Minulla on uusi intohimo: teen nettisivuja. Minä kerrassaan suollan niitä sarjatyönä. Ja se on mahtavaa! Koska asiat oppii vain tekemällä, minä teen ja teen ja teen lisää. Välillä en malta edes mennä nukkumaan. Ja aamulla saatan syöksyä sängystä suoraan koneelle taas kokeilemaan jotain uutta rakennetta.
Pari viikkoa sitten kävin opiskelemassa Dreamweaverin käyttöä koulussa ja nuo pari päivää olivat aivan mielettömän ihania. Olenhan minä nettisivuja tehnyt aiemminkin, mutta se on ollut hirveää räpeltämistä. Nyt sen sijaan tiedän, mitä teen. Olen oppinut vaikka mitä ja opin lisää kaiken aikaa.
Tunnen aivan suunnatonta riemua, kun saan tehtyä navigoinnin, jossa linkki muuttuu tai liikkuu, kun sen päälle vie hiiren (esimerkki tässä, kliks). Tai kun elementit pysyvät paikoillaan, vaikka selaimen ikkunan kokoa muuttaa (esimerkki täällä).
Tunnen aivan suunnatonta riemua, kun saan tehtyä navigoinnin, jossa linkki muuttuu tai liikkuu, kun sen päälle vie hiiren (esimerkki tässä, kliks). Tai kun elementit pysyvät paikoillaan, vaikka selaimen ikkunan kokoa muuttaa (esimerkki täällä).
Toistaiseksi kaikki sivustoni ovat olleet mielikuvituksen tuotosta. Olen itse keksinyt aiheita ja ollut oma harjoitusasiakkaani. Mutta ihan pian pystyn jo tarjoamaan nettisivuja myös oikeille asiakkaille. Mikä huikea tunne!
16 kommenttia:
Maakellarisivu on tosi kiva! Onnea uusista taidoista.
Voi visiiri miten hienoa! Onneksi olkoon! Minäkin allekirjoitan tuon nettisivujen tekemisen additiivisuuden, vaikka en lainkaan osaa tehdä noita hienouksia kuin sinä. Se kieltämättä olisi hienoa, ehkä joskus voisikin hakeutua jollekin kurssille mutta vaarana on juuri se, että uudistaisin nettisivut kokonaan eikä minulla oikeasti ole aikaa sellaiseen. Tai ehkä jonakin päivänä onkin. Toivottavasti!
Mutta siis, hienoa, niin makeaa jälkeä teet että varmasti tulee asiakkaita. Tuo on loistava työntekomuoto juuri teidän asumiseen siellä maalla. Kaipaatko muuten työyhteisöä? Minä olen huomannut, että kaipaan, vaikka sitä en olisi koskaan uskonut, kun olen vähän erakko. Mutta useimmat kai kaipaavat johonkin yhteisöön, jengiin tai ryhmään kuulumista, ainakin jossain määrin.
Äh, piti kirjoittaa addiKtiivisuus, additiivi kuulostaa lisäaineelta!
Hei siis just tän takia blogit on parhautta: sun innostus ja ilo tarttuu :)
Että jatka samaan malliin!
Kiittikiitti!
Saila, en kaipaa yhtään työyhteisöä. Se on yksi suuri syy siihen, miksi haluan olla yksinäinen yrittäjä ja miksi nautin tästä. Viihdyn huomattavasti paremmin itsekseni kuin porukassa. Sosiaalista elämää on kylliksi työn ulkopuolella. :-)
Mukava kuulla, että Dreamweaver onkin ihan käyttökelpoinen ohjelma. Meillä oli koulussa vain yhden päivän tutustuminen Dreamweaveriin ja ohjelmasta jäi tosi sekava käsitys. Vika lienee opettajassa, kun muutkaan kurssilaiset eivät ymmärtäneet yhtään mitään.
Toivottavasti saat hyviä asiakkaita ja pääset pian toteuttamaan hienoja web-sivuja.
terveisin Hanna-Kotka
Dreamweaver on kyllä ihanuuksista hanin. :) Mulle kyllä tartui tuosta innostuksestasi tarve taas päästä askartelemaan, mutta kun ei ole tuota ohjelmaa kotona käytössä... Blääh. Eipä silti, en mä ole sivuja n sataan vuoteen edes värkännyt. Mutta se on kyllä äärikivaa hommaa. <3 Vähän kaikenlainen graafinen työ on.
Tääl olis yks, joka tarviis uudet nettisivut. Hävettää aivan, kun eivät ole ajantasalla. Olen tehnyt Frontpagella( jota en osaa käyttää). Ohjelma ja sivut on vanhalla koneella, joten pitäis siirtää tikun kanssa tähän käytössä olevaan...on liian hankalaa ja jää siis tekemättä. Jos sinä teet sivut, voiko asiakas itse niitä sitten päivittää?
Silmiini osui jälleen Barbiet =) Oletko jo tutustunut muihin barbie-keräilijöihin? http://www.thebdoll.com
Hanna, vika on varmaan ollut opettajassa. Meillä tämä kyseinen opettaja on ihan ehdottomasti paras, mitä on tähän mennessä ollut, ja hän oli tehnyt tosi tarkan oppimateriaalinkin meille.
Pellavasydän, kyllä asiakas voi itsekin päivittää sivuja.
Terhi, minun Barbie-keräilyni on ihan tosi pientä ja lakkasinkin jo hankkimasta niitä. Yksi ystäväni sen sijaan on tosi innokas barbikeräilijä ja hänen kokoelmiaan saan ihailla. Tuo sivusto oli minulle ennestään tuntematon!
Ooh, olen kade. Miten aikasi riittää? Tahtoo oppia kanssa! Epistä! :)
Mulla ei ole koiralaumaa. Teen tosi vähän töitä. Siten riittää.
:-)
Voi, Keräilijöiden kotona olikin vain "leikkiä". Olisin niin halunnut tutustua tuohon sivustoon oikeasti, näytti houkuttelevalta. :)
Minä varmaan jatkan sitä sitten, kun alan opetella Flashiä. Siinä saa samalla hyvää harjoitusta valokuvaamisessa, jos kuvaan kaikki toistastaa ambulanssia, kymmenet barbit ja playmobil-hahmot sekä maatuskat... että ei se ihan leikkiä ole.
:-)
Vau! Se onkin totta siis. ;D Kivoja keräilykohteita!
Oi joo, haluaa kanssa oppia lisää!
Lähetä kommentti