keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Omituisia otuksia, osa kolme


Ihanaa! Sain kokonaisen vuorokauden ilman sadetta! Päätin käyttää aurinkoiset hetket D-vitamiinin, energian ja ilon hankkimiseen ja asettauduin tuntikausiksi pihalle aurinkoon kirjan kanssa. Kävin jopa uimassa, vaikka Immalanjärven vesi on yhä kohmettavan kylmää.

Ja sehän toimi! Tänä iltana olen sitten jaksanut leikellä kaikki rättikankaat ja olo on ihanan pirteä. Vaan huomiseksi lupailevat taas sadetta. Toivottavasti hyvä olo kantaa ja saan huomenna ommeltua edes parisataa rättiä.

Nyt varoitus niille, jotka kammoavat limaisia ötököitä: lopeta lukeminen tähän tai pane ainakin silmät kiinni.

Eilen saunapolulla kohtasimme huiman kokoisia ukkoetanoita. Valehtelematta 15-senttinen turjake mätti kitaansa sienen helttoja minkä ehti.


Oli ihan pakko ottaa videota, sillä enpä ole sellaista suuvärkkiä vielä ennen kenelläkään nähnyt:



Samaisella polulla seikkaili tänään myös kaunis vaskitsa. Siitä en valitettavasti kerinnyt ottaa kuvaa, sillä se luikerteli piiloon minun kipittäessäni hakemaan kameraa.

Hyttyset ovat muuten kadonneet kokonaan meidän pihaltamme. Sekin on ihana asia.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa, että piristyit! Miulle on iskenyt joku lomakriisi, odottelen vaan, että päivät kuluvat ja harmittelen, kun kaikki kaverit ovat kaukana/poissa/töissäm mies töissä ja lapsellisena omatkin menot ovat vähän rajoitettuja. Plääh. Vika on päässä enemmän kuin ympäristössä, mikä itseasiassa on vaikeampi oikaista. Ehkä aloitan työt maanantaina, vaikka se onkin noille lomaileville lapsilleni vähän ikävää, kun se vähän rajoittaa heidän pääsyään lomarientoihin.

    VastaaPoista
  2. Jaa, minua pisti juuri hyttynen kun istuin kuistilla... mutta ei niitä onneksi enää ole niin paljon kuin alkukesänä!
    Hui, ukkoetana on valtava! Pari kertaa lähes säikähdin astuvani käärmeen päälle, kun se olikin jättietana, tässä pari viikkoa sitten.
    Toivottavasti sää nyt pysyisi edes kohtuullisen ajan hyvänä.

    VastaaPoista
  3. Hervoton etana! Muutama suvi sitten näin Ahvenanmaalla vastaavia ja niitä oli PALJON! Toivottavasti eivät mantereelle niin sankoin joukoin muuta.

    Ymmärrän niin hyvin tuon auringonikävän. Jospa se vielä, ihan kunnolla...

    VastaaPoista
  4. Vau mikä etanaotos, ihan Avara luonto -meininkiä :)

    VastaaPoista
  5. Voi ei Soja, miten sulle nyt noin kävi? Olit niin tyytyväinen koleaan kesäänkin. Minullakin vika on omassa päässä ja se vasta raivostuttavaa onkin. Ohjekirja puuttuu ja vian korjaaminen ei onnistu.

    Saila, minä luulin saunapolun mustanväristä ukkoetanaa ensin märäksi oksaksi!

    Susanna, meillä oli noita kavereita jo viime kesänä pitkin pihaa, mutta ihan näin isoja ne eivät olleet. Onkophan ajoissa kypsynyt sienisato syy niiden mahtavaan kokoon?

    Niina, eikö olekin huima suu? Se muistuttaa jotakin silmätöntä syvänmeren otusta, jos oikein mielikuvitusta käytetään.

    VastaaPoista
  6. Ajoittainen laiskottelu parantaa tuottavuutta.

    En ole ikinä kuullutkaan moisesta etanasta. Hassun näköinen syödessään!

    VastaaPoista
  7. Mahti etana! Kiitokset vielä loistavista löylyistä. Ihana sauna!!!

    VastaaPoista
  8. Ellimelli, toivottavasti olet oikeassa!

    Tassu, kiitos itsellenne! Ensi viikoksi lupaavat ihan oikeaa hellettä, pääsette eroon villasukistanne toivottavasti.

    VastaaPoista
  9. Ehkä siksi, että koleus katosi. Nythän on taas kuumaa ja kosteaa. Mut eipä auta ruikutus, itseä niskasta kiinni vaan ja ihmisten ilmoille täältä mökistä! Äsken kävin tuolla pururadalla lenkillä ja se lenkki kestikin reippaasti normaalia kauemmin, kun mustikat ja metsämansikat eivät päästäneet minua ohi :D Siellä on ihan hervottoman isoja mustikoita mättäät sinisenään!

    VastaaPoista
  10. Kuumaa? :-D On se hassua, miten eri lailla ihmiset kokevat asiat. Minusta on yhä koleaa. Kuumuus alkaa vasta 26 asteen paremmalla puolella ja silloinkin vain, jos aurinko helottaa täysillä.

    Olen myös pannut merkille, että olisi korkea aika lähteä mustikkametsään. ja kanttarellijahtiin myös!

    VastaaPoista