasta joulupukintoivelistastaan yhden lahjan jonka lahjoittaa tuohon keräykseen jollekin omalle ikätoverille. (lapsillahan nuo listat monesti on piiiiitkiä)

    VastaaPoista
  18. Kauniisti tehty, totta tosiaan!

    Viime (tai toissa) jouluna hesarissa oli nimetön mielipidekirjoitus, jossa vähävarainen äiti selosti joulunviettoaan. Yhtenä jouluna äiti oli hankkinut joululahjarahat lapsilleen persettä myymällä (sori, brutaali ilmaus, mutta näin se oli siinä lehdessäkin), ja mietti että miten hoitaa lahjat pilteille tänä vuonna. Kirjoittaja ei manannut omaa vähävaraisuuttaan, vaan toivoi, että ne kenellä rahaa on, muistuttaisivat tavararöykkiöissä istuvia lapsiaan siitä, että kaikki eivät saa välttämättä yhtään lahjaa, ja että esimerkiksi koulussa kavereita ei valittaisi sen perusteella, kuka on mitäkin jouluna tai synttärinä saanut.

    Kirjoitus oksetti ja itketti ja vaikka mitä. Sinä jouluna lahjoitin aika paljon rahaa (meillä ei ole tavarakeräystä) hyväntekeväisyyteen, ja se laastaroi sielua vähän aikaa, mutta tämä lisääntyvä eriarvoistuminen on aika raadollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, varmasti pysäyttävä kirjoitus. Mutta hienoa, että kyseinen äiti kirjoitti sen. Ei varmasti ole ainoa, joka on joutunut turvautumaan noinkin epätoivoiseen tekoon.

      Minullakin on sellainen tunne, että pitäisi tehdä jotain paljon enemmän. Hetken aikaa voi tuntea tehneensä hyvän teon, mutta onko se tarpeeksi? Kyseessähän on ihan loppumaton suo, avuntarvitsijat eivät ikinä lopu, eikä yksi joulupaketti muuta niiden perheiden perimmäisiä ongelmia yhtään.

      Minä olen miettinyt sitä, miten ne sosiaalityöntekijät ja lastensuojelun ihmiset oikeasti voivat jaksaa, kun heille se kaikki on ihan jokapäiväistä.

      Poista
  19. Me olemme myös pyrkineet joka joulu myös muistamaan jotakuta muutakin kuin omia läheisiämme. Olen itku kurkussa niitä paketteja laitellut, toivon mukaan vastaanottaja on ollut paremmalla mielin <3

    VastaaPoista
  20. Hieno ele teiltä. Meillä seurakunnan diakonit keräävät vähävaraisten lasten lahjatoiveita, jotta lapsi saisi edes yhden oman toiveensa toteutumaan. Niihin voi osallistua koko summalla tai sitten lahjatoive voidaan jakaa useamman antajan kesken. Usein isommilla lapsilla toiveena on lahjakortti vaatekauppaan, elokuvalippuja tms. Pienillä leluja, pelejä ym. max arvo lahjalle taitaa olla 50€. Olemme jo useamman vuoden osallistuneet tähän tyttäreni kanssa, koska hän on saanut lahjoja varmasti tarpeeksi ja minua surettaa suunnattomasti, jollei lapsi edes joskus saa toivettaan todeksi. Tyttärelleni en ole ostanut lahjoja juurikaan, sillä niitä on ollut muutenkin tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin juttelin sen Joulupuu-henkilön kanssa, kun olin vähän huolissani siitä, miten paljon teini-ikäisiä vielä riippui kuusessa. Miten käy, jos kaikille ei löydy lahjaa? Nainen kertoi, että he ovat aina saaneet kaikille lahjat. Niille, jotka jäävät "yli" löytyy lahjoittajia yritysten puolelta. Esim. urheilu- ja vaateliikkeet antavat lahjakortteja.

      Poista
  21. Komppaan edellisia, hieno ele teiltä. Meillä myös muistetaan muitakin kun läheisiä, ihmisten lisäksi myös nelijalkaisia paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa! Kaikilel varmaan löytyy joku sellainen kohde, joka on omaa sydäntä lähinnä.

      Poista
  22. Ihanaa olisi jos jokainen muistaisi ainakin yhtä itseään heikommassa asemassa olevaa. Kyllä se maailma vaan muuttuisi paremmaksi paikaksi. Itse lahjoitettiin Turun eläinsuojeluyhdistykselle tänä vuonna eläinten ruokakeräykseen. Oli hienoa nähdä kun Citymarketissa (missä keräys oli)kun melkein jokaisella oli joku eläinten ruoka kärryissä vaikka lemmikkejä ei varmaan läheskään jokaisella ollut. Saivat kuulemma yhdessä päivässä 30 kauppakärryllistä kissojen ja koirien ruokaa yhdestä kaupasta yhden päivän aikana.

    VastaaPoista
  23. Hei susanna
    ihanaa että osallistuit, pistäkäämme hyvä kiertämään.=)

    Tuo josta marionella nimimerkki mainitsi taitaa olla patmos lähetyssäätiön joulunlapsi paketti keräys, jolla kerätään romanian köyhille lapsille heidän elämänsä ensimmäinen oma joululahja, mahtavaa työtä tämäkin. Sota-aikana saimme romaniasta ruoka apua ja nyt teemme saman heille pakettien muodossa.

    nimimerkki "kun yhtä autetaan, maailmaa muutetaan"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se yhdenkin auttaminen aina askel parempaan suuntaan.

      Poista
  24. Juu, Juurikin tuo Patmoksen juttu. Ja tosiaan, puhuttiin että tuskimpa ne nuket ja värikynät menee kenenkään isokenkäsen pampun taskuun, vaan todennäköisesti päätyvät sinne minne kuuluukin. :)

    VastaaPoista
  25. Tästä alkaa meidän perheen joulu, alkanut jo monta vuotta. Kysytään aina mikä ikäryhmä on saanut vähiten lahjoja (aina ovat olleet ne teinit) ja niistä sitten valitaan. Minulla oli tänä vuonna tyttö 14-v ja miehellä poika 16-v.
    Koska usein (en halua yleistää mutta niin se usein ikävä kyllä on) näissä vähävaraisten perheissä on alkoholismia/päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia yms niin ostetaan aina ihan tavara tavara koska lahjakortit saattavat mennä helpommin vanhempien käyttöön. Mielestäni tässä nimenomaisessa Joulupuukeräyksessä on suuri plussa siinä että saa auttaa oman alueen lapsia. Ja koskaanhan ei tiedä koska itse on siellä avuntarvitsevien puollella...
    Lämpöistä Joulunaikaa sinulle Susanna!

    Terveisin, Käsityöläinen Etelästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, en tullut edes ajatelleeksi, että lahjakortti voisi joutua vääriin käsiin. Silkka raha kyllä varmasti ainakin melko todennäköisesti.

      Poista
  26. :) Miekin osallistuin ennen tuohon keräykseen, mutta nyt olen itse tilanteessa etten tiennyt mistä lapsille lahjat. Onneksi korurasian pohjalta löytyi kihlasormukset ja rikkinäisiä kultakoruja/ketjuja. Lasten lahjat on tänävuonna varmistettu myymällä korut pois. Kaikesta selviää ja elämä yllättää. Ollaan kiitollisia rakkaimistamme ja autetaan sydämestä niitä jotka apua tarvitsee, muulloinkin kun jouluna. Monelle lapselle olisi paras lahja vaikkapa tukiperhe jonne voisi mennä sillointällöin kokemaan normaalia ja turvallista arkea. Hyvää joulua teille kaikille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, oikein hyvää ja lämmintä joulua sinullekin ja perheellesi! <3

      On kyllä hyvä, että pienestäkin määrästä kultaa maksetaan nykyisin aika mukavia summia.

      Poista
  27. Ilmoittelen että linkitin siut miun blogiin! Lukijoita ehkä 0 mutta ajattelin et on kohteliasta mainita :-D
    http://knirppupippuri.blogspot.fi/2012/12/esittelenpa-pari-blogia-vol1.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkoon vaan nolla lukijaa, minulle se on silti kunnia! Kiitos kauniista sanoistasi!

      Poista