maanantai 9. toukokuuta 2011

Ilmaiset puutarhakalusteet


Hillitty värimaailma - mikä karmea kirosana! Ja siitä huolimatta menin maalaamaan räiskyvän keltaisen puutarhakeinumme ruskeaksi! Keltaiset patjatkin päällystin aivan maavärisillä kankailla. Mikähän minuun on mennyt? Jotenkin vaan nyt en halua pihallemme mitään räikeää, vaikka sisällä talossa kaipaankin kirkkaita värejä ympärilleni.

Keinuhan on alunperin edelliseen kotiimme hankittu. Runko on poismuuttaneen naapurin hylkäämä. Maalasin sen toissa kesänä keltaiseksi ja tein siihen vaahtomuovipatjoista pehmusteet. Ne päällystin Villit Nakkikoirat -pul-kankaalla, joka on vedenpitävää kestovaippakangasta. (Keinua siinä asussaan voi kurkistaa tästä, kliks.)

Ja nyt koko kirkkaankeltainen komeus peittyikin ruskeaan! Maalin ostin viime kesänä, kun maalasin toritelttani rungon, ja onneksi sitä oli vielä hiukan jäljellä. Kankaat ovat anopin antamat vanhat verhot. Ompelin verhot putkiloiksi ja pujotin ne patjojen päälle. Näin ne on helppo nykäistä irti ja ripustaa kuivumaan, jos patjat joskus vahingossa jäävät sateeseen. Vedenpitävä pul on siellä alla yhä, joten itse patjojen ei pitäisi kastua.

Tykkään lopputuloksesta. Kankaat ja keinun runko ovat varmaan jokseenkin samalta aikakaudelta ja kokonaisuus on miellyttävän mummomainen.

Eikä siinä vielä kaikki... meillä on nimittäin myös kaksi uutta puutarhatuolia. Sulo dyykkasi ne jätteenkäsittelylaitokselta viedessään yhtä kaatopaikkakuormaa. Tuollaisia tuoleja olen aina halunnutkin, mutta ei meillä ole sellaisiin varaa. Miksi ihmiset heittävät tällaista tavaraa pois? Sulo käsitteli tuolit ruskealla öljyllä ja niistä tuli tosi komeat!


Samaisella kaatopaikalla on yleensäkin aika sieluarepivää käydä. Viimeksi kun minä siellä kävin, oli haketettavaksi menevän vuoren huipulla viisi upeaa, vanhaa peiliovea karmeineen kaikkineen. Siellä kaukana meidän ulottumattomissamme. Moni olisi valmis maksamaan rahaa tuollaisesta aarteesta. Tuntui pahalta jättää ovet sinne, mutta niiden hakeminen huipulta olisi ollut hengenvaarallista. On niin hullua, että kaatopaikoilta ei saisi viedä mitään pois, kun siellä kuitenkin on monesti vaikka kuinka paljon hyvää, käyttökelpoista tavaraa.

Ennenkuin menen aivan masennuksiin näistä ajatuksista, siirryn takaisin meidän pihallemme.

Olen lipsumassa yhä enemmän päätöksestäni olla hankkimatta kukkia riesakseni. Nyt tarvitaan ehdotuksia ruukkukukkasista, joilla koristaisimme kuistimme. Kaikki ruukut ovat edellisen asukkaan tekemiä ja minusta ne ovat upeita. Erityisesti ihailen amppeleita, joiden suippo pohja on silmää hivelevä.

Portailla oleviin ruukkuihin tarvitaan kukkia. Paikka on varjossa aivan iltapäivään asti. Ruukut ovat alttiita sateelle. Mitä kukkia näihin laittaisin?

Entä amppeleihin? Nämä ovat varjossa aina ja sateensuojassa kuistin katon alla.

Nyt ehdotuksia teiltä, kiitos! Ja tietenkin sellaisista kukista, jotka ovat helppohoitoisia. Mieluiten vielä valmiina kaupasta saatavia, sillä en taida enää ehtiä siemenistä mitään kasvattaa. Vai ehdinkö?

18 kommenttia:

SarP kirjoitti...

Lumihiutaleesta saat pakkasiin asti kukkivan kaverin ja on helppohoitoinen. Verenpisaratkin kävisivät talonne tyyliin.
Jestas että surettaa noiden ovien kohtalo! Ihan rikollista.
Tosi hyvä löytö noi puutarhatuolit. Ovat olleet aikanaan kalliit, koska niissä on käsinojat, mutta juuri sen vuoksi tosi mukavat.

Kuitin koivu kirjoitti...

Sydäntä raastavaa, miten ihmiset eivät viitsi viedä hyvää tavaraa kierrätykseen, vaan heittävät kaatikselle.

Mulla oli viime kesänä portailla ruukuissa orvokkeja, tykkäsin hirveesti. Olivat helppohoitoisia, kukkivat koko kesän, eivätkä loukkaantuneet jos joutuivat välillä olemaan ilman vettä tai toisinaan olivat hukkua vedenpaisumukseen sateen tai liian innokkaiden lasten kastellessa.
Orvokit ovat vieläpä tosi halpoja.

Virpi-Ilona Hongisto kirjoitti...

Minäkin olisin noille oville keksinyt käyttöä. EIkä miullakaan ole varaa kalliisiin puutarhakalusteisiin. Kertakaikkiaan hyvä tuo teidän löytö. Varjoon tai puolivarjoon suosittelisin verenpisaraa tai ahkeraliisaa - en ole minäkään oikein mikään pihaihminen. Mukavaa kesän odottelua sinullekin!

Hiipu kirjoitti...

Kiikku on harmonisen kaunis! Sopii tosi hyvin tyyliin ja tunnelmaa uudessa asussaan.

Aikoinaan pohjosen puoleisella parvekkeella kasvatin juuri ahkeraliisaa ja uudenguinean liisaa hyvällä menestyksellä. Ne vain on tosi juoppoja - ei vettä pitää saada reilusti - eivät oikein kestä kuivuutta.

Erilaiset krassit voisi olla kivoja tuossa kuistilla. Rappujen ruukoille pensaskrasseja - amppeleihin ehkä köynnöstävää kanariankrassia. Ne olisi nopeita kasvattaa siemenestäkin, ehtisi vielä ihan hyvin.

morso kirjoitti...

Ihan samoja kukkia ehdottelen kuin muutiki, uuden guinean liisaa ja verenpisaraa.

Ja kyllä sattuu sieluun katsoa noita kaatopaikkakuvia. Käyttökelposta tavaraa ja paljon polttopuiksi kelpaavia maalaamattomia kuormalavoja ym. Sniff. Muutenkin varmaan puuta, jonka voisi uudeleen käyttää. Ostettuna maksaa rutosti. :(

Saila kirjoitti...

Voi miten hienon kokonaisuuden olet keinusta tehnyt, malli, väri ja kuosi ovat täydellisessä harmoniassa keskenään! Tosi viihtyisä!
Ja mahtava löytö nuo tuolit, miten joku heittää noin hienoja pois? (No, onni teille, onneksi tulivat käyttöön!) Ja nuo ovet... oi voi...
Kauniita ovat ruukut ja mitä tahansa laitatkin, muista että ruukuissa multa kuivuu helposti jos ei sada, sinne kun ei maan kosteus yllä millään. Jos sataa kaatamalla niin ruukut voi kantaa sateensuojaan tai sateen jälkeen kaataa kyljelleen niin liika vesi valuu pois eikä kasvit huku.

Unknown kirjoitti...

Harmi tosiaan, että hienot kamat päätyvät kaatikselle. Onko kierrätyskeskuksiin vieminen sitten liian vaivalloista joidenkin mielestä?!

Olen yrittänyt myös metsästää jotakin vanhaa ulkokeinun runkoa, mutta vielä ei ole lykästänyt. Teidän keinu on nyt kivannäköinen ja sopii noin ruskeana hyvin takana näkyvään talon seinään.

Katja kirjoitti...

Kaatopaikalla käydessä ei yleensä saa kuin pahan mielen, kun näkee sen miten hyvää tavaraa siellä heitetään hukkaan. Onneksi saitte pelastettua tuolit.
Pihakeinusta tuli hyvä!

Purnukka kirjoitti...

Että tuolla kasassa oes varmana vaikka mitä aarteita. Surullisena aina kahtelen jätelavoja ja keräyspisteitä, ku ois pienellä vaivalla vielä ihan käyttökelpo kamaa, mutta ku kaikki ne ei mahu meidänkään kerrostalo kolmioon :D
Ja olen kuullut että melekeen käsirysyyn on päädytty ku on jätelavalta menty tavaraa hakemaan ja tavaran entinen omistaja on sattunu samaan aikaan paikalle huolehtimaan ettei tavaraa saa kukaan muukaan, se vasta järjetöntä. :/

Rouva Kukko kirjoitti...

Hieno keinu, vaikka mä kyllä tykkäsin nakkikoiristakin. Ja hienosti dyykattu, varmasti tosi kivat tuolit. Mä poimin kans usein kaatikselta jotain pientä mukaan, vaikka mieheni sitä aina kauhistelee, joku kattila, kuka sitä kaatiksella kaipaa. Ei ole sellaista jätelavaa, jonka ohi kulkisin kurkistamatta.

Kukissa olen minäkin ihan ummikko, onneksi on anoppi, joka estää tekemästä ihan hulluja ostoksia ja jolta voi aina kysyä vaikka miten tyhmiä, esim. mullan hyvää koostumusta. Aina sitä jotain haluaa kokeilla, onneksi kukkajutut on niitä, joissa vain kokeilemalla oppii.

Sesse kirjoitti...

Oli jännä tuo otsikkosi, kun itse olin juuri eilen mainostanut meidän ilmaisia puutarhakalusteita :)
minä tulen kanssa ihan vihaiseksi, kun ihmiset heittävät hyvää tavaraa roskiin :(
Mukavaa kevättä Susannan työhuoneelle!

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Jep jep, tuntuu ihan ihmeelliseltä, että käyttökelpoinen tavara heitetään kaatikselle. Varsinkin, kun samalla vaivalla sen veisi kierrätyskeskukseen. Kummallista.

Kukista sen verran, että vaikka lumihiutale onkin kaunis, mulla menee hermo sen nyppimiseen. Kun ne kuihtuneet kukat pitäisi siis nyppiä pois uusien tieltä. Tahmeaa touhua. Ite tykkään mm. miljoonakellosta, se on mun mielestä helppohoitoisempi. Ja kyllähän jotenkin tuollaisella vanhalla kuistilla pitäisi pelargonioitakin olla... ;)

Anonyymi kirjoitti...

edellämainittujen lisäksi suosittelen ruukun etuosaan hopeaputousta tai hopealehteä. En nyt siis puhu niistä perinteisistä hautausmaarumiluksista, vaan sellaisista ihanan hopeanvihertävistä. Ovat edullisia, eivät tarvitse juurikaan hoitoa ja kasvavat upeasti ruukusta kohti maata. Mikä parasta, kun kesäkukat tappaa syksyn ensimmäinen halla, voit kiskaista kuolleet pois ja laittaa tilalle koristekaalia, kanervaa tms syksykukkaa tai vaikka lyhtyjä. Siis mikäli harrastat myös syys/talvikoristuksia. Hopeaputoukset kestää koko talven kevääseen asti, saat todellakin rahallesi vastinetta. Nimim.merkki Jo vuosien kokemus... :)
T:Marja

Unknown kirjoitti...

Keltainen keinu oli ihana! Mutta ehkä vähän väärä keltainen tuon talon keltaisen vieressä? PUL-kangas onkin hyvä idea -itse ostin sellaista pehmeää vahakangasta. Ehkä saan sen jo ensi vuonna ommeltuakin:D

Kaatopaikka. Kävin viime kesänä ekan kerran ja meinasin pakahtua. Täynnä käyttökelpoista romua. Mielestäni yksi ongelma on kirppisten ylihinnoittelu; tavara ei kierrä riittävän nopeasti ja sitten ihmiset tuskastuneena päätyvät heittämään pois. Toki osa ei ajattele kierrätystä ollenkaan...uskomatonta mutta totta vielä nykypäivänäkin! Itse menin kysymään kaatopaikan huolitsijalta, josko saisin ottaa jotain mukaani. Yllätyksekseni (en siis tiennyt tätä ennen) hän kertoi, ettei sieltä saa viedä mitään. Mutta jatkoi virmuillen: "Enhän minä kaikkea kyllä voi nähdä, jos vaikka mukaasi jotain lähtisikin". Lähti.

Minä tapan kesäkukkani viimeistään kesäkuussa. Siksi ostin tänä vuonna viime vuoden tuttavuutta, joka on aivan uskomattoman sitkeä. Ja tosi kaunis: hopeaputous. Suosittelen! Googlaa kuva:)

Unknown kirjoitti...

nyt vasta huomasin, että edellinen oli suositellut samaa kukkaa. ja todella aidoin perustein! en minä ainakaan ole löytänyt vielä mitään toista yhtä kestävää.

Salanimi kirjoitti...

Kurkkaa blogiini, siellä Sinulle tunnustus :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos kaikille tosi hyvistä vinkeistänne! Näiden pohjalta onkin hyvä alkaa pohtia.

Anonyymi kirjoitti...

Kivoja ja hyödyllisiä kommentteja tosiaan kaikilta! Kiitokset minultakin!

Minua myös surettaa roskalavoille heitetyt toimivat tavarat. Niistä kun moni voisi vielä saada iloa. Tällä hetkellä työpaikkani läheisyydessä tehdään suurta remonttia julkisessa rakennuksessa, ja kävin työmaamestarin puheilla ja sain luvan poimia polttopuukis kelpaavaa materiaalia jätepuulavoilta. Täytyy sanoa että sieltä on löytynyt kelpo puutavaraa ihan pieniin nikkarointeihinkin :)

Ja Kangasalan maisemissa eläville tiedoksi, että siellä ison kirpparin takapihalla on suuri jätelava, jonne asiakkaat kaiketi saavat kipata myymättä jääneet tavaransa. Satiuinpa kerran siellä käydessäni vilkaisemaan sisältöä, ja mukaani tarttui muovikassillinen kotimaisia huippudekkareita!

T. Sulo Lintunen