Omppuvalot

Nuorten omenapuiden oksia pitäisi kuulemma vääntää alaspäin, jotta tulisi paljon omppuja. Olen nähnyt naruvirityksiä, joilla oksat on pingotettu maata kohti, mutta kun en ole halunnut tehdä meidän puista häkkyröitä, niin oksat ovat joutuneet kasvamaan ylöspäin.

 Nyt asia on viimein korjattu! Sulo löysi kaupasta aurinkokennolla toimivia valaisimia, jotka ovat varsin painavia, koska kupu on lasia. Nyt ne roikkuvat päiväsaikaan huomaamattomina omenapuun oksilla ja illalla syttyvät kauniisti tuikkimaan. Ihan täydellisiä oksanpainoja!

Omenoita saatiin tänä vuonna tosi paljon siihen nähden, että se ainoa elossa oleva puumme on vain nuori rimpula. Jätin yhden omenan poimimatta, koska hyönteiset näyttivät myös nauttivan sadosta. Nyt ne ovat kalunneet niille jätetyn herkun hauskasti ontoksi.

Syyskatsaus Immolan aseman puutarhaan

Ihania, aurinkoisia, viileitä päiviä. Täydellisiä ulkona puuhasteluun. Olen lapioinut korottunutta maata pois kuistin ja rappusten ympäriltä, koska halusin tehdä edes jotain talomme hyväksi. Välillä minulla on aina sellainen olo, ettemme ansaitse tätä paikkaa, koska emme ole tarpeeksi ahkeria remontoimaan. Mutta pihalla minä ajattelen toisin. Nykyisen pihan ja kuuden vuoden takaisen pihan välillä on niin silminnähtävä ero, että tyhmempikin tajuaa meidän saaneen jotain aikaan.

Pajuaita ei ole muuttunut miksikään sitten viime näkemän. Se lähti hienosti juurtumaan, mutta ei mitenkään erityisesti tuuhentunut. Jännitysnäytelmä jatkuu ensi keväänä, jolloin selviää, alkavatko vitsat tehdä haaroja vai kasvavatko vain pituutta. Joka tapauksessa aion keväällä ostaa lyhyempiä vitsoja, joilla tuikin aitaa tiiviimmäksi ja myös alaosaltaan lehteväksi.

Hieman huonompi menestys oli köynnösaidallani, josta kuvittelin tulevan runsas, elävä seinä estämään näkymän radalle. Kaksi istuttamistani villiviineistä kiipesi kohti korkeuksia, mutta loput jäivät maantasoon. Ne kaksi, vaikka hienosti parhaansa tekivätkin, eivät onnistuneet täyttämään tukirakenteena olevaa rautaverkkoa. Kaksi mestaria olivat kaupasta ostettuja taimia ja ne loput anopilta kerättyjä, itse juurrutettuja oksia. Ensi kevänä siis ostetaan lisää villiviiniäkin.

Mutta nyt on taas tenkkapoo, kun pitäisi ymmärtää, miten kasvit jätetään talven armoille. "Vähäinen leikkaustarve", lukee internetissä. Tarkoittaako se sitä, että jätän nuo kiekurat paikoilleen raudoitukseen ja kasvi ei kuole talven aikana, vaan jatkaa kasvuaan siitä, mihin syksyllä jäi? Tarvitseeko maata peitellä jotenkin juurien suojaksi? Jos tulee taas lumeton, kylmä talvi, niin en ollenkaan kestä, jos nämä kaverit kuolevat, kun olen kerrankin saanut jonkun pysymän hengissä koko kesän!

PS. Syksyinen uutiskirje lähti juuri tilaajille. Jos et saanut, vaikka halusit saada, pyydä sähköpostilla susanna(at)susannantyohuone.net uusi yritys.