Pulsassa oli eilen avointen ovien päivä, vaikka toiminta alkaa virallisesti vasta kesäkuussa. Oli hienoa päästä näkemään, miten kovasti pariskunta on tehnyt hommia näin lyhyessä ajassa ja miten valtavan viihtyisäksi kaikki tilat oli Pulsassa saatu. Heti pihaan ajaminen oli elämys. Miljöö oli upea lukuisine punamultaisine piharakennuksineen ja hienoine vanhoine lehtipuineen. Itse asema oli komea ja koristeellinen. Kaikesta näki, että Pulsa on aikoinaan ollut tärkeä asema Pietarin radan varrella.
Asema valmistui jo vuonna 1870 ja kun emäntä Petra Karjalainen purki myöhempien aikojen kerrostumia, hän löysi seiniltä 1800-luvun lopun sanomalehtiä. Ne jäävät osittain näkyviin, mikä on minusta todella hieno juttu. Hotelliyöpyjä saa siinä ihan konkreettisesti tuntea nukkuvansa lähes 150 vuotta vanhojen seinien suojassa.
Päärakennus oli uskomattoman kaunis ja ihmeellisen hyvin säilynyt siitä huolimatta, että sitä on laajennettu kahteen otteeseen. Laajennukset on tehty uskollisesti alkuperäistä tyyliä noudattaen. Sisätiloissa oli muhkeita kattolistoja, leveitä puolipaneleita ja koristeellisia kaakeliuuneja kruunuineen.
Tässä rakennuksessa sijaitsee kahvio, joka on maalaisromanttisuuden huipentuma. Vaaleaksi sisustettuja huoneita, vanhoja posliinikuppeja, seinillä kahvimyllyjä ja muuta asiaankuuluvaa rekvisiittaa ja huonekalut enimmäkseen oikeasti vanhoja kalusteita, joita pariskunta on kerännyt pitkin maata.
Parasta kahvilassa oli se, että siellä sai valita sekalaisista vanhoista ruusukupeista ja -lautasista mieleisimmät, eikä tarjolla ollut mitään uusia peruskahvila-astiastoja. Meitä palveli pieni poika ja teini-ikäinen tyttö, jotka olivat ihan mahtavia siinä roolissaan.
Juustokakku oli ihanaa ja santsikuppi kuului hintaan.
Entisessä odotussalissa oli kauppa, jossa myytiin sisustustavaraa ja tyyliin sopivia elintarvikkeita. Meidän mukaamme lähti Kenin mittakaavaan sopivat tuoli ja matkalaukku!
Yhteen huoneeseen oli kerätty kaikkea kiinnostavaa rautatietavaraa menneiltä vuosikymmeniltä: matkalaukkuja, asemapäällikön puku, aikatauluja. Olisin viihtynyt siinä huoneessa vaikka koko päivän.
Vanha aikataulu oli erinomaisen kiinnostava, koska siinä näkyi myös meidän Immolamme. Kun tässä sitä yritimme valokuvasta tulkita, niin näyttää siltä, että jos meiltä Immolasta lähti juna iltakymmeneltä, oltiin Helsingissä seuraavana aamuna puoli kymmeneltä! Kahdentoista tunnin matka! Nyt sama matka sujahtaa kahdessa ja puolessa tunnissa kliinisen persoonattomalla Pendolinolla, paitsi että Immolasta ne eivät meitä kyytiin nappaa.
Seuraavalla Pulsan-vierailullamme minun täytyy kyllä ottaa kokonainen valokuva tuosta hienosta aikataulusta. menemme ehdottomasti kesällä uudestaan Pulsaan, sillä kaikessa kesän vihreydessä se on takuulla vielä hienompi elämys.
Vaikka minä tässä nyt kehun ja hehkutan, niin tämä postaus ei ole mikään maksettu mainos, eikä kiusallinen blogiyhteistyöhomma, vaan ihan pelkästä sydämestä ja ihastuksesta syntynyt kirjoitus. Minusta on tärkeää saattaa tällaisia hienoja paikkoja ja ihailtavan rohkeita yrittäjiä ihmisten tietoisuuteen. Toivon Pulsalle oikein menestyksekästä tulevaisuutta!
Pulsalla on Facebook-sivut, jota seuraamalla tiedätte, milloin asema aukeaa.
