keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Sosiaalisisaresta yrittäjänaiseksi



Eilen sain starttirahapäätöksen. Olen aikeissa perustaa toiminimen heinäkuun alussa. Riemuitsen starttirahasta ihan valtavasti! Sen turvin syksyinen muutto ja iso remontti ovat huolettomampia: jotain toimeentuloa on silti, vaikka työnteko tuleekin varmasti pariksi viikoksi katkeamaan kokonaan!

Olen viime aikoina ihmetellyt sitä, miten suuresti elämäni onkaan muuttunut. Vielä pari vuotta sitten olin vakaasti sitä mieltä, ettei minusta ole töitä tekemään ikinä missään koskaan enää milloinkaan. Vaikka aikoinani riipaisin itseni irti raskaaksi käyneestä työelämästä omasta halustani, niin vuosien työttömyys ei välttämättä tehnytkään minulle pelkkää hyvää. Työttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella elin varsin mukavasti ja opin valitettavasti pitämään niitä ensisijaisena tulonlähteenäni. Mutta vapautta ei kestänytkään loputtomiin. Seurasi sarja tuskallisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä: kursseja ja harjoittelupaikkoja.


Olen varma siitä, että työvoimapoliittisilla toimenpiteillä usein tehdään hallaa työttömille. Kun pakotetaan ilmaiseen orjatyöhön milloin minkäkin nimikkeen suojissa, on ihmisen hyvin vaikea enää arvostaa itseään. Kuinka moni oikeasti uskoo, että ilmaiseksi hanttihommien teettäminen ammattilaisella voisi millään lailla kannustaa kyseistä ammattilaista takaisin työelämään? Harvoin käy niin hyvin, että työelämävalmennuksissa, kuntouttavissa työtoimissa tai muissa toimenpiteissä ihmiselle löytyy oman alan mielekästä työtä, joka poikisi vielä työsuhteenkin. Yritykset ja kunnat ovat löytäneet työttömistä mainion ilmaisen työvoiman. Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen tekijä vaihdetaan toiseen.

Muutama vuosi sitten jouduin pakon edessä valitsemaan jonkun kurssin, jotta saisin pitää oikeuteni työmarkkinatukeen. Niinpä kävin käsityöyrittäjäkurssin vuonna 2006, ja suoritin kurssin lopuksi yrittäjän ammattitutkinnon. Koko kurssi oli tuolloin minulle henkisesti suurta tuskaa. Siksipä olenkin nyt yllättyneen onnellinen siitä, että tuo kurssi tuli aikoinaan kärsittyä. Sen avulla minä nyt pystyn aloittamaan yrittämisen, vaikka tuona ajankohtana se ei olisi ollut mahdollista. Silloin en ollut valmis henkisesti enkä muutenkaan. Mutta nyt starttirahahakemukseen tarvittavat liiketoimintasuunnitelma ja kustannuslaskelmat oli helppo tehdä kurssin oppimateriaalin pohjalta. Onneksi olin säilyttänyt kaiken!

Minulla on takanani myös puolentoista vuoden mittainen harjoittelujakso eräässä paikallisessa yrityksessä. Tein siellä graafisen suunnittelijan työtä harjoittelijan nimikkeellä, vaikka toimin kaiken aikaa itsenäisesti tehden ammattityötäni. Jatkuvista lupauksista huolimatta tajusin lopulta, että sitä oikeaa, palkallista työpaikkaa ei sieltä olekaan tulossa. Päätin lopettaa harjoittelun ja liityin osuuskuntaan. Osuuskunta on erittäin hyvä paikka testata omaa yrittäjäkelpoisuuttaan: oikeus työttömyyskorvaukseen säilyy ja silti toimit kuin oikea yrittäjä. Minulle osuuskunta tarjosi todella hyvän ponnahduslaudan.


Loppujen lopuksi minua ei kuitenkaan harmita se, että ammattitaitoani käytettiin hyväksi puolentoista vuoden ajan. Vaikka en saanut palkkaa, sain paljon muuta: opin verkkokaupan ylläpidon, näin miten pienyritys toimii, opin jälleen nauttimaan graafisesta suunnittelusta ja sain takaisin uskon siihen, että olen yhä ammattilainen. Lisäksi opin myös paljon siitä, miten asioita EI pidä hoitaa. Loin myös kuin vahingossa suhteita, joista nyt on minulle suurta iloa ja hyötyä.

Minulle kävi lopulta hyvä tuuri, kun tarjottiinkin oman alan harjoittelupaikkaa. Suurimmalle osalle työttömistä sellaista ei ole koskaan tarjolla.

8 kommenttia:

  1. Lämmin halaus Starttirahan saamisen johdosta!
    ONNEA yrittäjyyteen! Voimia työhösi! Uskon, että se palkitsee sinut...Tuotteesi ovat kauniita :)
    Aurinkoista päivää!
    tuksu

    VastaaPoista
  2. Ooh, mukavan positiivinen kirjoitus ja toisaalta muistutus siitäkin, että kaikesta siitä mitä on tullut tehtyä ja opittua on hyötyä myöhemmin. Joskus yritän vanhana tätinä tätä sanoa nuorille jotka tuskailevat jossakin kesätyössä tylsistyneenä. Kummasti kesätöistäkin saa kokemusta ja ammennusta. Ja sekin on tärkeää tietää, mitä ei halua tehdä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tuksu!

    Saila, kiva että löysit kirjoituksesta sen positiivisen vireen, joka siellä kaiken negatiivisen seassa todellakin piileskeli. :-)

    VastaaPoista
  4. sosiaalipirkkojen tuet maksaa tavallinen palkansaaja pienistä tuloistaan.

    VastaaPoista
  5. Onnea starttirahasta! Mahtavaa että olet voinut kääntää ikävät kokemukset voitoksi. Ise olen jahkaillut yrityksen perustamisen kanssa. Toisaalta se mahdollistaisi monia asioita, toisaalta siinä on paljon isommat riskit. Varmaan ensin katselen, miten freenä lähtee käyntiin. Mielenkiintoista seurata sinun yrityksesi alkuaskeleita :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Jutta! Itseänikin kyllä jännittää, millaista se yrittäjyys sitten käytännössä on ja olenkohan konkurssissa jo ennen kuin huomaankaan. Toivotaan meille molemmille kelpo nousujohteista uraa. :)

    Anonyymi, tuohon ei varmasti kukaan voi väittää vastaankaan.

    VastaaPoista
  7. Minä, pieni palkkainen yksinhuoltaja, en elä varsin mukavasti, koska makselen aika paljon veroja, että joku muu voi mukavuudenhalusta jäädä kotiin elelemään varsin mukavasti.
    Ei voi arvostaa tuollaista. Juu, olisin kyllä arvostanut elämäntapaasi jos olisit kustantanut sen itse säästöilläsi.

    -verojen maksaja

    VastaaPoista
  8. Olen pahoillani, jos valitsemani sanamuoto loukkasi. "Varsin mukavasti" tarkoitti tässä yhteydessä köyhyyttä. Leivoin itse leipäni, ompelin vaatteeni kirpparikankaista, en juuri lainkaan poistunut kotikylältä. Elin hyvin yksinkertaista elämää ja olin syvästi kiitollinen yhteiskunnan tuesta.

    Ihmisillä on monia syitä jättäytyä myös omasta tahdostaan pois työelämän oravanpyörästä, ja mielestäni tapausta tuntemattoman ei pidä ryhtyä arvostelemaan toisten valintoja. Elämä on täynnä valintoja, ja minä tein silloin tämän valinnan itseäni ja terveyttäni suojatakseni.

    VastaaPoista