Olen tehnyt jotain itselleni todella epätyypillistä! Varasin juuri äkkilähdön aurinkoon! Lähden ypöyksin matkaan, olen viikon Kanarialla.
Mielialani oli niin murheellinen, että Sulo alkoi patistaa minua matkalle aurinkotankkaukseen. Yritimme etsiä halpoja pakettimatkoja, mutta yhden ihmisen reissut maksavat saman verran kuin kahden, jos ei halua joutua ventovieraan naisen kanssa samaan huoneeseen. Lentoja löytyisi halvalla ja varmaan edullisia majapaikkojakin, mutta omatoimimatkailu yksin olisi minulle liikaa. Vaivuin jo epätoivoon, mutta Sulo kannusti jatkamaan etsintöjä. Tänään lopulta tärppäsi ja VR:n talvitarjous sinetöi päätöksen: junamatkat Imatralta Turkuun ja takaisin, lennot Turusta Teneriffalle ja takaisin, lentokenttäkuljetukset hotellille ja yhden hengen huone viikon ajan vaatimattomassa hotellissa yhteensä hitusen alle 500 euroa.
Olen aivän täpinöissäni. En ole koskaan matkustanut yksin ulkomailla. Millaista se on? Huono puoli on tietysti se, että ikävä saattaa yllättää. En ole ollut kokonaista viikkoa poissa tästä kodista vielä koskaan, enkä muista, että erossa Sulostakaan. Illat saattavat tuntua kurjilta yöpyksin hotellihuoneessa. Toisaalta voisin kuvitella, että hyviä puolia on paljonkin. En ainakaan joudu kiertelemään shoppailemassa enkä syömään ravintoloissa. Voin ostaa edullista ruokaa kaupasta, syödä eväitä puistoissa ja kokkailla hotellihuoneessa. Saan lohnottaa rannalla vaikka koko viikon, jos huvittaa. Saan tehdä justiinsa sitä, mitä itse haluan ja missä tahdissa haluan. Saan rentoutua, ihan vaan rentoutua. Minun ei tarvitse ehtiä nähdä eikä kokea yhtään mitään. Saan uida ja lukea ja nauttia auringosta, kävellä ilman päämäärää.
Sulokin on iloinen. Hän saa olla yksin kotimiehenä ja se taas on harvinaista herkkua hänelle.
Vaikka olen innoissani, minua ihan vähän kaduttaa jo. Olen oikeasti aika nynny ja ihan takuulla itken lähtöä edeltävänä iltana, etten haluakaan lähteä. Minua huolestuttaa hieman myös kauhea rahanmeno. En ikinä elä yli varojeni. En koskaan tuhlaa mihinkään harkitsematta. Joulumyynti toki meni hyvin, mutta kuka tietää, miten kevät sujuu. Onko viikon annos aurinkoa sen arvoista? Entä jos siellä sataa koko viikon?
Päällimmäinen tunne on kuitenkin riemu. Iloannos tuli minuun pelkästään siitä tiedosta, että pääsen hetkeksi lämpöön. Pois tästä paskatalvesta! Kaksi viikkoa lähtöön. Joko saa alkaa pakata?
