Hetkittäin minulle tulee kaipaus asua ihan pienessä, suloisessa mökissä tai mikä vielä parempaa: pienessä, suloisessa matkailuautossa.
Kyllähän myös pientä, suloista liikkuvaa kotiakin voisi sisustaa. Olisi ihanaa kulkea ympäri maailmaa ilman määränpäätä, herätä aamuisin aina erilaisen maiseman keskeltä. Nykyisin sellainen elämä ei olisi edes mitenkään mahdotonta toteuttaa, kun työt voisivat kulkea mukana yhden tietokoneen sisällä ja lähteä asiakkaille langattomia linjoja pitkin.
11 kommenttia:
Ja noiden kuvien myötä mullekkin tuli palava halu omistaa liikkuva koti :D :D
Ne ovat myrkkyä ne kuvat. ;-)
Asun tällä hetkellä isossa maalaistalossa, jonka pihalla on iiiiiso aitta. Haaveenani on asua eläkepäivinä kaksiossa kerrostalossa vähintään seitsemännessä kerroksessa. Kaverit nauraa aina minulle, kun puhun tuosta haaveestani!!! Ihmettelen miksi... :-)
Ihania kuvia. Mutta ei, ei siltikään, en haluaisi luopua kaikesta siitä mitä ympärillä on. Niihin alkaa kehittyä tunnesiteet...Sen verran "kaheli" olen.... Vaikka muuten kohtuullistan, rakkaista esineistä Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut asuttua nyt jo kahdeksannessa kodissa...joka kerta muutto on kaoottinen katastrofi tavaramäärän suhteen.Nyt uskon...Olen asettunut....Tullut kotiin.....Toistaiseksi...... ;O)
( Olisiko tälläiselle vaeltajageenin omistajalle sittenkin helpompi kulkea kodin mukana...kuin kuljettaa kotia mukana?.....Niinpä)
Tuolta äskeisen kommenttini välistä pomppasi pois tekstin pätkä.....Siis: "Vaikka muuten kohtuullistan, rakkaista esineistä luopuminen on vaikeaa"
Pami, minä taas olen haaveillut siitä, että kun olemme eläkeiässä ja talon pitäminen on ihan mahdotonta, talo myydään ja tilalle ostetaan pieniruinen kesämökki. Talvet asutaan lämpimässä ja kesät siinä mökissä. Mutta ehkä se liikkuva pikkukoti olisi sittenkin paras vaihtoehto. Kai eläkeläisetkin vielä jaksavat autoa ajaa. :-)
Saga, minä myös kiinnyn tavaraan. Jos tästä määrästä ihan oikeasti pitäisi luopua, se olisi kamalaa, ihan mahdotonta. Silti aina tulee hetkiä, kun tavaranpaljous kyllästyttää.
On nuo pikkukodit kyllä söpöjä, mutta loppujen lopuksi luulen, että hulluksi tulisin niin pienissä tiloissa. Tai se tietty riippuu siitä, kuinka monta ihmistä sinne pitäis mahduttaa.. Nyt tuntuu näiden lasten kanssa, että on todellinen onni kun saatiin kaksi suurinta laitettua tuonne aittaan asumaan ja kahdelle pienemmälle omat huoneet. Ollaan siis asuttu aika ahtaasti aiemmin, remontin myötä tilaa saatu onneksi lisää.
Vaikka täytyy myöntää, että kyllä minäkin silti ajoittain haaveilen, miten kiva olis asua vaikka tuon meidän aitan kokoisessa asunnossa (noin 5 x 4m per kerros ja kerroksia kaksi). Mutta yksin.. tai enintään kaksi miehen kanssa. Mä tartten sen oman rauhan, en mitenkään jaksais olla koko ajan lasten kanssa samoissa tiloissa.
Ja ajoittain haaveilen myös siitä kerrostaloasumisesta, kun tätä hommaa ja rahanmenoa omakotitalossa piisaa aina... olis niin kivaa ja helppoa se kerrostaloasuminen. Mut nyt on tää talo ja tuskin muuksi muuttuu ihan äkkiä.
No meillä on se pikkuinen mökki. Mutta entäpä jos sattuukin olemaan samaan aikaan se tavaramäärä joka tarvitsisi ison maalaistalon? Meillä nimittäin on :D Kyllä tässäkin meinaa välillä hermo mennä... Minulla siis tavoitteena yksinkertaistaa vielä tuo tavaran määrä. Mutta vaikeaa se on, kun jo työn puolesta kerää kaiken kierrätyskelpoisen talteen.
Pienet tilat ja tavaranpaljous ahdistaa. Asunto saa olla pienikin kunhan tilat on selkeät ja kaikelle on oma paikkansa. Meillä on kotona käynnissä karsimisoperaatio ja välillä kirpaisee luopua jostain mukamas tärkeästä. Tuommoinen matkailuautolla reissuaminen olis mukavaa ainakin vähän aikaa. Olen haaveillut työstä jota vois tehdä missä vaan kuten es. kirjailija. Valitettavasti vain kirjoittajan lahjaa ei ole minulle suotu.
Heli, se on ihan totta. En minäkään mihinkään asuntovaunuun muuttaisi lasten kanssa. Tai no, en mihinkään taloonkaan...
Minttu ja Minttumaari, se on outoa, miten sitä tavaraa kertyykin! Meillä on liian iso talo, jossa tavaraa on sisällä niin paljon, että ne riittäisivät kahteen liian isoon taloon. Ja kun yritän karsia, en osaa luopua mistään.
Hyvä kirjoitus. Olisi helpottavaa luopua, karsia ja elää vain oleellisen kanssa. Mutta miten luopua suvun vanhoista kalusteista tai esi-isien itse tekemistä esineistä? Minulla on aivan liikaa tavaraa, kun moni kaluste, astia ja esine odottaa vanhemman taloni rempan valmistumista, tai edes sitä, että sinne saisi lattiat ja joitakin kalusteita voisi kantaa sinne. Hermot meinaa mennä tässä tavarasuossa rämpiessä.
Mietinkin tätä asiaa juuri eilen. Mietin, että jos vain luovuttaisin, antaisin, myisin, luopuisin. Luulen, että katuisin. Pitäisi ensin matkustaa jonnekin vaikka puoleksi vuodeksi tai pidemmäksi aikaa ja sitten etäisyyden kanssa katsoa, onko edelleen samaa mieltä.
Lähetä kommentti