Onko mökissä oltava katto, ennenkuin sen voi sisustaa?

No ei ole.

Enhän minä malttanut olla kokeilematta, miltä kesäkeittiö rupeaa näyttämään kalustettuna. Toin sinne laiminlyömäni huonekasvit. Ehkä ne menestyisivät paremmin ulkoilmassa.

Harakanpesän värimaailma tulee olemaan valko-vaaleanpuna-vihreä. Mitään ei ole sisustusta varten tarvinnut ostaa, vaan kaikki materiaalit olen saanut kasaan olemassaolevista varastoistamme. On se vaan niin, että mitään ei kannata heittää pois. Aina sille jotain käyttöä tulee.

Vanhoista, littuunnukutuista ja epähygieenisiksi pölypunkitetuista tyynyistä ei ole enää pään alle, mutta pepun alle sitäkin paremmin. Vanhasta lakanasta ompelin niihin päälliset.

Viime syksyn vessaremontista syntyneestä purkutavarasta ja tähteeksi jääneistä paneleista ja kaakeleista riitti tiskauspöytään ja penkkiin tarvittavat materiaalit. Tänään laitoin kaakelit pöydän pintaan, ja nyt pitää pari päivää odotella kaakeliliiman kuivumista, ennenkuin voin saumata pöydän.

Taannoin virheostokseksi toteamani liian kiekurainen metallihyllykkö sopii Harakanpesään oikein mainiosti, samoin kuin romanttiset lautashyllyt.

Mutta olisihan se kiva, jos huomenna kerkiäisimme naputella katon paikoilleen. On jännittävää nähdä, miten katto muuttaa mökin tunnelmaa. Nyt siellä on kevytpressun aiheuttama vihertävä valo, mutta oikea katto tulee varmastikin pimentämään tilaa aika paljon.

Villa Harakanpesä

Olin kesäkeittiöhommissa koko päivän. Aamulla maalasin sisäseinät loppuun ja sitten pääsin ruuvaamaan lattialautoja paikoilleen. Lattian päätimme tehdä painekyllästetystä terassilaudasta. Se ei kuulunut mukaan mökkipakettiin, vaan laudat piti ostaa erikseen rautakaupasta.

Kun lattia oli valmis tanssittavaksi, ryhdyin innosta soikeana nikkaroimaan kiinteitä kalusteita. Tarvittiin tiskauspöytä ja penkki, jonka sisällä olisi säilytystilaa. Kun olin aikeissa ruveta maalaamaan penkin lautoja, ymmärsin jättäneeni koko 9 litran maalipönikän lattian alle!

Kyllä minä soimasin itseäni! Kuka voi olla niin tyhmä, että rakentaa lattian ja jättää maalipöntön sen alle jumiin! Ja minä kun olin vielä etukäteen ajatellut, että pitääpä muistaa nostaa tuo pönikkä tuosta syrjään ajoissa. Mutta niin vaan olin latonut laudat paikoilleen, samalla kun maalipönttö suoraan nenäni edessä jäi lautojen alle "talteen".

Koska minulla oli malttamattomuus päästä maalaamaan penkkiä, yritin vetää maalipöntön mökin alta esiin. Vaan eipä se mahtunut tulemaan ulos sokkelin alta. Aloin kaivaa hiekkaa pois purkin alta. Ei auttanut. Lopulta sain maalipurkin auki ja sitä sen verran vedettyä esiin mökin alta, että sain pensselin mahtumaan purkkiin ja pääsin maalaamaan.

Penkkilautojen kuivuessa minä sitten maltoin ruuvata muutaman lattialaudan pois paikoiltaan ja sain nostettua helposti maalipurkin esiin. Mikähän ihmeen logiikka tässäkin touhussa oli? Muutamassa minuutissa olisin saanut maalipurkin käyttööni, jos olisin vain saman tien irrottanut laudat. Mutta minä tein kaiken vaikeimman kautta. Pidän itseäni loogisena ja hyvällä maalaisjärjellä varustettuna ihmisenä. Mihin nuo hyvät ominaisuudet minusta aina katoavat silloin, kun Remontti-Häyrinen ottaa minusta vallan?

Kyllä Suloa nauratti, kun kerroin hänelle päivän aikaansaannoksistani. Sulo nimittää minua hellästi Harakaksi (lepatan kuulemma kuin harakka pitkin pihoja) ja nämä harakan rakennuspuuhat huvittivat häntä kovasti. Niinpä kesäkeittiö sai nimen: Villa Harakanpesä.