Minua ärsyttää se, ettei kaupoista löydy teekuppia, joka täyttäisi vaatimukseni, joten kuvittelin, että minäpä menen keramiikkakurssille ja teen itse sellaisen. Niinpä jo viime syksynä ilmoittauduin keramiikan intensiivialkeiskurssille, joka sijoittuu nyt tähän huhtikuuhun.
Kurssi alkoi eilen. Sielläpä ei saakaan tehdä mitä lystää, vaan aivan järkevästi siellä käydään eri tekniikat läpi ja tehdään, mitä opettaja käskee. Saan siis unohtaa unelmieni teekupin. Nyt ensimmäisellä kerralla piti muotoilla rasia. Se sai olla melkein minkä muotoinen tahansa, ja se tehtiin vain savimöykystä niin, että muotoilimme pelkästään sen ulkopuolen. Ensi kerralla möykystä silpaistaan kansi erilleen ja sitten se kaiverretaan tyhjäksi.
Saven käsittely ei ollut lainkaan niin helppoa, kuin kuvittelin. Jo pelkästään sen pehmittämiseen piti opetella ihan tietty kädenliike, joka tuotti kai kaikille hankaluuksia. Sitten, kun aloin muotoilla rasiaa, johon minulla ei ollut mitään ideaa, en saanut savea tottelemaan mitenkään. Ei tullut palloa, ei tullut kuutiota, ei tullut lieriötä. Tuli vain ylöspäin suippeneva pötkö, joka alkoi näyttää tontulta.
Koska en edes halunnut tehdä mitään tarpeetonta rasiaa, päätin tehdä onton mustan tontun, jonka silminä loistavat punaiset ledit. Yhtä tarpeetonhan siitäkin tulee. Uhkasin, että Heila saa sen joululahjaksi.
Ensi viikolla kurssi-iltoja on kolme peräkkäin. Minä pelkäsin, että iltaviidestä kahdeksaan olisi tosi huono ajankohta, koska menisin takuulla ylikierroksille, enkä saisi nukuttua tai näkisin vain unta savesta. Niin ei käynytkään. Ilmeisesti saven hiplailu olikin niin rentouttavaa, että minä nukahdin nopeasti ja nukuin aamuun asti ihan rauhallisesti. Aika jees.
Olen oikeastaan kaivannut jotain uutta käsillätekemistä. En ole moneen vuoteen ollut työväenopiston kursseilla, koska minä aika helposti ahdistun niissä. Menen vaivautuneeksi ja sählään, puhun noloja, tai rikon jotain, kun olen sellaisessa ympäristössä mummojen kanssa, joiden seurassa tunnen olevani ihan friikki. Tällä kurssilla oli kuitenkin kaikenikäisiä naisia, enkä minä ahdistunutkaan ihan niin paljon kuin aiemmissa opinnoissani.
Kurssi pidetään Imatran valtavassa puukoulussa. Siellä on kai parituhatta oppilasta, päiväkotilaisista lukiolaisiin. Koulu on aivan liian pieni nykyiselle oppilasmäärälle, koska se on mitoitettu tulevaisuuden vähempiä lapsimääriä varten. Kymmenen vuoden kuluttua sinne kuulemma mahtuu jo hyvin.
Aluksi siellä ei ollut väliseiniä lainkaan! Eri luokat opiskelivat samoissa suurissa tiloissa. Vieressä oli äidinkieltä, toisella puolella historiaa ja keskellä matikkaa. Voin vain kuvitella, mikä maanpäällinen helvetti se on ollut. Kuka arkkitehti on niin tyhmä, että luulee moisen olevan hyvä idea? Tuskin edes parhaimmat neuronormaalit pystyisivät keskittymään moisessa paikassa!
Nyt sinne on rakennettu väliseiniä. Koulu on sokkeloinen lasiseinien sekamelska, mutta ainakin jokaisella luokalla on nyt oppimisrauha.
Kaunis se koulu kyllä on. Menin ajoissa, koska oletin eksyväni siellä pahasti ja siksi kerkesin ottaa kuvia.
8 kommenttia:
Ai vitsit noita sun ideoita. Peukutan! Ja odotan malttamattomasti valmista lopputulosta. - terkuin pienen pihan Tuija
Kiinnostava koulu. Ja kiinnostava naama! On kyllä tosi harmi, ettei voi tehdä sitä mistä haaveilee. Eikö rasian olisi voinut naamioida mukiksi, tee kannellinen muki ;-) Minustakin savityöt on tosi rentouttavia, paitsi joskus tulee tosi kiire (käyn pajalla, joka menee aina jotenkin yllättävän aikaisin kiinni).
Mua harmittaa, kun en pääse keramiikkaan syöpäjuttujen takia. En tiiä miten ens syksynä. Mutta mulla oli aika lailla sama homma sillä kurssilla -22 että kaikkien piti tehdä jotkut opettajan määräämät jutut. Mä kun olin jo etukäteen pinterestistä kattonu jotain mitä haluun tehä, eikä mua ollenkaan huvittanu joku halloweenkurpitsan muotoileminen! En siis tehnyt sitä vaan jotain omiani. Hurahdin kertsuun kyllä ja haluisin kauheesti tehä lisää! Joten tosi kiva kun säkin oot kiinnostunut samasta. 😃
Tuo nykyisten avokoulujen suunnittelu on aivan pöätöntä! Herran jumala mä olisin varmaan kuollu pelosta, kun jo neljän luokan kyläkoulukin otti lujille lapsena!
Minä odotan vähän hermostuneena sitä, joudunko tekemään neljä turhaa paskatonttua, vai saanko kuitenkin tehdä jotain käyttökelpoista! :D
No kun ei saanut tehdä kahvaa! Ulokkeet piti nipistellä siitä möykystä, ei saanut kiinnnittää erillisiä osia. Seuraavilla kerroilla opetellaan levytekniikka ja makkaratekniikka. On se nyt kumma, jos ei niillä tekniikoilla saa mukia tehdä. Minä jo tietysti guugletin ja molemmilla tekniikoilla valmistuu mukeja!
Justiinsa tajusin, että meillähän tosiaan kyläkoulussa oli neljä luokkaa samassa tilassa. Mutta ei meitä ollut silti ihan hirveästi, parikymmentä vain. On se kyllä vaatinut opettajalta melkoista suunnittelukykyä. Ja lukuaineethan opiskeltiin sillä lailla, että aina kaksi luokkaa luokka luki samaa maantietoa. Eli minä olen lukenut kolmannella neljännen luokan lukuaineet ja neljännellä kolmannen jne.
Olin talvella keramiikan lyhytkurssilla. Tein kaalinlehdestä mallin mukana kulhon, tuli aika kivat. Ei se saven käsittely ollut minullakana niin helppoa kun kuvittelin.
Ei saa syyttää arkkitehtejä, piirtävät mitä tilataan. Kuntapäättäjät ovat enemmänkin vastuussa näistä uusista avoimista oppimisympäristöistä joista ei pidä kukaan.
Totta puhut. Arkkitehtihän on vain tehnyt kauniin rakennuksen sen mukaan, mitä on toivottu. Eli kysymys kuuluukin: mistä ihmeestä tämä avokoulujen idea on alunperin lähtenyt ja millä keinoilla se on saatu leviämään?
Lähetä kommentti