No ei ihmisvauvaa, mitä te oikein kuvittelette! Ja minähän sanoin, ettei meille enää tule yhtään lemmikkiäkään Kertun jälkeen.
Nyt meille kuitenkin tuli Hermanni.
Se onkin persoonallinen kasvi! Hermanni lähti matkaan eilen Viipurista, jossa olimme juhannusretkellä. Se on lihansyöjä, kärpäsloukku on hänen lajinsa. Vasta kun pääsimme Suomen puolelle, aloin tutkia, miten kärpäsloukkuja hoidetaan. "Vaativa kasvatettava... ei suositella ensimmäiseksi kasviksi... vaatii hyvän viherpeukalon... haastava..."
Voi tsiisus! Enhän minä saa pidettyä hengissä edes orvokkia! Näin painajaisia Hermannista viime yönä. Se teki koko ajan kuolemaa. Kaikki ihmiset nyppivät sitä ja härnäsivät. Se nuutui, muuttui harmaaksi vanhukseksi ja kuoli pois. Heräsin aivan surkeana, ja minua ihan pelotti mennä katsomaan, miten Hermannin eka yö oli sujunut.
Hyvin oli sujunut. Enkä minä nyt ihan oikeasti ymmärrä, mikä sen hoidossa voi olla niin vaikeaa? Vähintään yön yli seissyttä hanavettä koko ajan lautasella, jotta kasvualusta pysyy kosteana. Ei multaa, vaan turvetta. Yksi kärpänen kuukaudessa. Siinä se.
Talveksi talvehtimaan 0-8 asteiseen tilaan. Siinä on ehkä se haaste? Mikä on oikea päivä viedä Hermanni talviunille? Mikä on oikea päivä herättää se? Entä pitäisikö minun siirtää se isompaan ruukkuun? Nyt vai talvella? On näköjään olemassa lihansyöjäkasvifoorumi. Ehkä kysyn syksyllä sieltä neuvoja, jos Hermukka on yhä hengissä silloin. Toisaalta blogin lukijoista löytyy aina asiantuntijoita. Onko teistä kukaan lihansyöjäkasviekspertti?
Annoimme sille kaksi hyttystä. Ihan uskomatonta, miten se toimii! Olin satavarma, ettei viipurilaisesta marketista ostettu lihansyöjäkasvi voi toimia, mutta niin vaan Hermanni louskautti salannopeasti kitansa kiinni ja sinne jäivät itikat.
Minä luulen, että tällainen lemmikki on minulle se paras. Ei ehkä tule niin iso itku sitten, kun se kuolee. Tai tuleehan siitä. Olen nyt jo siihen aivan kiintynyt! Sillä tuntuu heti olevan melkein nisäkkään luonne, kun sitä voi ruokkia. Aivan samalla lailla Kerttukin oikein hyökkäsi hyttysten kimppuun, kun niitä sille tarjoilimme!
Meillä oli mukava turismuspäivä Viipurissa. Kävimme Monreposissa ja Viipurin linnassa. Söimme tajuttomasti herkkuja.
20 kommenttia:
Meillä ois nyt ainakin ruokaa lihansyöjäkasville, voi kun pyydystäs ihan ite näitä itikoita :) Vai lihoisko se ihan liikaa jos söis kaikki itikat? On tuolla ainakin pelottavan näköiset piikit. Toivotaan jotta saat Hermannin kukoistamaan! Hyviä juhannuspäiviä
No mut kerro toki, mitä herkkuja Viipurissa söitte! Mulla on just nyt nälkä. Siskonmakkarakeitto on hellalla ja taidan mennä herkuttelemaan...
No nyt haluan minäkin kuulla mitä teitte ja söitte. Lisää kuvia ja tarinoita, kiitos :)
Lihansyöjäkasveista en tiedä mitään :D
Viipuri - matkakohde, jonne olisin joskus halunnut päästä. Se oli äitini synnyinkaupunki. Aikanaan miulla ei ollut mahdollisuutta lähteä hänen kanssaan ja olen oikeasti kateellinen veljelleni, joka sai tehdä tuon matkan. Äiti kertomassa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan mm. Monrepossa, Torkkelin kulmassa, Viipurin yhteislyseossa.... Jospa sie Susanna lähdet miulle joskus oppaaksi. :)
Viipuri on paras!
En tajua noista lihansyöjäkasveista kamalasti, mutta mieheni veli oli teininä niihin fiikahtanut pahasti. Hän lähti tietysti maailmalle, mutta kasvit jäivät lapsuudenkotiin. Asuvat vanhassa hylätyssä terraariossa ja saavat talvisin lisävaloa.
Sitä minä en ymmärrä. Jos sille saa antaa max yhden kärpäsen kuussa niin entäs jos se metsästää itse kolme päivässä, niin mitä tapahtuu? :o
Sulo söi ruoaksi saslikkia, minä soin Metson pesä -nimisen "salaatin", joka ei ollut salaattia nähnytkään. Ja sitten ostimme muovikassillisen kaiken maailman jokeriherkkuja kaupasta. Venäläiset leipomukset eivät koskaan maistui siltä, miltä näyttävät.
No voihan. En juuri kuvannut, kun oli vain kännykkä mukana. Metson pesä -salaatista on kuva minun instassani. www.instagram.com/susajnj
Olisi varmasti ollut kiva kuunnella äitisi tarinoita. tai sitten se olkisi vain ollut tosi surullista. Mutta minusta ei ole oppaaksi kenellekään. :D
Käväise joskus risteilyllä Saimaan kanava ptkin, niin ei tarvitse viisumia.
Ai lisävaloa talvisin? Tämän ohjeessa oli, että jääkaappiin talveksi.
Hassu!
Onpa hauska! Ikinä moista "kotieläintä" nähnyt :) Meillä kolme karvaista hoitaa kärpäsloukun hommat. Se on varma ja nopea kitaan joutuminen silloin jos kärpänen meille eksyy.
\o/
Erittäin hyvä systeemi teillä! Hoitavatko ne hyttysetkin?
Eikö olekin :) Meillei oo hyttysiä. Saariston tuulet varmaan vievät ne, tai sitten katon yläpohjassa majaileva kotilepakko syö ne kaikki.
Voi ihana Hermanni!
Ennen saatiin rippilahjan lisäksi ruusuja. Silloin noin 20vuotta eli ikuisuus sitten. Esikoisemme sai rippiruusun tilalta Enoltaan Hermannin sukulaisen. Voi Eno minkä teit!! Ja minä kun olin jo kaikkea suunnitellut tekeväni kuivatuista rippiruusuista... En näistä kasveista mitään tiedä enkä osaa hoitaa, mutta täältä saanen paljon vinkkejä! Jään jännityksellä odottamaan kumpi saa lihansyöjänsä kauemmin pidettyä hengissä: sinä vai esikoiseni...
Onnea ja pitkää ikää Hermannille!
Tuo kanavaristeily onkin hyvä vinkki. Kiitos!
Lyön vetoa esikoisesi puolesta!
Mahtava rippilahja. Voittaa tylsät ruusut mennen tullen! :D
Mites Hermukalle kävi? :o
Kuoli, kun tuli kesä. Ilmeisesti liian valoisaa ja lämmintä. :(
Lähetä kommentti