Minä tykkään joulusta. Erityisen kovasti rakastan lahjashowta: lahjoja on mukavaa sekä antaa että saada. Me olemme Sulon kanssa säilyttäneet lapsenmielemme (eli jääneet jumiin henkisessä kehityksessä) ja odotamme lahjoja niin malttamattomina, että olemme muodostaneet oman jouluperinteemme jännitystä lieventämään: kun lahjat avataan jo ennen aattoillan ruokailua, maltamme jopa syödä sitten kaikessa rauhassa. Olettaen siis, ettemme ole innoissamme antaneet toisillemme niitä lahjoja jo etukäteen. Varsinkin Sulon on vaikeaa pitää yllätyksiä odottamassa H-hetkeen saakka.
Joulufanina minä olin todella tyytyväinen siitä, että tänä jouluna minäkin kerkiäisin keskittymään joulun laittamiseen. Viime vuonna tähän aikaan remontti oli kurjasti kesken ja koti ihan levällään. Tekemistä oli niin paljon, ettei jouluvalmisteluihin riittänyt aikaa sen enempää kuin energiaakaan.
Mutta tänä jouluna meillä on iso pöytä lämpimässä, punaisessa salissa ja tilaa oikealle joulukuuselle. Kuusenkin voisi hakea appivanhempien mailta jo itsenäisyyspäivän aikaan joulun tunnelmaa luomaan. Lahjojen tekemisen minä aloitin hyvissä ajoin lokakuussa. Ihanaa, ettei tänä jouluna kävisi niin kuin viime vuonna, että hätäpäissäni valitsen kaikille lahjukset oman yritykseni tuotevalikoimista, kun aika vaan loppuu kesken. Aattona pääsisimme saunomaankin kauniissa, kunnostetussa saunassamme, kun viime vuonna jouduimme saunomaan homeenhajussa.
Hyvä meininki, siis.
Kunnes sitten alkoi se helvetillinen vyörytys. Mihin tahansa kauppaan kun astun sisään, tunnen hukkuvani kimaltavaan muovikrääsään. Minkä tahansa lehden kun avaan, silmiini tungetaan superkauniita joulujuttuja superkauniiden ihmisten superkauniista joulukodeista. Mihin tahansa blogiin kun itseni klikkailen, tulevat jouluhempeydet vastaan. Hurjimmilla on jopa erilliset joulublogit!
Ne ovat täydellisyysjouluja valkoisine, hopeisine ja kultaisine tyylikkyyksineen. Huurteisia kransseja ja herkkiä asetelmia. Liian kauniita, liian hyvin käyttäytyviä, liian enkelikiharaisia lapsia. Lapsia, jotka eivät himoa lahjavuoria vaan "nauttivat jouluvalmisteluista". Jouluverhoja ja joululiinoja, tonttuja ja enkeleitä. Joulukalentereita, joita täydelliset perheenäidit ovat askarrelleet yön tunteina ja silti jaksavat hymyillä. Ne täydelliset äidit, jotka näyttävät misseiltä tunnelmallisissa esiliinoissaan valkoisissa keittiöissään leipomassa tuoksuvia herkkuja ja pysyvät siitä huolimatta hoikkina ja kauniina. Tekevät ruokia, jollaisiin pystyvät vain Master Chefit.
Jouluriemuni on yhtäkkiä kadonnut ihan kokonaan. Toivon, että se palaa. Haluan saada omasta pienimuotoisesta joulutunnelmastani taas kiinni. Ehkä minun pitää nyt hetkeksi lakata lukemasta blogeja ja sisustuslehtiä.
29 kommenttia:
HEi, ilmoittaudun blogisi seuraajaksi. Hieno kirjoitus. Linkitän tähän oman postaukseni menneeltä joululta. Että saat vähän vasta voimaa täydellisille jouluille. http://emmonsivut.blogspot.com/2009/12/joulukoristeita.html
Joulumieltä ja rauhaa sinulle. :)
Hyvä juttu!
Mun kodista tehtiin juuri "täydellinen" joulujuttu uusimpaan Toivekoti & Puutarhalehteen. Kuvattiin jo syyskuussa.
NYT mulla on jouluähky, kun laitoin joulun keskelle syksyä. Meillä ei ole yhtään ainutta joulukoristetta vieläkään esillä. Ja mä RAKASTAN joulua.
Minä omistan joulublogin erikseen, kun en kehtaa höpöttää joulusta juhannuksena pääblogissani.
Mutta minä en ole täydellinen...kaukana siitä.
En edes ihanan hoikka, enkä osaa loihtia ainuttakaan Master Chef tasoista jouluruokaa. Eikä mun lapset meinaa pysyä kuosissaan kun näkevät pukin tuomat lahjat. =)
Joulu on ihanaa aikaa. Tärkeintä minusta on oikeasti tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu! Mä en koskaan stressaa joulusta. Enkä stressaa nytkään, vaikka en ole aloittanut koristelua. Kaikki aikanaan, hissukseen, omien tuntemusten mukaan.
Oma tapa on se oikea tapa. Ei kannata verrata muiden jouluihin. =)
Sun blogi on myös ihanan aito, kiitos siitä!
Mulla on joulufiilis hiipinyt pikkuhiljaa. Ihan nautinnolla asettelin tänään viimevuotiset joulusukat naulakkoon. Lapset nauttivat vanhojen joulukoristeiden esiinkaivamisesta.
Ei mitään täydellistä, mutta ihan kivaa pientä piperrystä on koko ajan käynnissä!
Nappaile niistä täydellisistä joulujutuista omat juttusi ja toteuta joulua omalla tyylilläsi. Eiköhän se siitä...
Ja eihän tässä oikeasti vielä mikään kiire ole. Viime vuonna minäkin koin tuon anringon mainitseman jouluähkyn. Nyt olen edennyt hitaammin!
Varmasti se jouluriemu vielä palaa ja voi lohduttautua vaikka sillä, että ollaan vielä marraskuun puolella.
Ehkä onkin hyvä pitää kuvastojen ja lehtien kannet kiinni ja keskittyä sen oman joulutunnelman luomiseen - ilman, että antaa ulkoapäin tulevien ärsykkeiden
Meillä oli myös viime jouluna kaikki mullin mallin ja pahoin pelkään, että tänäkin jouluna saattaa olla mutta yritän olla säntäilemättä ympäriinsä.
ps. ihana tuo sinun pakettikuvasi <3
Tarna elävästä elämästä. Tyttäreni repi paperit paketista, jota joulupukki ei ollut vielä edes jakanut... Hiukan nolotti, mutta se on sitä joulun realismia. On joitakin joulublogeja joita seuraan, joidengin bloggaajien joululle vain hymyilen kevyesti, mutta omani on varmaan jotain ihan muuta. - Varsinkin tänä vuonna, kun tällä viikolla on vielä lakiaiset ja vasta sen jälkeen voi ruveta ajattelemaan joulua.
Kyllä se tunnelma palaa, kuun teet hissukseen omaan tyyliisi, ja unohdat ne muoviset kimallejoulut.
Ajattelin vähän samoin, kun seisoin eräs päivä kassajonossa ja silmäilin kauempaa lehtitelineeseen laitettuja lehtiä. Olisi tehnyt mieli ostaa luettavaksi joku sisustuslehti, mutta ne käsitteli suurinosa joulua ja sitä, kuinka tehdään täydellinen joulukoti tai muuta vastaavaa.
Jätin lehdet sitten kauppaan.
Jouluriemu ehtii tulla vielä :) Onneksi se tulee oikeasti aika pienistä asioista, eikä kaikesta tuosta krääsästä ja täydellisestä.
Mä en jaksa myöskään kauppojen joulua ja kaikkea krääsää tulvillaan olevia mainoksia. Annetaan joulun tulla pikkuhiljaa ja vietetään sitä jokainen omalla tavallaan, nautitaan jouluvaloista, perheestä ja joulun tunnelmasta!
No voi ny hö.
Mitä sitä keksisi tunnelman kiinni saamiseksi?
Mun blogi (ja siten siis kotikin on vähemmän jouluinen), mutta silti joulutus alkaa nostaa päätään pikkuhiljaa. Tipun (tai paremminkin kotitontun) askelin.
Mitä jos aloitettaisiin uusi blogienvälinen joulutraditio? ;) Kouluaikojen tapainen lahjojen vaihto? Käsintehty joululahja arvotulle lahjansaajalle.
(huomaatko kuinpa paljon haluan tehdä jotain jollekin ja kuinka paljon enemmän haluan saada lahjoja?:) No ei... se on varmaan todellisuudessa vaikea toteuttaa, mutta ajatuksena kuitenkin kutkuttava. :)
Ehkä se on muuten se lumenpuute, mikä osaltaan aiheuttaa jouluangstia?
Et ole vilkaissut blogiani? :D On kuule kaukana täydellisyydestä :D Mutta täydellinen meille...eikö se juuri ole se juttu?
Mä olen varmaan ihan ihme lajia kun en ahdistu kauppojen joulukrääsästä sitten yhtään. Ehkä siihen on tottunut kun on tehnyt töitä kaupoissa sen krääsän keskellä :) Se on duuni ja bisnes, se ei ole mun joulu.
Minusta on ihan kiva kierrellä jouluvalohyllyjä ja katsella koristeita, mutten kyllä jaksa niitä tarpeellista enempää kotiin kantaa. Lapset tietysti tahtois meille kaikki laulavat sateenkaarivalokylät ja hytkyvät joulupukit :D
Kyllä se sieltä tulee sen verran kuin on tullakseen, se joulumieli siis.
Minulle kelpaisi ihan kaikki tuo, sekä täydelliset että epätäydelliset joulut, kunhan olisi edes jonkinlaista joulutunnelmaa! Täällä mennään kesää kohti. Kodissani ei ole MITÄÄN jouluista, eikä tee edes mieli laittaa, kun on ihan kesälomatunnelmat. No, joululauluja olen jo alkanut kuunnella. Ehkä viikon ennen joulua laitan jotakin. Olen jouluihminen henkeen ja vereen, mutta en pääse kiinni tunnelmaan täällä.
Hyvä kirjoitus!
Emmo, kiva että ilmoittauduit! Kirjahyllyyn liimattu Jeesus on ihan ykkönen!
Anrinko, voi kääk! Olenkin miettinyt, että käydäänkö niitä joulukoteja tosiaan kuvaamassa joulun alla vai tekeekö ihmiset jouluja ihan vaan kuvauksia varten. Perun päätökseni ja käyn ostamassa sen Toivekotilehden. Pitäähän se sinun koti nähdä.
Nonna, jostain syystä minun on nyt tosi vaikeaa napsia niistä lehdistä ne kivat yksityiskohdat. Pelkkiä reseptejäkin on niin miljoonia tarjolla, että tulee ahdistus, vaikka haluaisin nimeomaan napata sieltä jonkun yhden kivan uuden ruoan kokeiluun.
Norppa, olet varmasti oikeassa. Mehän ei tosiaan olla edes joulukuussa vielä.
Morso, kiitos paivän hauskimmasta mielikuvasta! Minusta lapsien ahneus on hauska juttu. Ne eivät ainakaan yritä peitellä sitä, mikä on mielestään parasta.
Milla ja Sesse, olette niin oikeassa. Jouluolo on pieniä juttuja.
Ti, tiedätkö mitä tuossa kävisi? Nimittäin samoin kuin lapsuuden ketjukirjeissä: lähetä yksi suklaalvey ja saat kaksikymmentä takaisin. Kukkan ei lähetä takaspäin yhtään mitään. :-D
Lumen puuttuminen ei haittaa. Olen tosi kiitollinen tästä viipyvästä talvesta. Koko ajan jännitän, päästäänkö joulukuulle ilman oikeaa lunta.
Miukuli, nyt vilkaisin. Kyllä minä lasken tuon teidän piparkakku-unelmanne sinne täydellisten joulujen luetteloon. ;-)
Pilvitarhuri, ei se krääsä minuakaan ole koskaan ennen häirinnyt. Tämä on uusi olotila.
Voi Mia... tasan ei käy onnenlahjat.
Hyvä kirjoitus Susanna! Ja otan osaa tai no siis ymmärrän ja komppaan sua. Meillä kämppä ku hävityksen kauhistus, muutto osuu näppärästi vuoden vaihteeseen...!!!
Kimallus on silmänlumetta, ois niin hauska nähdä mitä siellä kulissien takana tapahtuu...! Parempi olla sitä tuiketta oikeesti silmäkulmassa, eikä vaan koristeissa, eikö? ;D
Ja hei me taidetaan olla myös "jumissa henkisessä kehityksessä", siis nimenomaan me perheen aikuiset - eli taannutaan yhdessä lapsuuden joulutasolle, jookos?
❤
Ihanaa, Nanainen! Otan sut mielelläni mukaan taantumukselliseen piiriimme repimään lahjat papereistaan ja sanomaan "tässäkö kaikki"!
Voi sinua! Tarkistan päivittäin sun blogin mutta varsin laiskasti kommaan. Nyt on pakko; minä ihailen seesteisiä, valkeita tyylijoulukoteja...vähän ehkä kateudun. Mutta sinun blogisi räjäyttää mielen iloiseksi! Oma joulu on sekamelskaa, sistuksellisesti (lapset rakastaa koristella oman mielen mukaan) ja muutenkin:) kiitos blogista ja joulumieltä!!!
Äitix5
:D
Äitix5, kiitos kivoista sanoista. Ihan oikeasti olen minäkin miettinyt, että mahtaako minulla olla nyt kyse ihan vaan puhtaasta kateudesta, kun tällaisia tunteita on ilmaantunut.
KYllä koteja käydään kuvaamassa ihan oikeaan joulun aikaan, mutta ne on sitten jotain SUPER ihmeellisiä ihanuuksia, sillä ne julkaistaan vasta vuoden päästä lehdessä.
Joulukoteja kuvataan tosiaan elo-lokakuussa ja ne joulut ihan tehdään. Tosin meillä on tuollaista värikästä aina ja jouluna laitetaan sitten vähän koristeita. Kuvissa on siis omat koristeet ym. =) Olihan se vähän outoa koristella kuusta syksyllä ja ripustella tonttukalentereita. Sitten tuli TÄYDELLINEN jouluähky. En halunnut nähdäkään punaista. Eli tästä vähitellen nyt mennään joulua kohti. =) Tein muuten tuossa äsken exptemporee miehelle 12 joulupussia kalenteria varten. Saas nähdä innostuuko täyttämään mulle 12 pussia, vai saanko 12 pusua jouluun asti. Olishan sekin aika ihana. =)
Minusta ne jouluiset idyllit on ihania katseltavia, mutta hei! kuinkahan kauan sellainen koko talon kestävä jouluparatiisi kestää kuvauksellisena, ainakin jos talossa asutaan. Ja itsekin kuvaavana osaat varmaan kuvitella, mitä tarkkaan rajatun tunnelma-asetelman ulkopuolella on.
Kiitos kirjoituksestasi. Itse olen hyvissä ajoin aina liikkeellä, ekat lahjat hommataan tammikuun alesta ja unohdetaan melkein vuodeksi vintin kätköihin. Tänä vuonna jostain syystä piti pistää joulujarrut pohjaan, muuten olis alkanut ketuttaa koko joulu ennen joulukuun eka päivää. Tosin koristepuoli on aika minimaalista aina, ehkä sitten kun perheen pienin haluaa tonttuja ja niitä hytkyviä pukkeja, voin pistää harkintaan. Meillä minä olen se taantunut tapaus. Jankutan ja kinuan :D mies oppinut näiden vuosien aikana jemmaamaan lahjat mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tunnustan, että kävisin puristelemassa ja ravistelemassa etukäteen.
Mutta näenkö sinut tänä vuonna Linnoituksen joulumarkkinoilla? Yllätyin kun tajusin vasta hetki sitten, että ollaan naapurikaupungin tyttölöi :D
Ja tulispa ne lumet!
Mukavaa viikkoa :)
Anrinko, onko se uusin lehti se, mikä on nyt kaupoissa jo vai onko se vasta ilmestymässä?
Suvi, sitä sopii miettiä. Varsinkin mietin niitä herkkiä asetelmia pöydillä. Ainakin meillä pöydille lasketaan käsistä kaikki roinat. Siinä ne asetelemat äkkiä hautautuvat.
Voi, RuusuLiisa! Minäkin räpellän paketteja! Kun panemme paketit valmiiksi kuusen alle, minä olen se, joka makaa lattialla hypistelemässä pakettien muotoja!
En ole tänä vuonna menossa linnoitukseen myymään. Ei huvita, ei jaksa. Verkkokauppa pyörii sen verran hyvin, että myynti on ylittänyt odotukset ilman myyjäisiäkin.
Hei! Oon jo pitemmän aikaa lueskellut blogiasi, ja nostan hattua kaikelle, mitä oot aina ehtiny tehdä (mäkin haluaisin osata tehdä webbi-sivuja, ja vielä noin nättejä...). Harvemmin kuitenkaan mitään kommentoinut, mutta nyt päätin sitten kirjoitella jotain.
Tuo joulufiilis kyllä itselläkin vähän uupuu. Oon toiselle puolella maailmaa perheestä, avomiehestä ja kavereista, ja täällä joulu on enemmän... noh, täysin kaupallinen, Amerikasta tuotu konsepti, jonka tarkoituksena on vaan myydä, myydä ja myydä tavaraa ja krääsää.
Antaisin melkein mitä vain, että voisin olla koto-Suomessa, vaikka se sitten tarkoittaisikin joululahjojen metsästystä ruuhkaisissa kaupoissa, ruokien laittamista niska limassa ja sukulaisten luona ravaamista minuuttiaikataululla. Joulu on kuitenkin perhejuhla, jonka oon aina viettänyt mulle tärkeimpien ihmisten kanssa. Täällä, yli 10 000 kilometrin päässä kotoa, se ei vaan ole mahdollista.
Mun mielestä jokainen tekee itselleen sen täydellisen joulun, oli se sitten vaikka vaan kotona kynttilänvalossa istuskelua ja villasukkien neulomista. Kyllä se joulumieli pikkuhiljaa toivottavasti Sinullekin palautuu, kunhan kaikki joulunalushässäkkä helpottuu :)
Pahoittelut tosi sekavasta tekstistä, iski kirjoittaessa vaan vähän koti-ikävä... :P
- Anna
Juu, uusin toivekoti & puutarha lehti, numero 10.Meidän koti on toivekoti 2. "MAtka jouluun on parasta" tai jotain sinne päin siinä lukee.
Olisit ollut kärpäsen katossa katsomassa meidän kuvauksia.
Mun työhuone oli vielä siivoamatta kun kuvaaja ja toimittaja tuli. Siivosin sitä kuntoon kun muualta kuvattiin. Aina siirrettiin jotain ja otettiin pois, ennen kuin kuvattiin. Sohva siistittiin ainakin viidesti, kun mun pienin lapseni pomppi sen kuntoon joka välissä.
Meillä tuo idylli kesti tasan sen hetken kun kuvaaja otti kuvan. Että silleen...kiva katsoa kuvia lehdestä, että meillä VOISI olla tuollaista. Mutta kun on kolme lasta, kaksi kissaa, ja kohta vielä koiranpentu, niin meillä näyttää siltä, että meillä on aika paljon elämää. =) Ja saakin olla niin.
Jokainen tekee omannäköisensä joulun tai on tekemättä! Itse kun työskentelen kukkakaupassa niin punaista meiltä ei todellakaan jouluna löydy kotoa, sen verran siitä saa yliannostusta töissä. Kahden vilkkaan pojan ja 3 koiran äippänä joulu on välillä aika hulapoota varsinkin kun olen aina aattoon asti itse töissä. Meininki on sitä, että mennään sillä mitä nurkista ja kaapeista löytyy.
Mukavaa joulunalusaikaa kuitenkin kaikille!
Terhi
Minä muistan tuon tunteen viime vuodelta, tosin silloin oli jo joulukuu. Apua jos blogit ja lehdet pursuavat jo niiiin paljon joulua, että ähky tuleepi.
Nyt on vielä marraskuu.
Laita vastaanottimet kiinni vain, niin minä tein viime vuonna!
Sun täytyy saada ottaa oma joulusi vastaan omassa tahdissa.
Minulla on aina rahat niin tiukoilla, että en turhia etukäteen kaupoissa pyöri. Viime metreille menee, taaskin. Huokaus.
No täytyypä myöntää, että jouluisten blogien selailu on herättänyt sekalaisia tunteita. Lähinnä olen ihmetellyt ihmisten omistaman joulukrääsän määrää; kyllä joillakin on pirusti kaappitilaa, kun voi kaiken sen 11 kuukaudeksi johonkin jemmata. Meillä ei ole tilaa sille arkiselle käyttökamallekaan!
Joo, ehkä siitä oletettavasta varastointitilasta olen vähän kade. :)
Vanhaa taloa kun asustan, olen joka joulu nauttinut siitä, että se joulun tuntu syntyy niin vähästä. Liina pöydällä. Kynttilät. Ehkä joku "jouluruoho". Ei tarvi enempää - onneksi.
-Pöö-
Meillä lyödään kaikki koristeet (kuusta lukuunottamatta) marraskuun viimisenä viikonloppuna. Pidän silloin kavereille pikkujoulubileet. Tänä vuonna en meinannut päästä ollenkaan tunnelmaan, mutta litra glögiä auttoi asiaan. Istuin vaan takan ääressä ja nautin jouluglögin tuoksusta.
Olen ollut tosi yllättynyt siitä, että tämä teksti sai niin monta hiljaista lukijaa kommentoimaan. Kiitos teille!
Voi, Anna, kävin kurkkimassa blogiasi ja kommentointinkin sinne jo jotain. Toivottavasti saat kuitenkin mukavan joulun siellä kaukaisuudessakin.
Terhi, tsemppiä joulukukkameressä vellomiseen. Älähän huku!
:-D
Huvilassa, pienellä rahalla se meidänkin joulu loihditaan. Lahjat teen itse tai jos ostan jotain, se ei ole kuin muutaman euron juttu. Ruokaan menee aina yllättävän paljon rahaa, mutta toisaalta sillä samalla kauppareissulla sitten saakin koko viikon ruoat yhdellä kertaa.
Pöö, samaa ihmettelen, että mihin se kaikki joulukama tungetaan. Ja tykkäävätkö ihmiset ihan oikeasti kaikesta siitä kimalluksesta? Minäkään en koristele joulua muuten kuin ulkotulilla, pöytäliinalla ja joulukuusella.
Kävin sattumoisin eilen Ikeassa ja sen joulukrääsäosastosta tuli poikkeuksellisesti hyvä mieli. Kimalle puuttui melkein kokonaan. Oli pahvisia sydämiä ja olkipukkeja. Jotenkin ne eivät ärsyttäneet ollenkaan.
Eppu, aika mukava perinne pitää kavereille pikkujoulujuhlat. Mukavaa oikean joulun odotusta!
Lähetä kommentti