Ompelin uuden koululaukun itselleni. Eikä se ole pelkkä koululaukku, vaan käy ihan hyvin jokapäiväiseen käyttöön. Jos saan sovittua ompelimon kanssa tälle hinnan, johon minulla on varaa, näitä tulee myöhemmin myös myyntiin. Ja tietysti, jos tämän prototyypin kanssa eläminen sujuu hyvin.
Sain idean laukkuun viime yönä. Näin unta, jossa olin jonkun käsityöläisen kanssa juttusilla. Hän oli tehnyt olkalaukkuja, jotka olivat minusta niin kivoja ja helppotekoisia, että olisin halunnut varastaa idean. Aamulla unenpöpperössä harmittelin yhä, miksen minä voinut keksiä sitä laukkua.
Kun aloin virota tarpeeksi, ymmärsin, että juuri minähän sen keksin, eikä kukaan muu! Minun uneni ovat minun aivojeni tuotoksia! Olen joskus viime kesänä jo tehnyt siskolleni kukkaron, jossa on käytetty samaa rakennetta. Ehkäpä aivoni ovat työstäneet kukkaroa minun tietämättäni ja tarjoilivat minulle nyt unessa valmiin tuotteen.
Niinpä nousin sängystä ja ryhdyin heti työhön. Muokkasin unessa näkemääni laukkua suuremmaksi, jotta sinne mahtuisi A4-kokoinen kansio tai vaikka läppäri. Samalla sain kokeilla uutta painoseulaani, Maatuskaperhettä.
Muutakin kivaa olen opiskeluja varten väsännyt. Saimme
koulusta kansiot. Minusta kansio kuitenkin oli vähän ankea ja persoonaton, joten päätin tuunata oman version. Päällystin vanhan kansion painamallani puuvillakankaalla ja ompelin vielä lisäksi taskun, jota nimitän mappipenaaliksi. Sinne mahtuu koko joukko kyniä ja muistitikku, ja sen voi napsauttaa rengaskansion lukkomekanismiin kiinni. Kätevää, eikö?
Ja nyt, mars koulunpenkille.
