Lämpöprässini päätti alkaa taas kiukutella, joten tiskirättitehdas joutui iltapäiväksi pakkolomalle. Jatkan rätittelyä sitten illemmalla, kun prässi on saanut rauhoituttua. Minä sain nyt hyvän hetken muistella ensimmäistä myyntitapahtumaani, joka oli Tampereen Keskustorilla - siis siellä samalla torilla, jonne Käsityökortteli nousee ensi lauantaina ja sunnuntaina!
Se oli vuoden 2009 marraskuussa. Susannan Työhuone ei ollut silloin vielä yritys, vaan minä vasta harjoittelin yrittämistä osuuskunnan kautta. Tampereella oli isot markkinat ja minä päätin lähteä sinne myymään tuotteitani. Sain seuraksi ystäväni Heidin, joka virkkasi söpöjä kukkia.
Minulla oli vaikka mitä pientä; kirjanmerkkejä, heijastimia, käsinsidottuja muistikirjoja, matkalaukkuosoitelappuja, Maatuska-kuosilla painettuja pyyheliinoja, patakintaita ja bambutiskirättejä.
Teimme mielestämme hirmuisen paljon myytävää ja näimme kovasti vaivaa tuotelappujen kanssa. Myyntipöydät ja -hyllyt minä dyykkasin vanhainkodin roskalavalta ja maalasin ne oransseiksi.
Mutta markkinoita edeltävänä päivänä säätiedotus lupasikin karseaa räntäsadetta, ja meille iski kauhu. Taivasalla räntäsateessa? Muistan, miten yritin nikkaroida jonkinlaista katosta pressusta ja harjanvarsista ihan itku kurkussa.
(Hmmm, tuntuu siltä, että mikään ei ole muuttunut. Enkös minä vielä nykyäänkin väsää jotain sätöksiä aina viime hetkellä ennen lähtöä ja tietysti itku kurkussa?)
Tee-se-itse-toriteltta ei tietenkään onnistunut ja niinpä vuokrasimme markkinajärjestäjältä oikean toriteltan. Oikein punavalkoraidallisen, monet markkinat kolunneen veteraanin. Muutaman kympin sijoitus oli siihen aikaan meille molemmille ihan kauhean suuri raha ja toinen yhtä kauhea raha sujahti parkkihallin automaattiin. Kallista on myyntitapahtumissa käynti, me hämmästelimme.
(Mikään ei ole todellakaan muuttunut. Hämmästelen yhä samaa, vaikka ne summat pyörivätkin nykyisin vähän eri luokassa.)
No, sitä räntää sitten tosiaan tuli. Oli talven ensimmäinen kylmä päivä ja me palelimme kovasti. Tamperelaiset kiisivät niskat köyryssä markkinoiden ohi, mutta harva tuli ostoksille. Meillä kävi tuuri, kun kojumme sijoitettiin alueen reunalle ja ohikulkijat näkivät meidät. Vain sen ansiosta saimme edes jotain myytyä.
Me selvästi pelotimme asiakkaita. Kaksi hysteeristä tyttöä hämärässä, narunvetokojua muistuttavassa teltassaan ei varmasti ollut mikään kovin houkutteleva näky.
Vaikka vedimme myyntikalustomme suojaan teltan sisälle, sade kuitenkin pääsi tuhoamaan kotiprintterillä tulostetut tuotelappumme. Muste levisi lukukelvottomaksi ja niin tuotteet kuin laputkin kastuivat läpikotaisin. Roskalavahyllyköiden pintaan vedetty lateksimaali alkoi kuplia kastuessan ja irtoili suurina suikaleina.
No, plussalle emme päässeet sillä reissulla. Vaikka Heidi kävi kanssani sen jälkeen vielä joulumyyjäisissä, hän kuitenkin valitsi torimuijailun sijaan aivan toisen uran. Mutta minä totesin, että tiskirätit olivat se tuote, joka ihmisiä kiinnosti ja tehän tiedätte mihin minun tieni sen jälkeen kulki.
Nyt ympyrä sulkeutuu, kun ensi lauantaina nostan Riepukioskini Keskustorille. Eihän sada räntää, eihän?
11 kommenttia:
Aah, mitä muistoja! Mä tuolloin aamulla mietin, että olispa kiva lähteä käymään markkinoilla, mutta kun sade tuli niin jäin kotiin. Vielä tuolla emme siis tavanneet, myöhemmin kyllä. Tulen nytkin viikonloppuna käymään.
Ihanat muistelot :D Kivan näköisiä tuotteita sulla oli jo tuolloin! Toivottavasti ensi viikonloppuna on Keskustorilla parempi säätila.
Ei tässä torimuijan uraputkessa ole oikeasti järjen hiventä, mutta se kai siitä tekeekin kivaa.
Suomen suvi nyt on mitä on, rännällä tai ilman (toivottavastai ilman).
Vaan sinä ja monet muut olette jo sen verran harjaantuneet hommassa, että ekakerran kommellukset ei toistu.
Ei irtoa lateksi, leviä printterimuste; ettekä pelota ketään pois!
Jotenkin lutusta. Mä koitan päästä täältä naapurikaupungista käväseen. Toivon kans hyvää säätä ens viikolle. Nyt meen ja paukautan teiän mainokset blogiini! Pom!
Eikös sitä oo luvattu ihan mukavaa keliä viikonlopuks... Toivottavasti ennuste ei muutu.
Nyt sulla on oma hiano teltta ja oot itte veteraanina. :-)
Kiva, tervetuloa!
No järkihän on pahasti yliarvostettua. :P
No kyllä, jotain on opittu sentään. :)
Lupaavat ihan kesää viikonlopuksi Treelle.
Ja hei, kiiiiiiiiitos jos paukutat!
Aika noviisi silti vieläkin. Veteraanejakin on mukana, niitä, joilla on jo vuosikymmenten yrittäjäkokemus. :)
Vahinko, että nyt vasta huomasin Tampereen keikkanne, olisin usuttanut kävijöitä. Ymmärrän stressin toripöydän asettelusta. Ostin itselleni hyvän ja nopeasti koottavan telttakatoksen ( myyn kortteja ja valokuvia ). No, toisena toripäivänä olikin niin tuulista, ettei sitä uskaltanutkaan avata. Monen teltta leikki laskuvarjoa! Esittele siinä sitten tavaroita pahvilaatikoista. Panin putiikin kiinni puoleltapäivin. Ei ole helppoa yrittäjän elämä, mutta hauskaa :)
Lähetä kommentti