Lämpöprässini päätti alkaa taas kiukutella, joten tiskirättitehdas joutui iltapäiväksi pakkolomalle. Jatkan rätittelyä sitten illemmalla, kun prässi on saanut rauhoituttua. Minä sain nyt hyvän hetken muistella ensimmäistä myyntitapahtumaani, joka oli Tampereen Keskustorilla - siis siellä samalla torilla, jonne Käsityökortteli nousee ensi lauantaina ja sunnuntaina!
Se oli vuoden 2009 marraskuussa. Susannan Työhuone ei ollut silloin vielä yritys, vaan minä vasta harjoittelin yrittämistä osuuskunnan kautta. Tampereella oli isot markkinat ja minä päätin lähteä sinne myymään tuotteitani. Sain seuraksi ystäväni Heidin, joka virkkasi söpöjä kukkia.
Minulla oli vaikka mitä pientä; kirjanmerkkejä, heijastimia, käsinsidottuja
muistikirjoja, matkalaukkuosoitelappuja, Maatuska-kuosilla painettuja
pyyheliinoja, patakintaita ja bambutiskirättejä.
Teimme mielestämme hirmuisen paljon myytävää ja näimme kovasti vaivaa tuotelappujen kanssa. Myyntipöydät ja -hyllyt minä dyykkasin vanhainkodin roskalavalta ja maalasin ne oransseiksi.
Mutta markkinoita edeltävänä päivänä säätiedotus lupasikin karseaa räntäsadetta, ja meille iski kauhu. Taivasalla räntäsateessa? Muistan, miten yritin nikkaroida jonkinlaista katosta pressusta ja harjanvarsista ihan itku kurkussa.
(Hmmm, tuntuu siltä, että mikään ei ole muuttunut. Enkös minä vielä nykyäänkin väsää jotain sätöksiä aina viime hetkellä ennen lähtöä ja tietysti itku kurkussa?)
Tee-se-itse-toriteltta ei tietenkään onnistunut ja niinpä vuokrasimme markkinajärjestäjältä oikean toriteltan. Oikein punavalkoraidallisen, monet markkinat kolunneen veteraanin. Muutaman kympin sijoitus oli siihen aikaan meille molemmille ihan kauhean suuri raha ja toinen yhtä kauhea raha sujahti parkkihallin automaattiin. Kallista on myyntitapahtumissa käynti, me hämmästelimme.
(Mikään ei ole todellakaan muuttunut. Hämmästelen yhä samaa, vaikka ne summat pyörivätkin nykyisin vähän eri luokassa.)
No, sitä räntää sitten tosiaan tuli. Oli talven ensimmäinen kylmä päivä ja me palelimme kovasti. Tamperelaiset kiisivät niskat köyryssä markkinoiden ohi, mutta harva tuli ostoksille. Meillä kävi tuuri, kun kojumme sijoitettiin alueen reunalle ja ohikulkijat näkivät meidät. Vain sen ansiosta saimme edes jotain myytyä.
Me selvästi pelotimme asiakkaita. Kaksi hysteeristä tyttöä hämärässä, narunvetokojua muistuttavassa teltassaan ei varmasti ollut mikään kovin houkutteleva näky.
Vaikka vedimme myyntikalustomme suojaan teltan sisälle, sade kuitenkin pääsi tuhoamaan kotiprintterillä tulostetut tuotelappumme. Muste levisi lukukelvottomaksi ja niin tuotteet kuin laputkin kastuivat läpikotaisin. Roskalavahyllyköiden pintaan vedetty lateksimaali alkoi kuplia kastuessan ja irtoili suurina suikaleina.
No, plussalle emme päässeet sillä reissulla. Vaikka Heidi kävi kanssani sen jälkeen vielä joulumyyjäisissä, hän kuitenkin valitsi torimuijailun sijaan aivan toisen uran. Mutta minä totesin, että tiskirätit olivat se tuote, joka ihmisiä kiinnosti ja tehän tiedätte mihin minun tieni sen jälkeen kulki.
Nyt ympyrä sulkeutuu, kun ensi lauantaina nostan Riepukioskini Keskustorille. Eihän sada räntää, eihän?
