Keramiikkakurssi päättyi eilen ja saimme tekeleemme uunista ulos. Oli riemua! Yksikään työ ei ollut räjähtänyt ja lasitteiden aiheuttamat yllätykset olivat enimmäkseen positiivisia. Jopa minä olen oikein tyytyväinen kolmeen työhöni. Vain yksi oli niin karmea, etten kestänyt sitä. Olisin rikkonut sen itse, jos se olisi pitänyt tuoda kotiin. Kun yksi rouva sanoi ostavansa sen minulta, vastasin, että saat lahjaksi ja lykkäsin sen saman tien hänelle. Kannattaa varoa, mitä suustaan päästää!
Se kulho oli alusta asti katastrofi. Sinä iltana, kun opettelimme levytekniikan, minulla oli erityisen huono ilta. Ei mitään ajatusta, mitä tekisin, ja kun savi lähti viemään käsiäni, se vei totaalisesti harhaan. Inhosin lopputulosta heti ja toivoin, ettei se mahtuisi ollenkaan polttoon. Valitettavasti se mahtui, joten valmiiksi asti sekin piti sitten saattaa. Siitä ei ole kuvia. Ette pääse vakuuttelemaan, ettei se ole ruma!
Kukkalautaset ovat minusta ihanat. Vaikka sössin lasittamisen ja ison lautasen toinen puoli epäonnistui, se ei silti pilannut lautasta kokonaan. Alunperin olisin halunnut lautasista kirkkaankeltaiset, mutta värivalikoima oli valitettavan suppea. Onneksi siellä kuitenkin oli näin kaunis sininen! Sanoisin, että lautaset ovat sinisinä vielä kauniimpia kuin mitä ne keltaisina olisivat olleet. Tykkään erityisesti näistä epätasaisista lasitteista.
Musta lasite sen sijaan oli tasaista ja superkiiltävää. Olin kuvitellut Paskatontun mattamustaksi, mutta tässäkin tapauksessa oli tyytyminen kompromissiin. Pitää jossain vaiheessa ostaa punaiset ledit, joissa on tarpeeksi pieni paristokotelo, jotta saan tontulle punaiset silmät. Minulla on kyllä juuri sellainen ledivalo, mutta viime talvena liimasinkin sen Kenin saunan kiukaaseen.
Yksi kurssilainen sanoi, että paskatonttu on ihan kuin kaupasta ostettu. Mietin sitä. Sehän oli kehu. Mutta kun katselen kiiltävää tonttua, niin tuollaisia voisi hyvin olla myynnissä jossain Tigerissä kahdella eurolla. Kiinalaisten pienten käsien tekemää turhaakin turhempaa kitschiä. Miksi suomalainen käsityö on hienoa, mutta kiinalainen kitschi on paskaa?
Minun on pakko päästä ensi syksynä työväenopiston keramiikkakurssille, vaikken tykkääkään kerran viikossa -velvollisuuslähtemisistä. Haluan tehdä enemmän kukkalautasia, vaikka unelmieni teekuppia en koskaan tulisikaan saamaan aikaiseksi.
Tämä minun maailman paras teekuppini on kurssin opettajan tekemä. Lautasen kolmiomainen muoto on ihastuttava. Kuppi on täydellisen kokoinen ja muotoinen teen juomiseen. Teetähän ei vaan voi juoda pienestä, kapeasta, korkeasta tai paksureunaisesta mukista. Kupin ainoa vika on ankean beige väri ja se, että ahkerassa käytössäni siihen on tullut halkeama. Aina joskus sieltä tihkuu teetä ulos. Olen yrittänyt epätoivoisesti jo vuosien ajan löytää saman mallista kuppia, mutta en ole sellaista löytänyt muiden keraamikkojen valikoimista enkä teollisesti valmistettujen joukosta. Valitettavasti kupin tekijä ei enää itse valmista tuotteita, vaan pelkästään opettaa.