Kun Marko Paananen Innossa loihti itselleen kotia, hän totesi olohuoneestaan, että se aivan houkuttelee mielenkiintoiseen keskusteluun. Sellaisen olohuoneen minäkin meille haluaisin. Mutta meidän olohuoneemme ei oikein ole houkutellut ketään mihinkään. Sinne tuntuu jopa vähän vaivaannuttavalta pyytää vieraita asettumaan.
Luullakseni syy siihen, miksi Paanasen olohuone innosti keskusteluihin, oli huonekalujen asettelussa. Kaksi muhkeaa sohvaa ja niiden välissä leveä sohvapöytä. Meidän olohuoneessa ei ole sohvapöytää ollutkaan ja istuimet on aseteltu kukin omaan nurkkaansa.
Pöytä istuinten välissä tuo ihmisille tietyn turvan ja siihen voi kaikkien ulottuville asettaa tarjottavaa.
Vaikka en kahta sohvaa nyt olohuoneeseemme voikaan taikoa, minun piti keksiä jostakin sohvapöytä. Ratkaisu löytyi armeijan vanhasta laatikosta, jonka aikoinamme olemme Lylyn viestivarikolta ostaneet. Polttopuita me olemme siellä säilöneet ja nyt viime talvena kanankakkasäkkiä.
Ruuvasin Sulon dyykkaamat sairaalasängyn pyörät laatikon alle ja sohvapöytä oli valmis. Ei ehkä kaikkein persoonallisin ratkaisu; kyllähän näitä lehdissä ja blogeissa näkyy. Mutta toimii. Ja nielee yhä sisäänsä monta sylillistä klapeja.
Kutsuuko tämä asetelma nyt edes istuutumaan? Kuinka syvällistä ja mukaansatempaavaa keskustelua voisi syntyä tässä huoneessa?
Valitettavasti sohvalla istujat joutuvat katselemaan ruskeita maisemia, sillä olohuoneen punainen iloseinä jää istujien selän taakse. Jotakin punaista väripilkkua tällekin puolelle pitää saada. Tuolien päälliset nyt ainakin on helppo uusia.
Oviaukko toimistoon on yhä kesken, ja samoin kaksi seinänpuolikasta pönttöuunin molemmin puolin on maalaamatta. Mutta niillä nyt ei varsinainen kiire olekaan. Paitsi äkkiäkös sen seinän telalla vetelisi loppuun...
9 kommenttia:
Minusta teillä on juuri persoonallinen koti!! ja minusta teidän koti ihan kuin kutsuisi vieraita sisälleen, ainakin minä tulisin ennemmän kuin mielelläni ja keskustelua riittäisi. aivan ihana hirsinen näkymä sohvalla istujalle. ja tuo sohvapöytä on makee!!!
OIkein kivalta näyttää! Mua jäi naurattamaan tuo kanankakan säilytys. Toivottavasti ei tuoksu enää arkussa... =)
Kauniilta näyttää ja eiköhän tuolla oleskelukin ala luonnistua.
Mun piti kommentoida tuohon edelliseen postaukseen, että mulle tuli mieleen noista kuvista Tricia Guildin vanhempien sisustuskirjojen tyyli (esim. Värikas maailma) käännettynä Suomen oloihin. Ja siis tää oli siis kehu, koska tuo Värikäs maailma on mun kaikkien aikojen ehdoton ykkössuosikkini sisustuskirjallisuudessa. Sen kodeissa on ihan älyttömän ihana henki ja värimaailma. :)
Ihan totta, on tärkeää että on pöytä jolle laskea kahvimukit ja viinilasit. Viihtyisältä näyttää! Varmaan kirpoavat syvälliset keskustelut tuossa. Jos ei niin lisää viiniä ;-)
Kiva istuinryhmähän tuosta syntyi. Teillä on ainakin tilaa, toisin kuin meillä :)
Minä tykkään kanssa väreistä.
Kyllä siinä vielä ihan vähän kanankakka lemahtaa, kun kannen avaa. Loota on nytkin pihalla tuulettumassa.
Kiitos Kati, kirjavinkistä! Minua alkoi heti kiinnostaa.
Minusta tuo huone on hyvinkin kutsuva! Itse koen tekstiilit pehmeinä kodintekijöinä, joten jos ideoita kaipaat, niin miten olisi kauniisti valoa läpäisevät verhot? Peili hirsiseinälle, jotta punainen seinä toistuu? Kristallikruunu kattoon antamaan hämyisää valoa? Silti: ihana huone! Rakastan ihan tuota punaista tapettia.
Minä en verhoja ajatellut ollenkaan laittaa olohuoneeseen, kun rakastan niin kovasti noita ikkunoita. Lisäksi olkkaria ei koskaan tarvitse pimentää. Vieraat nukkuvat vierashuoneessa ja tv:täkään ei meidän olohuoneessamme ole.
Peili voisikin olla kelpo idea.
Kristallikruunu kuulostaa meidän kotiin turhan pramealta, tosin haluaisin jonkun valaisinexpertin uusimaan kotimme kaikki valaisimet. Minä olen niissä todella huono!
Tosi kiva olohuone! Diggaan tosi paljon. Ja ei laatikkojen yleisyydellä sisustuslehdissä ole väliä -toi on rouhea silti!
Lähetä kommentti