sunnuntai 28. elokuuta 2016

Jumaltenrannan nousu ja tuho


Sain viikonloppuna palautetta, että nyt on blogi taas ollut päivittämättä liian pitkään. "Testikesä" vaan kelluu päälimmäisenä, eikä mitään raportteja tule. Korjataan asia, tehdään yksi ihminen tyytyväiseksi!

Sitten viime kuulumisten olen käynyt Narinkkatorilla kahdesti. Olen yöpynyt teltassa, saanut sadetta ja paistetta, tehnyt todella surkeita myyntituloksia. Jatkoin matkaani Turkuun, jossa myrskytuuli repi vieressäni olleen Finlaysonin teltan hajalle jo ennen tapahtuman alkua ja lennätti minun pöytiäni ja tuotteitani pitkin puistoa. Tuuli vaan voimistui, kun puistojuhlan alku läheni. Pidin itkun sisälläni, keräsin kamani kasaan ja lähdin ajamaan kotiin ennenkuin olin tehnyt yhtäkään kauppaa.

450 km:n matkan aikana ehtii miettiä asioita. Välillä pysähdyin bussipysäkille guuglaamaan vaihtoehtoja. Fakta on se, että tämä työ on alkanut tuoda minulle iloa enää vain siitä, että siitä tulee rahaa. Siis JOS siitä tulee rahaa. Itse työn tekeminen ei enää tuo iloa, eikä kannattele minua. Minulla ei ole pitkään aikaan enää ollut riemua tästä hommasta eikä intoa tai energiaa uudistua. Työssä viihtymiseni on alkanut olla suoraan verrannollinen siihen, miten se tuo euroja käteeni. Ajattelen rahaa koko ajan. Minusta vasemmistolaisesta onkin kasvanut kapitalistin poikanen.



Guuglasin työttömyysturvaa. Sain tietää, että työmarkkinatukea saisi vähän yli 500 euroa kuukaudessa ja sen lisäksi saisi ansaita 300 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaisi työmarkkinatuen suuruuteen. 800 euroa. Se on enemmän kuin mitä minä keskimäärin olen pystynyt nostamaan itselleni "palkkaa" tänä vuonna ja vain vähän vähemmän kuin se, mitä viime vuonna. Olin hämmästynyt ja epäuskoinen. Voiko olla totta?

Nyt on tullut aika tarkastella omaa elämää vakavasti. Jatkanko yrittämistä, joka syö jaksamistani ja elämäniloani vai lopetanko yrityksen ja saan levätä hetken? Sen hetken jälkeen olisin samassa pisteessä kuin seitsemän vuotta sitten, jolloin sain tarpeekseni pakko-orjuudesta, jota kutsuttiin kuntouttavaksi työtoiminnaksi ja ajauduin yrittäjäksi.

Mikä tässä maailmassa on pielessä, että työttömänä tienaisin saman verran kuin yrittäjänä? Jos lopettaisin yritykseni, voisin myydä käsitöitä 300 euron arvosta harrastajana joka kuukausi ja säästyä alveilta ja yelleiltä. Minusta se on aika sairas kuvio.

Sairas kuvio, joka vaikuttaa nyt aika älyttömän hyvältä ajatukselta. Tottakai olen tällä hetkellä aivan liian väsynyt tekemään päätöksiä, joten en tee tällä sekunnilla mitään salamaliikkeitä. Minä otan nyt kunnolla selvää tästä kuviosta ja punnitsen asiaa loppuvuoden. Erittäin vakavasti.


Omasta yrityksestä luopuminen ei ole mikään helppo asia. Olen ollut niin ylpeä siitä, että minusta, ikityöttömästä, ahdistuneesta ja fobiaisesta riepulaisesta tuli kelpo yrittäjänainen. Onko häpeä joutua toteamaan, ettei minusta olekaan tähän ja lopettaa? Palata takaisin lähtöruutuun yhtä isoa kokemusta rikkaampana?

Vaakakupeissa on isoja asioita. Yrittämistä puoltavassa kupissa ovat vapaus, vapaa-aika, oma päätäntävalta, ihana käsityöyrittäjien tukiverkosto, ylpeys, asiakkaiden kannustus ja hyvä palaute. Ja työttömyyteen välttämättä liittyvä lomakkeiden täyttäminen, tilitysvelvollisuus jokaisesta teostaan ja menostaan ja pakko osallistua työvoimapoliittiseen orjatyöhön tai koulutuksiin.

Mutta siinä toisessa kupissa on henkinen keveys, joka syntyy siitä, ettei oma hengissäpysyminen olisikaan enää kiinni siitä, onnistunko myymään jotain jollekin toiselle. Tässä nykymaailmassa, jossa KonMarit ja lamapuheet ja kuluttamisen vastustaminen ovat vallanneet ihmisten mielet, kukaan ei halua ostaa enää mitään. Olen lopen uupunut myymiseen. Siihen, että katselen jatkuvasti asioita ja toimiani sillä silmällä, miten sen kaiken muuttaisi rahaksi. En halua olla sellainen ihminen.


(Otsikko on Asterix-sarjakuva-albumin nimi. Komea nimi, joka pyöri päässäni koko kotimatkani ajan. Susannan Työhuone on minun jumaltenrantani.)


25 kommenttia:

  1. Voi Susanna! Kun homma maistuu puutakin pahemmalta, on kyllä varmasti muutoksen aika. Sitä en tiedä, mikä olisi fiksu muutos, mutta haluan varoittaa, että työttömyyskorvauksen ja yrittämisen yhdistäminen ei onnistu. Jos työttömänä myy harrastelijana yhtään mitään, tulkitaan yrittäjäksi ja menettää työttömyyskorvauksen. Työsopimuksella toisen alaisena palkkatuloja saa olla. Vihreiden ajama perustulo olisi mahdollistanut käsittääksini sivutoimisen yrittämisenkin,, mutta tuleva hallituksen kokeilu kumoaa mahdollisuuden ja jättää työttömyyskorvausta nostavalle vain yhden mahdollisuuden: ei saa yrittää.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän hyvin miten jatkuvasti rahan miettiminen rupeaa ahdistamaan. Tuosta työttömänä 300 euroa ansaitsemisesta vielä sen verran, että kannattaa kysäistä tuosta tarkempia tietoja te-toimistosta. Tuntuu siltä, ettei eri te-toimistoilla ole yhteisiä ohjeita ja eri toimistot tulkitsevat sääntöjä eri lailla. Jos vaikka harrastelijavalokuvaaja tekee silloin tällöin valokuvauskeikan ja laskuttaa vaikka ukko.fi-palvelun kautta keikoistaan niin jotkut te-toimistot saattavat tulkita kyseisen työn yrittäjämäiseksi eli silloin on tuet vaarassa. 300 euroa saa ansaita, mutta miten tehdä se niin, ettei lasketa yrittäjäksi ja miten siirtyä yrittäjästä sivutoimiseksi yrittäjäksi...se on kysymys mikä voi olla visainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, itse en jaksanut alkaa painimaan tuon sivutoimisuuden kanssa. Kun työttömyystukeen täytyy olla valmis vastaanottamaan kokopäiväityö, niin sen tuen voi menettää tosi helposti. Itse olinkin kokopäiväinen opiskelija kun lähiopintoja oli 2pv kuukaudessa, joista toinen lauantai!

      Poista
  3. Oli tosi kiva kun kävit! Se ilahduttaa minua yhä. Jos ne appikset eivät olisi olleet nurkissa, olisin kyllä vaatinut sinua jäämään pitempään. Osui vaan varsinainen hässäkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun otit vastaan, vaikken tiennyt olevani tulossa! Se oli koko reissun paras juttu yhden pienen tytön ohella, joka Turussa ilmestyi eteeni sanomaan "Ken on cool!".

      Poista
  4. Voimia ja hyviä päätöksiä, joihin olet tyytyväinen!

    VastaaPoista
  5. Yrittäminen ei todellakaan ole helppoa, vaikka siitä pitäisi joka päivä. Itse oon ollu samoissa mielentiloissa viimeisen vuoden, että mitä järkee on tehdä työtä, jolla ei oikeestaan edes elä? Mutta ku ei osaa antaa periksi. Että vielä kokeilen, jaksan, yritän, teen töitä ku tänään oli niin ihana asiakas ja hyvä päivä, niin kyllä tää varmasti tästä. Ja omasta työttömyysajasta on vielä niin vähän aikaa ja se kaikki ahistus ja painostus yhteiskunnan, puolison, työkkärin ja oman pään sisältä tuoreessa muistissa, etten ihan heti sinne halua palata. Että mieluummin teen yrittäjänä töitä olemattomalla palkallani, koska ainakin toistaiseksi tykkään siitä mitä teen. Ja kyllä, niitäkin päiviä on ollu ja tulee varmasti olemaan, jolloin en tykkää yhtään ja oisin täysin valmis heittämään hanskat tiskiin. Tällä hetkellä ajattelen niin, että mä teen omaa yritystä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä (sillä järkeväähän tää ei missään tapauksessa ole:D ) ja niin kauan kuin jaksan. Ja jos joskus alkaa tuntumaan siltä, että nyt ei enää tai että löytyy jotain parempaa, niin sitten asiaa pitää harkita uudelleen. Koska mulle yrittäjänä olemisessa on tällä hetkellä kuitenki se että saan tehdä just sitä mitä haluan eikä kukaan tee mulle pakotteita kuin mä ite. Oman itseni kannalta oma työ on mulle henkisesti tärkeä vaikka hiton raskasta usein onkin. Sillä ei tämä helppoa ole. Joka päivä lähes sitä joutuu miettimään missä järki? Ehkä onnellisuus onkin juuri niissä pienissä asioissa, arjessa ja jos ne on kohillaan, niin sitä jaksaa. Jaksaa sen ajan mitä jaksaa, ei toki ylettömiin voi tehä. Sen miettiminen, mitä tehdä, jatkaako yrittäjänä vai keksiikö jotain muuta, ei ole helppoa. Oma kyyninen epäilykseni kohdistuu myös siihen kuinka sujuvasti yrittäjä voi muka siirtyä työttömäksi, tuskinpa kovinkaan hyvin. Mutta tämän pitkän, epämääräisen sepustuksen tarkoituksena oli lievittää sun tuskaa sillä ettet todellakaan ole ainoa, joka tuon saman kysymyksen äärellä joutuu kamppailemaan sekä antaa uskoa ja luottamusta huomiseen 😃

    VastaaPoista
  6. Mulla tavallaan sama tilanne, mutta kuitenkin perustavasti erilainen. Omalla yrittämiselläni ei elä, en itse asiassa ollenkaan nosta palkkaa, en ole koskaan 8 vuoden aikana saanut palkaa, päinvastoin sijoittanut "omia rahojani". Se mitä tulee, menee valikoiman kasvattamiseen (ja valitettavasti myös varaston). Minä sensijaan nautin joka päivä työstäni ja asiakkaistani. Ilon takaa se, että elän työkyvyttömyyseläkkeestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö se, että olet koko ajan työssä, todista sen, että olet työkykyinen? Miten ihmeessä saat olla työkyvyttömyyseläkkeellä? On tämä kummallinen maa tämä Suomi.

      Poista
  7. Minä lopetin kannattamattoman yritykseni kolme vuotta sitten ja ainoa asia mitä kadun, on se, etten lopettanut sitä aiemmin! Niin suuri henkinen helpotus se oli! Tosin yrittäjän siirtyminen työttömäksi vaatii ihan hurjan määrän papereita ja byrokratiaa... Kauan en työttömänä ollut, kun aloitin aikuisopiskelun ja sain siihen peruspäivärahaa hieman parempaa aikuiskoulutustukea. Siihen päälle sai tienata myös aika paljonkin, vaatimus tuohon rahaan on se, että on yritys vielä olemassa, minulla oli se pöytälaatikossa tämän vuoden kesäkuuhun asti. Eli jos alan vaihto kiinnostaa, niin tuollainenkin mahis olisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alanvaihtaja olisi kiva olla. Opiskella jotain uutta. Tykkäisin.

      Poista
  8. Surulliseksi vetää... ja mietteliääksi. Itse en ikinä olisi niin rohkea, että pystyisin olemaan yrittäjä. Stressaisin itseni kuoliaaksi puolessa päivässä. Ahdistuksesta (mahdollisimman) vapaa elämä on prioriteetilistallani aika korkealla. En ole sitä tosin vielä tavoittanut. Onkohan sitä eds olemassa? En mä osaa sanoa mitään järkevää. Halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että ahdistuksesta vapaata elämää on olemassakaan. Minä ahdistuin työelämässä, työttömänä ja yrittäjänä. Kaikissa eri lailla ja eri syistä.

      Poista
  9. Systeemi on mätä. Se, että kokeilee, oppii ja pistää sitten pillit pussiin on rohkeutta ja viisautta. Eihän mikään oo lopullista. Luova tauko voi antaa tilaa vaikka mille hienolle. Yrityksen voinee laittaa jäihin. Luulen, että jotain älyttömiä karensseja voi tulla, koska yrittäjät ei käy töissä tms. sontaa. Toivottavasti oon siinä kohtaa väärässä ja asia on jo korjattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yritys pöytälaatikkoon, eli jättää vielä y-tunnuksen kaupparekisteriin ja ihan se normaali viikon karenssi niin kuin muillakin. Papereita vaan pino enemmän!

      Poista
  10. Minä suosittelen taukoa. Ja ehkä vaikka opiskelemaan lähtöä. Aikuispuolella valmistutaan omaan tahtiin ja taloudellista tukea saa. Tiedä vaikka löydät ihan uuden itsesi.
    Se on totta että jos työ ei tuota iloa on aika vaihtaa työtä. Toinen syy on palkka jolla ei pärjää. Minulle kävi jälkimmäinen. En ole vielä päivääkään katunut että vaihdoin työtä, nyt palkka on melkein kolminkertainen vuoden takaisen kesän palkkaan.

    VastaaPoista
  11. Ei ole käsityöyrittäminen helppoa, varsinkin jos pitäisi vielä ansaita! Tsemppiä sulle Susanna, ja mietihän rauhassa muutoksia! Tuntosarvet valppaina, ja joku kaunis päivä löytyy se jokin sun oma juttu, muutos.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kommenteistanne. Menen tottakai TE-toimistoon ottamaan selvää käytännön asioista. Netistä tai myös teidän kommenteistanne kun ei voi saada virallista tietoa mitenkään, vaan lähinnä ristiriitaisia mielipiteitä.

    Huvittaisi opiskella jotakin, mutta en tiedä, mitä. Täälläpäin Suomea mahdollisuudet ovat lähes pelkästään lähihoitajaa ja metallimiestä. Kumpaankaan ei tunne vetoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pakko vielä tähän kommentoida, että valitettavasti ne ei aina tiedä siellä te-toimistolla näitä välimuodon juttuja. Kun mulle siellä sanottiin, ettei opinnot haittaa työnhakua (kun oli tosiaan vain 2pv/kk), niin Kelalta tuli päätös, etten kelpaakaan tuen piiriin. Kaveri haluaisi yrittää vähän työttömänä, te-toimistolla eivät osaa neuvoa muuta kuin, että "kokeile periikö Kela tuet takaisin"!! Itsellä mennyt usko melko totaalisesti näihin laitoksiin... Kansalaispalkka olisi hieno juttu!

      Poista
    2. Jos on aiemmin tehnyt töitä ja aloittanut opiskelut siinä ohessa, todennäköisesti saa työttömyyskorvausta. Mutta jos on työtön ja alkaa opiskella 2 pv/kk ei ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen, vaan on opiskelija. Löysin tähän oikein lainkohdankin. Eli sillä on merkitystä missä elämäntilanteessa opiskelun aloittaa.

      Poista
  13. Olisko mahdollista, että yrityksesi myisi palveluita jollekin toiselle, isommalle yritykselle? Esim. Nokialla Neulomo taisi just hakea ompelijoita ja käsittääkseni myös pienemmiltä käsityöyrittäjiltä tilaustoimituksena (eli työt voi tehdä "etänä"). Eri asia tietysi kiinnostaako tämmöinen ollenkaan ja saako siitä itselle mitään tyydytystä, mutta tällaisessa pääsisi ainakin käyttämään omaa ammattiosaamista, vaikkakin sitten toisen yrityksen piikkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän minun ammattiosaamiseni ole ompelemisessa! Teetän ompelut itsekin alihankintana muilla. :) Muuten oiekin hyvä ajatus kyllä, jos sopiva sauma löytyy!

      Poista
  14. Jaaha, Turku tuotti sinullekin pettymyksen :( En olisi ikinä uskonut sitä kotikaupungistani. Oman kokemukseni jälkeen ei ole tehnyt mieleni yrittää uudestaan. Käsitöillä on niin vaikea elää :( Me olemme täällä Chilessä ajatelleet yhdistää muutama erilainen asia ja yrittää sillä... Minusta tuo työttömyys+harrastelu kuulostaa hyvältä vaihtoehsolta, jos rahallisesti 800 eurolla pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun pettymys johtui vain ja ainoastan Rauli-myrskystä, joka riepotteli koko maata. Itse asiassa olen ihmetellyt paljon sitä, ettei sulla mennyt hyvin keskiaikamarkkinoilla. Me oltiin nimittäin aiemmin kesällä Käsityökorttelin kanssa siinä keskiaikamarkkinoiden vieressä ja se oli myynnillisesti paras koko kesän tapahtumistani. Meni hyvin myös kollegoilla.

      Poista
  15. Oliskin helppo kuvio, jos tuon 522 euron lisäksi joka kuukausi olisi tarjolla työtä, josta saa sen 300 euroa. Joskus löytyy, useimmiten ei.
    Jos omia harrastekäsitöitä voi myydä 300 edestä leimautumasta yrittäjäksi, niin se on mulle ihan uutta.
    Eli mielenkiinnolla seuraan tätä polkua ...

    VastaaPoista