Olen käyttänyt yllättäen saapuneen vapaa-aikani ompeluhommiin. Nimittäin kun viettää yhden vuodenkierron lähes kokonaan Postin paidoissa, saattaa käydä niin, että kasvaa sillä aikaa ulos entisistä lempivaatteistaan.
Kävin kehon kuntoindeksi -testeissä viime keväänä ja sain sieltä mukaani todella karua faktaa. Minussa on 11 ylimääräistä kiloa silkkaa laardia, joka sijaitsee pelkästään vyötäröllä. Kokonaisarvosana "huolestuttava". En silti saa tehtyä mitään asian eteen, koska kaksi Jutan kuuria läpikäyneenä tiedän, että laihtuminen on rääkkiä, kun pitää luopua niin monesta herkullisesta ruoka-aineesta (suklaasta, jäätelöstä, kermavaahdosta), eivätkä tulokset ole pysyviä, vaan päinvastoin entiset ekstrakilot tulevat pian takaisin tuplana. Olen vuoden alusta asti yrittänyt pitää enintään kaksi karkkipäivää viikossa, mutta onnistun siinä tavoitteessa aniharvoin. Viisi sokeripäivää ja kaksi sokeritonta on ollut todellisuutta.
Sitä tarmonpuuskaa odotellessani siis päätin ommella isompia vaatteita. Mekko syntyi juuri äsken. Yhdistin rakasta bambucollegeani Sojan hienoon kansallispukuraitaan. Tämä on joustocollegea, johon on digipainolla painettu Kuolemajärven naisen kansallispuvun paidan kirjottua etuosaa. Sen verran minullakin on ollut tekemistä näiden Sojan ihanien kankaiden kanssa, että minä olen ollut se, joka on skannannut alkuperäiset kansallispukukankaat ja muokannut ne raporteiksi, joilla voidaan painaa jatkuvaa digikuvaa trikooseen. Eli vaikka kankaat muistuttavat kovasti kansallispukukankaita, ne eivät sellaisia ole. Kivaa perinteen uudelleenkäyttöä, eikö?
Ompelin myös lyhyen villakangastakin. Minulla onneksi oli vihreää pesuvillaa runsain mitoin vintissä jemmassa, joten en joutunut tähän ompelukseen ostamaan kuin vetskarin. Vihreä ei ole minun mieleiseni väri, mutta jos kangasta on olemassa, sehän käytetään pois, ennenkuin hankitaan uutta.
19 kommenttia:
No jopas on... Minusta sie näytät kuvissa kaikinpuolin hyvinvoivalta ja normaalipainoiselta naiselta. Että kokonaisarvosana Huolestuttava?! Jotain rajaa sentään!
Niin, ei se huolestuttava tilanne kyllä kuvista nyt välity. Vaan on kyllä upea mekko, voi että miten ihana!
Huolestuttava on sana, joka tuntui ihan kaamealta. Jos olisi ollut kouluarvosana, niin 6 tai "välttävä", niin ei varmasti olisi tullut niin huolestunut olo.
Kiitos, minustakin mekko on ihana. Hienoista kankaista saa aikaan hienoja mekkoja!
Tässä toinen jonka paino on huolestuttava mutta nyt päätin että sittenhän on, en jaksa sitä syömättömyyden tuskaa mitä vakaa painonhallinta sopivissa lukemissa vaatii. Syöminen on ihan liian kivaa siihen nähden.
Minun silmiin näytät hyvältä!
Hyvältä näytät ja nauti elämästä. Painoindeksit ovat NIIN viitteellisiä. Just hyvä draivi kuvissa, ja sininen tukka hieno!
Mekko on tosi kiva mut tuo on niin miun vihreää tuo takkikangas et jos takkis yllättäen katoaa niin mitään en myönnä...
Minustakin syöminen on kivaa! Kuinka epäreilua, ettei voi herkutella itseään hoikaksi.
Painoindeksistä viis, mutta kun vyötärönympärys on sata senttiä, niin kyllähän se on huono juttu.
:D Jätä vaihtariksi sitten violettia tai turkoosia villakangasta, niin teen itselleni uuden.
Tosi hieno mekko tuli! Eipä tosiaan kuvasta uskoisi että olisit ylipainoinen. Minäkin kävin yhden Jutan superdieetin, kai pari koloa lähtikin mutten pitänyt siitä ehdottomuudesta, se alkoi ahdistaa ja kilot tulivat takaisin tietty korkojen kera. Innostuin sitten tänä keväänä lähtemään fitverstaan be transformed-dieetille. Sain 5 kiloa pois ja ovat pysyneet, ja edelleen jatkan suht. Terveellistä elämäntapaa herkkuja unohtamatta. Suosittelen sitä, ei maksanutkaan juuri mitään🙂
Ihanat mekko ja takki!
Mäkin oon viimeiset 20v. ollut väliaikaisesti isompaa kokoa ja aina välillä pudottanut painoa ihan kivojakin lukemia milloin milläkin konstilla. Ainahan ne kilot on takaisin tulleet. Nytkin pitäisi taas ryhdistäytyä, mutta kun tuntuu, etten millään enää jaksaisi laihduttaa. Kyllä mä siihen kitumiseen ihan hyvin pystyn, olen sen useamman kerran todistanut, mutta nyt vaan ei jotenkin enää jaksaisi. Terveyden kannalta lienee kuitenkin taas kerran pakko... Liikkumisesta tykkään ja tällä hetkelläkin vedän kunnon hikoilu-hengästymiset juosten, pyöräillen ja sähylä pelaten 2-3 kertaa viikossa (enempää en töiden, lasten harrastusmenojen jne. lisäksi ehtisikään), mutta kun ei se mulla valitettavasti vaikuta siihen painoon mitenkään. Mistä hitosta sitä siis kaivaisi TAAS kerran motivaation siihen ruokaremonttiin, joka "tällä kertaa on sitten pysyvä". Vähän samassa veneessä taidetaan olla.
Ihan samojen aiheiden kanssa täällä pähkäillään eikä päästä juurikaan sen pidemmälle aikeissa;).Aivan ihana tuo takki (rakastan vihreää) ja kaunis on myös tunika:)
Ei se terveys ja paino korreloi suoraan. Laihakin voi olla riskiryhmässä jos elintavat ei ole kunnossa. Monet on tykänneet tästä: http://www.taltutamakeanhimo.fi/
En ole Jutan dieettiä kokeillut, mutta Leenin kurssin jälkeen muutos tuntuu olevan pysyvämpi olettaisin että se johtuu siitä ettei siinä keskitytä laihduttamiseen vaan elintapojen muutokseen ja makeanhimon syiden ymmärtämiseen.
Juuri se itsensä jatkuva rajoittaminen ja kaikesta kieltäytyminen minua Jutan hommissa raivostuttaa. Siinä pärjäävät ne, jotka syömisaddiktion tilalle onnistuvat kehittämään itselleen fitnessaddiktion.
Minä tajusin että tässä ihan naapurissa on pari kertaa viikossa jumppaa ja lähdin mukaan. Tunti kerrallaan ja niin hurjaa että tulen jalat vapisten kotiin. Siellä on yksi 70-vuotias nsinen, joka on käynyt jumpissa 35 vuotta. Ihana kannustava esimerkki, kun lankuttaa siinä vieressä ilman ongelmia ja minä vaan vapisen. :D
Kiitos!
Luin tämän viestisi samalla kun mätin suklaata naamariin. Osui ja upposi. Taidan sijoittaa viisikymppisen tähän kurssiin. Ei siinä mitään häviäkään. Päivän palkan vain ja sehän nyt uppoaa siihen suklaaseenkin aika äkkiä.
Todella kaunis mekko. En tiennytkään että tuommoista kansallispukua mukailevaa kangasta on saatavilla, voi jumpe!
-Ruut
Lähetä kommentti